Tähdellistä

Tervepä terve. Toimituksen koillispalstan viikkotavutukset tarkastetaan tässä seuraavaksi.
***
Mielenkiintoinen tapaus on EK:n yhdessä monien yritysten kanssa junailema Operaatio Ankka, jonka myötä kaikille tänä vuonna kymmenen täyttäville lapsille lahjoitetaan tammikuun ajan ilmaiset Aku Ankat ja keväällä sitten ruotsia äidinkielenään puhuville Kalle Ankat. Tarkoituksena on kannustaa lapsia lukemaan ja nostaa lukemista esiin perheiden arjessa.

Oivaa levikinedistämistä tuokin, mutta pohjalla olevaa tavoitetta ei voi kuin kehua.  Lukemisen hyvät vaikutukset on monesti lueteltu ja päälle tulee se, että on voittamattoman antoisaa saada matkata muihin maailmoihin oman mielikuvituksensa avulla.  Lukutaidon tärkeyttä ei voi liikaa korostaa. Sitä taas voi, että lukutaito ei vielä tarkoita sitä, että selviää kauppalistasta omin avuin. 

Huolihan ei ole uusi, mutta ajat ovat muuttuneet. Jo omina alakouluaikoina oli opettajalla paikoin vähän maanittelemista siinä, että kaikki luokassa olisivat lukeneet edes jotain.  Yhteys tähän päivään oli siinä, että joku yritti ottaa lukukirjakseen Aku Ankan taskukirjan, jonka nimessä sentään mainitaan sana ”kirja”, vaikka sarjakuvapaketista kyse olikin. Yritys ei mennyt läpi. No, nyt riittää jo sarjiskin ja sen puhekuplat.

Vaan ei sillä:  Aku Ankka on ainakin ollut tunnettu hyvästä kielestään.  Toisinaan tulee kannettua kotiin vanhoja vuosikertoja ja kieli niissä on aivan muuta kuin tänä päivänä, mutta huoliteltua yhtä kaikki.  Kuusikymmenluvun sarjoissa aukeaa jo maisema sen ajan ihannemaailmaan.

Voipa sarjakuva muutenkin antaa lukijalleen haasteen.  Mainiossa Fingerporissa on välillä sen sortin viittauksia, että hetki menee miettiessä, mitä moisella tarkoitettiin.  Tintin kanssa seikkailevan on melkein pakko ottaa selvää historiastakin, että tarinat aukenevat.  Esimerkkejä voisi kaivaa koko säkillisen. Jos porttiteoria tässä toimii, niin antaapa kulua käsissä edes sarjakuvien nyt sitten. 

Tietysti niistäkin voi joku pahastua näinä aikoina; moni takavuosien albumi on aikansa lapsi.Toisaalta on sitä hulluteltu ennenkin: joku ehkä vielä muistaa, miten 70-luvulla kohuttiin siitä, että Helsingin kaupunki ei tilannut Ankkaa nuorisotiloihin.  Syy oli arkinen, määrärahojen vähyys, vaikka pitkin ja poikin levisikin juttu, jonka mukaan syynä olisi ollut hahmojen housuttomuus ja lisäksi Akun avosuhde Iinekseen. Sattuvaa kyllä, kyseessä oli siis uutisankka. 

 Sitä paitsi housuttomuudesta huolimatta meno oli siveää; munia ei ole näkynyt.  Ankan siis. 

Lukuarvohan ei ole housuista kiinni. Moni, jonka kätköistä on löytynyt housuttomia ihmisiä esitteleviä lehtiä, on sanonut että artikkelien vuoksi nämä on ostettu.
***
Heip.
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Tervepä terve. Toimituksen koillishytin viikkolevot otetaan tässä seuraavaksi.
***
Ammattitaidolla on arvonsa tai sitten ei. Jännästi kuvattuja televisio-ohjelmia tulisi joskus, jos päästettäisiin maallikot asialle.

Tämä tuli mieleen siitä, että kävin joulurauhan julistusta katsomassa oikein paikan päällä.
Ehkä on ylireagointia, ehkä realismia se, että paikalle johtavat kadut suljetaan parilla kuorma-autolla niin, että alueelle ei pääse kuin jalkaisin.

No, sitten on kansanosa, joka on tehnyt itsensä raivoon lietsomisesta netissä ihan kokopäivätyön, ja aiheena on useimmiten maahanmuutto. Sivulauseessa muistetaan muistuttaa, miten tiedotusvälineet varmasti pimittävät asioita. Aattoiltana sattuikin jo vastaani nettikeskustelu, jossa vakavalla naamalla oltiin kiukkuisia siitä, että kuorma-autoja ei ollut tilaisuudesta tehdyssä tv-lähetyksessä näkynyt ja taas muka pimitettiin jotain.

No, ylempänä se on nyt sitten valtamediassakin kerrottu, että kuorkit olivat katusulkuna. Mahtoi jotakuta helpottaa tämä tieto.

Kieltämättä jäin miettimään, että miksi siinä niitä autoja muuten olisi pitänyt soittokunnan sijaan kuvata.
***
Insinöörit ovat sellainen joukko, jonka laskelmiin tulee luotettua usein ilman isompaa miettimistä. Ainakin Suomessa: sillat yleensä kestävät ja näin edelleen.

Työnäyte ovat Suomen ja Ruotsin väliä kulkevat autolautatkin jo sinällään: tietysti on silkkaa matematiikkaa, että pienen kaupungin verran väkeä ja palveluja sisältävät metallikuutiot kelluvat ja pysyvät ylipäätään pystyssä. Vaan kun ne ovat vielä ilmeisen päteviä merenkulkuominaisuuksiltaankin, sitä on pakko ihailla. Tuota toissaöistä myrskyähän tässä nyt on pyöritelty ees ja taas ja todettu, että lauttaliikenne kulki mallikkaasti, vaikka aallonkorkeus huiteli kahdeksassa metrissä.

Voidaan siis sanoa, että alusten suhteen on tehty hienoa laskutyötä, vaikka tähän aikaan vuodesta useimmat paatit on nostettu.

Ja se, mikä on jäänyt insinööriltä huomaamatta, on helppo hoitaa itse. Tunnettuahan on, että kovemmassa kelissä tulee ongelmaksi sängyssä pysyminen. Purjeveneissä asia on hoidettu myrskypunkilla, joiden laita nousee ylös. Pitkin palloa purjehtinut Pertti Duncker otti sänkyyn viereensä lepuuttajan, jolla kiilasi itsensä sopivan tiukasti sänkyyn. Matkustaja-aluksissa samanmoista varustusta harvemmin on; tosin buffetissa käynnin jälkeen sänkyyn ei enää sitä lepuuttajaakaan mahdu.

Matkustajia tuskin haittaisi, vaikka vuoteissa olisi vähän reunaa jo varustamon puolesta; risteilyillähän näkee joskus hyvin laitamyötäistä väkeä.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Tervepä terve. Toimituksen koilliskaavan viikkomuistutukset tehdään tässä seuraavaksi.
***
Silmään otti sellainenkin uutinen, jonka mukaan kaivosalan ammattilaiset pitävät Helsingin ja Tallinnan välille pohdittua tunnelia toteuttamiskelpoisena.

Mene ja tiedä, mutta minä kysyisin muiltakin. Alan ammattilaiset olivat varmoja siitäkin, että Talvivaara toimii.
***
Sitten sivistyspuolta. Koilliskulmassa ollaan lukemisen ja kirjastojen asialla. Uusi Oodi on vielä käymättä, mutta oikeastaan ei ole vastaani tullut kirjastoa, jossa vieraileminen ei olisi ollut jotensakin mukava kokemus. Käynnit tahtovat aina venyä ja mieli rauhoittuu.

Uutistyössä pitäisi pitäytyä puolueettomana, mutta myönnettäköön, että esityslistoja selaillessa tuli syksyllä osa-aikaiselle västanfjärdiläiselle pientä eteislepatusta, kun Kemiönsaarella viriteltiin ajatusta kylän kirjaston lakkauttamisesta. Sittemmin hanke torpattiin, joten toistaiseksi kaikki hyvin.

Mieleen tuli sanapari ”valoa ikkunassa”. Samanniminen iskelmä on monelle tuttu, ja olipa tuonniminen radio-ohjelmakin joskus.
Mielikuvahan on selvä: talvi-ilta, pelto, tummaa taivasta vasten vielä mustempana erottuva metsänreuna ja sen laidassa torpan ikkunasta tuikkiva valo, joka kertoo, että joku muukin sentään on valveilla kylmässä maailmassa. Valo ikkunassa on lohdullinen ilmiö.

Kunta ei tietysti voi törsäillä, mutta kirjasto ei kai koskaan ole syypää siihen, että säästölistoja joudutaan tekemään. Kirjasto on varmasti halvin tapa, millä kunta asumisviihtyvyyttä pitää yllä. Ankeudenpoistajana on vertaansa vailla, jos edes kirjaston ikkunassa tuikkii valo talvi-iltaan.

Se on sitten eri asia, onko siellä oltava henkilökuntaa koko aikaa: omatoimikirjasto on helppo ja joustava ja aukioloajat saa rukata vapaasti vaikka miten pitkiksi. Turun puolessa omatoimikirjastot ovat auki joulunakin aamuseitsemästä iltayhdeksään. Tekisipä mieli ajatella, että edes kirjastoon pääseminen voi pelastaa jonkin yksinäisen joulun siinä vaiheessa aattoa, kun oman yksiön seinät kaatuvat päälle.
***
Pehmeitä paketteja ja kovia paketteja ja lieneepä sitä joku sellainenkin paketti, johon kääritään sepän lahjaksi takomia tuotteita. Siinä voidaan puhua jouluahjoista.
***
Rauhallista joulua.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Monilla seuduilla haikaillaan turismin perään. Turistit runsaine rahoineen pönkittäisivät paikkakunnan taloutta. Työpaikat lisääntyisivät. Tyhmille turisteillehan voisi myydä melkein mitä vaan. Mutta mistä vetonaula muuten tylsähkölle paikalle?

Matildassa koettiin kesällä kansainvaellus, kun Hesarin toimittaja keksi mainostaa kylää Kallion kilpailijaksi ja Suomen hipstereimmäksi paikaksi. Parin viikon ajan Matildan raitit tulvivat turisteja. Olisi tarvittu liikennevaloja ja lappuliisoja.

Maailmalla on muutamia paikkoja, jotka ovat nousseet kummallisesta syystä massojen tietoisuuteen. Otetaan esimerkiksi hollantilainen Maastrichtin kaupunki. Suklaalla kuorrutettu viulisti André Rieu perusti 80-luvun lopulla imelän Johann Strauss -orkesterinsa. Sen naissoittajat ovat pukeutuneet pitkiin värikkäisiin ja röyhelöisiin iltapukuihin, jotka kelpaisivat linnan juhliinkin.

Rieun orkesteri osaa soittaa, sitä ei käy kiistäminen. Se on ihastuttanut makealla musiikillaan ihmisiä joka mantereella. Nykyään konsertit ovat loppuunmyytyjä kovista lipunhinnoista huolimatta.
Rieu äkkäsi järjestää kotikaupungissaan ulkoilmakonsertteja. Niistä tuli pian paikkakunnan kultainen vetonaula. Turistit valloittavat heinäkuussa kaupungin Vrijthof-aukion. Rieu soitti kotikaupunkinsa maailmankartalle

Erityisen suosittu Rieu on Australiassa, jossa hän vierailee orkestereineen useamman kerran vuodessa. Junttimaiseksi tuomitussa Länsi-Australiassa haikaillaan myös turismin perään ja etsitään omaperäisiä houkutuksia. Esimerkkinä mainitaan aina André Rieu ja Maastricht.

Loppuvuodesta sandgropereille tarjoutui oiva turistitäky. Peräti kolmena peräkkäisenä päivänä paikallisen lehden
etusivun valtasi jättimäinen Knickers. Uutinen levisi nopeasti ympäri maailman. Suomenkin uutisissa esiteltiin tätä Länsi-Australian kuuluisuutta.

Siis mikä tai kuka on Knickers? Knickers on härkä, siis miespuolinen nauta, jolta on viety vehkeet veks. Miten epäoikeudenmukaista! Knickers ei kuitenkaan tunnu paljoakaan palliensa puutteesta piittaavan. Se elelee ja nauttii olostaan.

Knickers kuuluu holstein-friisiläiseen lehmärotuun, eli se on laikukas kuten meillä paremmin tunnettu ayrshire-rotu. Tummat laikat ovat vaan tummempia. Mutta Knickers ei ole mikä tahansa härkä.
Seitsemänvuotiaan Knickersin säkäkorkeus on 194 senttiä, ja se painaa 1400 kiloa. Omistaja Geoff Pearson oli myymässä paikallisessa huutokaupassa härkäänsä, mutta se jäi huutamatta. Teurastajat eivät voineet ottaa sitä, koska se on liian suuri niin kuljetuksen kuin teurastamisenkin kannalta.
Omistaja totesi, että viettäköön sitten loppuelämänsä tilalla. Knickersistä oli jo aikaisemmin tullut karjan johtohahmo. Muut naudat kunnioittavat sitä ja pitävät sitä suojelijanaan. Nykyisenä meetoo-aikanakaan Knickersiä ei voi syyttää epäasiallisesta käyttäytymisestä, koska se ei ahdistele hiehoja.

Knickersille on kaavailtu monia johto- ja luottamustehtäviä. Se aiotaan asettaa ehdokkaaksi Amerikan vuoden 2020 presidentinvaaliin. Poliittisten tarkkailijoiden mukaan Knickers ei olisi ainakaan huonompi pressa kuin Trump.
Niihin 4000 hampurilaispihviin, jotka olisi saatu Knickersin lihaksista, täytyy nyt löytää lihat muualta.

pajen.fi

Tervepä terve. Toimituksen koilliskutomon viikkolangat päätellään tässä seuraavaksi.
***
Palataanpa aluksi viikontakaisiin ja sen jälkeisiin.
Kulttuuri avartaa, enkä nyt viittaa siihen, että läpimittakin voi avartua, jos alvariinsa ravaa teatterilämpiössä leivoksilla ja konjakilla.

Yhtä kaikki. Jos taloudessa ei olisi kuorolaulun harrastajaa, en olisi koskaan päätynyt itsenäisyysjuhlaan Auraan ihan kuskina toimimisen takia. Paikkansa näköinen juhla varmasti sekin: pienessä kunnassa saa olla pieni tilaisuus. Voileivät, puhe, muutama laulu ja ei kun kotiin linnan juhlia katsomaan.
Ja niistäpä jälkipeli syntyi lähinnä yhdestä puvusta. Nyrkkeilijä Elina Gustafsson sai tiemmä housupuvustaan paheksuvaa palautetta useamman postilaatikollisen.

Se sellainen oli tietysti turhaa. Pukuhan oli oiva. Jos oikein olen tulkinnut, kokonaisuus oli tilaisuutta varten suunniteltu ja valmistettu. Se oli hillitty, ei paljastanut liikoja eikä siihen oltu painettu mitään loukkaavaa. Sitä paitsi asu oli oikeastaan peijakkaan hyvän ja varmasti myös kantajansa näköinen.
Loppuarviona sanoisin, että voiko juhlaa kunnioittavampaa asua olla. Eipä hätäpäissään jostain tavan vuoksi lainattu, kuten miten istuva frakinrötkö sen parempi ole. Joskushan linnassa näkee myös asuja, joiden mallina on ollut keittiön puhviverhot, sopi tyyli kantajalleen tai ei.

Ehkä juhliin pitäisi ottaa oppia panimomaailmasta. Siellä isot merkit eivät juuri hittituotteiden koostumusta mulkkaa, mutta etikettiä fiilataan.

Oppia sitä paitsi ikä kaikki: enpä tiennyt, että nokkoskuidusta saa ihan pukukangastakin tehtyä. Kasvimaailmastahan ennen juhlia oli puheena vain presidentin puolison asu, jonka kangas oli valmistettu koivusta. Niin tai näin, harvalla yleensä muulloin on kiire päästä puupalttooseen.

Asiahan muuten on niin, että asu toki tekee juhlan tunnun. Mainoskuvissa onnellinen perhe viettää jouluaattoa oikein leningeissä ja kovat kaulassa. Se sellainen on tietysti liioiteltua, ainakin jos sitä katsoo tällainen ihminen jolle farkutkin ovat liian virallinen kotiasu. Mutta myönnettävä on, että kun sen aaton pöydän oikein kattaa ja kynttilä palaa, appeelle ei edes tee mieli istua ihan missä vaan rytkyissä.

Kotiasun keskeinen määrehän omalla kohdalla arkisin on, että se on keskimäärin oikean kokoinen: flanellipaita on kolme äksää liian iso ja pitkät kalsarit kolme äksää liian pienet.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

K-Supermarket

ksupernetti1

Lue uusin lehti (Lehtiluukku)

133096

Mainoksia

 

Eteläisen Salon paikallislehti


Kiinnostaisiko oma mainoksesi tässä?
Ota yhteyttä!

Vastuullista journalismia

Uusin lukijan kuva

  • Tapaninpäivän rauhaa
  • Kuvaus: Perniön kirkonkylä uinuu tapaninpäivän illassa Joonas Aaltosen ottamassa kuvassa.

Perniönseudun Lehti Oy | Lupajantie 1 | 25500 Perniö | (02) 735 2300 ilmoitukset ja tilaukset | (02) 735 2301, (02) 735 2302 toimitus | fax. (02) 735 2284

Tämä julkaisu on suojattu tekijänoikeuslailla. Tekijänoikeuslain nojalla kopiointi muuhun kuin yksityiseen käyttöön edellyttää oikeudenhaltijan luvan.
Tekijänoikeusjärjestö Kopiosto myöntää julkaisujen valokopiointiin ja skannaamiseen lupia oppilaitoksille, yrityksille ja muille yhteisöille.
Tarkista onko organisaatiollanne voimassaoleva kopiointilupa. Lisätietoja luvista ja niiden sisällöstä antaa Kopiosto ry www.kopiosto.fi.

Sivuston toteutus: Arttu Arojoki

rss20