Perniöläinen lukija otti yhteyttä toimitukseen sangen käärmeissään.
Hänellä oli ajankohtaista ajokortin uusiminen, mutta poliisiaseman myötä loppui Perniöstä lupatoimistokin, joten uusi kortti on haettava Salon keskustasta.
–  Ennen oli helppoa, kun sen tästä haki. Nyt jurppii mokoman lätkän takia ajaa Saloon asti, kun sinne ei ole muuta asiaa.
Ongelma ratkeaisi kohtuullisen vähällä. Kunnanvirastoista suunniteltiin perustettavan monipalvelupisteitä, joissa olisi muun muassa valtion tiettyjä palveluja saatavilla.   Palvelu paikallaan olisi, jos lupakanslian palvelut olisivat Perniössä esimerkiksi päivän viikossa tai parissa, jolloin myös kortit ja muut olisivat sieltä noudettavissa.

Salon kylillä ja toreilla puhutaan monenmoista uuden kaupungin synnyn tuomista muutoksista tavallisen tallaajan elämään. Ja useimmiten ne ovat pieniä asioita  koko suuren Salon mittakaavassa. Mutta asianosaiselle erittäin tärkeä ja merkittävä juttu.

Minullekin on pikku juttu tullut eteen.

Vielä pari kaupunginjohtajaa sitten Salo-Uskelan (eikö ns kanta -Salosta voisikin alkaa käyttää nimeä Salo-Uskela) päiväkodeissa pestiin lounaan jälkeen hampaat oikein omalla henkilökohtaisella harjalla hoitajien valvovien silmien alla. Usein harjat saatiin vielä ilmaiseksi terveyskeskuksen hammashuollosta.

Mutta sitten joku valopää sai älynväläyksen, että öisin hammasharjat leikkivät hippaa tai muutoin kisailevat keskenään ja joutuvat kosketuksiin toistensa kanssa. Koskettelevat sillä seurauksella, että bakteerit hyppivät harjasta toiseen ja lapset saattavat saada pöpöjä toisiltaan.


Tällä neronleimauksella hygienian taso saatiin korjattua, kun luovuttiin hammasharjojen käytöstä ja ruvettiin imeskelemään lounaan jälkeen autuaaksi tekevää koivusokeripuristetta. Hygieniassa saatettiin mahdollisesti ehkä jotain voittaa, mutta lasten hampaiden kunto alkoi merkittävästi heiketä. Ja se näkyy hammashuollossa lasten hampaiden reikiintymisenä.

Nyt uudessa Salossa pohditaan vakavissaan, että luovutaan xylitolipastilleistakin niiden kalliin hinnan takia. Eli  selkokielellä sanottuna Salolla ei ole varaa hankkia xylitolipuristeita tai hammasharjoja lastentarhojen lapsille. Mutta Salolla on varaa ja resursseja lasten reikiintyneitten hampaiden hoitoon. Vai onko?


Joku voisi laskea, paljonko lasten hampaiden hoito tulisi lastentarhoissa maksamaan tai paljonko hoitamattomuus tulee maksaman jonkun vuoden kuluttua. Ja tietävätköhän lasten vanhemmat tästäkään mitään? Usein  vääjäämättä tuntuu, että  vanhemmat ovat välttämätön paha, joiden mielipiteillä ei ole juurikaan merkitystä lapsiamme koskevassa päätöksenteossa.

Mutta kuten kirjoitin, niin pikkujuttu ja pikkurahasta kyse, kuten myös niin sanotut suunnittelupäivät päiväkodeissa.

Perniön koululaiset ovat hassussa tilanteessa, kun Perniön hammashoitolan remontti ei ole valmistunut. Koululaisia kutsutaan hammaslääkäriin keskustaajamaan. Vähän hammaslääkäriajasta riippuen, reissussa menee kolme neljä tuntia, kuinka linja-autot sopivat.

Tunnin voi ehtiä olemaan koulussa aamulla tai iltapäivällä.
Linja-automatka  maksaa reilusti yli kympin ja reissun aikana menee kouluruokailu ohi. Syöminen maksaa ainakin vitosen. Eikä kaikilla lapsilla ole aavistustakaan , missä on Läntinen terveysasema.

Tietenkään parikymppiä ei ole paljon pääsystä maksuttomaan hammashuoltoon, mutta olisiko tätäkin voinut miettiä.
Perniön hammaslääkärit tekevät työtä jossain muissa hammashoitoloissa. Miksi siellä ei urakoida keskustan jonoja lyhyemmiksi ja jatketa omista potilaista vauhdilla sitten kun oma hoitola on käytössä?

 

Jäteasemalle ei ehdi
Rouskis perusteli Perniön pienjäteaseman niukkoja aukioloaikoja vähäisellä asiakasmäärällä.
Tietysti asiakasmäärä on pieni, kun aukioloaikaa nipistettiin ja kaiken lisäksi siirrettiin aikaisemmaksi.
Kauempana työssä käyvät eivät ehdi asemalle millään ennen kuutta vaikka kärry olisi lastattu valmiiksi.
Ehdotankin, jos aukioloaikaa ei saada lisää, aukiolo siirretään takaisin ja asema pannaan kiinni seitsemältä.
Rouskis painottaa kovasti ympäristöarvoja. Siihen pitäisi kuulua turhan autolla ajamisen välttäminen, niin kuin jätekärryn hinaaminen Korvenmäkeen.

 

Antti Allén kirjoitti (Perniönseudun lehti 6.8.2009) Laurin markkinoiden ja Särkisalo-päivän merkityksestä paikallisen kotiseutuidentiteetin säilyttäjinä. Vuoden alussa kymmenestä kunnasta muodostettiin yksi uusi, Salon kaupunki. Olen samaa mieltä Allénin kanssa siitä, etteivät vanhat kunnat mihinkään häviä, ne ovat osa niissä asuvien ihmisten identiteettiä ja sielunmaisemaa.
Ensimmäinen kotiseutuni on Somero, olen siellä syntynyt Paasikiven ja Kekkosen vallanvaihdon aikoihin. Tähän kotiseutuidentiteettiasiaan otankin rohkaisevan esimerkin Somerniemestä, joka oli itsenäinen pieni kunta vuoteen 1977 asti, jolloin se liitettiin Someroon. Kuntaliitoksesta on jo yli kolmekymmentä vuotta aikaa ja edelleen Somerniemen alueella asuvilla on vahva kotiseutuidentiteetti ja ”somerniemeläisyys”. Tästä hyvänä esimerkkinä on kesälauantaisin toimiva Somerniemen kesätori, mikä sai alkunsa runsaat kaksikymmentä vuotta sitten muutaman ennakkoluulottoman kyläläisen ideoista ja toiminnasta, tänä päivänä kesälauantaisin torikansaa on parhaimmillaan kuusi tuhatta henkeä.
Toinen kotiseutuni on Muurla, jossa olen asunut vuodesta -87, Someron ja Muurlan väliin jäi kymmenen vuotta Hämeenlinnan seudulla, Halikossa ja Salossa. Ne olivat kuitenkin sen verran lyhytaikaisia asuinpaikkoja, ettei niistä vielä tullut varsinaista kotiseutua.
Kuluvana kesänä myös Salon kaupunki on ollut mukana kotiseutukierroksella eri puolilla uutta kaupunkia pidetyissä kesätapahtumissa, Pertun päivä Perttelissä ja Muurla-päivä ovat vielä edessä.
Haluankin kannustaa kaikkia kuntalaisia ottamaan haltuun uusi Salo vierailemalla paikallisissa tapahtumissa ja osallistumaan oman alueen tapahtumiin yhdessä tekemällä ja kokemalla.
Perniöläisyys ja muurlalaisuus muiden mukana varmasti säilyvät uudessa Salossakin, ja vuoden päästä vietetään taas kesää yhdessä, paikkakuntatapahtumien merkeissä.

 

Mielenkiinnolla ja harmissanikin olen seurannut valtion palveluiden vähenemistä pienemmistä keskuksista.
Kansaneläkelaitos tekee omia leikkauksiaan, edelleen valtion laitokseksi kai laskettava Itellakin nipistää toimipaikkojensa kokoa ja määrää. Poliisista puhumattakaan. Päätään saa raapia kyllä, kun alkaa miettiä elämää parikymmentä vuotta sitten. Vanhasta puhelinluettelosta saa Perniön kohdalta löytää esimerkiksi lähemmäs kymmenen postin toimipaikkaa.  Poliisiasemalla oli aikanaan Perniössä peräti yövuoro, seuraava asema oli heti Kemiössä ja Taalintehtaallakin kai oli joskus omansa.
Joskus muistan kuulleeni lupailuja siitä, että poliisilla ja lupatoimistolla voisi edelleen olla ”maaseutupäiviä” ,  jolloin Perniön toimistossa olisi vastaanotto. Onko tämä ajatus ihan haudattu, ainakin toistaiseksi ovi on ollut ohikulkiessani tiukasti kiinni.
Edelleen jää miettimään sitä, mistä joskus 35 vuotta sitten oli varaa ja tahtoa pitää nämä peruspalvelut lähes joka taajamassa.

Olisihan se hyvä