Mielipide

Kun aloitin kansakoulun 1950-luvun lopulla, ei koulukuljetuksista ollut tietoakaan.  Matkanteko oli siihen aikaan turvallista: ei olleet uhkana metsän pedot, sudet tai karhut. Niitä ei lounaisessa Suomessa kukaan ollut lähes vuosisataan tavannut. Mutta nyt aika on toinen: kuinka moni äiti tai isä pistäisi pienen koululaisen aamupimeällä yksin jalkaisin tai suksilla kouluun muutaman kilometrin pituiselle matkalle? Kun susilaumoja liikkuu alueella, uhka on olemassa vaikka se ei välitöntä hengenvaaraa tarkoitakaan.
Mistä sitten johtuu nykyisen susikannan ilmestyminen alueelle? Tuskinpa sudet ovat tulleet junalla Vainikkalan raja-asemalta. Väitän vahvasti, että Homo Sapiens -lajiin kuuluvat hieman kehittyneemmät pedot ovat ne tänne tuoneet, ja seuraavassa perusteita:
1. Suomen eläinpuistoissa on susia pidetty puistojen perustamisista lähtien ja tällä hetkellä niissä on vain muutamia susia, vaikka sudet lisääntyvät saaden pentueita vuosittain. Koska eläinpuistojen tilat ovat rajalliset, eikä susia lopeteta, paitsi sairaat yksilöt, niin johonkin ne on rahdattava. Salon seudulla nähtiin muutamia vuosia sitten metsäteillä tunnistamattomia pakettiautoja. Voidaan arvella, että susipareja rahdattiin alueen metsiin.
2. Kun Salon alueella on lupamääräysten puitteissa ammuttu susi, niin saamani tiedon mukaan pyydettiin dna-näyte eläinpuistosusista, jotta olisi voitu määritellä ammutun suden perimää. Kun pyyntöön ei oltu suostuttu, heräsi epäily, että asioita halutaan salata.
3. On ihmetelty sitä, miksi sudet tulevat ihmisten ilmoille ja aivan pihapiiriin, vaikka saalistettavaa löytyy metsistä yllinkyllin. Asia on harvinaisen selvä: sudet ovat oppineet siihen, että ihminen tuo niille ruokaa. Niinpä sudet tuovat myös pentunsa ravinnon hakuun ihmisten lähelle ja kun valmista ravintoa ei löydykään, pedot käyvät lampaiden ja koirien kimppuun. Tänne tuodut sudet ovat tottuneet ihmisiin.
4. Pantasudet: missä ja miten sudet pannoitetaan? Ei ole kovin uskottavaa, että joku juoksisi ne metsässä kiinni ja laittaisi pannan kaulaan. Jos niitä olisi luonnon helmassa pannoitettu, niin varmasti asiasta olisi julkaistu kuvallisia artikkeleita.
Uskottavampaa on, että sudet pannoitetaan niiden ollessa tarhatuissa olosuhteissa ja helposti nukutettavissa. Joku on tosin ollut sitä mieltä, että nukutuspiikki ammuttaisiin helikopterista, mutta tällaiseen uutisointiinkaan en ole törmännyt.
Onko susista mitään hyötyä? Puoltavana asiana joku voisi ajatella riistakannan harvenemisen ja siten hirvi- ja peurakolarien vähenemisen. Samaan päästään metsästystä tehostamalla. Haittoja voidaan  listata useita: kotieläinvahingot, ihmisille aiheutuvat pelot, metsästykselle aiheutuvat haitat ja arvokkaiden metsästyskoirien menetys. Maaseudun Tulevaisuuden mukaan yksi susi aiheuttaa noin1.500 euron vuosittaisen kustannuksen.
Lisäksi tulevat erilaiset suojaamistoimenpiteet; mm. kotieläinten suojaaminen aitoja rakentamalla on melko työlästä ja kallista.
Järkevää olisi tulevaisuudessa suden metsästyksen järjestäminen sillä tavoin, että riistanhoitopiirit määrittelisivät itsenäisesti metsästyksen tarpeen ja ajankohdat. Tällöin alueellisilla metsästysseuroilla olisi asiassa vaikutusmahdollisuus.
Sudet pysyvät melko tiiviisti tietyllä alueella niin kauan kun ravintoa on saatavilla. Erinomaisen selvää on se, että susia on metsästettävä: sudet on saatava pelkäämään ihmisiä ja estettävä niiden liiallinen lisääntyminen.
Susi on EU:n mukaan erittäin uhanalainen laji. Vaikka Suomessa metsästettäisiin susia huomattavasti nykyistä enemmän, niin itärajan tuntumassa oleva susikanta täydentyy koko ajan.
Mitään uhkaa suden häviämisestä ei varmasti tulisi olemaan, vaikka metsästystä lisättäisiinkin. Brysselissä on kovin helppo määritellä mitä petoja ja kuinka paljon niitä pitää olla Suomessa. Susifanit voivat yhtyä näihin päätöksiin, kun ei koskaan tarvitse kohdata niitä ongelmia, joita petojen lisääntyminen tuo maaseudulle.
Luontoaktivistit ajavat jopa susimäärän moninkertaistamista Etelä- ja Länsi-Suomeen; kuinkahan moni heistä päästäisi taaperonsa yksin metsäiselle tielle jos susia alkaa liikkua vielä nykyistä enemmän ihmisasumusten liepeillä?

Aimo Laanti


Ranuan eläinpuisto vastaa

Ranuan eläinpuistossa on susia pidetty perustamisvuodesta 1983 lähtien. Jokainen susi on yksilöllisesti merkitty kansainväliseen eläinkortistoon. Jokaisen suden poistamiset on myös merkitty kortistoon, joten ne voidaan sieltä milloin tahansa tarkistaa. Sudet lisääntyvät tarhoissa hyvin, mutta esimerkiksi Ranualla ei lainkaan vuoden 2010 jälkeen, jolloin syntyneet pennut kuolivat kaikki ja emo jouduttiin sairastuneena lopettamaan. Sairaana lopetetut ja kuolleet eläimet lähetetään kuolinsyytutkimuksiin EVIRA:an. Eläintarhoissa voidaan kannanhoidollisista syistä joutua lopettamaan myös terveitä yksilöitä. Niiden raadot menevät tieteelliseen tutkimuskäyttöön tai havaintoaineistoksi museoille.
Ranuan eläinpuiston susista on otettu DNA-näytteet Oulun yliopiston toimesta ja eläinpuisto on jo vuosia sitten antanut oman lupansa näiden näytteiden käyttämiseen. Ainakaan minulle ei ole viimeaikoina uutta pyyntöä tullut, joten ihmetyttää keneltä saatu tieto luvan epäämisestä on peräisin.
Pannoittamiseen liittyvissä kysymyksissä lienee parasta olla yhteydessä niitä toteuttavaan tahoon (RKTL nyk. LUKE) ennemminkin, niin ei tarvitsisi arvella lehtien palstoilla? Suurpetojen (ml. ahma) siirroista taas voi jokainen lukea Metsähallituksen Suurpedot.fi -sivustolta.
Eläintarhaeläinten siirtoja säädellään viranomaisten toimesta. Jos eläintarha haluaisi vapauttaa kasvattamansa eläimen luontoon, tulisi sen hakea siihen lupa viranomaisilta. Tällaisia lupia ei ole haettu, eikä niitä varmasti myönnettäisi. Näin ollen Aimo Laanti syyttää eläintarhoja lainvastaisesta, jopa rikollisesta toiminnasta ilman muita perusteita kuin ”arvelut”.  

Mari Heikkilä
Intendentti
Ranuan eläinpuisto

 

Salon ja Raaseporin susilauman koko on pienentynyt. Susia on nyt vähemmän kuin vuonna 2016 vastaavaan aikaan, eivätkä susien aiheuttamat vahingot ole lisääntyneet - päinvastoin. Salon seudun ja Raaseporin luonnonsuojeluyhdistykset sekä Suomen luonnonsuojeluliiton Varsinais-Suomen piiri eivät yhdy julkisuudessa esitettyyn susireviiriyhteistyöryhmän enemmistön käsitykseen sudenmetsästyksen tarpeellisuudesta. Julkisuudessa on viitattu mm. uhkaan kannan kasvusta ja todettu, että metsästyksen ”tavoitteena on susien pitäminen metsästyksen keinoin riittävän ihmisarkoina”.

Susilaumojen koon kasvua on Suomessa tarkkailtu, ja päinvastoin kuin usein luullaan, susilauman koko ei tietyllä alueella kasva vuosi vuodelta suuremmaksi. Lauman koko pysyy jotakuinkin vakiona, sillä luonto ajaa pennut jättämään lauman aikuistuessaan, ja ne lähtevät etsimään itselleen uutta reviiriä, jossa on tarjolla riittävästi ravintoa. Suomessa keskimääräinen susireviirin koko on noin 700-1000 neliökilometriä. Näin suuria reviirejä eteläisen Suomen pirstoutuneisiin metsiin ei montaa sovi. Siitä pitävät reviiritietoiset sudet itse huolen.

Salo-Raaseporin alueen susilauman koko on nyt 6 yksilöä. Yksi vuoden 2016 pennuista menehtyi auton ajettua sen yli. Tammikuussa 2016 lauman koko oli 7 yksilöä. Lauman reviiri on pysynyt ennallaan. Susista tai susiksi uskotuista eläimistä on kuitenkin havaintoja myös asutusten läheisyydestä. Tiheään asutussa maassamme suden on mahdotonta täysin välttää asutusta, ja usein varsinkin nuoret sudet uteliaisuuttaan saattavat vierailla pihoissa. Suomessa lajityypillisesti poikkeavasti käyttäytyviä yksilöitä on erittäin vähän, ja näiden varalle on viranomaisilla olemassa ohjeistus. Tällä reviirillä epänormaalia käyttäytymistä ei ole tavattu.

Varotoimenpiteenä tehtävän metsästyksen sijaan yhdistykset ehdottavatkin, että lauman tarkkailua ja vahinkojen kirjaamista jatketaan ja sudenkaatoluvista alueella päätetään vahinkoperusteisesti, jos tarvetta ilmenee. Aktiivinen pelottelu asutuksen ja karjatilojen lähellä tulisi ottaa käyttöön. On myös opittava ymmärtämään, mikä on suden normaalia käyttäytymistä ja mikä todellista uhkaa.
Yhdistysten toiveena on, että avoimen ja tutkitun tiedon jakamisen ja keskustelun kautta kyettäisiin pelon lietsomisen sijaan näkemään susi kiehtovana osana Suomen luontoa, toki ihmisen elinkeinot ja turvallinen eläminen huomioiden. SusiAita-hanke onkin menneen vuoden aikana onnistunut tässä tavoitteessa hienosti. Yksimielisyyttä suden suojelun ja metsästyksen suhteen yhdistykset eivät tavoittele, mutta on tärkeää, että rakentava keskusteluyhteys eri intressipiirien välillä säilyy.

Salon seudun luonnonsuojeluyhdistys ry

Suomen luonnonsuojeluliiton Varsinais-Suomen piiri ry

Raseborgs Natur och Miljö rf. - Raaseporin Luonto ja Ympäristö ry.

Suomen luonnonsuojeluliiton Varsinais-Suomen piiri käynnisti toukokuussa 2016 vuoden loppuun saakka kestävän Susiaita-hankkeen. Salo-Raaseporin alueelle on rakennettu kuluneena vuonna 12 petoaitaa ja muualle Varsinais-Suomeen 3 petoaitaa. Hanke lähti hyvin liikkeelle paikallisten asukkaiden ja luonnonsuojelijoiden yhteisestä näkemyksestä, että susialueelle tarvitaan neuvontaa ja yhteisiä toimintatapoja.
Aidat ovat tarjonneet tehokkaan keinon laiduntavien lampaiden ja muun karjan suojaamiseksi susilta ja muilta pedoilta. Lammasvahinkoja ei ole sattunut seudun laitumille, joihin suoja-aita on pystytetty.
Sähköistetty petoaita eroaa tavallisesta paimenpoikajärjestelmästä vahvemman sähkövirtansa ja suuremman lankamääränsä ansiosta. Aita pitää rakentaa maaston muotoja myötäileväksi. Kesälaidunnuksen jälkeen, kun aita ei ole enää sähköistetty, on syytä muistaa aidan näkyvyys. Aidan ylälaitaan on laitettava näkyviä merkkejä, joista on hyötyä myös laidunnuskautena.
Suurin osa tapaamistani metsästäjistä suhtautuu negatiivisesti susiin ja levittävät tarinoita susien aiheuttamista vahingoista.
Petoaita on kuitenkin osoittanut toimivuutensa erittäin hyvin, joka näyttää harmittavan osaa metsästäjistä. Heidän mielestään ainoa tapa ehkäistä vahinkoja on susien tappaminen. Metsästäjien tulisi kertoa tutkittua tietoa susien käyttäytymisestä – toisin on tapahtunut.
Susi on Suomessa erittäin uhanalainen laji. Salo-Raasepori alueella on runsaasti susille sopivaa riistaa. Valkohäntäpeurakanta on erittäin runsas. Tästä riistakannasta riittää ruokaa metsästäjille ja myös susille.

Jenni Merilä

Pääministeri Juha Sipilän hallituksen aikeet muuttaa saariston yhteysalusliikenne maksulliseksi tuli shokkina saariston asukkaille. Hankkeen taustalla on liikenneministeri Anne Bernerin härkäpäisesti ajama ideologinen ajatus siitä, että julkinen liikenne korvataan markkinaehtoisella liikenteellä. Tätä ajatusta runnotaan eteenpäin laput silmillä huomioimatta sitä, minkälaisia vaikutuksia muutoksilla on ihmisten arkeen.

Uudistuksessa ajetaan harhaan jo siinä, että ministeriö rinnastaa yhteysalukset joukkoliikenteeseen, vaikka käytännössä ne pitäisi rinnastaa tieverkkoon. Moneen paikkaan omalla veneellä kulkeminen ei onnistu syys- tai talvikaudella. Yhteysalukset ovat saariston elämänlanka, ilman niitä yritykset, maatalous ja asutus kuihtuvat pois.
Keväällä alkavaksi kaavaillun liikenne- ja viestintäministeriön maksukokeilun arvioidut vaikutukset ihmisten arkeen ovat tyrmistyttävää luettavaa: lasten kuljettaminen päivähoitoon maksaisi 180 euroa päivässä, vesijumpassa käyminen kerran viikossa kallistuisi vuositasolla 3300 euroa, maan hinta laskisi ja saaristo autioituisi, maitotilan yrittäjän kulut lisääntyisivät 50 000 eurolla vuodessa ja matkailuyrittäjien tilanne menisi totaalisen sekaisin.

Saaristolain mukaan valtion on pyrittävä huolehtimaan siitä, että saariston vakinaisella väestöllä on käytettävissään asumisen, toimeentulon ja välttämättömän asioinnin kannalta tarpeelliset liikenne- ja kuljetuspalvelut, sekä siitä, että nämä palvelut ovat mahdollisimman joustavat ja ilmaiset tai hinnaltaan kohtuulliset. Pieni kuljetusmaksu saattaisi vielä olla kestettävissä, mutta kokonaisuudessaan yhteysalusliikennettä on mahdotonta saada viiden sadan ihmisen maksuilla millään kannattavaksi.
Lausuntokierros ministeriön esityksestä päättyy joulukuun puolessa välissä. Hallituksen on sen epäilemättä tyrmäävän palautteen myötä pohdittava esitystä radikaalisti uusiksi. Muuten esitys tullaan lyttäämään totaalisesti eduskuntakäsittelyssä.

Katja Taimela
kansanedustaja (sd.)

Saariston yhteysalusliikennettä on esitetty maksulliseksi ensi keväästä vuoden 2018 loppuun ulottuvana kokeilukautena. Maksullisuus koskisi myös vakinaisia asukkaita sekä tavara- ja ajoneuvokuljetuksia. Esitys on lausuntokierroksella ja mm. Varsinais-Suomen liitto on ottanut alustavasti torjuvan kannan maksullisuuskokeilulle, mikä käsittäisi ennen muuta saaristomeren alueen.

Yhteysalusten lisäksi saariston kuljetukset tapahtuvat valtion ylläpitämän lossiverkon avulla, jota täydentävät yksityistielain perusteella valtionapua saavat yksityisesti ylläpidetyt lossit. Yksityisten lossien valtionosuuden merkittävästä alentamisesta tehtiin vuosi sitten päätös, mikä kuitenkin nopeasti peruttiin, sillä vaikutukset lossien toiminnalle olisivat olleet kohtalokkaita.

Saaristolain kirjauksella pyritään turvaamaan saariston vakinaisen väestön liikenne- ja kuljetuspalvelut mahdollisimman joustavasti ja ilmaiseksi, tai hinnaltaan kohtuullisesti. Maksukokeiluesityksen taustalla on aiempi hallistusohjelman kirjaus, jonka mukaan saaristoliikenteen palvelut säilytetään vähintään nykytasolla. Taustalla on myös toteamus valtion tiukasta rahatilanteesta ja siitä, että valtion tarjoamat maksuttomat palvelut estävät saariston markkinaehtoisten liikennepalvelujen kehittämisen.
Jos saaristomme halutaan pitää asuttuna on luotettava liikenne- ja kuljetuspalveluverkko ehdoton edellytys. Järjestelmän ylläpidon kustannukset ovat sitä luokkaa, ettei markkinaehtoisuuden toteutuminen perusratkaisuna ole vaihtoehto ja toimii enintään sesonkiaisena matkustajaliikennöinnin täydentäjänä.
Meillä on edellytykset kehittää saaristomeren alueesta koko Suomen oloissa ainutlaatuinen matkailualue, mikä perustuu ennen muuta kansainvälisten matkailijoiden virtaan. Muutama kesäkuukausi pärjätään suurelta osin kotimaisilla matkailijoilla, mutta sesongin ulottaminen huomattavasti pidemmälle jaksolle vaatii katseen pitämistä Aasian ja Keski-Euroopan suunnissa. Matkailuelinkeinon laajentaminen vaatii riittävän laajaa vakinaista asujamistoa palvelujen ylläpitämiseksi ja matkailuyhteistyön kehittymiseksi.
Jos saariston asukkaat ja yrittäjät kokevat liikennöinnin palvelutason tai maksut itselleen ja toiminnoilleen kohtuuttomiksi, se ei voi olla vaikuttamatta heidän ratkaisuihinsa. Etenkin kansainvälinen matkailu tarvitsee nuorta yrittäjäpolvea, joka perheineen haluaa asua saaristossa ja investoida matkailupalveluihin.

Yhteysalusmaksut alentaisivat nuorten muuttohalukkuutta saaristoon esimerkiksi koulumatkojen, terveyspalvelukäyntien ja harrastusmatkojen kustannusten myötä. Siihen ei olisi varaa, sillä uhkana ovat jo olemassa saaristolaisten käyttämän linja-auto- ja vesiliikennöinnin palvelutason alentuminen ja koulu- ja terveyspalvelujen loittoneminen. Tilanne vaatii saaristoasumisen ja -matkailun määrätietoista kehittämistä kuntien rajat ylittävänä yhteistyönä ja sellaisena koskee myös Saloa.

Heikki Liede
Varsinais-Suomen liiton
saaristotoimikunnan jäsen
Kaupunginvaltuutettu (kok)

 

K-Supermarket

ksupernetti1

Lue uusin lehti (Lehtiluukku)

133096

Mainoksia

 

Eteläisen Salon paikallislehti


Kiinnostaisiko oma mainoksesi tässä?
Ota yhteyttä!

Vastuullista journalismia

Uusin lukijan kuva

  • Helle on hyvästä
  • Kuvaus: Viiniköynnös se vaan nauttii kuumasta kesästä. Kuvan hyvinvoivasta kasvustosta lähetti Fredrik Koivusalo.

Perniönseudun Lehti Oy | Lupajantie 1 | 25500 Perniö | (02) 735 2300 ilmoitukset ja tilaukset | (02) 735 2301, (02) 735 2302 toimitus | fax. (02) 735 2284

Tämä julkaisu on suojattu tekijänoikeuslailla. Tekijänoikeuslain nojalla kopiointi muuhun kuin yksityiseen käyttöön edellyttää oikeudenhaltijan luvan.
Tekijänoikeusjärjestö Kopiosto myöntää julkaisujen valokopiointiin ja skannaamiseen lupia oppilaitoksille, yrityksille ja muille yhteisöille.
Tarkista onko organisaatiollanne voimassaoleva kopiointilupa. Lisätietoja luvista ja niiden sisällöstä antaa Kopiosto ry www.kopiosto.fi.

Sivuston toteutus: Arttu Arojoki

rss20