Mielipide

Särkisalon koulun liikuntatila on Särkisalossa ainoa riittävän suuri tila, jossa voidaan harrastaa eläkeläisten suosimia liikuntaharrasteita, kuten senioritansseja, bocciaa, curlingia ja lentopalloa. Salon vanhuspainotteisemmassa kaupunginosassa yhteisiin liikuntaharrastuksiin osallistutaan aktiivisti ja kaikki varatut vuorot ovat käytössä. Käyttäjämäärä on noin 45 henkilöä, osanottajamäärien vaihdellessa lajeittain. 

Salon kaupungin vanhuspoliittisissa linjauksissa painotetaan liikunnan monimuotoista merkitystä kunnon, toimintakyvyn ja vireyden ylläpitämiseksi. Esimerkiksi senioritanssiin osallistuu Särkisalossa eri vaiheisesti muistisairaita eläkeläisiä, ja heille tanssi toimii myös muistisairauden pahenemista ehkäisevästi.
Valmisteilla olevassa vanhuspoliittisen ohjelman uudistuksessa korostetaan entisestään vanhusten liikunnan merkitystä vireyden ja hyvinvoinnin tekijänä.

Osallistuminen liikuntatilaisuuksiin maksuttomasti on monelle pienen eläkkeen turvin elävälle taloudellinen kysymys. Pienikin maksu nostaa kynnystä tilaisuuksiin osallistumiselle, eivätkä maksut ainakaan lisää osallistumishalukkuutta. Eläkeläisten osallistuminen erilaisiin tilaisuuksiin on yleislinjaisesti kyetty pitämään maksuttomina, mikä heijastuu korkeina osallistujamäärinä.  

Salivuokran pysyvä nostaminen esimerkiksi viiteen euroon tunnilta merkitsisi Särkisalon Eläkeliitolle noin 750 euron vuosittaista vuokraa. Vuokra jouduttaisiin keräämään osallistujilta, mikä muodostaisi samalla huomattavan rasitteen maksun kerääjälle ja vähentäisi halukkuutta toimia liikuntaryhmien organisoijina.   

Särkisalon näkökulmasta tuntuu kohtuuttomalta, jos eläkeläisjärjestöiltä perittävien maksujen perusteena ovat keskusta-alueen käyttämättömät vuorot, jota ongelmaa korjattaisiin saattamalla kaikki vuorot maksullisiksi. 

Särkisalon eläkejärjestö on liikuntaharrastuksen ylläpitämisessä poikkeuksellisen aktiivinen koko Salon puitteissa ja toteuttaa Salon asettamia vanhuspoliittisia tavoitteita. Eläkeläisjärjestöjen salivuokrat veisivät pohjaa tällaiselta aktiivisuudelta ja oletettavasti vähentäisi nykyistä osallistumista.

Eläkeliiton Särkisalon yhdistys ry
Eeva Koiranen
Harriet Corin

Harvaan asuttujen alueiden parlamentaarinen työryhmä, eli lyhyemmin HAMA esitti keväällä ennen eduskuntavaaleja tavoittelistan alueiden mahdollisuuksien parantamiseksi. 
Ryhmän työllä oli selkeä vaikutus, sillä lähes 70 prosenttia sen esittämistä toimenpiteistä on nostettu hallituksen ohjelmaan. Vuosittainen neljän miljoonan potti myös mahdollistaa kokeiluja elinvoiman ja hyvinvoinnin maaseudulla.
Alempiasteisten teiden korjausvelkaa puretaan, yksityistiet saavat rahaa. Perusväylänpitoon tehdään 300 miljoonan euron vuosittainen tasokorotus. Huono päällyste lisää tutkimusten perusteella niin polttoaineenkulutusta kuin autojen vaurioita, joten pinnan hyvä kunto on ekoteko. Talvikunnossapitoa parannetaan 20 miljoonalla. Rahoitusta kohdennetaan erityisesti alueille, joissa talvi asettaa suurimmat haasteet. 
Välimatkahaittaa korvataan harvaan asutun alueen yrityksille kuljetustuen muodossa. Poikittais- ja vähemmän liikennöityjen ratojen kehittäminen on huomioitu hallitusohjelmassa. Laajakaistaverkon rakentamiseen suunnataan 30 miljoonaa. 
Joka kuntaan tulee pakettiautomaatit ja posti säilyy yleispalveluvelvoitteena, vaikka kirjepostin lähettäminen vähenee huimaa vauhtia.
HAMA ryhmämme oli raportissaan huolissaan poliisien määrän vähentymisestä ja pitkistä vasteajoista harvaan asutuilla alueilla. Nyt hallitus on vastannut huoleemme ja lisää viranomaisten läsnäoloa ja näkyvyyttä heikoimpien palvelutasojen alueilla. 
Poliisille määritellään enimmäisvasteajat vaateidemme mukaisesti.
Maaseudun investointimahdollisuudet varmistettiin Makeran pääomituksella sekä Business Finlandin lisärahoituksella. Maakunnan kehittämisrahaa myönnetään ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Sähkön siirtohintoja hillitään. Kehitetään sähköverkon joustavuutta ja vaihtoehtoisia tapoja varmistaa sähkön toimitusvarmuus erityisesti haja-asutusalueilla. Biokaasua tuetaan monin eri tavoin. Hallitus toteuttaa myös maanomistajan oikeusturvaa parantavan  lunastuslain kokonaisuudistuksen.
Parlamentaarisen työryhmän loppuraportti luovutetaan ministerille  4.10. Tavoitteena on, että työ jatkuisi esimerkiksi neuvottelukuntana joka seuraa hallitusohjelman toteutumista, koordinoi kokeiluhankkeita ja seuraa niiden vaikuttavuutta.
Harvaan asuttu alue ei ole riippa vaan koko Suomen kasvun mahdollistaja!

Anne Kalmari, kansanedustaja (kesk.)Harvaan asuttujen alueiden parlamentaarisen työryhmän (HAMA) pj.

Neljännesvuosisadan ajan maataloutemme on hiipunut. Kesämatkaaja huomaa sen Sisä-Suomen karjatalousalueilla. Hän näkee joukoittain rapistuvia tai jo autioituneita, aiemmin nurmen ja karjan ketjuun pohjautuneita maatiloja .

Karjataloutemme vaurauden jaksot ovat perustuneet itävientiin. Muutos alkoi jo kaskiajan jälkeen, kun peltojen yksipuolinen viljatalous laveni nurmitalouteen. 1860-luvun nälkävuosien jälkeen karjataloudesta tuli Venäjän viennin osa. Vienti kuitenkin pysähtyi kolmeen kertaan: neuvostojoukkojen otettua tsaarilta vallan 1917, talvisodan puhjettua 1939 ja Venäjän vallattua Krimin niemimaan 2014.
Krimin kriisi lamaannutti nykymaatalouttamme tavalla mihin emme arvanneet etukäteen varautua.
Kriisin päättymistä emme pysty edes ennakoimaan. Nurmen, karjan ja viennin ketjuun ei maataloutemme voi enää pohjata.Maatalous on aina tuottanut vihreää biomassaa. Vastedes sen kysyntä biotalouteen kasvaa, etenkin biopolttonesteen laitoksiin.

Bioetanoli on 1970-luvulla kehitetyn energiaviljelyn tuote. Alkusysäys tuli öljykriiseistä. Kehitystyötä tarvittiin silti 30 vuotta, ennen kuin maailmantalous otti energiaviljelyn tosissaan. Se tapahtui 2005, kun bioetanoli pääsi Chicagon pörssiin.Meillä energiaviljelyn ensimmäinen kokeilu järjestettiin 1973 lyhytkiertopuilla. Parhaiten biomassaa tuotti siperialaisperäinen vesipaju.
Seuraavaksi käytiin läpi kaikki viljelykasvit, mistä voi tislata alkoholia autoissa käytettäväksi. Harkinnassa olivat biomassapajun lisäksi sokerijuurikas, rypsi, peruna, viljat ja ruokohelpi.Maailmalla bioetanoli tislataan nyt pääosin kahdesta energiaviljelyn kasvista: maissista ja sokeriruo’osta.
Vahvimpia alkutuottajia ovat USA ja Brasilia. Näissä maissa energiaviljely kilpailee ruoantuotannon pelloista.

Energiaviljely etenee maailmalla. Suomessa kehitys mataa alkuvaiheessaan. Kouvolaan suunniteltu bioetanolin laitos oli vähällä toteutua. Vuoden 2017 puolivälissä kiinalaiset rahoittajat vetäytyivät hankkeesta.Sieviin on 2010-luvun ajan suunniteltu ruokohelpeen ja lehtipuun hakkeeseen perustuvaa Scanchips etanolin laitosta. Hanke etsii rahoittajaa. Lieksassa vuonna 2020 käynnistyvä Green Fuel Nordic bioöljyn tehdas käyttää raaka-aineenaan biorankaa, haketta ja sahanpurua.
Tutkimus on jo antanut viitteen siitä, että myös bioranka tulee edullisemmaksi viljelemällä kuin keräilemällä.Lyhytkiertopuiden energiaviljely toisi raaka-ainetta selluteollisuuden kanssa kilpaileville biojalostamoille. Viljellystä vaihtoehdosta voi tulla kynnyskysymys biopolttonesteen tehtaille, kun huoli luonnonmetsiemme puun riittävyydestä syvenee.

Biopolttonesteen laitokset voivat ottaa oppia sokeriteollisuuden syntymisestä maahamme. Se perustui yhteistyöhön viljelijöiden ja tehtaiden välillä. Sopimusviljelijät takasivat ammattitaidollaan sokerijuurikkaan tuotannon. Tehtaat toimittivat viljelmille satoisimmat lajikkeet ja ulkomailla kokeillut viljelymenetelmät ja -koneet.

Historiamme kertoo, että sokerijuurikas ja sokeriteollisuus monipuolistivat alueensa maataloutta. Näin voisivat myös lyhytkiertopuiden energiaviljely ja bioteollisuus tehdä. Energiaviljely olisi luontevin aloittaa sopimusviljelynä.Suomessa energiaviljelyn ei tarvitse kilpailla varsinaisen ruoan tuotannon kanssa. Lyhytkiertopuumme kasvavat kohtuullisesti myös vehnänrajan pohjoispuolella. 

Veli Pohjonen
Agronomi, maatalous- ja metsätieteiden tohtori, Kuusamo

Muovia on voinut kierrättää Suomessa vuodesta 2016.
Tällä hetkellä muovia kerätään noin kilon verran per suomalainen. Ruotsissa on kierrätetty sen verran pidempään, että keräysmäärät ovat jo liki 8 kiloa/henkilö.
Sekajätteeseen laitettu muovi päätyy suurimmaksi osaksi poltettavaksi, mutta jätteenpolttolaitosten kattavasta verkostosta huolimatta kapasiteetti ei riitä kaikkien suomalaisten jätteiden käsittelyyn. Ilmastonmuutosmielessä muovin kierrätys on oleellisen tärkeää. (Yle uutiset 4.7.2018) 
Pieni Puumalan kunta (noin 2200 asukasta) Etelä-Savossa kolminkertaistaa väkimääränsä kesäasukkaiden myötä. (HS 30.6.2019) Puumalan nuori ja innokas kunnanjohtaja totesikin jutussa tärkeäksi mm. muovinkierrättämisen mahdollisuuden, koska kesäasukkaat ovat siihen jo tottuneet kotonaan. 
Perniössä lienee kirkonkylän alueella asukkaita 3500. Kirkonkylän läpi ajaa meilläkin läpi melkoinen vyöry mökkiläisiä, ja kunnan alueen palvelut saavatkin kiitollisen osan mökkiläisten rahoista ostosten ja palveluiden hankkimisen nimissä. Perniössä, sen sijaan, että hankittaisiin esimerkiksi tuo paljon kaivattu muovinkierrätyspiste, onkin lähdetty täysin vastakkaiseen suuntaan ja lakkautettu kierrätysastioita. 
Liikuntahallin pihasta poistettiin paperin-, pahvin- ja metallinkeräys ja sen jälkeen on saanut tarkkaan laskea milloin voi omat kierrätettävänsä astiaan toimittaa, koska vanhan kunnantalon edessä olevat tuntuvat olevan aina täynnä. 
Muovia ei Perniössä pysty kierrättämään astian puuttuessa. Lähin muovinkeräyspiste Saloon päin suuntaavalla reitillä lienee sairaalan alapuolen asuntoalueella. Samassa yhteydessä on myös lasin-, metallin- ja pahvinkeräyspisteet sekä UFF laatikko vaatekeräykseen. 
Näin Saloon suuntautuvalla työmatkalla ei ole iso vaiva pakata omia muovi- ja muita jätteitä mukaan ja tiputtaa niitä keräykseen, mutta toki pitäisin mahdollisuutta pudottaa ne keräykseen omalla paikkakunnalla yhtenä vetovoimatekijänä. 
Teollisuuden ja kaupan pakkauskeräyksestä vastaava verkosto tuo ilmeisesti keräysastian (pyynnöstä?) paikkakunnalle, jonka asukasluku on 4000 tai yli. Näitä kesäasukaskuntia ei oteta huomioon pohdittaessa astioiden sijoittelua.
Olisi päättäjiltä asianmukainen ponnistus avata keskustelu kierrätyspisteiden järjestämiseksi myös Perniöön.
Kirkonkylällä asuvista tuskin kaikilla on päivittäin asiaa Saloon, ja hankaluuteen on helppo vedota, kun kysytään, miksei kierrätä. Samanaikaisesti pohditaan mitä tehdä merissä kelluville muoveille, miten vähentää mikromuovia ihmisten ravinnossa. 
Miksi metsäautoteiden varsilta löytyy sohvaa ja jääkaappia, miksei niitä toimiteta asianmukaisesti hävitettäväksi? Vastaus lyhyesti: koska se on hankalaa.
Kierrätyspiste Perniön jätevedenpuhdistamolla on auki yhtenä päivänä viikossa ja silloinkin vain muutamia tunteja. Vaikka sinne voisi palauttaa myös muovit, viikon säilyttely kesäkuumalla saa ne haisemaan. Lisäksi vuorotyötä tekevänä paikalle ei pääse sen auki ollessa.
Ottaisiko joku paikallisista päättäjistä kopin ja alkaisi puffata kunnollista kierrätysmahdollisuutta Perniöön? Olisiko joku paikallisista yrittäjistä kiinnostunut lähtemään tällaiseen ”kimppaan” ja tarjoamaan esim. parkkipaikalta tilaa jäteastialle? Olisiko jätevedenpuhdistamon kierrätysaluetta mahdollisuus avata käytettäväksi päivittäin omatoimisesti? 
Voisiko Salo profiloitua entisen matkapuhelintekniikan kotikaupungin jälkeen vaikka Suomen ekologisimmaksi kaupungiksi?

Vivi Aaltonen

Teiden ja rautateiden kehnoon kuntoon suivaantuneille tuli ainakin pieni lahjapaketti tiistaina, kun hallitus päätti esittää lisätalousarviossaan määrärahoja väylien ylläpitoon ja rakennushankkeisiin.

Ratahankkeista eniten keskustelua on alueella herättänyt vuosikymmeniä esillä pidetty oikorata Salosta Espooseen.  Suunnitelmat ovat toisessa päässä jopa niin pitkällä, että rakentamistöihin voitaisiin melkeinpä alkaa.  Hanke jakaa mielipiteet vahvasti; yhtäältä rataa perustellaan elinkeinoelämän ja aluekehityksen tarpeilla, samoin ympäristösyillä kuten junia yleensäkin.  Viimeksi mainitut ovat myös vastustajien listalla; rata kiistatta tekisi maisemaan ikuiset jälkensä. 

Eräs vakiokysymys vastustajien suusta on, tulevatko rakentamisen kulut koskaan takaisin.

Kannattajien perusteet tuskin ovat paljoa muuttuneet siitä, kun ensimmäinen rata Suomeen rakennettiin:  talouselämän tarpeet painoivat varmasti vaa´assa ja mahdollisuus entistä nopeampaan liikkumiseen kutkutti.

Jos oikoradasta tulee totta, on ensimmäisiin koeajoihinkin aikaa vielä vuosia. Sen aikaa palvelee kuten tähänkin asti vanha rantarata, jolle lisätalousarvio lupailee korjausrahaa.  Näin pitääkin olla; rata ei suinkaan muutu yhdessä yössä kelvottomaksi, vaikka uutta piirrettäisiinkin. Infrasta on pidettävä huolta. 

Kyse ei ole yksin Varsinais-Suomen tarpeista, vaan siitä, että koko Raasepori ja Hankoniemi satamineen tarvitsevat yhtä lailla kunnon radat.  On hyvä, jos lääninrajan toisellakin puolen on väyläinfra kunnossa.  Matka sinne  ei ole kovin pitkä;  osalle perniöläisistä luontevin junamatka Helsinkiin käy  Karjaan rautatieaseman kautta, siis rantarataa pitkin jatkossakin.

K-Supermarket

ksupernetti1

Lue uusin lehti (Lehtiluukku)

133096

Mainoksia

 

Eteläisen Salon paikallislehti


Kiinnostaisiko oma mainoksesi tässä?
Ota yhteyttä!

Vastuullista journalismia

Kirjoittajavieras

Uusin lukijan kuva

  • Syksyinen kirkkotie
  • Kuvaus: Syksyn lehdet innostivat myös Riitta Heleniuksen ikuistamaan Perniötä, tällä kerralla kirkolle johtavaa tietä.

Perniönseudun Lehti Oy | Lupajantie 1 | 25500 Perniö | (02) 735 2300 ilmoitukset ja tilaukset | (02) 735 2301, (02) 735 2302 toimitus | fax. (02) 735 2284

Tämä julkaisu on suojattu tekijänoikeuslailla. Tekijänoikeuslain nojalla kopiointi muuhun kuin yksityiseen käyttöön edellyttää oikeudenhaltijan luvan.
Tekijänoikeusjärjestö Kopiosto myöntää julkaisujen valokopiointiin ja skannaamiseen lupia oppilaitoksille, yrityksille ja muille yhteisöille.
Tarkista onko organisaatiollanne voimassaoleva kopiointilupa. Lisätietoja luvista ja niiden sisällöstä antaa Kopiosto ry www.kopiosto.fi.

Sivuston toteutus: Arttu Arojoki

rss20