Mielipide

Lasse Bergroth kiitteli 27.4 lehdessä päätöstä taksiliikenteen sääntelyn purkamisesta. Tulevaisuuden ennustaminen suurten uudistusten kohdalla on aina hankalaa. On selvää, että yhteiskuntamme rakenteissa on paljon päivittämisen varaa.

Liikennejärjestelmäämmekin tulee määrätietoisesti uudistaa vastaamaan paitsi tämän päivän myös tulevaisuuden haasteisiin.
Bergroth määrittelee nykyisen taksijärjestelmän monopoliksi. Sellainen se ei kuitenkaan ole. Suomessa on 9500 taksiyrittäjää ja rajoitetun lupamäärän ehtoina ovat asemapaikka, päivystysvelvoite sekä säädelty enimmäishinta. Vaatii vahvaa markkinauskoa olettaa, että vapautetuilla markkinoilla voidaan saavuttaa edut, joita mainituilla lupaehdoilla on kyetty takaamaan.

Monopoliasema saattaa sitä vastoin olla edessä joillain alueilla, kun uusi lainsäädäntö astuu voimaan ensi vuoden puolessa välissä. Taksilupien määrän vapautumisen myötä toiminta myös keskittyy isommille yrityksille. Kauppalehdessä espoolainen taksiyritys Kajon suunnitteli kasvattavansa taksiensa määrän 1500-2000 autoon. Markkinauskoiset ovat taipuvaisia ajattelemaan, että vapauttaminen lisää toimijoita markkinoilla. Näin ei siis kuitenkaan välttämättä ole, vaan kehitys saattaa johtaa päinvastoin palvelujen voimakkaaseen keskittymiseen.

Markkinoiden ja hinnoittelun avautuessa hinnat tulevat muuttumaan, mutta kysynnän jakaantuminen epätasaisesti ympäri Suomea tulee aiheuttamaan suurta paikallista vaihtelua tarjonnassa sekä hintatasossa suurten kaupunkien ja maaseudun välillä. Arkiyönä Särkisalossa tarjonta on todennäköisesti olematonta, ellei ole valmis maksamaan huomattavasti nykyistä enempää. Harva yrittäjä viitsii öitään valvoa, mikäli kysyntä on satunnaista ja toiminta tappiollista.

Mitä tulee Tyksiin pääsemiseen, niin ambulanssien työmäärä noussee kiireettömissä sairaankuljetuksissa, mikäli omat kyvyt tai naapuriapu ei pelasta ja mentävä on.

Suurin osa suomalaisista on tottunut tiettyyn palveluun taksiltaan. On voitu luottaa siihen, että taksilla pääsee perille tai kotiin silloinkin, kun muita keinoja ei ole. Aina eivät asiakkaat ole terveitä tai muuten kykeneviä. Taksiin ovat kuitenkin ikääntyneet ja sairaatkin voineet luottaa kotiin pääsemisessä ennakoitavaan hintaan.
Herää kysymys, miten markkinat pystyvät takaamaan, että näin on myös jatkossa?

Katja Taimela
kansanedustaja (sd.)

Tauno Kavenin esiintuomat ajatukset ja näkökohdat 13.4.2017 olleessa Perniönseudun Lehdessä ovat mielestäni oikeita ja perusteltuja.
”Käyntikorttikohteisiin” pitää lisätä myös Kirjakkalan kylä ja siellä entisen saunan ympäristö, jossa rasissa toistakymmentä myrskyn kaatopuuta. Kuuset olisi korjattu polttopuiksi kyläläisten toimesta heti puiden kaatumisten jälkeen, mutta kysyttäessä lupia näihin toimenpiteisiin vastaus on ollut aina, että ”kansallispuiston alueelta ei puita korjata hyötykäyttöön”. Alue sijaitsee melkein keskellä kylää rajoittuen omakotiasutukseen. Myös Hamarijärven ”tammen” ympäristö vaatisi kohennusta, ympärillä on myös omakotiasutusta.

Pekka Ristola

Jokaisen hyödykemarkkinoiden hinnanmuodostuksen perusteet tietävän uskoisi ymmärtävän, että monopoli on kansantaloudellisesti tehoton markkinamuoto. Se johtaa väistämättä kuluttajan kannalta epäedulliseen hinnoitteluun, koska kilpailijoilta estetään vapaa markkinoille pääsy. Valtiollinen monopoli voi vielä joissakin tapauksissa olla jotenkuten perusteltavissa, mutta mitään järkeviä argumentteja yksityisten monopolien ylläpitämiseksi ei ole esitettävissä. Tällainen kilpailun rajoittaminen on ollut tähän päivään asti kuitenkin todellisuutta etenkin apteekki- ja taksitoiminnassa.

Onneksi tämä tie on ainakin taksiliikenteen osalta lopulta tulossa päätökseen. Hallituksessa ja etenkin liikenne- ja viestintäministeriössä muutoksen välttämättömyys on onneksi ymmärretty.
Valtio ja kunnat ovat merkittäviä taksipalvelujen ostajia. Sanomattakin on selvää, että kilpailun avautuessa hinnat tulevat muodostumaan kysynnän ja tarjonnan mukaan, eli valtaosa taksin tarvitsijoista tulee saamaan palvelua jatkossa nykyistä tuntuvasti edullisemmin. Jos hinnat jossain tilapäisesti nousevat, kilpailijat huolehtivat, ettei ylivoittoja pysty pitkällä aikavälillä syntymään. Lisäksi tarjonta monipuolistuu, kun kaikkia ei pakoteta toimimaan yhden ja saman konseptin mukaisesti. Monikohan haikailee takaisin esimerkiksi aikoja, jolloin puhelinliikenteen tarjonnassa vallitsi monopoli? Uskoisin, että suuri enemmistö kuluttajista on ollut monopolin purkautumiseen hyvin tyytyväinen.

Kun Kelan ja kuntien maksamat korvaukset alentuvien kyytihintojen myötä pienenevät, syntyy tuntuvaa kansantaloudellista säästöä. Lisäksi kilpailun vapauttamisella on selkeä työllistävä vaikutus, kun uusia mahdollisuuksia yrittämiseen avautuu. Unohtaa ei myöskään sovi seikkaa, että moni nykyinen kuljettaja varmastikin on motivoidumpi hoitamaan jatkossa ammattiaan itsenäisenä yrittäjänä kuin palkattuna. Kilpailun vapautuessa kunnialla ammattiaan hoitavat tulevat menestymään jatkossakin. Mitään pelkoa palveluiden heikentymisestä tai turvattomuuden lisääntymisestä ei siten ole, kunhan vain taustaltaan sopimattomia ei huolita liikenteenharjoittajiksi.

Kaikille uudistuksille löytyy aina vastustajia. Kannattaa kuitenkin muistaa, että yrittämisen esteiden purkaminen on paras ja varmin tie erilaisten palveluiden tarjoamiseksi ja taloudellisen toimeliaisuuden lisäämiseksi. Terve kansantalous ei elä tukien ja tulonsiirtojen varassa vaan rehellisen työnteon ja yrittämisen kautta. Päivänselvää on myös, ettei kaikkia kuluttajia voi asettaa täysin samanarvoiseen asemaan. Sinne, mihin etäisyydet asutuskeskittymistä ovat pidemmät, myös matkat voivat maksaa enemmän. Eiväthän vastaavasti asumisen kokonaiskustannukset ole syrjäseuduilla läheskään samaa luokkaa kuin suurissa kaupungeissa. En kuitenkaan ole valmis uskomaan, että kyydistä vaikkapa Särkisalosta TYKSiin ja takaisin tarvitsee jatkossa pulittaa 300 euroa, kuten pari kolme vuotta sitten sai lehdestä lukea. Etelänmatkallekin pääsisi tätä halvemmalla.
Suunnitelmatalouden aika on viisasta julistaa päättyneeksi. Ei ole syytä pitää suomalaisia kuluttajia tyhmyreinä, jotka eivät osaisi valita useasta vaihtoehdosta paimentamatta. Kaikki eivät kuitenkaan tunnu olevan valmiita antamaan kuluttajille tilaisuutta omaan päätöksentekoon.


Lasse Bergroth

Satavuotias Suomi ja sotaveteraanit.  Nämä kaksi käsitettä liitetään tänä vuonna monissa juhlapuheissa kiinteästi ja aiheellisesti yhteen.  Veteraanien yleinen arvostus on viime vuosikymmeninä noussut lähes samassa tahdissa kuin heidän määränsä on vähentynyt.
Viimeinen iltahuuto tavoittaa yhä useamman veteraaneistamme.  Mutta vaikka heidän määränsä vähenee, niin samalla jäljellä olevien avuntarve kasvaa. Veteraanien keski-ikä on yli 92 vuotta. Yllättävän suuri osa heistä asuu edelleen omassa kodissaan. Sen mahdollistamiseksi he tarvitsevat monenlaista apua.
Perniön ja Särkisalon alueella asuu vielä lähemmäs 100 sotaveteraania, heidän leskiään ja puolisoitaan. Kaikilla heistä ei asu ketään omaista paikkakunnalla.
Veteraanien järjestöorganisaatioita ajetaan vähitellen alas. Siirrytään perinneaikaan. Myös järjestöjen ulkopuolelta saamaa taloudellista apua vähennetään jatkuvasti. Olemme Perniön ja Särkisalon alueella päättäneet kuitenkin tukea veteraanijäseniämme niin kauan kuin he apua tarvitsevat. Myös sinulla on mahdollisuus osallistua tähän itsenäisyyden juhlavuotemme työhön. Lähiaikoina postilaatikoihin tipahtaa paikallisten veteraaniyhdistysten yhteinen keräyslomake. Pienikin apu on tervetullut. Keräyksen koko tuotto käytetään lyhentymättömänä Perniön ja Särkisalon sotaveteraanien hyväksi.
Juhlitaan näin satavuotiasta Suomeamme ja niitä, jotka ovat tehneet tämän mahdolliseksi!

Veteraanijärjestöjen puolesta

Olavi Alkio

Viime lehdessä oli juttu Särkisalon hakkuista: ...ei jää juuri risuakaan maastoon.
Niinpä niin. Nykyaikaista metsänhoitoa. Ei jätetä lahottajille sapuskaa. “Hankalaa ja kallista on muunlainen puunkorjuu.”

Ja samaan aikaan puhutaan metsän monimuotoisuudesta metsänhoidossa. Miksi sieltä otetaan pois kaikki, mikä monimuotoisuutta lisää? Olisiko voinut jättää haavat ja lahot puut vaikkapa kaadettuna metsään? Ja jos sinne jätettyjä pystypuita kaatuu tuulessa, onko se paha? Lahopuun määräähän pitäisi lisätä, mutta eihän se lisäänny, jos ei sinne puuta jää.

Vai onko Särkisalossakin seuraava toimenpide se, jota näkee kaikilla aukkohakkuilla? Tulee iso kaivinkone, joka koukkii maan täyteen monttuja, kiviä, kantoja, tuhoaa tehokkaasti mahdolliset taimet, ikivanhat polku-urat ja muut merkit entisajan metsien käytöstä. Ja kun kasvipeite tuhoutuu, vesi vie humuksen sekä tuhansien vuosien aikana kertyneet aineet iloisesti metsäojia myöten mereen. Tuloksena on kauniin vihreää vettä meressä ja metsämaa, jossa ei kahteenkymmeneen vuoteen kävellä puhumattakaan marjastamisesta tai muusta virkistyskäytöstä.

Peltojen peitteisyyttä säädellään direktiiveillä, mutta metsien suodatuskenttää, sammalpeitettä ei suojele kukaan. Sitten istutetaan taimet, joista kasvaa liian nopeasti huonoa puuta, vain kuituteollisuuteen kelpaavaa.
Mahtaako tulevaisuudessa olla jokamiehenoikeuksiakaan, kun metsissä kulkeminen tehdään ensin mahdottomaksi ja sitten todetaan, ettei siellä kukaan kulje, voidaan saman tien kulkeminen kieltää.

Metsänhoidosta vastaavat, oletteko retkeilleet muokatuilla hakkuualueilla? Jos ette, kutsun mukaan. Lähiseuduilla on hyviä kohteita.
Onneksi on vielä myös terveitä metsiä, voi verrata.
Metsä on paljon monitahoisempi eliöyhteisö kuin pelkkä puunkasvatusalusta

Paavo Heinonen

Entinen metsänreunan, nykyinen aukonreunan asukas

K-Supermarket

ksupernetti1

Lue uusin lehti (Lehtiluukku)

133096

Mainoksia

 

Eteläisen Salon paikallislehti


Kiinnostaisiko oma mainoksesi tässä?
Ota yhteyttä!

Vastuullista journalismia

Kirjoittajavieras

Uusin lukijan kuva

  • Kauriit kylillä
  • Kuvaus: Terttu Rantanen kuvasi lauman metsäkauriita Perniön Lupajalla, aivan kirkonkylän kupeella.

Perniönseudun Lehti Oy | Lupajantie 1 | 25500 Perniö | (02) 735 2300 ilmoitukset ja tilaukset | (02) 735 2301, (02) 735 2302 toimitus | fax. (02) 735 2284

Tämä julkaisu on suojattu tekijänoikeuslailla. Tekijänoikeuslain nojalla kopiointi muuhun kuin yksityiseen käyttöön edellyttää oikeudenhaltijan luvan.
Tekijänoikeusjärjestö Kopiosto myöntää julkaisujen valokopiointiin ja skannaamiseen lupia oppilaitoksille, yrityksille ja muille yhteisöille.
Tarkista onko organisaatiollanne voimassaoleva kopiointilupa. Lisätietoja luvista ja niiden sisällöstä antaa Kopiosto ry www.kopiosto.fi.

Sivuston toteutus: Arttu Arojoki

rss20