Tähdellistä

Tervepä terve. Toimituksen koillissarakkeen viikkodebit lasketaan tässä seuraavaksi.
***
Vuodenkohdan tietää ainakin kolmesta asiasta. Siitä, että kotona on jääkaapin alalokerot täynnä juureksia, että ulkona on pimeä liian aikaisin, ja että töissä tulee vastaan asioita koskien ensi vuoden taloudenpitoa.

Omituisen maine tässä kasvaa, jos toteaa, että tavallaan kuntatalous on mielenkiintoinen asia. Talousarviokirjoja selatessa näkee edes jotenkin sen, mihin rahaa menee ja mistä tulee – ja oivaltaa, että jos taloudenpito olisi niin helppoa kuin miksi se joskus some-palstoilla oletetaan, se ehkä olisi tehty.

Heimoeroistahan on väännetty vitsiä maailman sivu. Laihialaiset ovat nuukan maineessa, ja miten sattuikaan: jotain talousasiaa piti netistä selvittämäni, ja yksi hakutulos ohjasi Laihian kunnan sivulle, jolla oli oikein selväsanaisesti kerrottu, miten kunnan tulos lasketaan ja muuta.

Tässä toki oli jotain huvittavaa: totta kai Laihialla jos missä kerrotaan vissisti se, mihin tässä rahat holahtavat.

Sivumennen sanoen samanlainen esitys saisi olla vähän joka kunnan tai kaupungin sivulla.
***
Ei paikkaa ilman älytekniikkaa, ja paikkansa sillä onkin. Sehän on osaltaan mahdollistanut joka taskussa kulkevan sosiaalisen median, jonne käyttäjät postailkoot mitä haluavat. Itse tulee laiskanlaisesti arjen menoista kerrottua. Siitä huolimatta eräs vanhan hyvän ajan piirre tuntuu iäksi kadonneen.

Joskus kauan sitten tuli paljon ajeltua huvikseen autolla. Kun lauantaiaamuna lähti tien päälle, ehti päivän mittaan piipahtaa kunnon lenkin ja palata illaksi kotiin.
Reissuilla oli useimmiten iso merkitys sillä tunteella, että kukaan ei tiedä missä juuri nyt menen. Se oli kutkuttava ja vapauttava olo. Kun povitaskussa nyt on puhelimen myötä koko ajan näkymätön lanka kanssaihmisiin, on tuo tunne kovin vaikea nykyään saavuttaa.

Vaikka ei olisi koko ajan tavoitettavissa, on kuitenkin jotenkin koko ajan valmiina astumaan kartalle.
***
Sienimetsässä on koppa pussia parempi, ja ilmeisesti näistä on oikein pulaa.
Hedelmäpelirivissä pelataan rahasta, mutta liikuntahallissa koko talvi korista.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Tervepä terve. Toimituksen koilliskulman viikkosuodattimet puhdistetaan tässä seuraavaksi.
***
Viikon teema liittyy ilmastoon. Kansainvälinen ilmastonmuutospaneeli luki madonluvut, eikä tämä jäänyt ilman vastausta. Liikenne- ja viestintäministeriö esitti jo jokusen ajatuksen, joilla liikenteen päästöjä voitaisiin rukata alaspäin. Lännen Median jutussa asiantuntija uumoili, että suomalainen arki voi jatkossa olla kovin toisen näköistä kuin nyt, alkaen sähkön saatavuudesta. Viikolla lukemassani metsäjutussakin tätä hiilitasapainoa taas pyöriteltiin.

Mene ja tiedä. Selväähän on, että keikaus nykyistä karumpaan arkeen on edessä. Jos ei vie Haades ennen aikojaan, tässä voi itsekin ehtiä nähdä sen ajan, kun esimerkiksi lentäen eivät liiku kuin välttämättömimmät asiat. Väkisin tulee mieleen, että pitkille viikonlopuille Berliinissä tai urheilijoiden leirityksille ulkomailla sanotaan hyvästit ennen kuin arvataankaan.

Valmiudet riippuvat siitä, keneltä kysytään. Osa tuttavista on esimerkiksi jo rukannut ruokavaliotaan ympäristömielessä oikeaksi katsomaansa suuntaan, toisaalta joku ei tingi asuntonsa lämpötilasta astettakaan. Ruokamielessä surettaa, että silakka ei näy ruokapöytiin löytävän edes ympäristöystävällisyytensä nojalla.

Autoharrastajien keskuudessa ministeriön lista aiheutti parranpärinää, eikä sinänsä ihme. Mittatappiolta tuntuu, jos muuten vähällä ilmastokuormalla elävä mobilisti pari tankillista museoautollaan kesässä ajelee.

Moni vetoaa ulkomaihin; usein lausuttu ajatus koskee sitä, että mitä kannattaa saunan päästöjä kytätä, kun Kiinassa palaa rivi hiilikaivoksia. Ihan kuin holtittomuus toisaalla toisi itselle oikeuden polttaa bensaa ämpärissä pihalla, jos siltä tuntuu.
Aina on joku itseä pahempi rikollinen, mutta kai se joku tolkku olisi omissakin hommissa aina oltava.

No, tein tuossa Sitran verkkotestiä, jonka lopputulos on, että oma hiilijalanjälki on piirun keskivertoa isompi.
Testiä täyttäessä alkoi miettiä, miten kaikki vaikuttaa kaikkeen. Testissä kesämökistä saa miinusta, joka pienenee, jos talo on vain kesäkäytössä. Entisestään miinus lyhenee, jos käyttäjiä on monta. Väkisin tuli mieleen, että entä jos osa tulijoista karauttaa paikalle kaasu pohjassa veekasilla kontti täynnä avokadoja; että miten pitkä miinus ja kenen sarakkeeseen sitten merkitään. Kerrottakoon, että esimerkki on keksitty, lähipiiri polttaa fossiilisia kai aika harkiten.
Tai entä jos itse ei halua ostaa mitään, mutta saa tavaraa lahjaksi. Ja niin edelleen.

Avokadonviljelyn lisäksihän yksi monen silmätikuksi nostama asia on pirttiviljely. Omalla kohdalla syntitaakkaa kasvattavat rasvaiset jutut; diesel ja juustot. Molempia menee liian kanssa, vaikka ilmastoviisaat toruvat.

Rasvaisten juttujen kertominen taas ei oikein tunnu sopivan tähän asenneilmastoon.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Tervepä terve. Toimituksen koillissohvan viikkohuovan alle piiloudutaan tässä seuraavaksi.
***
Paljonhan tulee uutuuskirjoja syksyyn ja hyvä niin.

Runsaasti vaikuttaisi ilmestyneen urheilijoiden elämäkertoja, mikä tietysti on vähän hullua: osassa kirjoista päähenkilöllä on tilastollisesti jäljellä vielä viisikymmentä elinvuotta mutta kirja on tehty jo nyt.
Toisaalta uutistoimittajana ymmärrän ratkaisua: suunnitteilla tai valmisteilla olevat asiathan sitä kiinnostavimpia ja tärkeimpiä ovat kerrottavaksi – siinä kohtaa ollaan jo vähän myöhässä, kun maaherra leikkaa nauhaa.

Ei sillä, ettei kirjojen kohteiden vinkkelistä tämä olisi loppuelämän kannalta helppo ratkaisu. Nyt sitä sitten voikin alkaa porsastella, kun kirja on jo tehty eivätkä siihen ehtineet kuin muutamat nuoruuden hairahdukset.

Ajan henki näkyy muuten. Lukutaidostahan on esitetty ihan ääneenkin huolta. Kansimuoti pitää huolen siitä, että sitä ei kärkeen tarvita: se on elämäkerta se, jossa on musta kansi ja lähikuva jonkun naamasta.

No, kirjoista vastaavat ammattikirjoittajat ja toivottavasti niin, että kohde itse ei ole hieronut joka pilkkua paikalleen ja kaunistellut asioita.
Kielenhän on tietysti oltava kunnollista joka tapauksessa. Urheilijahaastatteluissa kielikukkaset monesti kukoistavat sä-passiivin, kaverista puhumisen ja muun myötä. Pari suonta katkesi silmistä, kun luistelija Kiira Korpi televisiossa muisteli jonkun tapahtuman jälkeen käyneensä läheistensä kanssa ”dinnerillä”. Ystävä hyvä, se on illallinen.

Muuten kyllä voi mennä virran mukana: Kimi Räikkösestä kertova kirja on tehnyt kauppansa hyvin ja kiinnostaa itseäkin, vaikka tässä ei muuten varsinainen kilvan ajamisen ihailija ollakaan. Kaverissa on sittenkin jotain sympaattista ja olettaa sopii, että Hotakaisen teksti soljuu ja painotukset ovat kohdallaan.

Olennaista varmaan on se, että ovi johonkin raottuu nyt melkeinpä ensi kertaa; vähemmän kiinnostaa kirja, jonka aihe on jo ennen elämäkertaa avannut sen seitsemän kertaa valokuvaajille sielunsa ja vaatekaappinsa.
***
Metka juttu otti silmään Ylen uutisista. Etelä-Karjalan allergia- ja ympäristöinstituutti koesiivoaa kuutisenkymmentä kotia ja katsoo, mitä imurin pussiin jää.

Jos yhtä sorttia puuttui, suosittelen ratsaamaan sen erään räimeorkesterin siivottoman soittoluolan. Voidaan ajatella, että siellä tomun keskellä soitetaan sitä sellaista pölypunkia.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Tervepä terve. Toimituksen koilliskartaston viikkokäyriä tutkitaan tässä seuraavaksi.
***
Rakentamista sitä on monen sorttista. Kaikelle ei voi huutaa hurraata, mutta onpa ilonaiheitakin. Ajatus on jotenkin alkanut kulkea siihen suuntaan, että jonkinmoinen täydennysrakentaminen on viisauden alku: jos kylää tai kaupunkia pitää kasvattaa, tilkitään ensin taiten välit ja laitamat eikä lähdetä heti metsänkaatoon tai pellolle kaavoittamaan, mikä on yleensä kauhistus.

Perjantaina tie vei Tammisaareen. Keikassa oli vanhojen verestämisen makua: takavuosina kaupungissa tuli seikkailtua paljon. Kuitenkin siitä, kun koilliskulmasta on edellisen kerran lähdetty Tammisaareen oikein ajan kanssa, on vuosikausia - niin noloa kuin tämä onkin tunnustaa.
Perjantaina oli aikaa palloilla ja huomata, että siellähän on saanut useampi timpuri tehdä täyden päivätyön; pelkästään väli Pohjoissatamasta maantielle on kovin erilainen kuin joskus. Jotenkin ilahdutti se, että kaupunki on saanut kasvaa kovin itsensä näköisesti; rakentamisessa on jotain yhteistä läpi kaupungin. Vanhan viereen tehdään, mutta onneksi ei uusvanhaa sentään. Syksyisenä aurinkopäivänä koko pieni kaupunki on toki yhtä idylliä.

Kehityshän käy kuin varkain. Erään aiemman kotiosoitteeni ikkunasta näkyi oikeastaan jatkuvasti jotain rakentamista. Kuvasta hävisi vanha siilo, sen tilalle alkoi tulla omakotitaloja ja etualalle useampi kerrostalo. Kaikki tapahtui silti vähän kuin vaivihkaa; vasta, jos olisi laittanut rinnakkain syksyllä 2007 ja syksyllä 2014 otetut kuvat, olisi huomannut valtavan eron.

Että tämä nyt syksyn lähimatkailuvinkkinä, jos joku muukin on laiskasti liikkunut. Aina ei tarvitse matkustaa kovin kauas päivitelläkseen sitä, miten on kaikki muuttunut.
***
Sitten on tapaus keskusrikospoliisi ja sen saaristossa toteuttama operaatio. Jännittävää kerrassaan, meininkihän oli kuin Ilkka Remeksen kirjasta kommandopipoineen. Lukuvinkkinä voidaan sanoa, että Risto Isomäen kirjassa Haudattu uhka on siinäkin samansorttista menoa.

Sinänsähän toistuu vanha perinne; saaristohan on aina tarjonnut myös suojapaikkoja monenlaiselle lurjustelulle. On ollut pirtukuskit ja merirosvot ja muut. Pertsaa ja Kilua lukeneet tietävät. Siinä ei ole perää, että mielenkiinnon kohteena nyt olisi ollut tämä Airiston kelmi.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Tervepä terve. Toimituksen koilliskirpparin viikkolöydöt tehdään tässä seuraavaksi.
***
Teemaviikot tietävät paikkansa. Viime viikollahan vietettiin hävikkiviikkoa.

No, tästä on purnattu ennenkin, esimerkiksi siitä, miten surutta moni antaa heittää ruokaa pois buffet-ravintolassa. Fiksuus jää, kun on maksettu sapuskasta könttäsumma etukäteen.

Taannoin katkesi muutama suoni silmistä muun kertakäyttöajattelun kanssa. Sunnuntaina hajosi puhelimen suojakotelo: muovi murtui eikä laite pysy kuoressaan. Siispä tutkimaan mistä uuden saisi hankittua, ilman koteloa kun laite tärväytyy hetkessä.

Eipä tämä niin vain käy; useampi liike möi ei-oota. Sohvan toisesta päästä tiedotettiin, että voi olla, että noin vanhaan laitteeseen ei enää oikein saa kuoria.
Tässä kohdassa kiristyi pari valtasuontakin. Vekotin on nelivuotias ja toimii. Tämäkö nyt olisi niin vanha, että siihen ei suojusta saa. Ihan kuin kymmenvuotias perheauto, johon ei saa talvirenkaita.

Tässähän tulee vaikeus siitä, mihin suuntaan pitäisi kallistua. Toisaalta pitäisi lajtella muovia ja vastustaa litiumkaivoksia ja olla kestävä, toisaalta vahvana kaikuu sävel siitä ajatuksesta, että uuden puhelimen ostaminen ihan vaan ostamisen ilosta on ihan okei. Totta on, että monelle puhelin tuntuu olevan jo minuuden jatke, mutta joka ajassahan on hassutuksensa.

No, nettikaupoissa on kuorivalikoimaakin. Ehkä tämä on ikäpolviasiakin, kun etsiminen ja tilaaminen netistä ja noutaminen postista tuntuu työläämmältä kuin saman varusteen lunastaminen jostain kaupasta työmatkalla.

Tarinalla on onnellinen välitilinpäätös: lopulta kuoria löytyi erään kaupan varastosta ja liike sattuu vielä matkan varrelle. Sitä odotellessa löytyi maalarinteippiä. 30 sentillä tätä mainiota tuotetta kotelon sai harsittua kokoon. Koristeelliseksi ratkaisua ei voi sanoa, mutta arkisen puhelimen somistaminen nyt muutenkin on vähän kuin liimaisi siirtokuvia paistinpannuun.
***
Kestokina kellojen siirrosta on päättymässä sekin; mahdollista on, että kesä- ja talviajan välillä sukkuloinnista tulee loppu.

Riittääpä tuota kanniskelua silti. Jossain luki, että asuntoasioistaan huutia saanut kansanedustaja Toivola siirtää kirjansa Helsinkiin. Pihatyöosastomme suosittaa kottikärryä.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Alakategoriat

K-Supermarket

ksupernetti1

Lue uusin lehti (Lehtiluukku)

133096

Mainoksia

 

Eteläisen Salon paikallislehti


Kiinnostaisiko oma mainoksesi tässä?
Ota yhteyttä!

Vastuullista journalismia

Uusin lukijan kuva

  • Sienet kiipesivät
  • Kuvaus: Näiltä sieniltä eivät varpaat kastu, tuumii kuvan lähettänyt Keijo Hillgen.

Perniönseudun Lehti Oy | Lupajantie 1 | 25500 Perniö | (02) 735 2300 ilmoitukset ja tilaukset | (02) 735 2301, (02) 735 2302 toimitus | fax. (02) 735 2284

Tämä julkaisu on suojattu tekijänoikeuslailla. Tekijänoikeuslain nojalla kopiointi muuhun kuin yksityiseen käyttöön edellyttää oikeudenhaltijan luvan.
Tekijänoikeusjärjestö Kopiosto myöntää julkaisujen valokopiointiin ja skannaamiseen lupia oppilaitoksille, yrityksille ja muille yhteisöille.
Tarkista onko organisaatiollanne voimassaoleva kopiointilupa. Lisätietoja luvista ja niiden sisällöstä antaa Kopiosto ry www.kopiosto.fi.

Sivuston toteutus: Arttu Arojoki

rss20