Mielipide

Eläkkeensaaja ei voi luottaa enää kehenkään eikä mihinkään. Ainoastaan eläkejärjestöt toimivat hyvin. Solmitut sopimukset eivät päde. Niitä muutetaan sen mukaan, kuka kulloinkin on päättävässä asemassa ja aina eläkkeensaajan kannalta huonompaan suuntaan. Eläkeläisten mielipidettä ei juurikaan kuunnella eikä heitä ole päättävissä elimissä pitämässä omiensa puolia.
Sopimusten mukaan eläkkeen piti kattaa 60 prosenttia palkasta , mutta mitä kauemmin henkilö on eläkkeellä, sen pienemmäksi eläke käy.
Kuitenkin eläkeläisten kulut kasvavat iän myötä sairauksien ja muiden palvelutarpeiden lisääntyessä. Eläke pienenee yhden prosentin vuosivauhdilla. Sitä laskevat jo alkuperäisestä sopimuksesta kahdesti tarkastettu indeksi, palkansaajia korkeampi verotus ja ikäaikakerroin sekä viimeksi vielä pakastettu indeksi, joka ilmeisesti tuli ainaiseksi.
Nyt on tilaston mukaan rahastoissa n. 183 miljardia euroa(tieto netistä) eikä niistä ole koskaan maksettu yhtään eläkettä, ei nytkään vaikka siihen olisi tarvetta pienten eläkkeiden vuoksi, jotka eivät riitä normaaliin elämiseen. Mihin varoja oikein kerätään?
Rahastot kasvavat vuosi vuodelta. Vain ylisuuret hallintakulut ja eläkepomojen suuret palkat rahastoa rasittavat.
Tavalliset pieneläkeläiset saavat kitua pienellä eläkkeellä ja miettiä miten eläke riittää ruokaan , lääkkeisin, asumiseen ja yleiseen hyvinvointiin.
Muistetaan silti ketkä tätä Suomen hyvinvointi valtiota ovat olleet puolustamassa ja tekemässä sotien jälkeen, kyllä he ovat ansainneet kunnon eläkkeen ja hieman hyvinvointia eläkepäiviin. Nykyään sanotaan että kotona ollaan mahdollisimman pitkään. Pidetään siitä kiinni Salossakin, lamasta huolimatta.

Simo Vesa
Kaupunginvaltuutettu
sdp, Salo

Jo pian takana olevan talven pakkaset kiihdyttivät tuulivoimakeskustelun useaan kertaan reilusti plussan puolelle. Tuulivoima oli vuoroin liian halpaa, vuoroin liian kallista. Lennokkaimpien väitteiden mukaan vajaan neljän prosentin tuulisähkön tuotanto on jo johtanut Suomessa hiilivoimaloiden sulkemiseen ja koko sähkömarkkinan sekamelskaan.
Sähkö ei loppunut pelotteluista huolimatta. Vaikka kulutuspiikin huipun kohdalla oli tyyntä, tuotti tuulivoima pakkasjaksolla muuten hyvin. Siirtoyhteydet takkusivat, mutta varavoimalaitoksia ei jouduttu käynnistämään eikä kulutus joutunut joustamaan. Voidaan toki spekuloida, mitä olisi tapahtunut, jos suuri yksittäinen tuotantoyksikkö olisi vikaantunut samaan aikaan. Suomen tehoreservit on kuitenkin mitoitettu kestämään tällaisetkin tilanteet. Meidän suomalaisten tulisikin muistaa olla kiitollisia siitä, että meidän sähköjärjestelmämme on toimitusvarmuudeltaan maailman kiistatonta huippua!
Tuulivoimalta vaaditaan markkinaehtoisuutta ja annetaan helposti ymmärtää, että Suomen vanha sähköntuotantokapasiteetti on syntynyt markkinaehtoisesti. Nykyiset sähköntuotantolaitokset on kuitenkin rakennettu Kekkosen ajan Suomessa. Investoinnit tehtiin valtiovetoisesti energiapulan edessä.
Yritykset rakensivat sähköntuotantoa pääosin omaan tarpeeseensa. Tältä ajalta on peräisin ns. Mankala-mallin yhtiörakenne, johon ”perinteinen” sähköntuotanto hyvin laajasti nojaa, ja jotka tekevät edelleen suurimman osan Suomessa tuotetusta sähköstä. Mankala-sähkö myydään omistajille omakustannehintaan – oli se sitten yli tai alle sähkön markkinahinnan. Lähes kaikkia näitä on tuettu valtion toimesta monella tavalla sekä suorasti että epäsuorasti.
Sähkön varastointimahdollisuudet ovat vielä rajalliset, mutta varastointia olennaisempaa ovat hyvät siirtoyhteydet ja kansainvälinen yhteistyö. Nord Poolissa on kerätty koko Pohjolan vesivarannot samaan järjestelmään, joten markkinamme on valmis vastaanottamaan suurenkin osuuden tuotannoltaan vaihtelevaa kapasiteettia suuren säätökapasiteetin vuoksi. Nord poolin ansiosta suomalaisen tuulivoiman kapasiteetti voitaisiinkin, sähkön loppukulutusta tarkastellen, helposti moninkertaistaa nykyisestä vuodelle 2020 asetetusta 6 - 7 prosentin tavoitteesta 18 - 20 TWh:iin, pidemmällä tähtäimellä jopa 30 TWh:iin.
Tänäkin päivänä sähköntuotantolaitosten rakentaminen perustuu usein poliittisiin päätöksiin, meillä ja muualla.
Myös suomalainen tuulivoima on poliittisen tahdon varassa. Alan kehittymisen kannalta energiapolitiikan tulisi olla mahdollisimman pitkäjänteistä - näin Suomeen saadaan lisää puhdasta ja kotimaista energiantuotantoa sekä investointeja aikana jolloin niitä eniten kaivataan.

Jari Suominen,
Suomen
Tuulivoimayhdistys ry:n
puheenjohtaja

Edellisellä vaalikaudella kehitettiin koulutusta ja varhaiskasvatusta sosialidemokraattisten opetusministerien johdolla.
Taloustilanne oli haastava jo tuolloin ja koulutusleikkauksilta ei voitu välttyä. Samalla oli selvää, että lisäleikkauksiin koulutuksesta ei ollut enää varaa tällä vaalikaudella.
Kouluihin säädettiin koulujen työrauhapaketti. Tämä laki antoi rehtoreille ja opettajille lisäkeinoja työrauhan säilymiseen kouluissa. Myös koulujen yhteisöllisyyttä vahvistettiin lisäämällä oppilaiden osallisuutta ja osallistumista muun muassa koulujen järjestyssääntöjen ja opetussuunnitelmien laadintaan.
Nykyhallituksen politiikka on hyvin erilaista. Se on tehnyt koulutukseen massiiviset leikkaukset. Viime vaalikauden koulurauhapakettia ollaan purkamassa normien karsimisen nimissä. Nämä velvoitteet eivät ole kuitenkaan tarpeetonta byrokratiaa, vaan tukevat kouluympäristön ja koulujen ilmapiirin parantamista. Ne antavat työkaluja taistella koulukiusaamista vastaan.
Varhaiskasvatuksen puolella viime hallituskaudella säädettiin myös uusi varhaiskasvatuslaki. Uutena säännöksenä laissa säädettiin lapsiryhmien enimmäiskoosta päiväkodeissa. Päiväkodin yhdessä ryhmässä saa olla yhtä aikaa läsnä enintään kolmea hoito- ja kasvatustehtävissä olevaa henkilöä vastaava määrä lapsia. Esimerkiksi kolme vuotta täyttäneiden kokopäivähoidossa olevien lasten ryhmässä saisi olla yhtä aikaa läsnä enintään 21 lasta ja alle kolmevuotiaiden ryhmässä enintään 12 lasta.
Sipilän hallitus muutti ensitöikseen sekä uutta varhaiskasvatuslakia että päivähoitoasetusta. Päivähoitoasetuksen muutoksella seitsemän lapsen sijasta päiväkodissa tulee olla yksi hoito- ja kasvatustehtävissä oleva henkilö kahdeksaa lasta kohden. Varhaiskasvatuslain muutoksella lyhennettiin varhaiskasvatus 20 tuntiin viikossa.
Sosialidemokraateille laadukas varhaiskasvatus on perhepolitiikan keskeisimpiä tavoitteita.
Varhaiskasvatuksen on oltava jokaisen lapsen oikeus riippumatta vanhempien varallisuudesta tai työllisyystilanteesta. Sosialidemokraatit korostavat erityisesti laadukkaan päivä- ja vuorohoidon merkitystä lapsen, vanhempien ja yhteiskunnan edun kannalta. Varhaiskasvatuksen on tuettava lapsen kokonaisvaltaista kehitystä.
 Seuraavana hallituksen leikkauslistalla on jälleen kerran lapsiperheitä kurittava esitys, kun päivähoidon asiakasmaksuja ollaan korottamassa. Varhaiskasvatuksen heikennykset, aamu- ja iltapäivätoiminnan maksujen korottaminen 100 prosenttia sekä sosiaali- ja terveydenhuollon maksujen korottaminen ei voi olla jättämättä pysyviä jälkiä suomalaisten lasten ja perheiden hyvinvointiin. Perheiden kyky selvitä arjesta heikentyy, eriarvoisuus lisääntyy, syrjäytymisen riski kasvaa ja kynnys työn vastaanottamiseen kohoaa.
Hallituksen koulutukseen, varhaiskasvatukseen ja perheiden toimeentuloon kohdentamat säästöt tulevat vaikuttamaan yhteiskuntaamme vuosikymmeniä tästä eteenpäin.
Edelleen muistissa ovat 90-luvun laman leikkausten vaikutukset lapsiin. Nyt näistä virheistä maksetaan kovaa hintaa syrjäytymisenä ja monina siihen liittyvinä lieveilmiöinä.
Olisi kuvitellut, että noista taannoisista virheistä olisi opittu. Nyt päinvastoin samat virheet ollaan toistamassa monta kokoluokkaa suurempina.
 Katja Taimela
kansanedustaja, sd.
 

Luin 4.2. Perniönseudun Lehdestä Marjo Kulmalan kirjoituksen. Mitä mietteitä se ensimmäiseksi nostaa lukijan mieleen? Minulla ensimmäinen ajatus oli, että olisikohan lehtikirjoittelulta ja ahdistavilta tuntemuksilta vältytty jos omainen olisi piimälasin huomatessaan pyytänyt hoitajalta maitoa. Hoitaja olisi antanut ja kirjannut vielä muutoksen ruokakorttiin potilaan toiveen mukaisena. Siis ystävällistä molemminpuolista kanssakäymistä.

Itselleni tuli mieleen vielä paljon muitakin ajatuksia. Olen asiassa ulkopuolinen, puolueeton, mutta kuitenkin alaa tunteva. Haluankin tässä avata näitä asioita muillekin lukijoille.

Hoitotyö on asiakaspalvelua haastavimmillaan. Asiakkaana ovat potilaat ja omaiset, jotka aina ovat sairauden tai muun hoitoa vaativan asian takia jonkinlaisessa kriisissä. Väsyneitä, hermostuneita, huolissaan, peloissaan. Siksi hoitohenkilökunnalta vaaditaan suurta nöyryyttä. Asiakas on aina oikeassa, vaikka faktat olisivat mitkä. Asiakkaan tunteet on otettava huomioon. Vastaan sanominen ei auta juuri koskaan. Päinvastoin puolustautuminen nostaa toisen osapuolen vain enemmän takajaloilleen.

Voin kuvitella että tässäkin hoitajat, joita kirjoituksessa mainitaan, ovat tuohtuneet, koska ovat luulleet tekevänsä oikein ja saavat silti osakseen ehkä tiukkasävyistä palautetta.

Ruokailutottumukset yleensä laitoksissa ja sairaaloiden osastoilla kirjataan tietoihin hoitojakson alussa ja niiden mukaan tehdään oikeamääräiset tilaukset keittiöstä. Näin helpotetaan ruoanjakotilanteita ja pystytään varaamaan oikea määrä eri juomia ja ruokia. Lisäksi säästytään toistuvilta saman asian kysymisiltä. Kaikilla on oikeus toiveita korjata ja muuttaa. Potilaan toiveen mukaan tilauksia tehdään.
Toinen tärkeä asia on tiedon antaminen. Monelta väärinkäsitykseltä ja epäluulolta säästytään kun potilaalle ja omaisille annetaan asiaan kuuluva tieto hoitoon liittyen. Rankka antibioottihoito voi usein johtaa ripuliin. Sen ehkäisemiseksi tehdään aina se mitä voidaan, mutta silti niin joskus käy. Ja eristyshoito on välttämätön kunnes tartuntavaara on ohi. Ja vielä, lääkityksen kuuluu muuttua tilanteen edetessä. Olisi väärin jättää päälle lääkitys joka ei enää ole tarpeen hoidon edettyä/potilaan tilan muututtua.

On ilman muuta selvä että 94-vuotias ei ole toimintakyvyltään entisellään pitkän hoitojakson jälkeen. Toipuminen vie todella aikaa. Lisäksi potilaiden saamaa hoitoa ei voi suoraan verrata. Potilaita on hoidossa erilaisin voimin, sairauksin ja toimintakyvyin. Näistä johtuen heidät saatetaan esimerkiksi juuri nostaa erilaisiin ruokailuasentoihin. Potilaslähtöisyyttä, yksilöllisyyttä.
Näillä kommenteillani haluan sanoa, että asiat ovat aina hoidettavissa ja neuvoteltavissa. Kaikki me olemme vain ihmisiä. Toiset tekevät töitä omien voimavarojensa mukaan ja toiset välittävät omaisistaan.
Tässäkin kaikki osapuolet varmasti toivovat asioiden suotuisaa etenemistä ja hyvää toipumista. Siis sotakirveet ja ahdistus pois. Armoa ja anteeksiantoa kaikille kanssaihmisille! Ymmärtäkäämme toisiamme.

Yksi asia kirjoituksessa nosti esiin suuren ongelman seudun terveydenhuollossa. Ymmärtääkseni suunnitteilla on tämän Perniön vuodeosastonkin alasajo. Se on erityisen huolestuttavaa, koska usein on tilanne se, että sairaalassa hoidetaan terveyskeskuksen potilaita, koska jatkohoitopaikat eivät riitä.
Ja tästä syystä sairaalan osastot ovat täynnä, niin että potilaita joudutaan sijoittelemaan sairaalassa esimerkiksi väärän erikoisalan osastolle.

Kirjoituksessa esitetyn kaltaista potilaan ”kierrätystä” pitäisi pystyä välttämään. Ja siihen ei taida auttaa muu kuin se, että asianmukaisia jatkohoitopaikkoja olisi jatkossakin riittävästi.

Sovittelija

94-vuotias isäni sairastui keuhkokuumeeseen 31.12.2015. Häntä hoidettiin aluksi aluesairaalassa ja 5.1.2016 hänet siirrettiin Perniön vuodeosastolle. Tulehdusarvot alenivat ja maanantaina 11 päivä ilmoitettiin, että seuraavana perjantaina hänet mahdollisesti kotiutetaan. Tuli perjantai ja tuli myös antibiootista johtuva ripuli. Ripulin aikana hän on ollut tartuntavaaran takia vain omassa huoneessaan.

Ennen sairaalaan joutumista isäni käveli n. 5-10 metriä apuvälineen avulla, tosin vaivalloisesti. Kuukauden sairaalassaoloaika on tehnyt tehtävänsä ja nyt hän ei pysty kävelemään.
Torstaina 28 päivä olin iltaruokailun aikana isääni katsomassa ja näin hoitohenkilökunnan toimintatavan. Naapurisängyn potilas nostettiin sängyn laidalle istumaan, mutta isälleni korotettiin vain sängyn päätyä.
Ruokana oli hiutalepuuroa ja hitusen marjakeittoa. Isälläni oli myös pilleri otettavaksi ja varmistin, että hän sen myös ottaa. Ihmeekseni huomasin, että ruokajuomana puuron kanssa oli piimää. Ihmettelin miksi näin? Hoitaja ilmoitti, että heillä on listassa isälle merkattu juomaksi piimän ja lisäksi hän kertoi, että osastolla on paljon potilaita jotka saavat puuron kanssa piimää. Olin hämmästynyt ja vihainen, otin aulasta lähtiessäni potilasasiamiehen yhteystiedot.

Perjantaina olin jo tarpeeksi lauhtunut ja menin heti hoitohenkilökunnan luo kysymään mm. isän lääkityksestä. Oli kipakkaa keskustelua myös piimästä puuron kanssa, kun sairaanhoitaja väitti, että potilaan mielipidettä kysytään. Olin paikalla, joten näin mikä oli käytäntö. Harmi, että käytäntö on eri mitä hoito-ohjeet. Kun vielä ilmoitin ottaneeni potilasasiamiehen yhteystiedot, niin paikalla ollut hoitaja ”otti herneen nenäänsä”.

Omaiset, jos teillä on läheisiä hoidettavana Perniön vuodeosastolla, käykää katsomassa ja puuttukaa hoitoon. Omaisten puuttumisella asioihin saadaan parannusta. Isänikin sai sunnuntaina puuronsa maidolla ja ensimmäisen kerran lähes neljään viikkoon yöpöydällä oli mehua tarjolla, vaikka siitä en ole huomauttanut.
Maanantaina isä kotiutettiin Perniö-kotiin, missä ei ole yövalvontaa. Ennen klo 21 minulle soitettiin, että isälle on tilattu ambulanssi, kun häntä ei voi jättää sinne yksin.
Isän sairauden aikana olen usein arvaillut miksi vuodeosaston lääkäri vaihtaa sisätautiosaston erikoislääkärin käyttämän lääkkeen toiseen? Nyt ajatuksissani on, tuliko lääkärille paha virhearvio isän kunnosta?

Tänään on varhainen tiistaiaamu, enkä vielä tiedä mitä isälleni Saloon kuuluu. Sen ainakin tiedän, että Salossa kiinnitetään huomiota pitkäaikaisen ripulipotilaan mahdolliseen nestevajaukseen.
Olen myös kuullut veteraaniperheen tyttäreltä, että äidin saattohoito Perniössä hyvää. Hyvä niin.
Uskotaan ja toivotaan, että osaston henkilökunta saa sisäisen valvontansa kuntoon.
Marjo Kulmala

Terveyskeskussairaala vastaa:

Kiitos antamastanne palautteesta. Se on meille tärkeää, jotta voimme kehittää toimintaamme. Tulemme käsittelemään palautetta yhdessä henkilökunnan kanssa.
Potilaan hoitoa määrittävät lääke- ja hoitotieteen lisäksi hoitotyön periaatteet, joista yksi on potilaan itsemääräämisoikeus. Sitä pyritään toteuttamaan niin hyvin kuin se potilaan hoidon kannalta on mahdollista toteuttaa.
Terveyskeskussairaalan osasto 3:lla Perniössä on osaava ja potilaslähtöinen henkilökunta, jotka moniammatillisesti hoitavat potilaita kunnioittavasti. Näitä arvoja tukevat osaston hyvät, asianmukaiset ja viihtyisät tilat. Osasto on saanut hyvää palautetta muun muassa potilaiden kuntouttavan hoito-otteen osaamisesta, jonka johdosta moni iäkäskin potilas on voinut jatkaa pitkänkin sairaalajakson jälkeen elämäänsä kotona.
On ikävää, että olette kokeneet hoidon Terveyskeskussairaalan osastolla 3 osittain epäonnistuneeksi. Toivomme, että jatkossa osaamme huomioida potilaan hoitoon liittyviä asioita paremmin.

Hyvää yhteistyötä toivoen,

Pertti Andelmin
ylilääkäri
terveyskeskussairaala

Minna Santikko
hallinnollinen
osastonhoitaja
terveyskeskussairaala

K-Supermarket

ksupernetti1

Lue uusin lehti (Lehtiluukku)

133096

Mainoksia

 

Eteläisen Salon paikallislehti


Kiinnostaisiko oma mainoksesi tässä?
Ota yhteyttä!

Vastuullista journalismia

Uusin lukijan kuva

  • Sienet kiipesivätNew
  • Kuvaus: Näiltä sieniltä eivät varpaat kastu, tuumii kuvan lähettänyt Keijo Hillgen.

Perniönseudun Lehti Oy | Lupajantie 1 | 25500 Perniö | (02) 735 2300 ilmoitukset ja tilaukset | (02) 735 2301, (02) 735 2302 toimitus | fax. (02) 735 2284

Tämä julkaisu on suojattu tekijänoikeuslailla. Tekijänoikeuslain nojalla kopiointi muuhun kuin yksityiseen käyttöön edellyttää oikeudenhaltijan luvan.
Tekijänoikeusjärjestö Kopiosto myöntää julkaisujen valokopiointiin ja skannaamiseen lupia oppilaitoksille, yrityksille ja muille yhteisöille.
Tarkista onko organisaatiollanne voimassaoleva kopiointilupa. Lisätietoja luvista ja niiden sisällöstä antaa Kopiosto ry www.kopiosto.fi.

Sivuston toteutus: Arttu Arojoki

rss20