Mielipide

Neljännesvuosisadan ajan maataloutemme on hiipunut. Kesämatkaaja huomaa sen Sisä-Suomen karjatalousalueilla. Hän näkee joukoittain rapistuvia tai jo autioituneita, aiemmin nurmen ja karjan ketjuun pohjautuneita maatiloja .

Karjataloutemme vaurauden jaksot ovat perustuneet itävientiin. Muutos alkoi jo kaskiajan jälkeen, kun peltojen yksipuolinen viljatalous laveni nurmitalouteen. 1860-luvun nälkävuosien jälkeen karjataloudesta tuli Venäjän viennin osa. Vienti kuitenkin pysähtyi kolmeen kertaan: neuvostojoukkojen otettua tsaarilta vallan 1917, talvisodan puhjettua 1939 ja Venäjän vallattua Krimin niemimaan 2014.
Krimin kriisi lamaannutti nykymaatalouttamme tavalla mihin emme arvanneet etukäteen varautua.
Kriisin päättymistä emme pysty edes ennakoimaan. Nurmen, karjan ja viennin ketjuun ei maataloutemme voi enää pohjata.Maatalous on aina tuottanut vihreää biomassaa. Vastedes sen kysyntä biotalouteen kasvaa, etenkin biopolttonesteen laitoksiin.

Bioetanoli on 1970-luvulla kehitetyn energiaviljelyn tuote. Alkusysäys tuli öljykriiseistä. Kehitystyötä tarvittiin silti 30 vuotta, ennen kuin maailmantalous otti energiaviljelyn tosissaan. Se tapahtui 2005, kun bioetanoli pääsi Chicagon pörssiin.Meillä energiaviljelyn ensimmäinen kokeilu järjestettiin 1973 lyhytkiertopuilla. Parhaiten biomassaa tuotti siperialaisperäinen vesipaju.
Seuraavaksi käytiin läpi kaikki viljelykasvit, mistä voi tislata alkoholia autoissa käytettäväksi. Harkinnassa olivat biomassapajun lisäksi sokerijuurikas, rypsi, peruna, viljat ja ruokohelpi.Maailmalla bioetanoli tislataan nyt pääosin kahdesta energiaviljelyn kasvista: maissista ja sokeriruo’osta.
Vahvimpia alkutuottajia ovat USA ja Brasilia. Näissä maissa energiaviljely kilpailee ruoantuotannon pelloista.

Energiaviljely etenee maailmalla. Suomessa kehitys mataa alkuvaiheessaan. Kouvolaan suunniteltu bioetanolin laitos oli vähällä toteutua. Vuoden 2017 puolivälissä kiinalaiset rahoittajat vetäytyivät hankkeesta.Sieviin on 2010-luvun ajan suunniteltu ruokohelpeen ja lehtipuun hakkeeseen perustuvaa Scanchips etanolin laitosta. Hanke etsii rahoittajaa. Lieksassa vuonna 2020 käynnistyvä Green Fuel Nordic bioöljyn tehdas käyttää raaka-aineenaan biorankaa, haketta ja sahanpurua.
Tutkimus on jo antanut viitteen siitä, että myös bioranka tulee edullisemmaksi viljelemällä kuin keräilemällä.Lyhytkiertopuiden energiaviljely toisi raaka-ainetta selluteollisuuden kanssa kilpaileville biojalostamoille. Viljellystä vaihtoehdosta voi tulla kynnyskysymys biopolttonesteen tehtaille, kun huoli luonnonmetsiemme puun riittävyydestä syvenee.

Biopolttonesteen laitokset voivat ottaa oppia sokeriteollisuuden syntymisestä maahamme. Se perustui yhteistyöhön viljelijöiden ja tehtaiden välillä. Sopimusviljelijät takasivat ammattitaidollaan sokerijuurikkaan tuotannon. Tehtaat toimittivat viljelmille satoisimmat lajikkeet ja ulkomailla kokeillut viljelymenetelmät ja -koneet.

Historiamme kertoo, että sokerijuurikas ja sokeriteollisuus monipuolistivat alueensa maataloutta. Näin voisivat myös lyhytkiertopuiden energiaviljely ja bioteollisuus tehdä. Energiaviljely olisi luontevin aloittaa sopimusviljelynä.Suomessa energiaviljelyn ei tarvitse kilpailla varsinaisen ruoan tuotannon kanssa. Lyhytkiertopuumme kasvavat kohtuullisesti myös vehnänrajan pohjoispuolella. 

Veli Pohjonen
Agronomi, maatalous- ja metsätieteiden tohtori, Kuusamo

Muovia on voinut kierrättää Suomessa vuodesta 2016.
Tällä hetkellä muovia kerätään noin kilon verran per suomalainen. Ruotsissa on kierrätetty sen verran pidempään, että keräysmäärät ovat jo liki 8 kiloa/henkilö.
Sekajätteeseen laitettu muovi päätyy suurimmaksi osaksi poltettavaksi, mutta jätteenpolttolaitosten kattavasta verkostosta huolimatta kapasiteetti ei riitä kaikkien suomalaisten jätteiden käsittelyyn. Ilmastonmuutosmielessä muovin kierrätys on oleellisen tärkeää. (Yle uutiset 4.7.2018) 
Pieni Puumalan kunta (noin 2200 asukasta) Etelä-Savossa kolminkertaistaa väkimääränsä kesäasukkaiden myötä. (HS 30.6.2019) Puumalan nuori ja innokas kunnanjohtaja totesikin jutussa tärkeäksi mm. muovinkierrättämisen mahdollisuuden, koska kesäasukkaat ovat siihen jo tottuneet kotonaan. 
Perniössä lienee kirkonkylän alueella asukkaita 3500. Kirkonkylän läpi ajaa meilläkin läpi melkoinen vyöry mökkiläisiä, ja kunnan alueen palvelut saavatkin kiitollisen osan mökkiläisten rahoista ostosten ja palveluiden hankkimisen nimissä. Perniössä, sen sijaan, että hankittaisiin esimerkiksi tuo paljon kaivattu muovinkierrätyspiste, onkin lähdetty täysin vastakkaiseen suuntaan ja lakkautettu kierrätysastioita. 
Liikuntahallin pihasta poistettiin paperin-, pahvin- ja metallinkeräys ja sen jälkeen on saanut tarkkaan laskea milloin voi omat kierrätettävänsä astiaan toimittaa, koska vanhan kunnantalon edessä olevat tuntuvat olevan aina täynnä. 
Muovia ei Perniössä pysty kierrättämään astian puuttuessa. Lähin muovinkeräyspiste Saloon päin suuntaavalla reitillä lienee sairaalan alapuolen asuntoalueella. Samassa yhteydessä on myös lasin-, metallin- ja pahvinkeräyspisteet sekä UFF laatikko vaatekeräykseen. 
Näin Saloon suuntautuvalla työmatkalla ei ole iso vaiva pakata omia muovi- ja muita jätteitä mukaan ja tiputtaa niitä keräykseen, mutta toki pitäisin mahdollisuutta pudottaa ne keräykseen omalla paikkakunnalla yhtenä vetovoimatekijänä. 
Teollisuuden ja kaupan pakkauskeräyksestä vastaava verkosto tuo ilmeisesti keräysastian (pyynnöstä?) paikkakunnalle, jonka asukasluku on 4000 tai yli. Näitä kesäasukaskuntia ei oteta huomioon pohdittaessa astioiden sijoittelua.
Olisi päättäjiltä asianmukainen ponnistus avata keskustelu kierrätyspisteiden järjestämiseksi myös Perniöön.
Kirkonkylällä asuvista tuskin kaikilla on päivittäin asiaa Saloon, ja hankaluuteen on helppo vedota, kun kysytään, miksei kierrätä. Samanaikaisesti pohditaan mitä tehdä merissä kelluville muoveille, miten vähentää mikromuovia ihmisten ravinnossa. 
Miksi metsäautoteiden varsilta löytyy sohvaa ja jääkaappia, miksei niitä toimiteta asianmukaisesti hävitettäväksi? Vastaus lyhyesti: koska se on hankalaa.
Kierrätyspiste Perniön jätevedenpuhdistamolla on auki yhtenä päivänä viikossa ja silloinkin vain muutamia tunteja. Vaikka sinne voisi palauttaa myös muovit, viikon säilyttely kesäkuumalla saa ne haisemaan. Lisäksi vuorotyötä tekevänä paikalle ei pääse sen auki ollessa.
Ottaisiko joku paikallisista päättäjistä kopin ja alkaisi puffata kunnollista kierrätysmahdollisuutta Perniöön? Olisiko joku paikallisista yrittäjistä kiinnostunut lähtemään tällaiseen ”kimppaan” ja tarjoamaan esim. parkkipaikalta tilaa jäteastialle? Olisiko jätevedenpuhdistamon kierrätysaluetta mahdollisuus avata käytettäväksi päivittäin omatoimisesti? 
Voisiko Salo profiloitua entisen matkapuhelintekniikan kotikaupungin jälkeen vaikka Suomen ekologisimmaksi kaupungiksi?

Vivi Aaltonen

Teiden ja rautateiden kehnoon kuntoon suivaantuneille tuli ainakin pieni lahjapaketti tiistaina, kun hallitus päätti esittää lisätalousarviossaan määrärahoja väylien ylläpitoon ja rakennushankkeisiin.

Ratahankkeista eniten keskustelua on alueella herättänyt vuosikymmeniä esillä pidetty oikorata Salosta Espooseen.  Suunnitelmat ovat toisessa päässä jopa niin pitkällä, että rakentamistöihin voitaisiin melkeinpä alkaa.  Hanke jakaa mielipiteet vahvasti; yhtäältä rataa perustellaan elinkeinoelämän ja aluekehityksen tarpeilla, samoin ympäristösyillä kuten junia yleensäkin.  Viimeksi mainitut ovat myös vastustajien listalla; rata kiistatta tekisi maisemaan ikuiset jälkensä. 

Eräs vakiokysymys vastustajien suusta on, tulevatko rakentamisen kulut koskaan takaisin.

Kannattajien perusteet tuskin ovat paljoa muuttuneet siitä, kun ensimmäinen rata Suomeen rakennettiin:  talouselämän tarpeet painoivat varmasti vaa´assa ja mahdollisuus entistä nopeampaan liikkumiseen kutkutti.

Jos oikoradasta tulee totta, on ensimmäisiin koeajoihinkin aikaa vielä vuosia. Sen aikaa palvelee kuten tähänkin asti vanha rantarata, jolle lisätalousarvio lupailee korjausrahaa.  Näin pitääkin olla; rata ei suinkaan muutu yhdessä yössä kelvottomaksi, vaikka uutta piirrettäisiinkin. Infrasta on pidettävä huolta. 

Kyse ei ole yksin Varsinais-Suomen tarpeista, vaan siitä, että koko Raasepori ja Hankoniemi satamineen tarvitsevat yhtä lailla kunnon radat.  On hyvä, jos lääninrajan toisellakin puolen on väyläinfra kunnossa.  Matka sinne  ei ole kovin pitkä;  osalle perniöläisistä luontevin junamatka Helsinkiin käy  Karjaan rautatieaseman kautta, siis rantarataa pitkin jatkossakin.

 Kylätoiminnan jokavuotinen lippulaivatapahtuma Avoimet Kylät liikuttaa jälleen yli sataatuhatta kansalaista maamme kylissä ja kortteleissa lauantaina 8.6.2019. Tällä osallistujamäärällä kyseessä on valtakuntamme suurin yksipäiväinen yleisötapahtuma. Yli 1 500 kohdetta ympäri suvista Suomea kutsuu kylään ja järjestää vierailijoille omannäköistään ohjelmaa. Kylien lisäksi tapahtumapäivässä ovat mukana myös Kyläkauppapäivän lähikaupat. Jos olet miettinyt maallemuuttoa tai kesämökin ostoa, päivä tarjoaa mainion tilaisuuden tutustua kylien sosiaaliseen ympäristöön ja palveluihin. Tai jos muuten vain kylään haluat mennä nyt, niin takuulla yllätyt!

Yksikään maamme tuhansista kylistä ja kortteleista ei nimittäin ole toisensa kaltainen. Heittäydy vaikka amerikkalaistyyppiselle roadtripille ja kierrä kaikki Valtatie 66:n varren kylät (jos et ehdi kaikkia, jatka seuraavana vuonna!). Ekologisesti polkupyörälläkin ehdit päivän aikana maakunnasta riippuen jopa useille tai ainakin muutamille kylille. Suunnitelmallisen suomalaisenkin kannattaa joskus lähteä päämäärättömään seikkailuun, voit törmätä vaikka tulevaan naapuriisi.Miksi lähiympäristömme kylistä ja kortteleista pitäisi sitten liikuttua, nehän on jo niin nähty? Elämä on toisaalla, kirjoitti maanpakoon tuomittu tsekkikirjailija Milan Kunderakin – kunnes pääsi palaamaan kotikylälleen. Tsekkiläinen rallikuski Martin Prokop taas nimesi suomalaisen maaseudun maailman kauneimmaksi.

Mutta osaammeko arvostaa ja vaalia sitä, mikä on aivan silmiemme edessä ja meille itsestään selvää? Mikä on kyläyhteisön arvo nykypäivän Suomessa, kysyttiin lähikouluseminaarin otsikossa Saimaan saaristossa hiljakkoin.

Suomalaisen paikalliskehittämisen lähettiläänä olen kevään aikana poikennut myös useille suljetuille kylille, joissa asiat ovat menneet hullusti ja nyt etsitään ulospääsyä. Esimerkiksi sodat, saasteet ja ilmastonmuutos ovat tehneet monet kylät ja korttelit maailmalla lähes asuinkelvottomiksi ja sysänneet liikkeelle kasvavan pakolais- ja epävakauden aallon.

Lyhyen lentomatkan päässä Venäjän miehittämässä Abhasiassa aluehallinnon edustaja tuli kysymään, suvaitaanko Suomessa kielivähemmistöjä. Georgialaista kansanosaa oli ryhdytty savustamaan ulos maasta kunderalaisittain lakkauttamalla heidän passinsa.Kiinassa maan sisäiseen muuttoliikkeeseen on puututtu kovalla kädellä, ja maan yli miljoonalle kylälle etsitään uusia mahdollisuuksia presidentti Xi Jinpingin lanseeraamalla maaseudun uudistamiskampanjalla. Suuriin kaupunkeihin muuttaminen on luvanvaraista. Pekingiläisessä liikenneviraston järjestämässä lottoarvonnassa kaksi miljoonaa kaupunkilaista hakee kahden kuukauden välein lupaa auton ostoon, mutta voittomahdollisuus on vain promillen luokkaa. Ilmansaasteita pahempia ongelmia aiheuttaa vesistöjen ja maaperän saastuminen. Pidetäänhän siis omista kylistä ja kortteleistamme hyvä huoli – ja toivotetaan kauempaakin tulijat lämpimästi tervetulleiksi!

PS. Olemme mukana myös YLEn kesän ykköskampanjassa Saunapäivässä, joka avaa kylä- ja korttelisaunojen ovet kaikelle kansalle lauantaina 27.7. – tervetuloa löylyihin!
Petri Rinne
Puheenjohtaja
Suomen Kylät ryApulaispääsihteeri
Maaseutupolitiikan neuvosto

Tiesitkö, että esimerkiksi joka kolmas kaatuminen ja lonkkamurtuma voidaan estää säännöllisellä voima- ja tasapainoharjoittelulla! Tämä vähentäisi inhimillistä kärsimystä aivan valtavasti, mutta myös rahaa. Esimerkiksi 20 000 asukkaan kunnassa lonkkamurtumien hoito maksaa noin 480 000 vuodessa. Lisäksi toimintakykyiset ikäihmiset ovat vapaaehtoistoiminnan suuri voimavara.

Liikuntatarjontaa tulisi lisätä vielä kotona pärjääville, toimintakyvyltään heikentyneille iäkkäille (75+). Tällä hetkellä ikäihmisten liikuntatoiminta painottuu hyväkuntoisten liikuntaan. Yksi mahdollisuus olisi, että kunnissa olisi henkilökohtaisia liikuntaohjaajia, niin sanotusti personal trainereita, jotka keskittyisivät näiden hyvin vähän liikkuvien liikuttamiseen.Alueiden ja kuntien hyvinvointisuunnitelmissa tulisi olla selkeästi kerrottu, miten tuetaan liikunnan keinoin sellaisten iäkkäiden, joiden toimintakyky on heikentynyt, itsenäistä kotona asumista.

Tässä tärkeää on, että sosiaali- ja terveyspalveluista on saumaton ohjaus liikunnan pariin. Voidaan käyttää vaikkapa liikuntalähetteitä tai -reseptejä: kunhan ikäihmiset saavat lääkkeeksi pillereiden sijaan myös ennaltaehkäisevää ja vahvistavaa liikuntaa. Paljon hyvää työtä ikäihmisten liikunnan edistämiseksi tehdään jo kansalaisjärjestöissä, kuntien liikuntatoimessa ja esimerkiksi Voimaa vanhuuteen -ohjelmassa. Tulevalla vaalikaudella yksi hyvä tavoite olisi, että joka kunnassa olisi voima- ja tasapainoryhmiä ikäihmisille. Voimaa vanhuuteen -ohjelmalla on tähän jo toimintatapa olemassa, eli pyörää ei tarvitse keksiä alusta alkaen.

Ulkoilu on liikuntaa, joka sopii hyvin lähes kaikille ikäihmisille. Tähän tarvitaankin lisää tukea: iäkkäät tarvitsevat ulkoilumahdollisuuksia. Seurassa on mukavampaa liikkua kuin yksin. Kaikilla ei kuitenkin ulkoiluun ole seuraa, ja siksi ulkoiluystävätoiminta on todella tärkeää. Ikäinstituutilla on ikäihmisten ulkoiluystäville ihan oma koulutuskin. Tätä tulee voida vahvistaa vielä siten, että ulkoiluystäviä todella on joka maan kolkassa – ei ole hyvä tilanne, jos ystävän saa vain suuressa kaupungissa. Lisäksi tärkeitä ulkoilun mahdollistajia ovat levähdyspenkit, kaiteet jyrkkiin nousuihin, hyvä hiekoitus ja riittävä valaistus.

 Tällaisilla pienillä seikoilla on iso merkitys siinä, uskaltavatko ja voivatko iäkkäät ihmiset lähteä reippailemaan. Jos kunnissa on ikäihmisten liikuntaraateja, kunnan on helpompaa ymmärtää, mitä mahdollisuuksia liikuntaan ikäihmiset oikeasti tarvitsevat. Olisi tärkeää, että liikunta ja ulkoilu olisi mahdollista iäkkäille lähellä kotia. Monelle ikäihmiselle on vähän vaikeaa lähteä autoilemaan tai muuten kulkemaan pitkien matkojen päähän harrastamaan. Vaikkapa taloyhtiöiden kerhohuoneissa voisi olla useammin jumpparyhmiä. Tässä on esimerkki siitä, että kaikki liikunta ei todellakaan ole kuntien ja valtion käsissä.Sote-uudistusta on yritetty rakentaa tällä vaalikaudella ja ratkaisuja etsitään varmasti kissojen ja koirien kanssa alkavallakin vaalikaudella. Olisi erittäin tärkeää, että yhtä hyvin kiinnitettäisiin huomiota vaivojen hoitamisen lisäksi myös ennaltaehkäisyyn, ennen muuta liikuntaan. Tämä tukisi hyvinvointia ja toisi myös kaivattuja säästöjä yhteiskunnalle. Lisäksi vähenee yksinäisyys, josta nyt monet ikäihmiset kärsivät: harrastuksissa saa sosiaalisia kontakteja, jotka pitävät mielen virkeänä!

Ritva "Kike" Elomaa
kansanedustaja

K-Supermarket

ksupernetti1

Lue uusin lehti (Lehtiluukku)

133096

Mainoksia

 

Eteläisen Salon paikallislehti


Kiinnostaisiko oma mainoksesi tässä?
Ota yhteyttä!

Vastuullista journalismia

Kirjoittajavieras

Uusin lukijan kuva

  • Enkelipilvi asemalla
  • Kuvaus: Anni Hietanen kuvasi enkelin taivaalla Perniön asemalla elokuun viimeisenä päivänä.

Perniönseudun Lehti Oy | Lupajantie 1 | 25500 Perniö | (02) 735 2300 ilmoitukset ja tilaukset | (02) 735 2301, (02) 735 2302 toimitus | fax. (02) 735 2284

Tämä julkaisu on suojattu tekijänoikeuslailla. Tekijänoikeuslain nojalla kopiointi muuhun kuin yksityiseen käyttöön edellyttää oikeudenhaltijan luvan.
Tekijänoikeusjärjestö Kopiosto myöntää julkaisujen valokopiointiin ja skannaamiseen lupia oppilaitoksille, yrityksille ja muille yhteisöille.
Tarkista onko organisaatiollanne voimassaoleva kopiointilupa. Lisätietoja luvista ja niiden sisällöstä antaa Kopiosto ry www.kopiosto.fi.

Sivuston toteutus: Arttu Arojoki

rss20