Kemiönsaarella setvitään omalaatuista kuviota ja sitä, voiko tarkastuslautakunta nykymuodossaan jatkaa toimintaansa.
Taustalla on lautakuntaan kuuluvan Janne Salosen blogi, jossa hän käsittelee valtuustoseminaarin kuluja ja pohtii, olisiko asiassa syytä laatia ohjeistus – samoin sitä, tulisiko osallistujien maksaa juomansa itse. Osa seminaarin kuluista koostui alkoholista.
Lautakunnassa koetaan, että valtuuston luottamus lautakuntaan on tapauksen takia horjunut, ja myös kunnan saama negatiivinen julkisuus painaa vaa´assa.

Asia on tietysti syytä perata läpi; siinä on monta puolta ja näkökantaa. Kunnan talouden varsinainen valuvika seminaari oheiskuluineen ei varmaankaan ole, mutta asiana se on sen luonteinen, että pahaa mieltä ja tuohtumusta tarjoilu ja reissaaminen helposti aiheuttavat. Tietty määrä kestitystä on osa suhdetoimintaa, mutta selvää on, että kohtuuden rajat on tunnistettava.

Ajatusta selkeästä ohjeistuksesta ei välttämättä ole syytä ykskantaan tyrmätä, joskin toivoa sopii, että arviointikykyä riittää muutenkin. Kysymys on ennen muuta periaatteellinen, ja tiukan talouden aikaan seminaarikuluissakin on varmasti aihetta rönsyjen siivoiluun.

Isoon osaan asiassa on noussut tapa, jolla asia tuli julki; blogitekstin jälkeen aiheesta ovat uutisoineet monet tiedotusvälineet. Luottamushenkilöllä on oltava sananvapaus, se on selvää. Väistämättä herää kysymys, olisiko asia sulatettu helpommin, jos kysymys olisi esitetty vaikkapa aloitteen muodossa.