Tähdellistä

Monilla seuduilla haikaillaan turismin perään. Turistit runsaine rahoineen pönkittäisivät paikkakunnan taloutta. Työpaikat lisääntyisivät. Tyhmille turisteillehan voisi myydä melkein mitä vaan. Mutta mistä vetonaula muuten tylsähkölle paikalle?

Matildassa koettiin kesällä kansainvaellus, kun Hesarin toimittaja keksi mainostaa kylää Kallion kilpailijaksi ja Suomen hipstereimmäksi paikaksi. Parin viikon ajan Matildan raitit tulvivat turisteja. Olisi tarvittu liikennevaloja ja lappuliisoja.

Maailmalla on muutamia paikkoja, jotka ovat nousseet kummallisesta syystä massojen tietoisuuteen. Otetaan esimerkiksi hollantilainen Maastrichtin kaupunki. Suklaalla kuorrutettu viulisti André Rieu perusti 80-luvun lopulla imelän Johann Strauss -orkesterinsa. Sen naissoittajat ovat pukeutuneet pitkiin värikkäisiin ja röyhelöisiin iltapukuihin, jotka kelpaisivat linnan juhliinkin.

Rieun orkesteri osaa soittaa, sitä ei käy kiistäminen. Se on ihastuttanut makealla musiikillaan ihmisiä joka mantereella. Nykyään konsertit ovat loppuunmyytyjä kovista lipunhinnoista huolimatta.
Rieu äkkäsi järjestää kotikaupungissaan ulkoilmakonsertteja. Niistä tuli pian paikkakunnan kultainen vetonaula. Turistit valloittavat heinäkuussa kaupungin Vrijthof-aukion. Rieu soitti kotikaupunkinsa maailmankartalle

Erityisen suosittu Rieu on Australiassa, jossa hän vierailee orkestereineen useamman kerran vuodessa. Junttimaiseksi tuomitussa Länsi-Australiassa haikaillaan myös turismin perään ja etsitään omaperäisiä houkutuksia. Esimerkkinä mainitaan aina André Rieu ja Maastricht.

Loppuvuodesta sandgropereille tarjoutui oiva turistitäky. Peräti kolmena peräkkäisenä päivänä paikallisen lehden
etusivun valtasi jättimäinen Knickers. Uutinen levisi nopeasti ympäri maailman. Suomenkin uutisissa esiteltiin tätä Länsi-Australian kuuluisuutta.

Siis mikä tai kuka on Knickers? Knickers on härkä, siis miespuolinen nauta, jolta on viety vehkeet veks. Miten epäoikeudenmukaista! Knickers ei kuitenkaan tunnu paljoakaan palliensa puutteesta piittaavan. Se elelee ja nauttii olostaan.

Knickers kuuluu holstein-friisiläiseen lehmärotuun, eli se on laikukas kuten meillä paremmin tunnettu ayrshire-rotu. Tummat laikat ovat vaan tummempia. Mutta Knickers ei ole mikä tahansa härkä.
Seitsemänvuotiaan Knickersin säkäkorkeus on 194 senttiä, ja se painaa 1400 kiloa. Omistaja Geoff Pearson oli myymässä paikallisessa huutokaupassa härkäänsä, mutta se jäi huutamatta. Teurastajat eivät voineet ottaa sitä, koska se on liian suuri niin kuljetuksen kuin teurastamisenkin kannalta.
Omistaja totesi, että viettäköön sitten loppuelämänsä tilalla. Knickersistä oli jo aikaisemmin tullut karjan johtohahmo. Muut naudat kunnioittavat sitä ja pitävät sitä suojelijanaan. Nykyisenä meetoo-aikanakaan Knickersiä ei voi syyttää epäasiallisesta käyttäytymisestä, koska se ei ahdistele hiehoja.

Knickersille on kaavailtu monia johto- ja luottamustehtäviä. Se aiotaan asettaa ehdokkaaksi Amerikan vuoden 2020 presidentinvaaliin. Poliittisten tarkkailijoiden mukaan Knickers ei olisi ainakaan huonompi pressa kuin Trump.
Niihin 4000 hampurilaispihviin, jotka olisi saatu Knickersin lihaksista, täytyy nyt löytää lihat muualta.

pajen.fi

Tervepä terve. Toimituksen koilliskutomon viikkolangat päätellään tässä seuraavaksi.
***
Palataanpa aluksi viikontakaisiin ja sen jälkeisiin.
Kulttuuri avartaa, enkä nyt viittaa siihen, että läpimittakin voi avartua, jos alvariinsa ravaa teatterilämpiössä leivoksilla ja konjakilla.

Yhtä kaikki. Jos taloudessa ei olisi kuorolaulun harrastajaa, en olisi koskaan päätynyt itsenäisyysjuhlaan Auraan ihan kuskina toimimisen takia. Paikkansa näköinen juhla varmasti sekin: pienessä kunnassa saa olla pieni tilaisuus. Voileivät, puhe, muutama laulu ja ei kun kotiin linnan juhlia katsomaan.
Ja niistäpä jälkipeli syntyi lähinnä yhdestä puvusta. Nyrkkeilijä Elina Gustafsson sai tiemmä housupuvustaan paheksuvaa palautetta useamman postilaatikollisen.

Se sellainen oli tietysti turhaa. Pukuhan oli oiva. Jos oikein olen tulkinnut, kokonaisuus oli tilaisuutta varten suunniteltu ja valmistettu. Se oli hillitty, ei paljastanut liikoja eikä siihen oltu painettu mitään loukkaavaa. Sitä paitsi asu oli oikeastaan peijakkaan hyvän ja varmasti myös kantajansa näköinen.
Loppuarviona sanoisin, että voiko juhlaa kunnioittavampaa asua olla. Eipä hätäpäissään jostain tavan vuoksi lainattu, kuten miten istuva frakinrötkö sen parempi ole. Joskushan linnassa näkee myös asuja, joiden mallina on ollut keittiön puhviverhot, sopi tyyli kantajalleen tai ei.

Ehkä juhliin pitäisi ottaa oppia panimomaailmasta. Siellä isot merkit eivät juuri hittituotteiden koostumusta mulkkaa, mutta etikettiä fiilataan.

Oppia sitä paitsi ikä kaikki: enpä tiennyt, että nokkoskuidusta saa ihan pukukangastakin tehtyä. Kasvimaailmastahan ennen juhlia oli puheena vain presidentin puolison asu, jonka kangas oli valmistettu koivusta. Niin tai näin, harvalla yleensä muulloin on kiire päästä puupalttooseen.

Asiahan muuten on niin, että asu toki tekee juhlan tunnun. Mainoskuvissa onnellinen perhe viettää jouluaattoa oikein leningeissä ja kovat kaulassa. Se sellainen on tietysti liioiteltua, ainakin jos sitä katsoo tällainen ihminen jolle farkutkin ovat liian virallinen kotiasu. Mutta myönnettävä on, että kun sen aaton pöydän oikein kattaa ja kynttilä palaa, appeelle ei edes tee mieli istua ihan missä vaan rytkyissä.

Kotiasun keskeinen määrehän omalla kohdalla arkisin on, että se on keskimäärin oikean kokoinen: flanellipaita on kolme äksää liian iso ja pitkät kalsarit kolme äksää liian pienet.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Tervepä terve. Toimituksen koillisstudion viikkokuvaukset suoritetaan tässä seuraavaksi.
***
Lännen median lehdissä todettiin maanantaina tv-ohjelma-arviossa osuvasti, että tositeevee on kuin dekkari: ne tarjoavat vakioidun muodon, jonka puitteissa voidaan käsitellä melkeinpä mitä tahansa elämänalaa.
Näin on ja tätä lajia riittää, joskin kytkökset toteen ovat joskus vähän ohuet.

Maanantain arvio koski uutta autonlaitto-ohjelmaa, ja kuten tiedetään, niissä ei ole aina paljoa yhteistä tosielämän kanssa. Rahat eivät telkkarissa lopu eikä aika. Ohjelmassa kaikki sujuu suitsait, mutta jokainen autoja värkännyt tietää, että todellisuudessa jo muutaman kiinniruostuneen mutterin kanssa tapellessa menee joskus päivä ja pimeyden jumalien nimiä tulee mutistua kuin mustassa messussa. Hitsari voi lisäksi käsittää väärin kehotuksen ottaa tukevat pellit ja tinata saumat ja löytyy viikon päästä kyläkapakasta tinaamasta ja pohjalla on jo tukevat pellit ja taas aikataulu pissii.

Sitten on kotiohjelmia, joista eräässäkin haetaan Suomen kauneinta kotia. Siinä kaukana arkijärjestä on hysteerinen raati, jonka mielestä vinoon lyöty taulukoukkukin on fantastisen rustiikki yksityiskohta.

Erittäin mielenkiintoinen ohjelma on se, missä kuokitaan toisten häissä ja arvioidaan niin puheet, vaatteet kuin ruokakin. Kohtalokkainta on, että ohjelmassa paljastetaan myös häiden budjetti. Ensimmäisestä jaksosta meni osa ihan ohi tämän vuoksi: näköhän siinä musteni, kun summa ruutuun leväytettiin. Jossain toisessa hääohjelmassa edetään valmisteluissa kriisistä kriisiin, vaikka muutenhan kriisin heittämistä hääparin päälle kirkon ovella ei suositella nykyään.

Ehkä arvosteltavien asioiden skaalaa voitaisiin laajentaa muihinkin koti- ja juhla-asioihin. Esimerkiksi kävisi ohjelma ”Arvostele mun viikkosiivous”, jossa jännitettäisiin, löytääkö tuomari Ismojukan keittiön kaappien alle potkaiseman toissajouluisen kinkunluun – entä onko tämä imelä lemu lattianpesuainetta vai yläkerran alivuokralaisen omaan käyttöön kasvattamaa.

Tai jospa häiden sijaan arvioitaisiin hautajaiset, joissa on paljon yhteistä häiden kanssa. Pitää osata pukeutua ja nauraa vain oikeissa paikoissa, useimmiten pastori puhuu, juhlaruoalla voi tehdä vielä kerran kiusaa läheisille ja omaisten puhe voi olla samasta monisteesta vähän muokattuna. Se, jossa todetaan, että kyllähän sen jo silloin vuosia sitten näki, että nyt se on tämän miehen kohdalla menoa.

Täällä jokien seudulla on tietysti tärkeintä muistaa, että poismenneet elävät suistoissamme.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Tervepä terve. Toimituksen koillisvälipohjan viikkoitiöt analysoidaan tässä seuraavaksi.
***
Moni kolari sattuu niin, että kuljettaja ei ehdi väistää.
Tulevaisuudessa on paremmin. Kun muksuista vissi osa käy päiväkotia ja koulua väistötiloissa, niin eiköpä ole kasvamassa varsinainen rattihenkilöiden ikäpolvi.

Vaan vitsi vitsinä, kaikki eivät pääse väistämään.
Silmään otti juttu Rantasalmelta, missä kunta ja seurakunta ovat kahnanneet tila-asiasta. Kunta olisi tarvinnut väliaikaistiloja päiväkotilapsille, mutta seurakunnan puolella vuokraaminen ei ollutkaan läpihuutojuttu.

No, asiahan on selvä, jos ylimääräistä tilaa ei ole. Lehtijutun mukaan oli asiasta järjestyssä keskustelutilaisuudessa kuitenkin esitetty epäilyksiä siitäkin, että kirkkoon kuulumattomien lasten vanhemmat tuskin haluaisivat lasten käyttävän seurakuntatalon tiloja.

Höps. Kirkkoon kuulumattomuushan ei toki aina tarkoita sitä, että seurakuntaa tai sen opetustakaan karsastettaisin. Jos oman lapsen päiväkotiryhmälle tarjottaisiin hyväkuntoisia tiloja seurakuntatalosta, se sopisi paremmin kuin hyvin. Seinät vuokrataan eikä arvomaailmaa.
Pelossa on vähän samaa kuin jos väistötilaksi vuokrattaisiin Osuuspankin kokoushuone ja joku huolestuisi siitä, että mahtaako tämä nyt sopia niille vanhemmille, jotka ovat Säästöpankin asiakkaita.

Toisaaltahan huoneiston tai muun tilan vuokraaminen tai vuokraamattomuus voi olla kannanotto sekin.
Onneksi on pitkä rivi niitäkin asioita, joita voi kuin ohimennen edistää. Itse olen muuttanut esimerkiksi asuntoon, jonka omistaa urheiluseuran taustavoimana toimiva säätiö, tosin tämä selvisi vasta kun piti pistää nimeä alle vuokrasopimukseen. Kynnys allekirjoitukseen ei ollut iso: lienevät niilläkin vuokrarahoilla saaneet seuran junnut toisetkin verkkarit ja hallivuoron ja sehän tietysti on tärkeää.

Kyseessä oli se sellainen piilotuki: omakaan ulkomuoto ei koskaan ole antanut varsinaisesti viitteitä siitä, että tässä oltaisiin voimisteluihmisiä.
***
Alkuviikon teemahan Salossa muuten ovat olleet mäet, kun tuli tämä pikatalvi. Rinteen Antti ja rinteen tykit kävivät jo maanantaina.
***
Tiedeuutisissamme yhdistyvät iskelmälyriikka ja avaruus.
–Miksi lähdit luotain?
–Ihan vaan Marsia kuvaamaan.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Tervepä terve. Toimituksen koillisosaston viikkovierihoidot annetaan tässä seuraavaksi.
***
Joskus yllättää maailma kyynisenkin. Sattui tuossa silmään otsikko, jonka mukaan Suomeen on avattu ensimmäinen nukkebordelli. Vasta, kun oli kalenterista katsonut, että ei eletä huhtikuun ensimmäistä, oli pakko uskoa tieto todeksi. 

Kaikkea kumista ja muovista, kuului aikanaan Etolan mainoslause, ja listalle voidaan nyt siis lisätä myös nämä lähiön lähipalvelut.

Antaa yrittäjien yrittää, jos siitä ei vahinkoa ole – tosin tässä nyt lähtökohdat jo ovat surullisenhuvittavat. Jo lähtöjään seksinuket tuovat mieleen komediat ja yksinäisille peräkammaripojille irvailun, vaikka yksinäisyys tietysti on viimeinen asia, mitä nauraa saisi.

No, kommenttipalstat täyttyivät uuden yrityksen kauhistelusta. Näin tosin käy aina: kun avioliittolakia viriteltiin uusiksi, kuultiin monta rimanalituskommenttia siitä, mihin nykymeno vielä johtaa. Kun alkoholilakia viriteltiin uusiksi, kuultiin monta arvausta siitä, miten koko kansa on kohta katuojassa. Tokko nukketalokaan mihinkään kamalaan meitä vie, viihdyttääpä kohulla aikansa.

Omaan silmään vähän kalahti yrityksen edustajan iltapäivälehdessä lausuma kommentti siitä, että yritys on perustettu avuksi niille ihmisille, joilla sosiaalisista peloista tai vaikka ujoudesta johtuen on vaikeaa kohdata toinen ihminen.
Eihän moinen tietenkään siihen mitenkään auta. Taiwanista uitetun muovinuken kohtaamiseen ei vaadita sen enempää sosiaalisia taitoja kuin pesukoneelle puhumiseen. Voi toki olla, että nukeilta tulee tolkullisempaa juttua kuin mitä Temptation Islandissa on koskaan kuultu.

Kohtaamishöpötystä rehellisempää olisi puhua seksisimulaattorista, mutta sekin on elämänalue, jolla pelkkä tekninen osaaminen ei oikein riitä. Tällaisellakaan harjoittelulla ei oikein voi laitosta perustella. Kukaan ei ole seppä syntyessään eikä Casanova ekakerralla ja sekin vaan pitäisi hyväksyä.

Toki julmasti voisi ajatella niin, että jos uskallus riittää ainoastaan tiedottomassa tilassa olevan kropan puristeluun, on parempi, että kroppa on Aasiassa muotoon ommeltua muovia eikä nakkikioskin jonosta pikkutunneilla mukaan kutsuttu uusi tuttavuus. Jos nukkepulju yhdenkin raiskauksen estää, niin antaapa firman ovipumppujen laulaa vaan.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Alakategoriat

K-Supermarket

ksupernetti1

Lue uusin lehti (Lehtiluukku)

133096

Mainoksia

 

Eteläisen Salon paikallislehti


Kiinnostaisiko oma mainoksesi tässä?
Ota yhteyttä!

Vastuullista journalismia

Uusin lukijan kuva

  • Pajulla untuvapuku
  • Kuvaus: Irja-Liisa Rusanen ikuisti Tammisaaren ja Tenholan välillä "untuvapukuisen" pajun.

Perniönseudun Lehti Oy | Lupajantie 1 | 25500 Perniö | (02) 735 2300 ilmoitukset ja tilaukset | (02) 735 2301, (02) 735 2302 toimitus | fax. (02) 735 2284

Tämä julkaisu on suojattu tekijänoikeuslailla. Tekijänoikeuslain nojalla kopiointi muuhun kuin yksityiseen käyttöön edellyttää oikeudenhaltijan luvan.
Tekijänoikeusjärjestö Kopiosto myöntää julkaisujen valokopiointiin ja skannaamiseen lupia oppilaitoksille, yrityksille ja muille yhteisöille.
Tarkista onko organisaatiollanne voimassaoleva kopiointilupa. Lisätietoja luvista ja niiden sisällöstä antaa Kopiosto ry www.kopiosto.fi.

Sivuston toteutus: Arttu Arojoki

rss20