Tähdellistä

Tervepä terve. Toimituksen koillisviljelmien viikkoharsot levitetään tässä seuraavaksi.
***
Onhan tämä nimittäin sitä aikaa, kun maanviljelys näkyy ja kuuluu; koneet jyrisevät pelloilla, kohta jotain jo pilkistää mullasta.
Tämä ei voi olla näkymättä lehdentekijänkin päiväohjelmassa, ja hyvä niin. Viime viikko vei erääseenkin kasvihuoneeseen ja samalla sai kunnianpalautuksen vanha tuttu eli kurkku, tuo leivänpäällisvihannesten ykkönen.

Omenasta, tomaatista tai vaikka perunasta puoli-innokas kotikokki tietää, että lajikkeita riittää. Perunan osalta osaa jopa sanoa suunnilleen, minkälainen lajike käy mihinkin toimeen. Chileissä lajikkeita on satoja ja niiden ympärille onkin kehkeytynyt ihan oma harrastaja- ja kasvattajakuntansa.

Mutta että kurkku. Harmillisen usein se on mielikuvissa vain se vihreä pötkö; joko pitkä kasvihuonekurkku, lyhyempi avomaanmalli tai valmiiksi etikkaliemessä lilluva maustekurkku.

Mutta eihän tämä ole koko totuus, kun asiaa alkaa yhtään penkoa. Eräskin verkkokauppa tarjoaa lähes 20 lajikkeen siemeniä ja onhan tuota eroa: vihreiden lisäksi tyrkyllä on kelmeänvaaleaa, keltaista, melkein pallomaista ja toisaalta melkein banaanin näköisen Armenia Long Yardin siemeniä.

Hyötykasviliiton sivu taas kertoo muun muassa sitruunakurkusta, joka tekee kermanväriset, pyöreät hedelmät. Ollapa moista joskus kaupan tiskissä, toistaiseksi en ole törmännyt. Vaikka miten lähiä ja luomua suosia pitäisi.

Hyötykasviliitto kertoo muuten senkin nippelitiedon, että kurkku on yksikotinen kasvi.
No, näemmä ei yksitotinen.
***
Viljelyn ja säiden lisäksi puhuttaa tietysti maataloudessa aina kannattavuus.
Rahaa liikkuu kai myös lopputuotteiden osalta ilmeisesti aika paljon: yksi panimoyrittäjä tuossa jutteli joutuvansa maksamaan maltaita.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Lippuja ei viikonloppuna kannattanut välivarastoon viikkailla; perjantaina liputettiin Snellmanille, sunnuntaina äideille ja lauantaina liput nostettiin puolitankoon Mauno Koiviston kunniaksi.
Viikon alku on muisteltu Koivistoa, kuten oikein onkin.

Sävy muistoissa on ollut kovin lämmin ja tuttavallinen, ja ainakin tällaisten karvaa vaille nelikymppisten muistoissa tämän tietysti selittää se, että 70-luvun lopulla syntyneelle Koivisto oli presidentti oikeastaan koko muistoissa olevan lapsuuden ajan.
***
Tuskinpa Koiviston politiikkapuheista alakoululainen ymmärsi, mutta mies jäi mieleen telkkarivälähdyksistä tummakulmaisena kaverina, joka jotenkin tuntui hoitelevan asioita kuntoon. Jos ja kun joku oli eri mieltä, se ei ole lapsen mieleen jäänyt.

Kun päällimmäiset on muisteltu, tullee monen muunkin mieleen, että pitäisikö perehtyä hiukan paremmin siihen, millaiset olivat rakenteet lapsuuden ajan Suomessa ja miksi tehtiin niin kuin tehtiin, Koivistokin. Monestihan saa huomata kuvansa olevan harmillisen hatara.

Koiviston surukirja avattiin tiistaina ja kesällä voisi olla paikallaan avata joku Koiviston muista kirjoista. Omaksuttavaa riittää, vaikka kahlaisi läpi vain päällimmäiset.
***
Liekö lapsuusajan muistoihin tekoa silläkin, että Koivisto oli puhtaasti telkkariajan presidentti; hänen aikanaan toinenkin kanava laajeni koko maan kattavaksi ja viimeisessäkin torpassa nähtiin vilaus päämiehestä. Edeltäjän aikaan piti hiihtää maantien varteen vilausta varten.

Osaltaan kuvaa pehmensi esimerkiksi Koiviston antautuminen Ransu-koiran haastateltavaksi lastenohjelmassa tai Spede-elokuvissa nähty Ismo Kallion esittämä ”vara-Manu”, lempeä imitaatio joka kertoo paljon aikansa hengestä.

Koiviston synnyinkoti oli niin lähellä suomalaisen kaupungistumisen alkusijoja kuin olla voi.
Ehkä joku vielä puntaroi, mikä merkitys oli sillä, että Koivisto oli ensimmäinen kaupunkilaissyntyinen presidentti.

aku.poutanen
@pernionseudunlehti.fi

Tervepä terve. Toimituksen koilliskaukalon viikkosärät haudutetaan tässä seuraavaksi.
***
Paitsi että jääkiekkokaukaloissa muhii soppa.
Tätä luettaessa tiedetään, miten Suomen ja Slovenian pelissä kävi. Sitä ennenhän Suomen saldona on pari tappiota ja täpärä voitto.

Monelle otti koville tappio Ranskalle, mutta mene ja tiedä. Ranskassa ollaan eteviä monessa, joten miksei kiekkokin voisi sujua. Väestöpohjaa on ja vauras maa. Koulunpihoilla lätkimisen perinne voi puuttua, mutta liekö sillä Suomessakaan enää merkitystä.

No, maailma jatkaa kulkuaan, tuli joukkue seitsemänneksi tai voitti kisat. Paljon hommia tehneiden nuorten miesten puolesta huono menestys tietysti surettaa. Silti joskus puolivaisua pelailua seuratessa tulee maallikolle mieleen, että olisiko kunnon mahalasku sittenkin tulevaisuuden kannalta parempi juttu kuin vain hiukan huonosti mennyt turnaus.

Selitän. Ongelmaahan ei ole, jos tuomisina on kultaa. Joukkue saa kuvansa lööppiin, kakkua lentoasemalla ja pitkäpiimäistä olalletaputusta. Huipulla ollaan.
Puolikehnon turnauksen jälkipuintiin taas välttämättä ei innostu moni.

Jos sijoitus on penkin alla, on pakko aloittaa puhtaalta pöydältä. Ja tällöin valmennuksen kelpaa: kyllä tulee palstakaupalla analyysiä ja toimintaohjetta. Sen kun valitsee parhaat päältä.
Bonuksena valmennus saisi työrauhan. Huonosti pelannut joukkuehan on perinteisesti ne, ei meidän.
***
Leijonahan on joukkueen tunnus. Jalopeura marssii vasemmalle sattumalta niin maajoukkueen paidoissa kuin Peugeotin logossakin. Ruokolahdella takavuosina etsitty leijona marssi kai yli itärajan, mutta tänä vuonna kiekkoleijonat eivät ehkä marssi finaaliin. Eikä sitä tee siivekäskään; mustarastaasta kertova euroviisuehdokas karsiutui finaalista tiistaina.
Ihan menee kuin viime viikon lehdessä neuvottiin. Että pitää olla pysyvyyttä.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Tervepä terve. Toimituksen koillisvalimon viikkokolikot lyödään tässä seuraavaksi.
***
Yleensä puhe siitä mistä puute, vaikka rahasta.
Vaan ei päde enää tämäkään: viime viikolla tuli ennakkomarkkinointiin lisää rahaa eli Suomi 100 vuotta-ohjelmaan kuuluva juhlaraha, ja siitä puhetta riitti. Kolikkoon oli stanssattu lavastetuksikin sanottu kuva punavankien teloituksesta kansalaissodassa, ja aihe närkästytti.

Mene ja tiedä. Historiaa on tuokin kahakka ja aiheelle oli perustelunsa, olkoonkin, että vastaperustelutkin olivat painavia. Häpeällisintähän ei ole ampuminen vaan se, että kohteena olivat sittenkin omat.

Entä jos ikävät aiheet jätetään rahoista pois. Tulee yksipuolinen sarja, vaikka sataan vuoteenkin mahtuu niin iloa kuin nurjuutta. Paljonpuhuva 90-luvun raha tulisi esimerkiksi, jos toiselle puolelle painettaisiin kännykkä ja toiselle leipäjono.

Luontevinta olisi toki, että aiheet valittaisiin juuri kolikon muoto silmällä pitäen. Pyöreitä kansallisasioitahan ovat esimerkiksi kahvikuppi ylhäältäpäin kuvattuna, Uuno Turhapuron pää, kaksi halkoa vastakkain tai korkki, jonka päälle on astuttu.
Vaan kuluneitahan ne ovat nuokin aiheet.

Tällainen arki-ihminen tietysti toivoo, että arjesta haettaisiin teemat rahaankin. Ongelma vaan on, että harva arjen ilmiö on pyöreänmallinen. Esimerkiksi rivitaloasunnon eteisen lattia sikin sokin kaikenkokoisia kenkiä, liikenneasema tai lumikola.

Kansallisruokaa käsittelevät kolikot syntyisivät ilman enempiä stanssaamisia, riittää kun jätetään prässistä tulleen hilun pinta hiomatta. Einespitsahan se siinä.
***
Kehitys tosiaan kehittyy. Tuossa erään poliisitiedotteen otsikkona oli ”Huumeratti Eurassa”.
Takavuosinahan menevän miehen pakko-ostos autoonsa oli jalopuuratti.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Tervepä terve. Toimituksen koillislaitteen viikkokytkennät tarkistetaan tässä seuraavaksi.
***
Älylaitteiden kehityshän on ollut tolkutonta. Puhelimessa kulkee paljon arjen asiaa ja rajaton määrä huvitusta. Plussapuolia löytyy, vaikka ahdistaa nähdä, miten pakkoliikkeenomaista puhelimenkäyttö monelle on.
No, tämä periaatteista ja myyntipuheisiin. Älylaitteita nimittäin mainostetaan ihan väärin. Arvokkaimpia ne ovat niissä tilanteissa, joita ei mainoksissa näe.

Tämä tuli mieleen erästäkin flunssaa seuraillessa. Kun lentsu kaataa sänkyyn, ei oikein jaksaisi lukea mutta ei koko aikaa nukkuakaan. Aivan ehdoton on tässä tabletti tai puhelin, jonka saa sysättyä nojalleen peiton taitetta vasten mahan päällä, ja sitten vaan kapineesta pyörimään sopivaa viihdettä. Oiva valinta ovat takavuosien viihdesarjat, joissa ei haittaa, vaikka välillä torkahtaisi. Yle areenan keksijä saa tautivuoteelta lämpimiä ajatuksia.
***
Sitten on tekniikan mahdollistama seurantapuoli. Lentokoneiden liikkeistä reaaliajassa kertova Air traffic-sivusto on tavallaan koukuttava.

Osa perheestä piipahti Tanskanmaalla, ja lentomatkan etenemistä tuli seurattua ja huojennuttuakin, kun ruudulla vilisevien lukujen perusteella kone oli laskeutunut turvallisesti.

Mutta jalostaa tätä voisi. Kun pienempienkin kapineiden liikkeitä voidaan seurata, niin miksei lentokoneiden tarjoiluvaunujen. Siinä tulisi myötäkärsimiseen uutta sävyä, kun näkisi että nyt koneessa ei pääse edes vessaan, kun juomakärryt tukkivat käytävän. Ruokatarjoilun alettua voisi samaistua kuvittelemaan, miten kohta on matkustamossa ilma sakeanaan muovihaarukan kappaleita ja manauksia.
***
Vain elämää-sarja jatkuu kohun kera, kun Joutsenlaulusta lyhennettiin ohjelmaa varten reippaasti lopusta. Jäi siis vain alku. Joku sanoi kyllä sellaistakin, että tämä on hyvä alku.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Alakategoriat

K-Supermarket

ksupernetti1

Lue uusin lehti (Lehtiluukku)

133096

Mainoksia

salo 300x125

Eteläisen Salon paikallislehti


Kiinnostaisiko oma mainoksesi tässä?
Ota yhteyttä!

Uusin lukijan kuva

  • Meriharakka lumessa_1
  • Kuvaus: Matti Lindqvist on tehnyt meriharakoille pesimälaatikoita Särkisalossa. Pieni lumisade ei pesintäpuuhia kiusannut.

Perniönseudun Lehti Oy | Lupajantie 1 | 25500 Perniö | (02) 735 2300 ilmoitukset ja tilaukset | (02) 735 2301, (02) 735 2302 toimitus | fax. (02) 735 2284

Tämä julkaisu on suojattu tekijänoikeuslailla. Tekijänoikeuslain nojalla kopiointi muuhun kuin yksityiseen käyttöön edellyttää oikeudenhaltijan luvan.
Tekijänoikeusjärjestö Kopiosto myöntää julkaisujen valokopiointiin ja skannaamiseen lupia oppilaitoksille, yrityksille ja muille yhteisöille.
Tarkista onko organisaatiollanne voimassaoleva kopiointilupa. Lisätietoja luvista ja niiden sisällöstä antaa Kopiosto ry www.kopiosto.fi.

Sivuston toteutus: Arttu Arojoki

rss20