Kunhan liikuntaa tulee

Maanantai oli mieleenpainuva päivä noin yli kymmenelletuhannelle nuorelle; varusmiespalveluksen aloitti noin 14 000 alokasta, joukossa 200 vapaaehtoista naista.
Huomiota herätti maanantaissa kaksi asiaa yli muiden. Kaartin jääkärirykmenttiä uhkailtiin videolla, joka johti rikosilmoitukseen ja poliisitutkinnan aloittamiseen.   Ilmeisesti kyseessä oli mauton pila.
Toinen pääasia oli liikuntakoulutuksen uudistaminen. Nyt aloittanut saapumiserä on ensimmäinen, jonka
peruskauden ohjelmaan ei kuulu pakollista juoksemista. Lenkkeily korvataan sauvakävelyllä tai hiihdolla.
Taustalla on varusmiesten kehno fyysinen kunto. Kun liikuntakoulutusta muokataan tulijoiden mukaan, pyritään pitämään palveluksen keskeyttämisen määrä kurissa.
Historian siipienkin havinaa voi tässä kohdassa kuulla.  Vuosien kultaamissa inttijutuissa on joku osa myös aamulenkeillä ja maastojuoksuilla. Tulevien vuosikymmenten illanistujaisissa kuullaankin sitten muisteloita alokasajan sauvakävelylenkeistä.
Ratkaisu voi menneiden vuosien varusmiehissä herättää myös halveksuvia tuhahduksia. Toisaalta puolustusvoimien linjaa on helppo ymmärtää: ei voi olla tarkoitus, että jatkuvasti isompi osa alokkaista käy vain kääntymässä palveluksessa ja joutuu jättämään leikin kesken siksi, että keho ei kestä.  Jos uusien lajien av ulla saadaan kunto kohoamaan ja liikuntakipinä syttymään, ratkaisu on ollut onnistunut.  Tuskin kyse nytkään on lepsuilusta, armeija pistää edelleen miehensä hikoilemaan, vaikka vähän eri keinoin.
Kun liikuntakoulutus vastaa tulijoiden tasoa ja siviiliin pääsee yhtä hyväkuntoisia nuoria kuin aikaisemminkin, voidaan keskittyä siihen, miten saataisiin henkisistä syistä johtuvat keskeyttämiset vähennettyä. Siinäkään uudistumisen ei tarvitse tarkoittaa löysäämistä.