Tähdellistä

Tervepä terve. Toimituksen koillisklinikan viikkokokeet otetaan tässä seuraavaksi. 
***
Muutamankin otsikon synnytti kansanedustaja Anne Kalmarin mielipidekirjoitus, jossa kannettiin huolta luonnosta vieraantumisesta ja loppukaneetissa oltiin sitä mieltä, että maalle muutto voi korvata kannabiksen. 

Niin aina. Juttu julkaistiin tässäkin lehdessä;  ylintä valtaa käyttävä ihminen saa esittää näkemyksensä asioista ja se on toivottavaakin.  Tällä kerralla ei vaan mennyt oikein lähellekään maalia.  Jälkeenpäin tehdyissä haastatteluissa edustaja tuumi, että tarkoituksena ei ollut asetella vastakkain kaupunkia ja maaseutua, mutta mitä muutakaan juttu oli ja vieläpä hassusti. 

Tässä kohdassa pitää olla kiitollinen siitä, että sattuu tuttavapiiriä olemaan laidasta laitaan. Se viimeistään opettaa, että kieroon tai suoraan voi kasvaa ja luonnosta vieraantua missä vaan.  Kuka ylipäätään arvottaa ihmisiä asuinpaikan tai muun ulkoisen kuten ruokavalion mukaan.  Somevirrasta päätellen monikin, mutta se on kyllä turmion tie.

Parhaimmillaanhan ei eroja tule aina edes miettineeksi.Olkoonkin, että kieltämättä yllätyin, kun monta vuotta tuttavuuden alkamisen jälkeen selvisi, että eräälläkin lähijunaradan varressa asuvalla kaverilla ei ole ajokorttia. Asia ei ollut tullut koskaan puheeksi eikä mieleenkään, mutta sillä toisaalta selittyi se, että perheessä ei ole ollut aina autoakaan.

Eräästä kohdasta on toki oltava kansanedustajan kanssa samaa mieltä. Kalmarin mielestä tulentekoa ei kannattaisi demonisoida, kun jokaisen elimistössäkin tapahtuu palamisreaktio. Väite herätti hilpeyttä, mutta totuudensiemen siinä on.  Pikkujouluaikaanhan monen maksa joutuu polttohommiin ja jouluruuhkassa palaa käpy lisäkettä myöten.  
***
Muuten kielenkäytön saralta näppylöitä aiheuttaa yleistyvä ulkopaikallissijojen käyttö. Ollaan jollain eikä jossain.  Postilakon uutisointia seuraillessa korvaan otti se, että porukka muka neuvottelee valtakunnansovittelijan toimistolla. Tuskinpa vaan. Tai ainakin olisi voinut luulla, että aika nopeasti syntyy sopu, jos pitää toimiston pihalla viimassa vääntää. 

Sama tietysti kiusaa urheilu- ja kulttuuritapahtumia.  Esimerkiksi koripalloahan ei pelata liikuntahallilla.  Vaan pallolla.
***
Mainittu lakko ja sen selvittelyt ovat tätä kirjoittaessa johtaneet pääministerin eroon.  Tasan eivät käy vaiheet täällä maalla ja kaupungeissa.  Rinnekausihan on laskettelukylissä vasta alussa.
***
Lännen Median autoliitteen otsikko kertoi tulevaisuudesta, että siellä auto ohjautuu katseella. Luvassa lienee siis lukuisia onnettomuuksia, joissa auto ajaa päin kännykkää.
***

Heip. 
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Tervepä terve.  Toimituksen koillisgallerian viikkokilvet kiillotetaan tässä seuraavaksi.
***
Kohta jo maassa rauha ja hyvä tahto, jopa lehtien palstoilla. 
Näyttelijä ja kansanedustaja Petelius julkisti anteeksipyynnön, jossa pahoittelee takavuosien saamelaissketsejään. Ehkä pahoittelu oli vilpitön tai askel sillä pienimmän riesan tiellä, mutta otetaan se vastaan kuitenkin. 

Toki jostain mönki esiin se joukkio, joka koki ihmetellä,  että eikö mistään saa enää sanoa mitään. Saa toki, olkaa huoletta. Toisaalta ihan kaikkea ei tarvitse sanoa tai vähintään kannattaa katsoa, missä mitäkin suustaan päästää.   Ja pienempien kiusaaminen on rumaa aina. 

Enempi ilmassa taisi jossain porukassa olla pettymystä siitä, että ei se hassu kaveri ollutkaan  esipilkkaaja.  Ja antaa sen porukan pettyä vaan.

Käyköön tämä viihteentekijöille muuten kertauksena siitä, että huonon maun viljely edellyttää oikein hyvää makua.

Joku jo ehti ihmetellä sitäkin, että näinkö tässä seuraa vanhojen asioiden pahoittelun suma. Toivottavasti ei, se tie on päättymätön.  Punastellahan voi jo, jos miettii omia sanomisiaan vaikka vaan tältä viikolta. 

Ei sillä, ettei tässä tulisi mieleen muutama tämän päivän ohjelma, joiden tekemistä olisi hyvä pahoitella ihan koko tuotantokauden mitalta ja jo etukäteen.
***
Sen verran pitää lainata muita, että Hesarissa oli ansiokas juttu heijastimien käytöstä.  Sen mukaan moni jättää heijastimen käyttämättä, koska varuste on ruma ja epäkäytännöllinen.  Ja sillä se oikeastaan tämän syksyn huumoripajatso tyhjennettiinkin.

Noin muuten on sanottava, että tällä menolla siirtoelinpulaa ei tule, kun moni oikein hinkuaa auton alle jäämistä. Sen verran runsaat näkyvät olevan heijastimettomien joukot.

Tai siis itse asiassa eivät näy. 

***
Kielileike on herkku voileipäpöydässä, mutta on porissut kielisoppakin. Lihajalosteista tuttu Pouttu sai noottia käytettyään kasvistuotteissaan sanaa kasviliha.

Tässä on helppo seistä kahden vaiheilla.  Kasvispullassa tai -pihvissä tai muussa ei ole vikaa, mutta en minä lihaa änkeäisi nimeen, vaikka lihan tapaan käytettävästi tavarasta olisi kyse. Jos reilusti uusi tuote on, niin miksi ei reilusti uusi nimi.

Toisaalta jollain on houkuteltava. Taannoin törmäsin eräässäkin lounaspaikassa huoleen siitä, että kalapäivä on asiakaskatopäivä. Osa väestä mieluummin ajelee varta vasten vartin päähän lihatuotetiskille kuin syö kalaa lähellä.  
Tämä asia lisätään listalleni ”Yli hilseen menevät asiat”, jolla muuten on pituutta.  Lounaspaikkoihin liittyen sillä ovat muun muassa kansien nostelijat, jotka käyvät tarkastamassa valikoiman ja poistuvat sitten nyrpeinä sämpyläostoksille. 
Yhtä kaikki urakka kasvistuotteiden kanssa ei voi olla helppo, jos eväkkäätkin kierretään.

Noin muuten kasvikunnan ja lihapuolen yhdistelmä meidän alalla on vanhastaan tuttu. Hyvän päivän lounaaksi on tavattu toimituksissa syödä tietysti lehtipihvit.
***
Heip.
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Tervepä terve.  Toimituksen koillisluurin viikkohaloot huudellaan tässä seuraavaksi.

***
Postin lakko sitä ja tuota.  Erilaisia poikkeusratkaisuja se aiheuttaa siellä ja täällä ja kiristää hermoja. Joulukorttien saapumattomuuskin voi olla joillekin surun paikka ja sanonpa vaan, että moni yrittäjä on ihmeissään, kun laskutukseen tulee pakkotauko.

Hengen ja terveyden päälle moinen sentään ei saisi käydä, mutta ihan selvää ei ole tämäkään.  Esimerkiksi lääkkeet ja ruoat kulkevat, mutta pulmissa ovat esimerkiksi sairaanhoitopiirit, joilta lähtee paperipostina muun muassa lähetteitä ja ajanvarauskirjeitä. Tiedonkulkua on pyritty varmistelemaan puhelinsoitoin, ja piiri lähettikin tiedotteen, jossa se evästää ihmisiä vastaamaan puhelimeen, vaikka soittajan numero olisi tuntematon. 

Tämä se pisti miettimään tätä tavoitettavissa olemisen käsitettä.  Nokian mainoslauseessa horistiin joskus jotain ihmisten yhdistämisestä, mutta kännykkähän on nykyään parempi eriste kuin kuusi tuumaa styroxia. 

Vastaamattomuus ei tokikaan ole ihan tämän päivän ilmiö.  Työn myötä tämä on tullut tutuksi. Näihin hommiinhan usein kuuluu soittelu ihan vieraille ihmisille, ja toki on tullut jo vuosia sitten vastaan sellaisia ihmisiä, jotka eivät ihan periaatteesta vastaa vieraisiin numeroihin. Yleensä perusteena on se, että siellä on kuitenkin vaan joku myyjä. 

 Niin kai sitten, mutta surullista on sekin, jos ensimmäinen ajatus puhelimen soidessa on, että jos soittaja ei ole tuttu, sen on oltava melkein huijari.  Jonain päivänä langan päässä olisi kuitenkin tieto Amerikan-tädin perinnöstä tai muuta jännää. Että kannattaako jättää vihreä luuri painamatta, mitä. 

***
Korjausvelasta puhutaan, ja onpa tuota ihmisissäkin.  Tarkoitan, että liikkeessä pysymisen laistaminen voi myöhemmin kostautua.  Tai sitten jo aiemmin. 

Yle kertoi uutisjutussaan, että kyykkyasento ei käykään kaikilta eikä nuoriltakaan.  Asiaan ovat kiinnittäneet huomiota niin jutussa haastateltu naprapaatti kuin UKK-instituuttikin.

Vanhastaanhan tunnetaan esimerkiksi klassiset käsitteet kyykkypissa, kyykkypyörä ja kyykkyviini.  Joskus  viimeksi mainittu johtaa ensimmäiseen.  Välissä mainittu kapine on sellainen moottoripyörä, jossa istutaan enempi notkeasti ja kiihtyvyyttä löytyy.  Pyöristä ei omalla kohdalla niin väliksi ole, mutta kansanperinnettä muuten uhkaa osin hävitä.  Toisaalta juomien laatu paranee.
***
Nuivistelusta ei enempää kuin että jotenkin tämä tuli mieleen, kun ikiliikkuja Mikko Alatalo hillui Nenäpäivä-ohjelmassa.  Miehen varhaisemmasta tuotannostahan muistetaan muun muassa sosiaalisen kanssakäymisen ralli "Ihmisen ikävä toisen ikävän ihmisen luo". 
***
Heip.
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Tervepä terve. Toimituksen koillislatomon viikkopalstat täytetään tässä seuraavaksi. 
***
Olohan ei parhaillaan ole pahinkaan vaan Hyvinkään.  Viime viikosta meni nimittäin niissä maisemissa pari päivää Sanomalehtien liiton järjestämillä Suurilla lehtipäivillä. On myönnettävä että keikka oli antoisa ja opettavainen.  Koiranomistajat tietävät, miten tärkeää joskus on saada nuuhkia lajitovereita. 

Ennen muuta tapahtuma opetti, että lehtiala jos mikä on tasa-arvoista hommaa, ainakin jos meidät pienet laitetaan riviin.  Useammassa seurueessa tuli selväksi, että työn plus- ja pulmapuolet ovat jokseenkin samoja, tehtiinpä lehteä oikein pienellä porukalla Perniössä, isommalla Laukaalla tai vielä isommalla Kuusamossa.  Tai missä vaan muualla.   

Lehden yksi tehtävähän on pitää osaltaan demokratiaa käynnissä; vallan vahtikoiristakin on puhuttu ja näin edelleen. Demokratia tarkoittaa kansanvaltaa, ja sen iso osa on sananvapaus – ja se, että sitä halutaan käyttää. Tässä mielessä näillä tanhuvin olisi vielä vähän tekemistä, jos halutaan olla maan parasta tienoota näiltäkin osin. 

Tuossa vieressä ammottaa nimittäin yli puolen sivun leveydeltä mielipidepalstaa.  Kovin usein siihen joutuu taittamaan jonkun yleispätevän kirjoituksen.  Niissä voi olla tärkeää asiaa ja siisti kieliasu, mutta paikallisia ne eivät useinkaan ole.  Ja juuri sitä tekstien tuolla palstalla pitäisi olla.  

Hyvinkäältä tarttui matkaan kassillinen muita paikallislehtiä. Jos ei juuri muussa ole lehtien välillä isoja eroja, niin tässä on: osassa lehdistä mielipiteitä on toista sivua, eivätkä palstoilla ole äänessä aina poliitikot isoista asioista, vaan tavalliset eri-ikäiset ihmiset arkisista ja paikallisista asioista, toki koirankakkaa suuremmista.   Siitähän tässä on kyse. Elämä eteläisessä Salossa eli perniöläisyys tai särkisalolaisuus ei ole politiikkaa, historiaa tai juhlapuheita, vaan sitä arkea, missä käydään töissä, koulussa, päiväkodissa, yritetään ja harrastetaan, nähdään kavereita, iloitaan ja  murehditaan, ollaan terveinä ja sairastellaan, tarvitaan palveluita ja kuollaankin.  Elämäähän on, mistä todistaa jo se, että joka viikko kyliltä löytyy ainekset kokonaiseen lehteen. 

Jotenkin tuntuu mahdottomalta uskoa, että tämä arki olisi niin hyvää, ettei siinä enää ole saumaa parannusehdotuksille.  Tai niin huonoa, että siinä ei olisi mitään kehuttavaa.  Enkä etenkään usko, että täällä turhaan kainosteltaisiin omien mielipiteiden julki tuomista vain siksi, että joku voi katsoa pitkään.  Ei sitä pelätä muuallakaan, eikä kai täällä olla pekkaa pahempia, eihän.  

Paperin ja kynän puute ei ole tekosyynä käypä, napakka viesti kännykällä on jo hyvä alku. Pyromaniaan tai tupakinpolttoon en voi toivoa kenenkään ryhtyvän, mutta tässä mielessä voi toivottaa, että antaa palaa, vaikka jo tänään. 

Sanonnassakin todetaan, että nopee ei ole häpee.
***
Heip.  
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Tervepä terve. Toimituksen koillislahden viikkoviima kärvistellään tässä seuraavaksi. 
***
Katoavaista on mainen kapina.   Nuorenahan sitä miettii, että ei halua olla perinteellinen eikä pitää kiinni tietyistä tavoista.  Kun ikä alkaa alkaa nelosella, huomaa että kiinni pidettäviä omia tapoja on aika paljon.  

Yksi on se, että pyhäinpäivänä pitää käydä mökillä saaressa. Pitkän aikaa tuntui siltä, että se on samalla kapinaakin: sisäkansa on jo nostanut veneensä ja päättänyt uintikautensa, mutta itse vielä päräyttää parta huurussa menemään.Tosin valtakulttuuria on melkein nyt sekin. Viikonloppuna tuli laskettua menomatkalla useampi kalaporukka ja paloipa monella mökillä valo, vaikka miten on marraskuu. Saariston asukasluvusta on kannettu huolta, mutta kausiluonteinen elämä siellä jatkuu yhä. Venealan yrittäjillä on tällä menolla edessä sen sortin bisnes, missä samana päivänä nostetaan syksyn viimeisiä paatteja ja lasketaan ensi kauden ensimmäisiä. 

Jotain Veikko Huovisen Hamsterit -kirjasta tuttua syksymökkeilyn viehätyksessä on.  Mainiossa teoksessahan hankitaan talvivarastoja: säilykkeitä, polttopuita ja muuta.  Kun pakkanen ja pyry tulevat, kelpaa istua uunin edessä kirja sylissä ja tietää, että kellari on täynnä herkkuja. Mikään ei ole niin mainiota kuin sään poikkeustila, jos siihen on varautunut. 

Arjesta irti pääsemisestähän on kyse.  Kellon sijaan syysmökkeilijä laskee aikaa vaatteiden määrästä. Näillä säillä tunnin kuluttua saapumisesta on keittiö sen verran lämmin, että pipon saa riisua.  Neljän tunnin päästä saa ottaa pois pitkähihaisen paidan. Seuraavana aamuna tarkenee jo pelkissä verkkarihousuissa. Villasukista saa luopua juhannuksena.

Yrityksestä huolimatta sosiaalista kanssakäymistä ei voi välttää ja sätkynkin ainekset ovat olemassa.  Sen tietää, että susi tahi muu pedon kirjoissa oleva väistää ihmistä.  Kun lauantaikävelyllä polun varresta kuuluu käheä yskäisy, käy mielessä silti monenlaista vaihtoehtoa lähestyjästä ja riskeistä. Paljon selkeämmäksi ei muutu, kun kanervikosta rynniikin beagle, joka ei kuulu alkuperäislajeihin.  Enemmän sitä olivat kohta koiran jälkeen näkyviin tulleet kaksi oranssiliivistä kaveria, jotka olivat opettamassa nuorille koirille metsän tapoja ja peuroja laskemassa.  

Jotain metkaa on siinäkin, että omassa metsässä kesken erakoitumisen päätyy sanomaan käsipäivää ja vielä vaihtamaan kuulumisia.  Pitäjän väki sieni- tai muulla metsällä on torpan liki liikkuvista sivullisista vaihtoehdoista sittenkin mieleisin. 

***
Ja sitten on nuo verot, joista ei enempää kuin että puolensa ja puolensa.  Aamuteeveessä kuullakseni käytettiin kielikuvia ja pohdittiin duunarin takataskusta vietävää viipaletta.   Isoin siivu taskusta liittyy urheiluun. Yritin kerran sporttisesti loikata yli aidan ja hyppy meni sen verran sananmukaisesti naulan kantaan, että sen jälkeen ei ollut koko taskua.  

***
Heip.
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Alakategoriat

K-Supermarket

ksupernetti1

Lue uusin lehti (Lehtiluukku)

133096

Mainoksia

 

Eteläisen Salon paikallislehti


Kiinnostaisiko oma mainoksesi tässä?
Ota yhteyttä!

Vastuullista journalismia

Kirjoittajavieras

Uusin lukijan kuva

  • Syksyinen kirkkotie
  • Kuvaus: Syksyn lehdet innostivat myös Riitta Heleniuksen ikuistamaan Perniötä, tällä kerralla kirkolle johtavaa tietä.

Perniönseudun Lehti Oy | Lupajantie 1 | 25500 Perniö | (02) 735 2300 ilmoitukset ja tilaukset | (02) 735 2301, (02) 735 2302 toimitus | fax. (02) 735 2284

Tämä julkaisu on suojattu tekijänoikeuslailla. Tekijänoikeuslain nojalla kopiointi muuhun kuin yksityiseen käyttöön edellyttää oikeudenhaltijan luvan.
Tekijänoikeusjärjestö Kopiosto myöntää julkaisujen valokopiointiin ja skannaamiseen lupia oppilaitoksille, yrityksille ja muille yhteisöille.
Tarkista onko organisaatiollanne voimassaoleva kopiointilupa. Lisätietoja luvista ja niiden sisällöstä antaa Kopiosto ry www.kopiosto.fi.

Sivuston toteutus: Arttu Arojoki

rss20