Tähdellistä

Tervepä terve. Toimituksen koillispirtin viikkolattia lakaistaan tässä seuraavaksi.
***
Tässä on tullut joskus ihmeteltyä tavaran ostamista tavan vuoksi. Toisaalta siinä, että joku vaihtaa televisiota aina kaukosäätimen paristojen tyhjentyessä, on hyvätkin puolensa.  Kauppias voi hyvin ja käytetty, mutta käyttöarvoltaan uutta vastaava tavara vaihtaa omistajaa murto-osalla uuden hinnasta. 

Tämä näkyy meillä kotona vähän joka huoneessa vajaa myöten: telkkari hankittiin muutamalla kympillä ystävänkauppana vuosia sitten, stereolaitteiden keski-ikä on 25 vuotta ja kaikki kulkupelitkin ovat jonkun toisen uutena ostamia.  

Vaan eipä päde tämä kaikkeen. Kävi nimittäin niin, että mökillä pölynimuri heitti henkensä.  Tämä ei tietenkään ole ihme, heikompi luonne olisi tukehtunut jo murto-osaan siitä hiekasta, minkä kapine on saanut lattioilta vuosien mittaan sisäänsä kiskoa.  

Kun nuuka pitää olla, kävi tie ensiksi netin kauppapalstoille tarjontaa kyttäämään: näinkö löytyisi edullisesti uudenkarhea imuvehje.  Ja katso.  Tarjontaa on muuten kanasta keinutuoliin, mutta maakunnassa käytettyä imureita oli tarjolla ensivilkaisulla yksi ja sekin uuden hintainen.  Loppuviikosta tarjontaa oli jo vähemmän.

Ilmeisesti jotain sitten on kuitenkin opittu käyttämään loppuun asti ja imurit poistuvat rivistä täysin palvelleina.  Tämä tietysti pisti miettimään, että ei käy kateeksi imurinsuunnittelijoita. Iso porukka isoissa tehtaissa miettii ominaisuuksia, suotimia, materiaaleja ja muotoilua.  Räväkimmän näköiset laitteet antavat hyvin uskottavan vaikutelman siitä, miltä näyttäisi katumaasturin ja pyöräilykypärän lehtolapsi. 

Ja kaiken tämän panostuksen jälkeen laitteilla on edelleen niin vähän minkäänlaista status- tai näyttöarvoa, ettei niitä haluta vaihtaa uuteen aina, kun markkinoille tulee vähän päivitetty malli.  Komeroissa pysyvät siivouspäivien ulkopuolella imurit, vaikka miten olisivat designiä.

Ilmeisesti tässä nyt tie käy kodinkonekauppaan, vaan kerranko sitä.  Se toisaalta onkin ollut perinnetavoista käsittämättömimpiä, että mökeille on ainakin takavuosina kärrätty kaikki se, minkä kanssa ei jakseta kotona tapella.   Ihan kuin kauan kaivatuilla vapailla olisi jotenkin siedettävämpää antaa televisiolle turpaan ennen kuin se suostuu näyttämään kuvaa. 

Poikkeuksia tietysti on.  Mökillä nukkuu hyvin sellaisellakin patjalla, jolla kotona ei saanut kuin univelkaa ja iskiaksen. Psykiatrimme tulkitsee tämän teille ensi numerossa.
***
Se on ihan totta, että helteillä ei tukeva ateria maistu.  Salaattiaate toisaalta on ottanut valtaa jo metsäseuduillakin.  Tampereen puolessahan käytiin viikonloppuna tämä Rucolan viesti.
***
Turvallista juhannusta ja heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Tervepä terve.  Toimituksen koillisbistron viikkosalaatit pilkotaan tässä seuraavaksi.
***
Onkin mennyt pari viikkoa ilman ruokapuheita. Ilmoja ei voi muuten moittia, mutta tässä mielessä kyllä: varsinainen huhkiminen keittiössä ei aina innosta, jos jo ennen hellan käynnistämistä lämpötila on huonon saunan luokkaa. 

Monihan on sitä mieltä, että yksin syöminen ainakin ravintolassa on kurja kokemus ja paljon puhutaan sitä, että ruoanlaitto yhdessä voi olla antoisaa ajanvietettä.  Joskus onkin.  Ja joskus kanssakäyminen voi johdattaa kerrassaan uuden ruoka-ajatuksen jäljille.

Sattuipa näet marketissa taannoin niin, että kassalla edellä jonottavalla kanssa-asiakkaalla oli maksullisia tuotteita ja sitten pullea pussillinen tavaraa, josta ei pitänyt maksaa mitään – nimittäin kukkakaalin lehtiruoteja.  Juuri niitä, jotka ihmiset nuukuuksissaan yleensä repivät pois ennen punnitsemista ja joita vihannesosastolla olikin kukkurainen laatikollinen. 

Ammattiuteliaan piti nykäistä hihasta kassahihnan päässä ja kysyä, mihin käyttöön ruodit menevät.  Pannulle toki, osaksi wokkia: sekaan chiliä, lihaa ja mitä muuta tapana on laittaa, ja ei kun ääntä kohti.  Maukkautta ei sovi epäillä, onpa noita tullut joskus jäystettyä ihan siltään, mutta pannulle viskaaminen olikin uutta.    

Vaan arvaanpa toki, että joku nyrpistää jossain jo nenäänsä.  Onhan tavattu sellainenkin outous kuin ihminen, joka nyhtää uuden sadon sipuleista varret pois ja kelpuuttaa pussiinsa vain pullean osan.  Hävikintorjunnasta puhuminen tuntuu tässä aika turhalta vaivalta, jos ruokaa heitetään menemään ennen kuin sen on annettu vahingossa pilaantuakaan.

Toisaalta kuka tietää, mihin tämä valikoivuus johtaa.  Kun nautaeläimestä kelpaavat useimmille vain fileenpätkät ja jauhelihat, niin kohta on jossain se valtava jämäosien laari, josta voivat herkkusuut hakea hakemisen riemusta kielet ja maksat ja muut itselleen vähän kuin ne ruoditkin.   Kalanperkeitähän saa monelta torilta melkein kiitoskaupalla niitäkin ja kohta jo porisee hellalla suorastaan perkeellinen sopanpohja. 

***
Tätä viitsimättömyyttä hikoilla lieden ääressä on nyt ilmassa taiteellisemmissakin piireissä; juuri tuossa joku musikanttikin totesi, että ei ole piisihommat oikein edenneet. 
***
Toisaalta poutainen ilma on se monesta paras ilma siihen, että voi astua torpasta pihalle.Eräskin mietti, että on hyvät nämä mulkoilusäät. 
***
Heip.
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

 Tervepä terve. Toimituksen koillisoperaattorin viikkoviestit tarjotaan tässä seuraavaksi. 
***
Evoluutiosta on hyvä aloittaa. Räpylöitä ei ole ihmiselle kasvanut, mutta puhelin on monelle kuin kiinteä käden jatke. 

Arkisuudestaan huolimatta kapine tuottaa lehtijuttuja, monesti kriittisiä. Taannoin Hesarin haastattelema nainen kertoi, miltä tuntuu, kun puhelin vie miehen huomion kohteena aina voiton puolisosta.

Moni suhtautuu laitteeseen melkeinpä kiihkolla, mutta loppuviimeksi kyseessä on vain tämän päivän kortteliralli.

Selitän. Kortteliralli kuului takavuosina nuorison harrastuksiin etenkin maalla ja pikkukaupungeissa. Rumempiakin nimiä toiminnalle oli, mutta ydin oli sama: ajaa autolla edestakaisin ainakin perjantai- ja lauantai-illat. Keskeistä oli, että ilta piti pysyä parin kadunkulman alueella, ihan siltä varalta että alueella saattaa tapahtua jotain olennaista  nähtävää. 

Nykyään ei ajella entiseen tapaan ajokortteja eikä turhaan, mutta kun asiaa miettii, puhelimen pakkoliikkeenomainen plärääminen ajaa saman asian. Kahta, kolmea palvelua tai sivua sitä sieltä selaa kaiken varalta ja koskaan anti ei ole mitään kovin tärkeää. 

Ja laite on pirullinen.  Lukiessa tai televisiota katsoessa se on luvattoman helppo kaapata tämän tästä kouraan muka jonkun asian tarkistamisen varjolla, ja aina tulee se olo, että ei taas tätä – ja kohta se olo, että tästä se Hesarinkin jutun nainen valitti. Jälkimmäisen nojalla laite onkin helppo viedä takin taskuun tai vielä kauemmas. 

Taannoin tuli toimitukseen uusi puhelin, ja tietysti merkkiä, johon ei seuraavana päivänä tulleiden uutisten mukaan kohta ehkä saakaan tärkeitä päivityksiä.  Tilanne on kuin hakisi uuden Toyotan ja seuraavalla viikolla kerrottaisiin, että huoltopalvelut päättyvät.  Kirottua on se, että puhelimen ostajan pitää olla laitteista kiinnostunut, vaikka ei kiinnostaisi.

Ei pidä ymmärtää väärin; työkaluna ja jonkinmoisena apukapulana kapine on oiva.  Saa katsottua postit ja paljon muuta työhön liittyvää missä vaan. Tietäisittepä, missä on tullut sähkeuutisia kirjoitettua. On sen mahdollistamalla viihteelläkin arvonsa; on suoratoistopalvelut ja muut, kun on niiden aika.

Loppuviimeksi laite on kuin kyy: mustankiiltävänkaunis tapaus, josta on hyötyä, mutta jonka tullessa liian lähelle sen kyllä on valmis toivottamaan synkimpään hiiteen. Ja joka hyytyy talvipakkasessa ennen aikojaan. 
***
Kirjoittamisen tapaa laitteet ovat toki muuttaneet; tekstin sijaan emootioista kerrotaan usein kuvin.Toista oli ennen.  Vanhaan hyvään aikaan sitä tilli-, tulitikku- ja lahjekaupoilla puhui mieskin punteistaan. 
***
Heip. 

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Tervepä terve.  Toimituksen koilliskulman vaali- ja maalikoosteet kelataan edestakaisin tässä seuraavaksi. 
***
Olipa eurooppalaishenkinen viikonvaihde televisiossa. Kapineen pariin sopi unohtua, kun sadesää vei seikkailuhalut.  EU-vaalit olivat oma lukunsa, jääkiekko on paria poikkeusta lukuunottamatta eurooppalaisissa käsissä ja kaiken päälle tuli vielä koukuttava Ylen esittämä dokumentti 24 tunnista Euroopassa. 
Se oli opettavainen: Rotterdamin satamassa kuvattu osuus muistutti oikein hienosti, miten valtava määrä tavaraa liikkuu koko ajan pitkin pallon pintaa.

Eniten on pidetty ääntä kiekosta, missä Suomen menestys oli hieno hengen voitto aineesta.  Harvemmin rinnassa läikähtää urheilua seuratessa, mutta nyt nousivat suupielet. Ennen kisojahan jupistiin useammassa kulmapöydässä, että hyvä jos alkusarja tällä porukalla jaksetaan pelata.

Vaan olipa joku ollut sen verran optimistinen, että oli varattu lavat ja lakanat ja esiintyjätkin maanantaiksi.  Jossain muualla nyt revitään banderolleja ja mestaruuslippiksiä matonkuteiksi.

Kieltämättä pisti miettimään, että ei ole ujon ihmisen laji kiekkokaan.  Lavalle pitää nouseman tanssahtelemaan yleisömeren rannalle, vaikka ehkä yhtään ei huvittaisi.   Jätetään tässä nyt omaan arvoonsa näkemykset siitä, että ilmassa saattoi olla rohkaisua. 

Samoin jäi mieleen haastattelijan kysymys arkeen paluusta joltain pelaajalta.  Osalla juhlijoistahan saattaa paluu olla vieläkin tekemättä. 
***
Liikenteen puolelta framilla on ollut Onnibusin kalusto.  Viikon varrella kerrottiin sellainenkin uutinen, jonka mukaan yhtiön bussin rikkoutunut ilmastointi olisi aiheuttanut autossa matkanneille tukalat paikat.
Kerrostaloasukkaille tässä toki ei ole mitään uutta.  Kyseessä oli saunavuoro Turusta Helsinkiin.
***
Heip.
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

.Tervepä terve. Toimituksen viikkovuosikerrat selataan hiirenkorville tässä seuraavaksi.
***
Sitähän on monenlaista tapaa ilmoittaa jostain erikoisesta. Puhutaan, että tämä on maailman kahdeksas ihme tai että pitää vetää rasti seinään. 

Tässä saa kohta hankkia uuden liitupaketin, kun viime viikonkin havaintoja miettii. Torstaina joku todella noudatti tietyömaalle asetettua poikkeavaa nopeusrajoitusta ja lauantaina näin, miten joku käveli kadulla katse luotuna kädessä olevaan esineeseen. Kyseessä oli kirja.
***
Arjen historia kiehtoo aina. Juhlakuvat eivät kiinnosta jälkikäteen ketään, mutta vuosien päästäkin herättää tunteita tuiki tavallisesta spagetinkeittotilanteesta otettu räpsy. Tämä tuli mieleen juuri ennen sitä tietyömaata, kun viereiselle kaistalle sattui aito Lada, se kantikas ja takavetoinen.  Edellisestä havainnosta on tosi kauan.  Nuoremmille voidaan kertoa, että kyseessä oli neuvostoliittolaisvalmisteinen ajoneuvo, omaa sukua Fiat.

Näinä aikoina sitä ei ihan koko sydämellä kehtaa sanoa innostuvansa autoista; järkevä pitäisi olla, vaikka omakin kiesi on pitkälti mielikuvien pohjalta valittu.  Yhtä kaikki Ladan näkeminen pitkästä aikaa toi jotain samaa mieleen kuin se spagettikuva.  Pitkälle 80-luvulle asti maisema koko maassa oli kuin Pohjanmaalla:  Ladoilta ei voinut välttyä.  

Tässä kohdassa on aukko sivistyksessä ja on pakko myöntää, että en ole koskaan Ladaa ajanut enkä ollut kai kyydissäkään. Neuvostoliittolainen kapine saattoi olla joskus yhtä paljon kannanotto kuin halpa auto, jos se nyt kovin erinomainen oli kumpanakaan. Niin poliittista oli aika joskus, että kuulopuheiden mukaan joillekin työmaille ei ollut mieluusti asiaa kuin itäautolla.  Yhtä kaikki Ladalla ajoi moni.

No, tämä sai miettimään sitä muuta kalustoa, millä isät ja äidit joskus 35 vuotta sitten ajelivat. Olipa vehje japanilainen tai italialainen, se joka tapauksessa on jotain muuta kuin tämän päivän koslat; karu ja koruton, miksei epämukavakin. Jotenkin sitä toivoo, että arjen historiaa tälläkin alalla olisi säilötty entistäkin enemmän.   Pikku lenkki takavuosien perheautossa voisi olla yhtäläinen muistimatka lapsuuteen kuin lapsuuden ajan levyjen kuuntelu. Kasikolmonen Sierra on  toimiva aikakone siinä kuin Aatsipoppaa. 
***
Mitä autoihin muuten tulee, tämä kevät tyrmää autokuumeen sellaisenaan.  Uutta peliä ei tarvitse ostaa, kun sopivasti puun alle jätetty eilen tumma auto onkin tänään keltainen.  Siitepölyssä on puolensa ja sitten se toinen puolensa, jota ei kai paraskaan tabletti aina paranna. Italiassahan määrätään  tiemmä vaivoihin sitä sellaista pestolääkitystä. 
***
Heip.
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Alakategoriat

K-Supermarket

ksupernetti1

Lue uusin lehti (Lehtiluukku)

133096

Kesälehti Tortone

Mainoksia

 

Eteläisen Salon paikallislehti


Kiinnostaisiko oma mainoksesi tässä?
Ota yhteyttä!

Vastuullista journalismia

Uusin lukijan kuva

  • Harvinainen isotoukohärkä Lintilässä
  • Kuvaus: Lindilässä käenrieskojen keskellä kulki suuri koppakuoriainen viime viikolla. Syken dosentti Samuli Korpinen tunnisti lajin harvinaiseksi isotoukohäräksi, jonka luultiin jo hävinneen. Viime vuosina lajia kuitenkin on tavattu Hämeessä ja läntisellä Uudellamaallakin. Isotoukohärkää ei tule kuitenkaan ottaa käteen, sillä se ruiskuttaa uhattuna ärsyttävää myrkkyä. –Lindilän luontopäiväkirjaan saatiin mukava lisä, iloitsee kuvan lähettänyt Sakari Korpinen.

Perniönseudun Lehti Oy | Lupajantie 1 | 25500 Perniö | (02) 735 2300 ilmoitukset ja tilaukset | (02) 735 2301, (02) 735 2302 toimitus | fax. (02) 735 2284

Tämä julkaisu on suojattu tekijänoikeuslailla. Tekijänoikeuslain nojalla kopiointi muuhun kuin yksityiseen käyttöön edellyttää oikeudenhaltijan luvan.
Tekijänoikeusjärjestö Kopiosto myöntää julkaisujen valokopiointiin ja skannaamiseen lupia oppilaitoksille, yrityksille ja muille yhteisöille.
Tarkista onko organisaatiollanne voimassaoleva kopiointilupa. Lisätietoja luvista ja niiden sisällöstä antaa Kopiosto ry www.kopiosto.fi.

Sivuston toteutus: Arttu Arojoki

rss20