Poissa silmistä, poissa mielestä, on vanha sanonta.
Sitä on käytetty monessa yhteydessä. Aika usein silloin, kun on kuopattu jätteitä "liiterin taakse" ja homma on hoidettu.
Sanonta tulee väistämättä mieleen, kun katsoo Brusabyn häkeissä nököttäviä entisiä lemmikkejä, pääasiassa kissoja tai lukee citykaneista.
Asenteet ovat muuttuneet.
Kissa, koira tai kani, mikä tahansa lemmikkieläin on liian usein vain huvi ja ajankulu, mistä pääsee eroon melkein samalla tavalla kuin vanhaksi käyneestä pelistä.
Useimmiten peli päätyy roskiin, harvemmin se päätyy edes kierrätykseen.
Kissan jättäminen loman loputtua mökille tai kotimatkalla metsätaipaleelle, on aivan sama, kuin sen heittäminen roskiin.
Aivan varmasti tänäänkin on tuhat tärkeämpää huolenaihetta, kuin heitteille jätetyt eläimet. Moni pohtii, mistä ruokansa kaapii tai onko tammikuussa töitä.
Lemmikkien heitteillejätössä on silti jotain tavattoman huolestuttavaa.
Onko itsekeskeinen elämäntyyli edennyt jo niin pitkälle, että kaikki mikä häiritsee voidaan pistää roskiin, niin kuin epämuodikkaaksi käynyt vaatekerta.
Kaikkein ontuvin selitys on, ettei raaskittu viedä lemmikkiä lopetettavaksi vaan se potkaistiin ovesta ulos ajatuksella, ”kyllä sen joku korjaa”.
Eläinlääkärin hoitamana kissan nukutus maksaa noin viisikymmentä euroa. Jotkut eläinlääkärit halvemmallakin, ihan varmistaakseen ettei lemmikkejä lopeteta itse tai jätetä luontoon.
Kodittoman kissan tavannut voi tehdä aina hyvän työn ja ilmoittaa löydöstä eläinsuojeluvalvojalle.