Tähdellistä

Tervepä terve. Toimituksen koillisvastaanoton viikkoviljelyt tehdään tässä seuraavaksi.
***
Viikon teemanhan voisi vaikka riimitellä.  Kesällä pärskyy veneen kokassa, kevättalvella ihmisparan nokassa
Sitä lajia nimittäin riittää; suunnilleen jokaisessa ystävä- tai tuttavaperheessä niistetään ja yskitään ja podetaan.  Osin kiusaa oikein influenssa, osin onneksi vain tavan nuhakuume.   Jälkimmäisestä selviää useimmiten kotikonstein, edellinen voi olla kova koitos.

Tiede on aika hienosti selvittänyt, mistä flunssassa on kyse ja samoin sen, miten sairaus tarttuu.
Joku voisi tutkimalla tutkia joskus senkin, missä määrin nuhakuumeen puhkeaminen on psyykkistä.  

Selitän.  Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun nimenomaan kesä- eli vuosiloman alkaessa iskee jonkinsorttinen tauti päälle; yleensä railakas nuha ja hauskimmillaan tähän vielä yhdistyy jonkinmoinen vatsatauti.  Yhdistelmä on hyvin mielenkiintoinen itse koettuna.
Ajoitus ei lakkaa kiehtomasta. Kun kerran kesälomien välisenä aikana ei ole mahdollisuuksia sairastaa, ihan kuin kroppa tietäisi koska aikaa siihenkin toimeen on vapautumassa ja pamauttaa lomanalkajaisiksi taudin päälle.   

 Sama kuvio pienemmässä mittakaavassa toistui viime viikolla: keskiviikkona ja torstaina vähän kutitteli nenässä ja kurkussa, torstai-iltapäivänä jo enemmän.  Varsinaisesti räkäpato murtui torstai-illalla kaupassa töiden jälkeen ja perjantai piti suosiolla pyhittää sängyssä makaamiselle ja nenäliinateollisuuden tukemiselle.   Taas kerran: ihan kuin joku kohta kropassa olisi tietoinen, että jos jonkun päivän voi pyhittää pärskimiseen niin perjantain; pistetäänpä äijä nöyräksi jo torstai-illasta alkaen. 

Ja tämähän on toisaalta ihan hieno piirre.  Moni voisi jopa maksaa siitä hyvästä, että saa tietää koska sairastuu.

 Perjantaipäivä kieltämättä pisti miettimään myös ammattitautien riskejä.  Paikallislehden tekijän hommahan on oikeastaan kaikkea muuta kuin siistiä sisätyötä.  Tässä voi itsensä yhden päivän aikana kastella ja saveta ja kylmettää ja päälle päätteeksi vielä jollain pikkutiellä liukastella ojaan.  Myyräkuumeen hankkimiseen työ on aivan omiaan ja runsaiden kättelyjen takia kyseessä on niin tiedon kuin tautienkin välityspalvelu. 

Eipä siinä, nuhapäivä tai pari ovat ekoteko nekin.  Auto ei liiku pihalta metriäkään eikä sähköä tarvita kuin hiukan radioon. Ruokavaliokin on hyvin lihatonta; keskimäärinhän flunssapäivän ape on valkosipulia valkosipulilla.   Juomapuolella suosikki on marjamehu ja sitä voi sitten ohentaa viljapohjaisella.  
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen. ;


 Tervepä terve. Toimituksen koillistien viikkohiekoitukset tehdään tässä seuraavaksi. 
***
Viime perjantai vei Loimaalle.  Joskus voi kiireisen alkuviikon jälkeen pitää perjantain vapaata ja käyttää sen siis käymällä työkeikalla jossain missä ei pitäisi. 

 Paluumatkalle eteläiseen Saloon saisi sovitettua monta kirkonkylää jos haluaisi; kaksi tulee matkalle pakosta ja seikkailunhaluisempi saisi helposti nähtyä ainakin kaksi lisää. 

Suomalainen kirkonkylä on syystäkin monen hankkeen ja yhdistystoiminnan aihe. Hajontaa on: paikoin kylät ovat pittoreskejä kuin Gardajärven matkailumainos, paikoin maisema on yhdistelmä rakennemuutosdokumenttia ja Aki Kaurismäen filmiä. Tutuinhan on kotoisin, vaikka sivullisen silmään maisema olisi kaukana kodikkaasta.

Perjantaina kävi kuten joskus retkiltä palatessa käy: tuttuja kulmia katsoi hetken aikaa vieraan silmin ja miettien, että mitä tässä näkee kulkija, joka ei koskaan ennen elämässään ole juuri tätä raittia ajanut tai tästä risteyksestä kääntynyt. Tunne on aika jännä.

Jäävään itseni arvioinnista, mutta jos joskus tuntuu siltä, että omat kotinurkat ovat viimeisen päälle hienot tai ihan onnetonta seutua, niin sietää ottaa tästä niksi käyttöön. Palatessa tienoo voi näyttää ihan eriltä kuin lähtiessä.   Lähimatkailu on harrastuksista oivimpia.
***
Loimaalle vei maitonäyttely.  Maitoa tarvitaan moneen herkkuun, mutta kahta asiaa siihen liittyen en ymmärrä.  Maito aikuisen ihmisen ruokajuomana on ensimmäinen. Toinen on maitopohjainen makaronivelli, joka tuntuu viime aikoina tulleen vastaan sieltä täältä. Ihan tolkun ihmiset raportoivat sitä tehneensä.

Pahaa ruokaa ei ole, mutta makaronivellistä oma kokemus on ohut; viimeksi tuota on tullut lusikoitua koulun perinneruokaviikolla noin 28 vuotta sitten.  Ei se huonoa ollut, mutta vaikutti vauvanruoalta jo silloin eikä innostanut.  Yhtä hennoksi jäi suhde perunapuuroon, pastanttina ja Inkoonpuurona tunnettuun. 

Sietämätön ilmiö on se, että jostain kouluruoasta on jäänyt huono muisto ja tällä varjolla loppuikä kulutetaan ko. ruokalajin välttelyyn.  Aina pitää antaa uusi tilaisuus. 

Kun sohvan toisesta päästä esitettiin vieno toive makaronivelli-illasta, oli helppo heittää vastahaasteeksi pastanttipuuropäivä.  

Tasaisen nopeuden kaavalla tässä päästään ennen vappua päiväkodista tuttuun munamaidolla hyydytettyyn vihannesvuokaan. Jos oli ruoka tarjottaessa haaleaa, niin ei ole muistokaan kaikkein lämpimin.

***Turun puolessa puhutti rinnehissi. Tosikkomaisimmat vaativat hankinnan tehneiden päitä vadille, tullut laite kun ei vastaa vanhoja havainnekuvia. Muut myhäilevät, että pääasia kun puhutaan. Laitteesta tehtiin jos ja jonkinlaista pilakuvaakin ja riemua riitti.  Kansainvälisesti voitaisiin ajatella, että se sitten tosiaan on fun ikulaari.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Tervepä terve. Toimituksen koillismanalan viikkokadotukseen päädytään tässä seuraavaksi.
***
Tai kadottamisen sijaan hävittämisestä kyse on. Suomeen pitäisi ostaman hävittäjiä, vanhat kun ovat vanhentuneita.  
Hävittäminenhän ei sinällään ole temppu eikä mikään: itse olen viimeksi hävittänyt kuorimaveitsen, avainnipun ja motivaation.

 Vitsailla tästä ei kaikkien mielestä passaisi; hävittäjät ovat lähtöjään kolkko ostos, vaan kai sitä niitä on oltava.
 Mielenkiintoinen sivujuoni on se, että yhtä ehdokasta näkyvästi mainostetaan niin videoseinällä kuin lehtimainoksissakin.

Kieltämättä pisti miettimään, mitä moisella haetaan.  Yleensä tapana on ollut mainostaa kaikkien ostettavissa olevia arjen asioita joista on apua jos ei suorastaan iloa.  Eineslaatikoita, Volvoja, älypuhelimia ja mitä näitä on.  Niissä mainos voi olla valitsemisen apuväline, hävittäjissä ei millään. Mitä nyt niissä pienissä piireissä, joissa tilin saldo riittää Hornetin tai Gripenin tai muun ostamiseen ihan vaan pihakoristeeksi. 

Mainokseen istutettu toteamus siitä, että Suomi valitsee, pisti kohottamaan kulmia.  Ihan kuin tässä meillä  kaikilla sanansijaa olisi. Sehän on usein väärä toteamus, että kansa tietää. Ei aina eikä ainakaan tässä. Hävittäjähankintaa valmistelee pieni asiantuntijajoukko, joka kahlaa läpi kai konttikaupalla materiaalia eikä siltikään tahdo saada esitystä hankinnasta aikaan ihan tuosta vaan. 

Ilmavoimien sivulla on lyhyesti kerrottuna vertailun perusteista ja tiivistelmäkin jo on monisivuinen paketti tekstiä, lyhenteitä ja kapulakieltä. 

Mutta kun kansanomaistamaan ryhdyttiin, niin mikä siinä.  Videomainokselle sopisi ostaa mainospaikka telkkaristakin.  Siinä olisi jotain, jos Jarmo Mäkinen lukisi mainostekstiä, jossa luvattaisiin uuden Eurofighterin koelennot piirimyyjällä vain tänä viikonloppuna. Ohjelmaa koko perheelle, grilli kuumana ja talvitarjouksena ostajalle olisi jääraappa ja muita lisävarusteita. 

Tässä tapauksessa tietysti rintamalohkolämmitin. 
***
Hyviäkin uutisia sentään.  Sekin, että valtio perusti yhtiön edistämään rataverkon kehittämistä. Ja etenkin se, että yhtiön työnimenä on Oy Suomen Rata Ab. Keskeneräistä ei saisi arvioida, mutta tästä voisi sanoa, että pitäkää nimestä kiinni, näinä Traficomien aikoina.
***
Jaettiin Emma-palkinnotkin. Lisäkategoriana voitaisiin perustaa vuoden tekstin palkinto, joka kiinnittäisi tähän puoleen huomiota.
Hyviä kirjoittajia on monia, mutta siinä rinnalla koko joukko kepoisempaa tuotantoa ja laiska mukariimittely katkoo suonia silmistäni.   Aloittaahan voi vaikka tekemällä kunnille tai kylille mainoslauluja.
Paikallisista esimerkiksi Mathildedal on kaiken muun lisäksi panimon ja kemikaalittoman siivouksen kylä. 
Siispä:
”Täällä me pannaan olutta
ja siivoillaan ihan Tolutta”. 
***
Heip.
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

.Tervepä terve. Toimituksen koillisvartion viikkovuoro tehdään tässä seuraavaksi. 
***
Aika ryntää hirven lailla. Kuin varkain tuli kuluneeksi kaksikymmentä vuotta siitä, kun koilliskulmasta lähdettiin varusmiespalvelusta suorittamaan.

Osan muistoista aika kultaa paksusti ja lehtikultauksen saavat nekin hetket, jotka aikanaan olisi voinut vaihtaa vaikka leppoisaan iltaan juurihoidossa.

Tasavuosien kunniaksi tuli postia: kutsu vapaaehtoiseen harjoitukseen.  Väliin jäävät ne kekkerit, mutta kutsukirjeen tavaaminen pisti miettimään, että selittävä liite on paikallaan sellaiseenkin.   
Kirjeessä kysytään nimittäin varusteiden kokoa, vaan harvapa nykyään kai tietää varsinaista numerokokoaan; kirjainlyhenteet ovat tutumpia ja vaihtelu pitää muistaa sielläkin. Yhden rättitehtaan XL vastaa toisen XXL:aa.

Farkuissa sentään on tuumakoot, jos niitäkään sattuu kukaan ulkoa muistamaan. Kokolaput vielä haalistuvat niin, että kun pitää ostaa uudet farkut, edessä on aina perinteinen ähketuokio. Se on silkkaa arkkitehdin sairasta huumoria, että XL-etuliitettä nimessään käyttävässä kaupassa sovituskopeista on piirretty XS-kokoiset.

Perinteinen kokomerkintä on tainnut tulla omalla kohdalla vastaan armeijan jälkeen kerran: renkaidenvaihtoasuna on Leijona-merkkinen työhaalari, jossa on koko numeroina; ehkä 62.  Se menee päälle, mutta nappeja ei kannata yrittää kiinni.  Tahtoo sanoa, että kesärenkaita vaihtaessa on myös vararengas esillä. 
Pukumaailmassa numerot kai ovat tutumpia, vaan enpä pukua tähän ikään mennessä hankkinut. 

Toisaalta eipä moista numeroa sitten muulloin tarvitsekaan tietää kuin armeijan kysyessä eli ei käytännössä koskaan.  Ja tietohan ei yksin tässä auta. Vanhat lankapuhelinnumerot muistaa tästä hamaan tappiin asti, vaikka siitä ei ole hyötyä. Myöskään vaatekoon muistamisesta ei ole hyötyä; se ei kuitenkaan ole enää edes vuoden päästä sama. 

Olennaistahan tietysti on pukeutua sään mukaan.  Nykymuoti eli nilkat paljaana kulkeminen vähän pistää kohottamaan kulmia, mutta mikä siinä. Reumayhdistyksessä kannattaa varautua jäsentulvaan neljänkymmenen vuoden päästä. 

Muutenhan säällä ja pukeutumisella on yhteytensä.  Selailin vanhoja kuvia ja huomasin, että olen ollut aikanaan juttukeikalla Tapani-myrskyn tuhoja katsomassa ihan uusi talvitakki päällä. 
 Sama toistui tänä vuonna: ostin uuden takin ja kohta perään piti lähteä selvittämään, mitä Aapeli-myrsky on saanut aikaan.

Ei kahta ilman kolmatta. Ensi kerralla pitää takkikaupoille mennessä soittaa palokunnalle valmiiksi, että pistäkäähän sahat ja muut valmiuteen; kohta puhaltaa. 
***
Heip.
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Tervepä terve. Toimituksen koillisstadionin viikkokierrokset lasketaan tässä seuraavaksi.
 **
*Monestihan sanotaan, että joku asia on oikein hyvin hallinnassa, se on iskostunut takaraivoon.Takavuosina kirjattiin ihan raivotautitapauksiakin, nykyisin muista raivon lajeista tunnetaan raivoraittius, someraivo, rattiraivo sekä parhaillaan ajankohtainen laturaivo. 

 Ensimmäiseen voi olla hyvät syynsä, toiseen  ja kolmanteen ei oikein ole ja kolmas voi purkautuessaan olla tahattoman koomista seurattavaa.  Siinä kun jonkun oman elämänsä harrikirvesniemen päivä on hitaampien takia pilalla, viuhuvat ilmassa niin herjat kuin suksisauvatkin. Nykyiset muovisauvat ovat varmasti astalo-ominaisuuksiltaan parempia kuin takavuosien bambuiset, joten kehitys todella on kehittynyt.

Toisaalta tästä kaikesta varoitettiin yli 30 vuotta sitten. Mikko Alatalo muistutti laulussaan jo 80-luvulla, että Känkkäränkkä huvittelee iskemällä kepillään. 
***
Hyvin kiinnostava ruokaohjelma tuli televisiosta hiljan. Sympaattinen mestarikokki Micke Björklund kierteli läntistä Uuttamaata ja eli viikon maakunnan annilla ja herroiksi sittenkin.  Vain kahvia jäi puuttumaan, sitä kun ei vielä Tenholan  tai Inkoon pelloilla viljellä. 

Suunnilleen kaikkea muuta olennaista alueella jo tuotetaan.  Ohjelmassa vierailtiin niin lihanjalostuspuolella kuin puutarhoissa, samoin pellolla katsomassa miten puimuri kerää halmesta satoa talteen. Nykyään puhutaan uusista viljelykasveista, mutta aikaan ennen koneiden apua sitä vasta tilallisilla papu kasvoikin

.Puimurityöskentelyn seuraaminen pisti miettimään, onko nykypäivän farmareilla ruista vanteessa. 
***
Hyvin syömällä pysyvät iskussa kroppa ja mieli, sanovat einesten äärellä nuutuvat mitä vaan.Ravinnelisäkauppiaat tietysti yrittävät iskeä kiilaa omine tuotteineen; on vitamiineja ja kivennäisaineita ja toinen toistaan kätevämpinä poretabletteina ja tietysti kaikissa elämänvaiheissa.

Sähköasentajilla tietysti kolmivaiheissa. 

***
Kroppa ja mieli pysyvät iskussa myös iskemällä.  Klapintekosesonki se lähenee ja sitä tässä vartoillaan. Paras sää moiseen on kuiva ja kylmä kuin pakinahuumori
.Muuten en voi puuasioissa auttaa.  Tämä ei ole metsäpalsta.

***
Heip

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Alakategoriat

K-Supermarket

ksupernetti1

Lue uusin lehti (Lehtiluukku)

133096

Mainoksia

 

Eteläisen Salon paikallislehti


Kiinnostaisiko oma mainoksesi tässä?
Ota yhteyttä!

Vastuullista journalismia

Uusin lukijan kuva

  • Joki kauneimmillaan
  • Kuvaus: Talvipäivän tunnelmaa Perniönjoella kuvasi Terttu Rantanen.

Perniönseudun Lehti Oy | Lupajantie 1 | 25500 Perniö | (02) 735 2300 ilmoitukset ja tilaukset | (02) 735 2301, (02) 735 2302 toimitus | fax. (02) 735 2284

Tämä julkaisu on suojattu tekijänoikeuslailla. Tekijänoikeuslain nojalla kopiointi muuhun kuin yksityiseen käyttöön edellyttää oikeudenhaltijan luvan.
Tekijänoikeusjärjestö Kopiosto myöntää julkaisujen valokopiointiin ja skannaamiseen lupia oppilaitoksille, yrityksille ja muille yhteisöille.
Tarkista onko organisaatiollanne voimassaoleva kopiointilupa. Lisätietoja luvista ja niiden sisällöstä antaa Kopiosto ry www.kopiosto.fi.

Sivuston toteutus: Arttu Arojoki

rss20