Tähdellistä

Tervepä terve. Toimituksen koillisjalostamon viikkotisleet analysoidaan tässä seuraavaksi.
***
Jo vain on kehitelty uusiopolttoaineita ja työ jatkuu. Tässä eräänä päivänä piti valita huoltoasemalla, ottaako perinteistä dieseliä vai jätteistä valmistettua.
Tarkan euron mies valitsi perinteisen, olkoonkin että syyllisyyspisto rinnassa.

Osattu on ennenkin. Armeija-ajoilta muistuu mieleen erään yrittäjän kokeilu, jossa jo tietä nähnyt diesel-mersu oli valjastettu käymään sinapista puristetulla öljyllä. Perheen vesa ajeli varuskuntamatkojaan tällä pelillä ja mieleen jäi ensinnäkin takalasin tarra, joka väitti, että autossa on ytyä, koska se toimii PöYTYän sinapilla.

Kyseessä oli silkka mainospuhe; oma mittava kokemus kertoo, että maailmassa ei ole ainetta, jolla vanhaan diesel-mersuun saisi ytyä.

Olennaisempaa oli auton ominaistuoksu, jonka perässä ajanut muistaa yhä. Ilmassa leijui selvä grillikioskin aromi, kun sinappi-mersu suuntasi kohti Auranmaata.

Siis sitä minä tässä, että siinä auton tuoksu oli kiinni käyttövoiman juurissa.
Kun vähän kaiken nykyään pitää olla yksilöllistä, niin luulisi, että nyt sitä kysyntää vasta on myös sellaisille polttoaineille, joiden palamisen tuoksu jotenkin haisee itseltä.
Suorastaan herkullinen on kuvitelma, jossa kalatalousyrittäjän autoon tankataan turskanperkeistä masinoitua öljyä ja putken päästä tulee ehtaa kalapöydän aromia. Metsäkansalle tehtäisiin aineet mäntyöljystä ja huumepoliisille hamppuöljystä.

Toisaaltahan on niin, että on autoon tankattu mitä vain, se tuoksuu ulkopuolelta paremmalta kuin klassisella tuoksukuusella varustettu auto sisäpuolelta.

Myönnettävä toki on, että perinteisen dieselin käry on kaukana luontoidyllistä, mutta omanlaistaan lähdön tunnelmaa siinä on.
Ja kun riittävän hartaasti nuuskuttelee, lähtö voikin olla yllättävän lähellä.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Tervepä terve. Toimituksen koillistorpan viikkosiivous tehdään tässä seuraavaksi.
***
Vantaalle on valmistumassa talollinen yksiöitä. Uutinen tässä nyt on, että asunnot ovat kooltaan alle ministeriön normin, vain viidentoista neliön kokoisia. Toisaalta joka luukkuun kuuluu parvi.

Mielenkiintoistapa tuo on, tässä väljän asumisen maassa.
Onhan pieniä asuntoja toki nähty muualla; moni se takavuosien Pariisiin sijoittuva kertomus, jossa nuori taiteilija siemailee päivittäisen calvadoksensa muutaman neliön murjussa.

Totutteluahan noin niukat neliöt vaativat asukkaalta ja satunnaiselta kävijältäkin. Aikoinaan erään toverin parikymmenneliöinen asunto sai vieraillessa aikaan oudon tunteen; millään ei tahtonut käsittää, että koko asunto loppuu ensimmäiseen seinään.

Lienevätkö miniasunnot yksi askel tiellä, jota kaupungistumiseksikin kutsutaan, olkoonkin, että uudet pienasunnot eivät suorastaan urbaanissa sykkeessä sijaitsekaan. Vähän kotona aikaa viettävälle viidestätoista neliöstä varmasti on kotipesäksi, ja jonkinmoinen pesäluola uusista asunnoista kuvien perusteella mieleen tuleekin. Suorastaan en ihmettele, että paljon puhutaan myös hyvin pienistä erillistaloista.

Pohdituttamaan jäi, että näinköhän asioiden sovittaminen pieneen tilaan opettaa jotain isompienkin asuntojen piirtäjille. Kuvista jäi mieleen esimerkiksi perin älykkään oloinen rappujenaluslaatikko.
***
Jonkinmoista hilpeyttä ja toisaalta kohunkin on herättänyt se, että valtiosihteeri Samuli Virtanen oli tiemmä poistunut pääministerin kanssa käymästään neuvottelusta auton tavarasäiliössä.

Eihän tämä nyt lehdistön selvitettävä asia olisi, vaan kätilöiden. Heillähän se on tieto siitä, mitä tehdä, jos joku on tulla ulos perätilassa.

Sitä paitsi asia on vasta kohta ajankohtainen. Perinteisesti on vasta jouluna arvuuteltu, että mitä mahtaa kontissa olla.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Tervepä terve. Toimituksen koilliskrouvin viikkomaltaat säännöstellään tässä seuraavaksi.
***
Komiikka ja todellisuus syleilevät toisiaan tämän tästä ja välillä arki on kuin sketsisarjaa katsoisi.
Jonkinmoinen yhteensulautuminen tapahtui lauantaina, kun illasta piti kuluttaman pari tuntia mainion Ilari Johanssonin komediakeikalla.

Selitän. Esityksessään Johansson ihmettelee näpertelyä kaupassa myytävien juomien prosenttirajojen kanssa. Koilliskulmassa taas on ihmetelty, miten alkoholijuomien myynti on sidottu kellonaikoihin; maalliselle järjelle käsittämättömältä tuntuu, että olutpullollista ei iltayhdeksän jälkeen töistä palaava saa marketista ostaa.

No, lauantaina sai eräs keikalle jonottaja kääntyä ovelta: matkassa oli vesi- tai vissypullo, joka piti kaataman pihaan. Vasta tyhjän pullon kanssa kävi sisäänpääsy.

Jotain herkullisen ironista on siinä, että vissypullon kanssa ei sisään pääse, lavalla irvaillaan holhoukselle ja sitten äänien perusteella aivan selvästi joku katsomossa avaa esityksen aikana muina miehinä toisenkin juomatölkin.
***
Ruoan alkuperä halutaan saada selvemmin julki. Suomessahan läpinäkyvyys toki on jo kelpo tolalla, vallankin mitä kaupasta ostettuun ruokaan tulee.
Nyt maa- ja metsätalousministeriö on esittänyt, että ravintoloiden pitäisi kertoa julkisesti, mistä raaka-aineina käytetyt lihat ja kalat tulevat.

Tuleepa mieleen, että uudistus koskisi ennen muuta keskihintaisia, tietyssä mielessä arkisia ravintoloita. Kalliimmissa paikoissahan on jo pitkään ollut kunnia-asiana kertoa vapaaehtoisesti, minkä paikkakunnan kananpoikaa on tässä ruoassa, mikä pellon porkkanaa tässä, minkä järven ahventa tässä ja niin edelleen.

Tarkoitus tietysti on hyvä, ei sillä. Kotimaista ja kunniallisesti tuotettua moni toivoo; tehotuotetun sijaan sellaista lammasta, jolle kasvattaja on voinut hyräillä, että ”tuku tuku lampaitani”.Siinä pääsee tarjoilija sanomaan, että hyvä lammas on peräisin tukusta.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Tervepä terve. Toimituksen koillissalin viikkokinoon istahdetaan tässä seuraavaksi.
***
Lauantaista sujui hyvä siivu uutta Tuntematon sotilas-elokuvaa katsellessa.
Ensiksi voi kehua. Aku Louhimiehen leffa on ammattilaisten työnäyte: näyttelijöistä jokainen tekee vähintään hyvää työtä ja kuvaus hivelee silmää. Kolmituntinen menee siivillä. Etenkin Eero Aho Rokkana ja Jussi Vatanen Koskelana vakuuttavat. Salolaissyntyinen Hannes Suominen on oiva Vanhala; hihittelijästä toimijaksi kasvava hahmo.
Välillä viitataan vanhaan; kohtaus, jossa komppanian rippeet marssivat hangessa ohi ristinmuotoisen näreen, ei ehkä vahingossa muistuta Laineen version alkukuvaa.

Metkasti katsoessa vaan alkoi miettiä, että ainekset ovat ehdat, mutta olisiko tarina kestänyt reilummankin dramatisoinnin.Viittaukset kotirintamalle ja siviilimaailmaan ovat oivallus, samoin Rokan nostaminen selvästi framille. Harmillisesti vaan esimerkiksi evakkoon lähtö kuitataan kovin niukasti.

Linnan kirjahan on totinen teos, vaikka siitä on jäänyt elämään sutkaus jos toinenkin. Lauantain yleisö tuntui tietävän, missä kohdassa tulee kevennys ja pääsee hörähtämään. Mietityttämään jäi, onko vaarana sanoman vesittyminen. Välissä taas kävi mielessä luopiomainen ajatus: olisiko uusi suuri suomalainen sotaelokuva voinut syntyä jostain muustakin kirjasta.

No, jotain yhteistä perimää teos tuntuu yhä olevan; avausviikonloppuna elokuvan näki likemmäs 200 000 suomalaista. Samanmoista perhekunnittain elokuvassa käymistä ei kai ole nähty sitten Turhapuron kulta-aikojen.
***
Kävipä mielessä luontopuolikin. Kun joskus tulee rujoja hakkuutöiden jälkiä kavahdettua, niin on elokuvaakin varten metsuroitu: taistelukohtauksia varten on kuvien perusteella kaadettu puu poikineen.

Että sitä minä tässä, että kai ne jätettiin metsään nurin lahopuiksi ölli- ja öttiäisten iloksi. Jos jätettiin, niin sepä taisi olla Suomi 100-teko siinä kuin elokuvakin.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Tervepä terve. Toimituksen koillis-Mensan viikkojäsenyydet anotaan tässä seuraavaksi.
***
Algoritmithan ovat sosiaalisen median käyttäjille tuttu juttu. Jos hakee netistä tietoa kattoremonteista, on hetkessa Facebookin reuna täynnä peltisepänliikkeiden mainoksia. Jos hakee tietoa päänsärystä, iskevät raittiusliikkeet. Ja niin edelleen.

Osaavat nuo vakavampaakin. Taannoin Facebook-tilini lähetti viestin, jonka mukaan tilille olisi yritetty kirjautua oudosta paikasta. Käyttäjän toimia ja salasanan vaihtamista vaadittiin.
Kun koilliskulmasta ei ole käyty Tukholmaa kauempana kahdeksaan vuoteen niin hienostipa osasi sivusto päätellä, että se on joku muu joka viestin mukaan Serbiassa yrittää takaoven kautta sisään.

Jossain metsämökeillä on havaittu toimivaksi konstiksi varkaita vastaan se, että ovessa on lappu jossa kerrotaan, että sisällä ei ole anastettavaa. Pitäisiköhän Facebook-tiliin lisätä poliisikielestä tuttu ilmoitus siitä, että täällä ei ole mitään nähtävää.
***
Tekoälyhän on sinänsä kiehtova asia, mutta ei aina hyvästä. Menestyskirjailija Dan Brownin uusimmassa teoksessa, Alku-jännärissä, päähenkilöitä avittaa arvoituksen ratkaisemisessa tekoälyllä varustettu tietokone.

Laiskanpulskeaan kirjaan rikkiviisas aparaatti toi mukaan samaa kuin navigaattorilla suunnistaminen karttaan verraten: tietty oivaltamisen ja löytämisen riemu jää pois. Kirjassa jäi päähenkilöille vähän omaa pähkäiltävää.

Sitä paitsi idea on vanha: jo takavuosien Ritari Ässä-televisiosankari sai taustatukea puhuvalta Kitt-autoltaan, joka tiesi aina paremmin missä mennään.
Ritari Ässä poikkesi uutuuskirjasta edukseen; sarjassa saattoi olla joskus jopa jännitystä ja lopussa kuiva kasku.
***
Fiksuksi tehty tekniikka toki vanhenee nopeasti, joskus ehkä jopa ennen käyttöönottoaan. Tietysti myös nostalgiselle tavaralle on ystävänsä.
Aika näyttää, vihitäänkö Espoossa aikanaan käyttöön Länsiretro.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Alakategoriat

K-Supermarket

ksupernetti1

Lue uusin lehti (Lehtiluukku)

133096

Mainoksia

salo 300x125

Eteläisen Salon paikallislehti


Kiinnostaisiko oma mainoksesi tässä?
Ota yhteyttä!

Uusin lukijan kuva

  • Sateenkaari StrömmassaNew
  • Kuvaus: Esa-Matti Ristola ikuisti sateenkaaren Strömmassa.

Perniönseudun Lehti Oy | Lupajantie 1 | 25500 Perniö | (02) 735 2300 ilmoitukset ja tilaukset | (02) 735 2301, (02) 735 2302 toimitus | fax. (02) 735 2284

Tämä julkaisu on suojattu tekijänoikeuslailla. Tekijänoikeuslain nojalla kopiointi muuhun kuin yksityiseen käyttöön edellyttää oikeudenhaltijan luvan.
Tekijänoikeusjärjestö Kopiosto myöntää julkaisujen valokopiointiin ja skannaamiseen lupia oppilaitoksille, yrityksille ja muille yhteisöille.
Tarkista onko organisaatiollanne voimassaoleva kopiointilupa. Lisätietoja luvista ja niiden sisällöstä antaa Kopiosto ry www.kopiosto.fi.

Sivuston toteutus: Arttu Arojoki

rss20