Tähdellistä

Tervepä terve. Toimituksen koillisluokan viikkokokeet tarkastetaan tässä seuraavaksi.
***
Osa lehdentekoa ovat koulukäynnit; kouluista nousee jutunaiheita ja mikä ettei. Alueen opinahjoissa touhuaa tuhti siivu alueen väestä.

Käynneillä on usein puhuttu uusista oppimisen menetelmistä. Aikoinaan koulunkäynti tarkoitti kirjaa ja pulpettia ja edessä puhuvaa opettajaa, nyt jotain muuta.

Tekniikka helpottaa, on dataprojektorit ja tabletit ja muu. Omana kouluaikana videosta puhuminen tarkoitti VHS-kasetteja ja tabletti sitä, että opettaja uusi verenpainelääkereseptinsä.

No, on osattu ennenkin. Eilisestä Turun Sanomista löytyi tuttuja; vuoden ruotsinopettajaksi on valittu Raisiossa nykyään opettava Maarit Rainio.

Sitä joskus miettii, mitä kuuluu vanhoille opettajille - myös heille, jotka kävivät lukuvuoden tai pari oppia päähän takomassa ja joihin ei sen koommin ole törmännyt. Ja juuri palkitun Rainion tunneilla tuli istuttua kai yhden lukuvuoden ajan 1990-luvun jälkipuoliskolla.
Eilisessä jutussa opettaja kertoo pitävänsä tunteja, joilla itse viihtyisi: ruotsia opitaan Vaisaaressa muun muassa pelaamalla ja puhumalla ja opettajan askarteluinnolla on osansa asiaan.

Yli 20 vuotta sitten sama into tarkoitti muistaakseni ainakin opettajan laatimia ristisanatehtäviä. Muistelen, että paljon silloin ruotsia puhuttiinkin.

Eilen Kirkonkylän koulun kirppiksellä vastaan tuli kirjo vanhaa opetuskalustoa; rainoja ja C-kasetteja, kirjoja ja opetustauluja joista yksi jotenkin tarttui matkaan.
Tämä pisti miettimään, että olikohan jo kuusikymmentä vuotta sitten enemmän innosta kuin kamppeista kiinni, miten oppi uppoaa.

Noin muuten tuntui vanhalta. Yläaste- tai lukioiässä voi olla niitä aamuja, että yhtä ainutta opettajaa ei tekisi mieli kohdata. Ja nyt suorastaan ilahtuu, kun vanha ruotsinmaikka tulee vastaan lehdestä heti aamukahvipöydässä.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Tervepä terve. Toimituksen koillismaljan viikkovedet pirskotellaan tässä seuraavaksi.
***
Kuninkaallisissa on viihdearvonsa, joskin monarkkimuksujen julkisuuteen tuomisesta tulee vähän sama olo kuin aivan finaalissa olleen paavin julkisesta näyttämisestä aikanaan. Että onko arvokasta, vai irvo-.

Sikäli ilahduttaa, että Suomessa ollaan hillittyjä.
Tässähän on tasavallan presidentille ja tämän vaimolle syntynyt vauva, josta on saatu tietää syntymäpaikka ja -päivä ja aivan kivat nimet. Tämä riittää ja saa riittää muillekin.

Mutta nimiasiaa jäin miettimään.
Sehän tiedetään, että julkisuuden ihmisten tekemisiä ja sanomisia sopii arvioida, tyypistä ja puuhista riippuu miten ja missä määrin.
Silloinkin pitäisi muistaa, mitä pöyhiä. Puheen sisältöä toki, puhetapaa ei, olkoonkin että vaikka imitaattorien on poimittava esittämistään persoonista ne ulkoiset piirteet, joilla hahmosta tulee tunnistettava. Esimerkiksi entisen presidentin hahmo tehdään usein punaisella tukalla ja pehmeällä ärrällä.

Jotenkin on vaan vahvistunut ajatus siitä, että nimi on vihoviimeisiä ivattavia asioita. Jos ei saa herjata toisen paksuutta, niin ei ainakaan nimeä, joka jos mikä on iso osa identiteettiä. Vararenkaasta voi hankkiutua eroon, mutta tekisi mieli väittää että nimen vaihtaminen muuttaa olemusta vielä enemmän. Siksi annettua pitäisi kantaa ylpeydellä.

Tämä siitä huolimatta, että varmasti herättää monessa torpassa keskustelua, jos vastaan tulee oikein harvinainen nimi.

Kamalinta on, jos pilkan pelko tasapäistää tarjontaa. Käyskentely jollain vanhalla hautausmaalla opettaa, että nimien kirjo ei ole uusi asia.
***
Lopuksi sananen agraaritaloudesta. Hyönteisfarmejahan perustellaan ja vastaajasta riippuu, onko ekoteko pihvi vai paistettu sirkka.
Sen sanon, että petyn jos yksikään heinisfarmari ei perusta tilansa hallinto-osastoa Sirkkalankadulle.

Tähän astihan vain hevostilallisilla on voinut joku teko olla pollea.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Tervepä terve. Toimituksen koillisrivin viikko-ojennus tehdään tässä seuraavaksi.
***
Tuomiopäivän manaajat ja kaiken huonosti olemisesta marisijat ovat oikeassa. Jottain tarttis tehrä.

Tilanne valkeni lauantaina. Retki vei ohi Verkkokaupan myymälän Raisiossa, ja mitä näimme: rivin telttoja kaupan pihalla ja telttailijoita tietysti myös. Aikaa kaupan ovien avautumiseen oli yli puoli vuorokautta.

Ei voi tulla kuin tulokseen, että asuntopula on kauhea. Tarkoitan, että ei kai kukaan muuten kuluta pääsiäispyhiään teltassa kaupan pihalla odottamassa ovien avautumista. Jonnekinhan sitä on välillä päästävä lämpimään.

Vakavissaan puhuen on hurjaa, että yli yön jonottamalla jonotetaan vähän lisää tavaraa entisten rojujen jatkoksi.
Toisaalta jonottaminen on kulttuuri-ilmiö sekin. Esimerkiksi armeijassa on saapumiserästä toiseen kiire jonottamaan, joskaan aina ei ole selvää, että mitä.
Leipä- tai elinsiirtojonot taitavat olla ainoat, joihin ei kukaan vapaaehtoisesti halua.

Katovuosien henkinen perintö yhdistettynä kansanluonteen pimeään puoleen saa aikaan omanlaisiaan jonotuskuvioita sekin.
Taannoin risteilyllä buffet-ravintolan ovelle kertyi jonoa, ja tässähän moni alkaa epäillä, että entä jos joku vedättää. Kaikilla on pöytä varattuna, ruoka riittää kyllä, mutta silti sisäänpääsystä ensimmäisenä käydään verinen kisa. Ettei vaan oma paistisiivu mene.

Samaa näytelmää esitettäneen edelleen myös esimerkiksi lentoasemilla. Moni taitaa yhä hienosti oikein vanhanaikaisen kyynärpäätaktiikan.

Jonottaminenhan on sitä paitsi joskus antoisaa puuhaa; voi katsella kanssaihmisiä ja kehitellä heille mielessään tarinoita. Moni tärvää mahdollisuuden jonottamalla nenä kiinni puhelimen ruudussa. Kansallista toki on sekin.

Eräänä aamuna vakuutusyhtiöön soittaessa piti, niin, jonottaa. Siinä toisaalta pisti miettimään, onko odottavalle soitettava musiikki stereo-vai jonoäänityksiä.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Tervepä terve. Toimituksen koillisarkiston viikkohieroglyfit tulkitaan tässä seuraavaksi.
***
Tuota sisällissotaahan on vatvottu tässäkin lehdessä, joskin miettimisensä siinä oli, missä määrin antaa aihe aihetta pöyhintään.
Paikallinen vaikutus on asia sinällään, mutta silloin historia jännäksi käy, kun törmää sen vaikutuksiin omaan elämään.

Koomikko Ilari Johansson pisti taannoin esityksessään yleisön ahtaalle kysymällä, moniko tietää, olivatko omat esivanhemmat valkoisia vai punaisia. Harva tuntui tietävän, tai sitten ujosteli kertoa. Aihetta yhä väistellään.

No, viikonloppuna sitä sivuttiin meillä kotona. Samalla tuli kuin sivulauseessa ilmi, että omasta perheestä puolet olisi voinut jäädä syntymättä, jos puolison isoisoäitiä vuonna 1918 uhannut valkoinen olisi painanut liipaisimesta.

Tämä jäi mietityttämään. Tietenkään ei osaisi kaivata sitä, mitä ei ole ollut olemassakaan, mutta jotenkin oli jännää ajatella, että koilliskulmassakin istuisi aika lailla eri ihminen, jos joku kaukana Hämeessä sata vuotta sitten olisi tehnyt hiukan toisin.
***
Ajan ilmiö ovat erilaiset loukkaantujat. Kun riittävästi mielenpahoitusta on ilmassa, alkaa itsekin miettiä, että mitä tästä ja tästä joku tuumii ja lopulta alkaa itsekin varoa liikaa sanojaan.

Viime viikollakin jonkun telkkariohjelman juontaja toivotti tervetulleeksi studioyleisön sekä te katsojat siellä kotisohvilla.
Heti tuli mieleen, että joku jo alkoi laatia yleisönosastokirjettä siitä, miten ei saisi olettaa, että kaikki ovat turvallisesti kotipesän lämmössä vaan että ohjelmaa kyllä katsotaan vankiloissa ja saattohoito-osastoillakin ja että ei ole kaikilla hyvin.

Ei sillä, ettei muutama vuosi Saramäessä olisi vähemmän paha kuin Temptation islandin koko kauden katsominen kotona.
***
Lopultahan on niin, että jotkut asiat eivät mene perille edes rautalangasta väännettyinä.
Ainakaan Ameriikkaan, kun on nämä tuontitullit.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Tervepä terve. Toimituksen koillisompelimon viikkolangat pietään tässä seuraavaksi.
***
Isokenkäisiähän tässä ollaan. Ei asemalta, mutta anatomialta. Koomista olisikin, jos isolla ukolla on 36-koon räpylä, joskin viulukotelohuumoria on revitty myös näistä jaloista, että ei sillä.

No, liiketalouden kannalta me isot olemme pelastus.
Yksi bisneksen edellytyshän on, että ei jää tavaraa myymättä, ja isoissa kengissä tätä pulmaa ei kai ole.

Selitän. Marketista ei saa isoja kenkiä. Kenkäkaupasta saa, ja omilla rahoillaan ostava säästää käynnin alennusmyyntien aikaan. Viidenkympin kenkiä isojen miesten koossa ei ole, mutta vajaalla satasella voi selvitä, jos sattuu oikeaan aikaan paikalle. Jos ei satu, säästyy koko raha.

Ja usein näin käy: isoja kokoja tilataan kaiketi aina kolme paria, jotka on myyty loppuun hetkessä ja myöhemmin tuleville tarjotaan klassikkojalkine ei-oota.

Suomalaisten keskikoko on kasvanut. Tämän päivän vauvoista kasvaa senttikaupalla pidempiä kuin sadan vuoden takaisista. Varmasti tämä näkyy myös kenkien keskikoossa. Uutta normaalia kokoluokasta 46-48 ei ehkä tule, mutta sitä tässä vartoillaan, koska painopiste siirtyisi vähän kohti kookkaampaa. Että jos edes muutama pari lisääkin neliseiskoja joskus tilattaisiin. Kasapäin tilattuja pienempiä pareja jää takuulla varastoon ja seuraavalle sesongille. Saisi jäädä joku isompikin.

Verkosta ostaminen ei ole vaihtoehto, vaikka moni ostaa netistä taskulampunparistotkin. Piipahdus matkan varrelle osuvaan puotiin on vaivattomampaa. Hukkareissu on minuutissa tehty, kun verkossa menee yksi ilta jo selailuun. Sitten pitäisi raahautua postiin ja sovittaa kenkiä ja vielä raahautua palauttamaan sopimattomat.

Ja mieluummin sitä antaa roponsa edes naamatutulle kauppiaalle kuin kantaa kenkälaatikoita pitkin kylää.
***
Ajoituksestahan on muuten kaikki kiinni. Jos tavan tallaaja vetää pellit kiinni liian aikaisin, saadaan tupaan hormista häät. Jos ei vedetä peltejä, on kyseessä Satuhäät.
***
Heip.

aku.poutanen
@pernionseudunlehti.fi

Alakategoriat

K-Supermarket

ksupernetti1

Lue uusin lehti (Lehtiluukku)

133096

Mainoksia

 

Eteläisen Salon paikallislehti


Kiinnostaisiko oma mainoksesi tässä?
Ota yhteyttä!

Vastuullista journalismia

Kirjoittajavieras

Uusin lukijan kuva

  • Minkki kevätauringossaNew
  • Kuvaus: Kevätauringossa paistattelevan minkin kuvasi Örössä Kari Väyrynen.

Perniönseudun Lehti Oy | Lupajantie 1 | 25500 Perniö | (02) 735 2300 ilmoitukset ja tilaukset | (02) 735 2301, (02) 735 2302 toimitus | fax. (02) 735 2284

Tämä julkaisu on suojattu tekijänoikeuslailla. Tekijänoikeuslain nojalla kopiointi muuhun kuin yksityiseen käyttöön edellyttää oikeudenhaltijan luvan.
Tekijänoikeusjärjestö Kopiosto myöntää julkaisujen valokopiointiin ja skannaamiseen lupia oppilaitoksille, yrityksille ja muille yhteisöille.
Tarkista onko organisaatiollanne voimassaoleva kopiointilupa. Lisätietoja luvista ja niiden sisällöstä antaa Kopiosto ry www.kopiosto.fi.

Sivuston toteutus: Arttu Arojoki

rss20