Tervepä terve. Toimituksen koillisvirtaaman viikkovoimakkuus mitataan tässä seuraavaksi.
***
Jäätiet eivät aukea, mutta rautatiet toki. Ratayhteys Naantalin satamaan avattiin tällä viikolla vuosien tauon jälkeen uudestaan.  

Tämä aiheutti varoitusten suman: ei saa enää tarpoa radalla eikä ylitellä sitä miten sattuu.  On niin, että jo iäksi hiljenneeksi tulkittu rata on ollut monelle ulkoilijalle lähinnä maastoeste, jota pitkin voi jonkin matkaa kävelläkin.

Ei ihme, toisaalta.  Junat ja radat kiehtovat ja niihin liittyy jonkinmoista romantiikkaa, hylättyihin eritoten. Usea se kirja tai elokuva, jossa rautatiellä on osuus. Junissa on tehty murhia ja muita, muissakin teoksissa kuin Idän pikajunan arvoituksessa.  

Toisaalta pelkät kiskot riittävät. Malliesimerkki on mainio elokuva Viimeinen kesä, jossa poikajoukko matkaa kohti tulevaa nimenomaan vanhaa rataa pitkin talsien. Jos alustana olisi ollut hiekkatie, kuvat eivät olisi olleet yhtä seikkailullisia.
***
Rautatiehän on oiva keksintö ja toimiva juna mukava matkustusväline työmatkallekin.  Naantalin-radasta tuli mieleen samalta suunnalta Nousiainen, jossa aiotaan lehtitietojen mukaan repiä maan tasalle ainakin osa vanhasta koulusta.

Menneekö se sitten Hammaslääkäriliiton hommiksi, jos tämän alan tekijät tulevat paikalle rautateitse.  Tarkoitan, että onko purkajat paikalle tuova rata se sellainen purentakisko.
***
Uusi Suomi-verkkojulkaisussa oli veikeäksi tarkoitettu juttu siitä, miten tanskalaiset välttävät ylinopeussakkoja.  Homman jippo on siinä, että ensin katsotaan tienpätkän suurin sallittu nopeus, ja sitten ei anneta nopeusmittarin viisarin nousta sen päälle.

Mutta tuohan on vanha konsti. Varsinainen oivallusten saaminenhan on meidän suomalaisten hommaa: olen kuullut monen nopeuskameran ohi ajaneen sanovan, että nyt välähti.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.