Tähdellistä

Tervepä terve.  Toimituksen koillisvaalihuoneiston viikkotarkistuslaskenta käydään tässä seuraavaksi.
***
Sunnuntai oli hilpeä päivä seurata sosiaalista mediaa.  Sitä ei aina tiennyt, katsotaanko jossain taloudessa vaaleja vai jääkiekkoa, kun vuoroin ruutu oli täynnä iloista tuumaa ja välillä manauksia ja yhtä kaikki jännitetään, miten Suomen käy. 

Maanantaiaamuun mennessä oli ilmeisesti syntynyt jonkinmoinen konsensus siitä, että tuloksen kanssa voidaan elää, vaikka koville otti ja voittajakin riippuu vähän siitä, keneltä kysytään.

Ja kyllä: tämä pätee edelleen, puhuttiinpa kiekosta tai vaaleista. Samoin se, että ärhäkimmät miettivät jo revanssia. 

***
Se näkee, ken elää ja mikä tässä nyt vielä muuttui: lehti kolahti postilaatikkoon maanantaiaamuna, sähköä tuli stöpselistä, aurinko paistoi ja radiossa soitti työmatkalla maanantaina Saimaa.  Ihan kuin viikko sitten. 

Sitähän monesti kuulee puhuttavan, että kansanedustaksi tahi muuten yhteiskunnalliseen asemaan päässeet eivät tiedä enää kansan arjesta mitään. Mene ja tiedä. Ainakin haaveet ovat maltilliset.  Moni tavan tallaaja uneksii lottovoiton jälkeen mersusta tai parista, samoin on toivelistalla monenlaista kaukomatkaa ja ainakin elintasosiipi torppaan pitäisi saada.

Toisin on suurissa piireissä:  maan suurin sanomalehti kertoi suurimman äänimäärän saajan haaveilevan vain sisäministerin salkusta eikä juttu edes kertonut, onko se nahkainen.

***
Vähääkään huumoria ei voi löytää tulipalouutisista.  Maanantaina tuntui koko maanosaa yhdistävän murhe Notre Damen katedraalia pahoin vaurioittaneesta palosta.  Toisaalta eiliseen mennessä oli luvattu vajaa miljardi euroa korjauspottiin ja varainkeruukampanja oli vasta käynnistymässä. Joku asia höllentää kukkaronnyörejä paremmin kuin toinen ei.

Keväthän on kaikenmoisen nousemisen aikaa.   Selällä kohoavat ensimmäiset purjeet, seinustalla narsissit, Ranskassa katedraali.  Tekisi mieli veikata, että yhtä varmasti nousee jälleen kerran Väyrynen, siitä vaan ei voi ihan varmaksi sanoa että missä. 
***

Ja pääsiäistä kohti mennään.  Näillä näkymin saarikausi ei vielä ala, mutta toisaalta itsensä voi syödä tärviölle kotonakin.  Innokkaimmillahan on traktorissa energiapuukouran lisäksi mämmikoura.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Tervepä terve. Toimituksen koillispuolueen viikkolinjaus viimeistellään tässä seuraavaksi.
***
Eteläisen Salon lehdentekijä harvoin pääsee ihan irti töistään. On nimittäin niin, että liikkuupa missä vaan, käsivarren mitan päästä löytyy aina joku yhteys Perniöön.  Istupa oluelle Nairobissa, niin kohta käy ilmi, että baarimikolla on mökki Ylikulmalla.  Tämänsorttista on sattunut niin usein, että siihen on pakko uskoa.

Alueen pienemmät pitäjät ovat liittymässä samaan rintamaan, missä ei tietenkään ole mitään pahaa. 

Selitän. Kävinpä viime maanantaina jututtamassa särkisalolaistunutta säveltäjä Jukka Linkolaa tulevasta konsertista.   Viikko vierähti ja perjantaina tie vei hurmaavien Susanna Haaviston ja Eija Ahvon konserttiin.  Ja kas: eikö illan ohjelmistossa ollut kaksi ensimmäistä kappaletta Linkolan sävellyksiä ja vielä kolmas myöhemmin.  Yhteytensä tienooseen silläkin illalla siis ja kappaleet olivat hienoja; ties vaikka Särkisalossa nuoteiksi saatettuja. 

Kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti kierrättyvät aiheetkin.  Lähtöjään tässä piti purnaamani muutamista sanoista, joista yksi karmeimpia on ”ruuhkavuodet”. Olkoonkin, että sanassa  hienosti yhdistyy peruspessimistisyys tekopirteyteen.

Pakinan runko oli jo olemassa, mutta hukkaan meni sekin, kun konsertissa  menneitä muistelleen Haaviston suulla todettiin ykskantaan, että se on nykyään ruuhkavuodet, mikä ennen tunnettiin yksinkertaisesti perhehelvettinä.
Yleisöä nauratti sen verran, että olisipa tuo pitänyt ehtiä kertoa ensin, mutta vanha vitsi mikä vanha vitsi.
***
Hakkuut puhuttavat; vanhojen metsien varjelussa ei pitäisi kenelläkään olla nokan koputtamista, mutta miten varantoa muuten hyödynnetään, on toinen asia.  Usein on mittavamman hakkaamisen perusteena se, että puusto kasvaa enemmän kuin sitä hakataan.  Matematiikalla voi perustella paljon, joskus ehkä liikaakin.

Ajellessa ja maisemia katsellessa pistää miettimään, että totta vie: tienvarsipajukkoa ja muuta vitikkoa tosiaan kasvaa hyvään tahtiin. Meluntorjunnalle niistä voi olla iloa, taloudellisesti tai retkimielessä tuskin kenellekään.  Samalla pistää miettimään, että entä jos hakkuita enemmän ei kasvakaan metsä vaan  nimenomaan puusto siellä täällä huojuvien  tienvarsilämpäreiden muodossa. 
***
Eikä viikkoa ilman vaaliasiaa. Monenlaista tulee vastaan. Silmään otti eräskin tapaus, jossa vakavissaan kysyttiin, onko turvallisempaa äänestää ennakkoon vai vasta vaalipäivänä. 

Tämä on helppo. Kannattaa äänestää iltapäivällä, jolloin aamun mahdollinen kuuraliukkaus on äänestyspaikan pihasta hävinnyt eikä riskiä kaatumisesta ole. 
***
Heip.
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

 Tervepä terve. Toimituksen koilliskopin viikkolippu täytetään tässä seuraavaksi.
***
Niin se on käynnissä eduskuntavaalien ennakkoäänestyskin. Sitten pitäisi enää päättää, ketä itse äänestää eli kenen vinkkelistä asiaa katsoo. Omasta ei kannata.

Selitän. Meikäläisen kaltaisillahan ei ole hätäpäivää: valkoihoisen, vakitöissä käyvän sekasyövän yksityisautoilijamiehen  asema on etuoikeutettu, vaikka miten joku oman elämänsä Kari Suomalainen yrittäisi muuta rutista. Ainakaan viimeiseen kahteenkymmeneen vuoteen yksikään hallitus ei ole meidän porukkaamme ahtaammalle ajanut ja tuskin niin käy vastakaan. Tässä ei todella uhkaa kuin ylivelkaantuminen ja kakkostyypin diabetes ja niistäkin voi ainakin toista yrittää pakoilla.

Sitä vastoin jo aika kirjava tuttavapiiri näyttää asiasta sen toisen puolen.  Esimerkiksi seksuaalisiin vähemmistöihin kuuluvilla kavereilla on ihan pelkoja mahdolliseen vaalitulokseen liittyen, ja tämä on asia, josta on mahdoton repiä huumoria.

Nuoremmille voidaan tässä välissä kertoa, että Suomalainen oli se takavuosien pilapiirtäjä, jonka kuvat ovat vanhenneet käsiin nopeammin kuin taannoin ostamani punaisen lapun maito. 

Että ei tässä tarvitse yhdestäkään ehdokkaasta vakuuttua vaan enemmänkin äänestäjistä:  kuka ahtaammalla olevista on se, jonka asialla voisi itsekin äänestäessään olla.

***
Sosiaalisessa mediassa ja keskustelupalstoilla kommentointi on välillä rajattoman tympeää. On uhkailua, huorittelua, piiperöksi haukkumista ja muuta sellaista, jonka suorittajaa on vähän paha ottaa vakavissaan.  Oma normaali voi olla toisen ääripää ja tästähän se tappelu syntyy.

Kuumakalleille voi suosittaa pestautumista polkupyöräkorjaamoihin. Niissä tarvitaan tähän aikaan vuodesta hyviä pinnankiristäjiä. 

***
Ei sillä, ettei tässä voitaisi säästövinkkejä antaa. Tiistain uutiset kertoivat, että Uudessakaupungissa oli käynnissä massaevakuointiharjoitus.  Tarkoituksena oli saada jäänmurtaja tyhjennettyä väestä nopeasti.

Mihin tässä Rajavartiolaitosta tarvitaan, kun mallia voi katsoa matkustajapuolen varustamoista, joissa homma hoituu yhdellä tangentin painalluksella.  Jos Turkuun  matkaavassa risteilijässä purseri kuuluttaa Houtskarin kohdalla, että lähestymme satamaa, on minuutin päästä jo tuhat  ihmistä kassiensa kanssa ovella ulospääsyä vartoamassa. 

***
Elinkeinopuolelta ei sen enempää kuin että akkutehdasta vartoillaan.  Joku tuossa jo oli tietävinään, että siellä on periaatteena tämän Paristoteleen filosofia.
***
Heip.
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

.Tervepä terve.  Toimituksen koillisdosetin viikkopiristävät otetaan tässä seuraavaksi.
***
Kevätväsymys tuntuu puhuttavan ja hämmentävänkin. Miten voi olla, että valoisaan aikaan väsyttää ja uuvututtaa.

Varmasti joku selittää asian käpyrauhasella ja muulla tieteellisellä, mutta tässä voi luottaa myös keittiöpsykologiaan.
Talvestahan voi nauttia, jos nauttii pimeästä, märästä ja kylmästä sekä siitä, että joka luojan kotoa lähtö edellyttää pukeutumista ja auton puhdistelua ja muuta.  On sitä toisaalta ystävänsä Putouksella ja soijanakeillakin, joten mikäs minä olen sanomaan.

Sehän tiedetään, mikä on perjantai-illan ohjelma kotona, kun takana on vaikka kuusikymmentuntinenkin työviikko.  Iltapalaa, kylmä talouskeskiolut ja vartissa taju kankaalla, perinteen mukaan istualtaan sohvalla.  
Entä, jos kevätväsymys onkin ihan vaan reipasta turnausväsymystä, kun taas yksi talvi on savotoitu alta pois.

***
Ollenkaan kaikesta ei aina jaksa innostua, mutta 70-luvusta kyllä.  Kotimaisen tv-viihteen ajan saavutuksia oli Rintamäkeläiset, mikä onkin kokonaisuudessaan Ylen Areenassa katsottavissa.

Taannoin tuli katsottua jokunen jakso ja pohdittua, että onko tässä oikeastaan mikään muuttunut.   Paljonhan puhutaan kaupungistumisesta ja maatalouden kannattavuudesta ja ihan samaa pyöriteltiin sarjassa jo yli 40 vuotta sitten; eräässä jaksossa puhutaan Rintamäkien ja Honkosten tilojen yhdistämisestä koska vain isot elättävät ja Rintamäki ottaa melkein loukkauksena pankin maatilastaan tekemän hinta-arvion. Ja tämä sentään oli vielä sitä aikaa maaseudulla, jota edelleen kaihotaan: joka kylässä oli ainakin pankki ja kauppa, monessa useampi.

Myöhemmin sarjassa kirotaan veteraanien huonoa kohtelua ja sitä, että terveyskeskukseen ei tahdo saada aikoja.  Ei mitään uutta kevätauringon alla siis.   
Ajokortillisten määrä se vaan vähenee nykyään ja kas: Rintamäen pariskuntakin käy sarjassa kirkolla linjabiilillä. 

Rintamäkien kirkolta paluun taas näkee ikkunasta pihalle tiiraileva Honkosen emäntä.   Pihalle katselusta tulee juttua myöhemminkin, ja Rintamäen isäntä antaa kehut ja toteaa, että on se hyvä syynätä ne harvat jotka täällä kulkee. 

Näin se on tietysti nytkin: ajelepa vierasta autoa asuinalueella, niin alle vartissa on paikallisella some-palstalla varoitus oudoista hiippareista.  
Muuttukoon aika, mutta verhot heiluvat nyt ja aina.
***
Tämä työ se on usein opettavaista.  Ennen viime viikkoa en ollut tiennytkään, että kaloja voi istuttaa vesistöihin myös munina.  Kritiikistä ruoan tuoreutta kohtaan ei ole kyse, vaikka tässä todettaisiinkin, että kalan munat ovat mätiä.
***
Heip.
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Tervepä terve. Toimituksen koillispiipun viikkosuodattimet vaihdetaan tässä seuraavaksi.
***
Ilma vaivaa, eikä tämä ole biokaasuhuumoria.  Oli puheena sisä- tai ulkoilmasto, ratkaistavia pulmia tuntuu riittävän.  

Viime päivät ilmastonmuutosasian keulakuvana on ollut nuori Greta Thunberg ja hänen innoittamanaan ilmastolakkolaiset. Naisella on tietysti vastaväittäjiäkin, arkisimpana somessa lällättävä porukka, joka nousee barrikadeille heti, kun joku julkeaa ehdottaakaan, että edes jotain tarttis tehdä.  

Voin kertoa salaisuuden: kukaan ei ole viemässä autoja eikä kiukaita, joten sopii hiukan rauhoittua. 

Ympäristöasioihin liittyen julkaistiin myös lajien elinvoimaisuudesta kertova Punainen kirja, mikä on totista luettavaa. Tässä on kuin ohimennen saatu aikaan taas vähän pidempi uhanalaisten lajien lista, joten kovakalloisimmillekin pitäisi kohta valjeta, että ihan putkeen ei ole viime aikoina mennyt.
***
No, energiaahan säästää pitää.  Eduskuntavaaleista voi tulla ilmastovaalit, enkä oikein tiedä, ovatko ehdokkaat tässä mielessä vähän hakoteillä vai oikein ovelia.  On nimittäin silkkaa energiantuhlausta ripustella A4-kokoisia mainoksia teksteineen maantien varteen. Mitään selvää niistä ei saa.  Aakolmonen alkaisi jo riittää

.Vaan entä, jos tarkoitus onkin rohkaista ihmisiä ekologisiin kimppakyyteihin. Sitten pienet julisteet jo aukeavatkin: autossa olijoista yksi ehtii lukea nimen, toinen numeron, kolmas puolueen ja neljäs iskulauseen.Viimemainituissa vielä on välillä  viihdearvoa sen verran että sähköä tarvitsevaa radiotakaan ei tarvitse avata.
***
Ympäristöasiat ohjaavat osaltaan vähän kaiken suunnittelua:  rakennuspiirtäjiä, kaavoittajia, liikennevisioitsijoita ja muita.

Vaan saisivatpa ohjata sisustusarkkitehtejäkin. Tämä tuli mieleen tässä eräänä iltana keittiössä.  Varmasti voisi lajitella paremminkin, mutta meillä laitetaan eri pusseihin polttokelpoinen jäte, pahviroskat, metallit, muovit ja lasitölkit.  Ja tähän ei ollenkaan vastaa 1990-luvun keittiö.  Purkithan pitäisi huuhtoa ja valuttaa ennen pussiin pistämistä, ja siinäpä loppuvat tiskipöydän reuna ja altaat äkkiä kesken, jos on useampaa purkkia ja tölkkiä ja rasiaa rivissä.

 Aikanaan tuli 60-luvun keittiössä kammiovärinää siitä, että koko kyökissä oli tasan kaksi pistorasiaa. Kolmekymmentä vuotta tuoreemmassa tönössä stöpseleitä riittää, mutta nyt on taas jo uudet vaatimukset. Pysäköintiruuduilla on asuntoja myyty, mutta jatkossa pitää siis kehua, että on hyvät purkkipaikat.
***
Heip.
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

K-Supermarket

ksupernetti1

Lue uusin lehti (Lehtiluukku)

133096

Mainoksia

 

Eteläisen Salon paikallislehti


Kiinnostaisiko oma mainoksesi tässä?
Ota yhteyttä!

Vastuullista journalismia

Kirjoittajavieras

Uusin lukijan kuva

  • Kauriit kylillä
  • Kuvaus: Terttu Rantanen kuvasi lauman metsäkauriita Perniön Lupajalla, aivan kirkonkylän kupeella.

Perniönseudun Lehti Oy | Lupajantie 1 | 25500 Perniö | (02) 735 2300 ilmoitukset ja tilaukset | (02) 735 2301, (02) 735 2302 toimitus | fax. (02) 735 2284

Tämä julkaisu on suojattu tekijänoikeuslailla. Tekijänoikeuslain nojalla kopiointi muuhun kuin yksityiseen käyttöön edellyttää oikeudenhaltijan luvan.
Tekijänoikeusjärjestö Kopiosto myöntää julkaisujen valokopiointiin ja skannaamiseen lupia oppilaitoksille, yrityksille ja muille yhteisöille.
Tarkista onko organisaatiollanne voimassaoleva kopiointilupa. Lisätietoja luvista ja niiden sisällöstä antaa Kopiosto ry www.kopiosto.fi.

Sivuston toteutus: Arttu Arojoki

rss20