Mielipide

Jokaisen hyödykemarkkinoiden hinnanmuodostuksen perusteet tietävän uskoisi ymmärtävän, että monopoli on kansantaloudellisesti tehoton markkinamuoto. Se johtaa väistämättä kuluttajan kannalta epäedulliseen hinnoitteluun, koska kilpailijoilta estetään vapaa markkinoille pääsy. Valtiollinen monopoli voi vielä joissakin tapauksissa olla jotenkuten perusteltavissa, mutta mitään järkeviä argumentteja yksityisten monopolien ylläpitämiseksi ei ole esitettävissä. Tällainen kilpailun rajoittaminen on ollut tähän päivään asti kuitenkin todellisuutta etenkin apteekki- ja taksitoiminnassa.

Onneksi tämä tie on ainakin taksiliikenteen osalta lopulta tulossa päätökseen. Hallituksessa ja etenkin liikenne- ja viestintäministeriössä muutoksen välttämättömyys on onneksi ymmärretty.
Valtio ja kunnat ovat merkittäviä taksipalvelujen ostajia. Sanomattakin on selvää, että kilpailun avautuessa hinnat tulevat muodostumaan kysynnän ja tarjonnan mukaan, eli valtaosa taksin tarvitsijoista tulee saamaan palvelua jatkossa nykyistä tuntuvasti edullisemmin. Jos hinnat jossain tilapäisesti nousevat, kilpailijat huolehtivat, ettei ylivoittoja pysty pitkällä aikavälillä syntymään. Lisäksi tarjonta monipuolistuu, kun kaikkia ei pakoteta toimimaan yhden ja saman konseptin mukaisesti. Monikohan haikailee takaisin esimerkiksi aikoja, jolloin puhelinliikenteen tarjonnassa vallitsi monopoli? Uskoisin, että suuri enemmistö kuluttajista on ollut monopolin purkautumiseen hyvin tyytyväinen.

Kun Kelan ja kuntien maksamat korvaukset alentuvien kyytihintojen myötä pienenevät, syntyy tuntuvaa kansantaloudellista säästöä. Lisäksi kilpailun vapauttamisella on selkeä työllistävä vaikutus, kun uusia mahdollisuuksia yrittämiseen avautuu. Unohtaa ei myöskään sovi seikkaa, että moni nykyinen kuljettaja varmastikin on motivoidumpi hoitamaan jatkossa ammattiaan itsenäisenä yrittäjänä kuin palkattuna. Kilpailun vapautuessa kunnialla ammattiaan hoitavat tulevat menestymään jatkossakin. Mitään pelkoa palveluiden heikentymisestä tai turvattomuuden lisääntymisestä ei siten ole, kunhan vain taustaltaan sopimattomia ei huolita liikenteenharjoittajiksi.

Kaikille uudistuksille löytyy aina vastustajia. Kannattaa kuitenkin muistaa, että yrittämisen esteiden purkaminen on paras ja varmin tie erilaisten palveluiden tarjoamiseksi ja taloudellisen toimeliaisuuden lisäämiseksi. Terve kansantalous ei elä tukien ja tulonsiirtojen varassa vaan rehellisen työnteon ja yrittämisen kautta. Päivänselvää on myös, ettei kaikkia kuluttajia voi asettaa täysin samanarvoiseen asemaan. Sinne, mihin etäisyydet asutuskeskittymistä ovat pidemmät, myös matkat voivat maksaa enemmän. Eiväthän vastaavasti asumisen kokonaiskustannukset ole syrjäseuduilla läheskään samaa luokkaa kuin suurissa kaupungeissa. En kuitenkaan ole valmis uskomaan, että kyydistä vaikkapa Särkisalosta TYKSiin ja takaisin tarvitsee jatkossa pulittaa 300 euroa, kuten pari kolme vuotta sitten sai lehdestä lukea. Etelänmatkallekin pääsisi tätä halvemmalla.
Suunnitelmatalouden aika on viisasta julistaa päättyneeksi. Ei ole syytä pitää suomalaisia kuluttajia tyhmyreinä, jotka eivät osaisi valita useasta vaihtoehdosta paimentamatta. Kaikki eivät kuitenkaan tunnu olevan valmiita antamaan kuluttajille tilaisuutta omaan päätöksentekoon.


Lasse Bergroth

Satavuotias Suomi ja sotaveteraanit.  Nämä kaksi käsitettä liitetään tänä vuonna monissa juhlapuheissa kiinteästi ja aiheellisesti yhteen.  Veteraanien yleinen arvostus on viime vuosikymmeninä noussut lähes samassa tahdissa kuin heidän määränsä on vähentynyt.
Viimeinen iltahuuto tavoittaa yhä useamman veteraaneistamme.  Mutta vaikka heidän määränsä vähenee, niin samalla jäljellä olevien avuntarve kasvaa. Veteraanien keski-ikä on yli 92 vuotta. Yllättävän suuri osa heistä asuu edelleen omassa kodissaan. Sen mahdollistamiseksi he tarvitsevat monenlaista apua.
Perniön ja Särkisalon alueella asuu vielä lähemmäs 100 sotaveteraania, heidän leskiään ja puolisoitaan. Kaikilla heistä ei asu ketään omaista paikkakunnalla.
Veteraanien järjestöorganisaatioita ajetaan vähitellen alas. Siirrytään perinneaikaan. Myös järjestöjen ulkopuolelta saamaa taloudellista apua vähennetään jatkuvasti. Olemme Perniön ja Särkisalon alueella päättäneet kuitenkin tukea veteraanijäseniämme niin kauan kuin he apua tarvitsevat. Myös sinulla on mahdollisuus osallistua tähän itsenäisyyden juhlavuotemme työhön. Lähiaikoina postilaatikoihin tipahtaa paikallisten veteraaniyhdistysten yhteinen keräyslomake. Pienikin apu on tervetullut. Keräyksen koko tuotto käytetään lyhentymättömänä Perniön ja Särkisalon sotaveteraanien hyväksi.
Juhlitaan näin satavuotiasta Suomeamme ja niitä, jotka ovat tehneet tämän mahdolliseksi!

Veteraanijärjestöjen puolesta

Olavi Alkio

Viime lehdessä oli juttu Särkisalon hakkuista: ...ei jää juuri risuakaan maastoon.
Niinpä niin. Nykyaikaista metsänhoitoa. Ei jätetä lahottajille sapuskaa. “Hankalaa ja kallista on muunlainen puunkorjuu.”

Ja samaan aikaan puhutaan metsän monimuotoisuudesta metsänhoidossa. Miksi sieltä otetaan pois kaikki, mikä monimuotoisuutta lisää? Olisiko voinut jättää haavat ja lahot puut vaikkapa kaadettuna metsään? Ja jos sinne jätettyjä pystypuita kaatuu tuulessa, onko se paha? Lahopuun määräähän pitäisi lisätä, mutta eihän se lisäänny, jos ei sinne puuta jää.

Vai onko Särkisalossakin seuraava toimenpide se, jota näkee kaikilla aukkohakkuilla? Tulee iso kaivinkone, joka koukkii maan täyteen monttuja, kiviä, kantoja, tuhoaa tehokkaasti mahdolliset taimet, ikivanhat polku-urat ja muut merkit entisajan metsien käytöstä. Ja kun kasvipeite tuhoutuu, vesi vie humuksen sekä tuhansien vuosien aikana kertyneet aineet iloisesti metsäojia myöten mereen. Tuloksena on kauniin vihreää vettä meressä ja metsämaa, jossa ei kahteenkymmeneen vuoteen kävellä puhumattakaan marjastamisesta tai muusta virkistyskäytöstä.

Peltojen peitteisyyttä säädellään direktiiveillä, mutta metsien suodatuskenttää, sammalpeitettä ei suojele kukaan. Sitten istutetaan taimet, joista kasvaa liian nopeasti huonoa puuta, vain kuituteollisuuteen kelpaavaa.
Mahtaako tulevaisuudessa olla jokamiehenoikeuksiakaan, kun metsissä kulkeminen tehdään ensin mahdottomaksi ja sitten todetaan, ettei siellä kukaan kulje, voidaan saman tien kulkeminen kieltää.

Metsänhoidosta vastaavat, oletteko retkeilleet muokatuilla hakkuualueilla? Jos ette, kutsun mukaan. Lähiseuduilla on hyviä kohteita.
Onneksi on vielä myös terveitä metsiä, voi verrata.
Metsä on paljon monitahoisempi eliöyhteisö kuin pelkkä puunkasvatusalusta

Paavo Heinonen

Entinen metsänreunan, nykyinen aukonreunan asukas

Maailmassa on levottomuutta: sotatoimia, pakolaisvirtoja, luonnonkatastrofeja,  talouskriisejä, kyberrikollisuutta,  kansakuntien rusentumista, taustalla liian usein valtataistelua.
EU-kehitystä varjostaa Kreikan talousahdinko, Britannian ”brexit” ja Italian hallituskriisi. Unkarissa ja Puolassa oikeusvaltion taka-askeleet tuottavat pulmia. Surullista on kuulla iskuista, pidätyksistä ja sananvapauden rajoituksista Turkissa. Yhdysvaltain presidentinvaaleissa populismi nosti päätään.

 Demokratian kestävyys on lujilla. Pinnan alla muhii. Tietotulva, tosiseikkojen vääristely, ohipuhumisen kulttuuri.  Sosiaalinen media saa ihmiset liikkeelle. Mutta uudistusten tekemiseen tarvitaan päätöksiä ja vastuullisia instituutioita.   
Avainasemassa on luottamuksen rakentaminen. Aito yhteisöllisyys on osa kokonaisturvallisuutta.

Turvallisuus yhteiskunnan rakennuspilarina on kiistämätön.  Myönteisen yhteenkuuluvuuden ja toisista välittämisen kulttuuri – on oltava kova jotta voi puolustaa arvojaan. Terrorismin varjo on havaittu.  Sen torjuminen on laaja kansainvälinen tehtävä.
Sosiaalinen eriarvoistuminen arjessa on ennakoitava ja ehkäistävä. Tasa-arvolle ja yhdenvertaisuudelle on sijansa . Arjen turvallisuus ja poikkeusoloihin varautumisen perusta rakennetaan paikallisesti kunnissa.

Hyvin hoidettu talous luo turvallisuutta. Kuntalainen on keskiössä, hänellä ja perheellään on työtä ja riittävä toimeentulo, on keskeinen tavoite.  Kunnan  toimintastrategia  ja siihen sitoutuminen luo pohjaa pitkäjänteiselle työlle.  Käytettävissä oleva reaalitieto,  luotettavuus sekä sen hyödyntäminen auttaa tavoitteen saavuttamisessa.
Toiminnan ennakoitavuus, toteutuksen oikea-aikaisuus ratkaisee. 

Rakennusvalvonta, pelastustoimi, liikenneturvallisuus, asuinalueiden sosiaalinen ja taloudellinen eriytyminen ja järjestys vaikuttavat päivittäiseen turvallisuuteen. Poikkeusoloihin varautumisessa avustaminen kuuluu  kuntien tehtäviin. Kriisitilanteissa tarvitaan yhteiskunnan saumatonta, hallittua yhteistoimintaa.
Realistiselle pohjalle rakennettu  kokonaisuus luo arkiturvallisuutta. Kaupunki jossa ei tarvitse pelätä ilkivaltaa, väkivaltaa on houkutteleva kohde palveluille ja matkailulle.

Kaupunkisuunnittelu, valaistus, valvontakamerat, vartiointi ovat käytännön keinoja vaikuttaa kaupunkiympäristön turvallisuuteen. Turvallisuuskoulutusta ja tilannetietoa tulee ja pitää tarjota.  Sosiaaliset ongelmat, syrjäytyminen, huono-osaisuus, kasautuessaan jollekin alueelle, ovat suurimpia turvallisuusriskejä.  
Ratkaisuja tulee hakea kaavoituksesta asunto-, liikenne- ja sosiaalipolitiikkaan.  Yhteistyön pitää sujua poliisin, puolustusvoimien ja Huoltovarmuuskeskuksen kanssa. Kunnan hallinnon tulee osallistua valmiusharjoituksiin, jatkuvasti tunnistaa, arvioida ja ennaltaehkäistä asukkaisiin kohdistuvia turvallisuusuhkia.
On tärkeää että päättäjät ymmärtävät turvallisuusuhkien kokonaiskuvan, sillä turvallisuuden perusta valetaan kunnissa.


Elina Suonio-Peltosalo
Naisjärjestöjen Keskusliiton  vpj
Valtakunnallisen Maanpuolustuskurssin  suorittanut 2017
kuntavaaliehdokas (kok)

Yhteisöverotulojen romahdus n. 7 vuotta sitten, viiveellä tullut verotulojen tasaus valtiolle ja työttömyyden kasvu saivat kaupungin talouden numeroiden valossa näyttämään katastrofaaliselta. Paniikkinappia painamalla ei kuntataloutta kuitenkaan saada hallitusti tasapainoon. Kuntatalous on kokonaisuus, jonka ymmärtäminen vaatii valtionosuus- ja verontasausjärjestelmien tuntemusta.

Heti kuntaliitoksen jälkeen, vuoden 2009 syksyllä päättäjät ja virkamiehet heräsivät nopeasti muuttuneeseen tilanteeseen. Työpaikat ja verotulot alkoivat rakennemuutoksen myötä kadota Salosta hurjaa vauhtia. Kaupungin piti sopeuttaa menojansa väheneviin tuloihin. Ollessani tuolloin kaupunginhallituksen puheenjohtaja, aloimme hyvässä yhteistyössä virkamiesjohdon ja luottamushenkilöiden kanssa virittää päätöksentekokoneistoa sellaiseksi, että vaikeita sopeuttamispäätöksiä pystytään viemään läpi mahdollisimman yksimielisesti.

Parhaiten tämä konkretisoitui vuonna 2011, jolloin tehtiin budjettia vuodelle 2012. Vuonna 2012 jouduimme tekemään myös vaikeita henkilöstöä koskevia leikkauksia. Tuolloin päätettiin mm. koko henkilöstöä koskevista lomautuksista. Päätösten johdosta kaupungin menojen kasvu taittui kesäkuussa 2012, kääntyen reippaaseen laskuun.
Viime kuntavaalien jälkeinen kaupunginhallitus päätti jopa dramaattisen prosessin jälkeen luopua lomautuksista, mutta onneksi muita säästötoimenpiteitä kuten vaikeutettua rekrytointia, sijaisten käytön rajoittamista ja säästöjen hakemista ”pienistä puroista” jatkettiin ja uusiakin pohdittiin.

Salon kaupungin taloudesta ja sen hoidosta on viime vuosina luotu erilaisia mielikuvia toisten päättäjien epäonnistumisesta ja vastaavasti toisten onnistumisista. Todellisuudessa kuntapäättäjien rooli Salon talouden muutoksissa on pieni. Kuten aiemmin kuvasin, on totta, että menojen kasvu saatiin taitettua viisi vuotta sitten. Saman vuoden tilinpäätös oli kuitenkin 40 miljoonaa euroa alijäämäinen, johtuen yhteisöverotuottojen romahduksesta ja aiempien vuosien verotulojen tasauksesta valtiolle. Miten sitten on mahdollista että neljä vuotta myöhemmin Salo ylsi vuoden 2016 tilinpäätöksessään plussalle?

Tässä muutamia lukuja, jotka nopeasti selittävät muutoksen: Kun vuonna 2011 Salo sai valtionosuutta n. 65 miljoonaa, sai se viime vuonna n.109 miljoonaa – eli 44 miljoonaa enemmän. Kun vuonna 2016 Salo sai kunnallisveroa 154 miljoonaa, sai se viime vuonna 173 miljoonaa – eli 19 miljoonaa enemmän.
Talouden muutos selittyy siis pääosin tulojen muutoksella joihin Salon päätöksillä ei ole voitu vaikuttaa paitsi kunnallisveron tuottoon siltä osin, että veroprosenttia on nostettu tällä vaalikaudella kaksi kertaa - yhteensä 1,25 %. Rahassa tämä merkitsee reilua puolta tuosta 19:sta miljoonasta. Loppu verotulojen kasvu selittyy Nokian ja myöhemmin Microsoftin maksamista ”eropaketeista” irtisanotulle henkilöstölle ja niiden tuottamista verotuloista.

Kaupungin talous vaatii toimenpiteitä myös tulevilta päättäjiltä. Uuden valtuuston on mietittävä tarkkaan, miten tuleva sote- ja maakuntauudistus otetaan Salossa vastaan. Kun tiedossa on, että sote- palveluihin tarvittavat rahat siirtyvät maakuntahallinnolle, jää nykyisistä verotuloista 12,3 prosenttia saamatta. On käytävä läpi tarkkaan kaikki kiinteistöihin ja toimintaan liittyvät kaupungille aiheutuvat menot, ja luovuttava niistä täysimääräisesti.
Vaikeaksi asian tekee rajanveto ennaltaehkäisevän toiminnan järjestämisestä ja rahoituksesta. Muutos ja siihen sopeutuminen vie varmasti aikaa ja lopullinen toiminta muotoutuu pidemmän ajan kuluessa.

Juhani Nummentalo
Kokoomus

K-Supermarket

ksupernetti1

Lue uusin lehti (Lehtiluukku)

133096

Mainoksia

 

Eteläisen Salon paikallislehti


Kiinnostaisiko oma mainoksesi tässä?
Ota yhteyttä!

Vastuullista journalismia

Uusin lukijan kuva

  • Sienet kiipesivätNew
  • Kuvaus: Näiltä sieniltä eivät varpaat kastu, tuumii kuvan lähettänyt Keijo Hillgen.

Perniönseudun Lehti Oy | Lupajantie 1 | 25500 Perniö | (02) 735 2300 ilmoitukset ja tilaukset | (02) 735 2301, (02) 735 2302 toimitus | fax. (02) 735 2284

Tämä julkaisu on suojattu tekijänoikeuslailla. Tekijänoikeuslain nojalla kopiointi muuhun kuin yksityiseen käyttöön edellyttää oikeudenhaltijan luvan.
Tekijänoikeusjärjestö Kopiosto myöntää julkaisujen valokopiointiin ja skannaamiseen lupia oppilaitoksille, yrityksille ja muille yhteisöille.
Tarkista onko organisaatiollanne voimassaoleva kopiointilupa. Lisätietoja luvista ja niiden sisällöstä antaa Kopiosto ry www.kopiosto.fi.

Sivuston toteutus: Arttu Arojoki

rss20