Salon kaupungin talousarviota rakennellaan kovaa kyytiä; lautakunnat ovat jo omat esityksensä ensi vuodelle tehneet ja ilmeisesti marraskuun alussa kuullaan kaupunginjohtajan talousarvioesitys. Nähtäväksi jää, miten punakynä on käynyt ja mitä muutoksia esityksiin vielä tekevät kaupunginhallitus ja lopulta -valtuusto.

Jotain tiedetään jo nyt; arkielämässä ensi vuonna tuntunee esimerkiksi maksujen ja taksojen nosto.  Lähes joka luukulla asiointi kallistuu, olipa asiaa uimahalliin tai rakennusvalvonnan pakeille.    Täysin ymmärrettävää on, että maksujen korotukset närästävät ja vielä luultavimmin siellä, missä puhutaan pienimmistä rahoista.  Nostot sieltä täältä tuottavat pienen lisän kaupungin kassaan, mutta eivät toki ratkaise varsinaista valuvikaa: kaupungin keskeinen tulonlähde eli verotulot eivät ole riittävällä tasolla ja sairaanhoitopiirin lasku yllätti sekin.  

Rakenteellisista uudistuksista puhutaan, mutta käytännön esimerkkejä olisi hyvä tuoda esiin. Keskittäminen ei ole rakenteellista uudistamista eikä sen tehosta säästökeinonakaan ole yksimielisyyttä. 

Uusien yritysten saaminen kaupunkiin, työpaikkojen määrän kasvu ja tätä kautta tulo- ja yhteisöveronkin tuoton kasvu olisi luontevin, joskin myös hitain tapa vivuta taloutta tasapainoon. Lomautuksia saati irtisanomisia ei voi toivoa ja niiden pitäisikin olla viimeisten keinojen joukossa.  Suunnitteilla oleva vesilaitoksen yhtiöittäminen on ajatuksena mielenkiintoinen; puhtaasti talouden näkökulmasta hanke voi olla perusteltu, mutta muitakin puolia asiassa on. 

 Lautakuntien esityksien perusteella tiedossa on ensi vuosi suu säkkiä myöten: sieltä täältä niistetään, maksuja nostetaan eikä investointien lista ole kovin pitkä. Monet hankkeet ovat jo pitkään vireillä olleita. On hyvä muistaa, että investointeja ja käyttötaloutta ei pidä suoraan verrata keskenään.  Vähävarainenkaan kaupunki ei voi jättää kokonaan investoimatta eikä ainakaan pitämättä kiinteistöjä ja infraa yllä.