Vanhoja aikoja haikaillessa muistellaan usein sitä, miten maaseudulla oli palvelua palvelun perään.
Totta on, että kyläkuva on muuttunut: Perniössäkin on kyliä, joissa pystyy sanomaan jo rakennuksista, missä on ollut kauppa, missä toinen kauppa, missä posti ja missä pankki.

Aikoinaan tähän oli perusteet: liikkuminen oli nykyistä vähäisempää ja paperisena kulkivat niin posti kuin rahatkin.
Toisaalta ylimalkainen heitto siitä, että kaikki olisi mennyt, ei pidä paikkaansa. Yrityspuoli tuottaa paikallisia uutisia tämän tästä ja tämänkin viikon lehdessä kerrotaan uusista avauksista.

Maaseutuyrittäjyys ei ole enää vain maanviljelyä vaan myös paljon muuta siiderinvalmistuksesta veneiden talvisäilytyspaikkojen ylläpitoon. Jälkimmäinenkin voi asiakasmäärällään yllättää: Perniössä ja Särkisalossa talvehtii satoja veneitä. Tämä palvelu taas niveltyy suoraan alueen vapaa-ajanasukkaisiin ja matkailuelinkeinoon, johon ladataan jatkuvasti lisää odotuksia. Matkailukokemukseen taas liittyvät ruoka- ja juomaelämykset: alkutuotannon rinnalle on kasvanut melkoinen rypäs seuraavan askelman toimijoita. Perniöstä ei tarvitse vetää kovin isoa ympyrää kartalle, kun sen sisään sopii useampia panimoita, leipomoita, liha-alan yrityksiä ja tietysti erikoistuneita kasvinviljelijöitä. Äkkiseltään ei arvaisi, miten suuri määrä ruoka- ja juoma-alan toimijoita on, jos tarkastellaan aluetta, jonka kulmat ovat Kemiössä, Salossa ja Tammisaaressa. Lähellä tuotettujen ja pienten yritysten valmistamien elintarvikkeiden arvostus ja kysyntä näyttävät vaan jatkuvan.

Ehdottoman myönteistä on, että kysyntään on vastattu - ei jääty poteroihin vaan lähdetty reilusti kehittelemään uusia tuotteita ja työtä tehdään omalla persoonalla. Monet ovat ne tuotteet, joissa jo etiketissä lukee, mistä kylästä tai talosta tämä leipä, paisti tai mehu on peräisin.