Mielipide

Teijon kansallispuistoa mainostetaan luontoalueena jossa opastettuja reittejä pitkin voi harrastaa liikuntaa ja samalla kokea alueen luontoa.

Lapsenlapset tulivat meille viime viikolla viettämään hiihtolomaansa. Kun kerrankin täällä on luminen talvi päätimme tehdä hiihtoretken ja löysimme netistä paikallisen retkiladun Teijolta.
Netistä näki että retkilatu alkaa Mikkossuon pysäköintialueelta. Lähdimme ajamaan sinne.

Ensimmäinen yllätys tuli vastaan kun piti kääntyä Teijon tieltä pysäköintialueelle johtavalle tielle. Tie oli auraamaton. Joku isompi maasturi oli ajanut pyöräurat. Pikkuatomme pohjapellit luisuivat lumen päällä ja sydän kurkussa ajoimme uria pitkin noin kilometrin pituisen matkan pysäköintialueelle. Jos vähänkin olisi ajanut urista sivuun tai vastaan olisi tullut toinen ajoneuvo niin olisimme jääneet kiinni lumeen. Pääsimme perille ja lähdimme hiihtämään. Kävi heti ilmi että latua ei ollut juurikaan hoidettu ja ensimmäinen kilometri meni jonkun ajoneuvon pyöräuria pitkin. Tämän jälkeen latu hieman parani. Monessa kohdassa oli puita kaatunut ladun yli haittaamaan hiihtoa. Puut olivat pieniä ja oletettavasti laduntekijän olisi ollut helppo poistaa ne ladulta.

Yhdessä kohdassa latu kääntyi 90 astetta vasemmalle. Parin kilometrin päästä latu päättyi maantiehen. Ei auttanut kun hiihtää takaisin. Aavistimme että siinä missä latu kääntyi vasemmalle niin olisikin pitänyt kääntyä oikealle. Eikö voisi vähän paremmin viitoittaa latua? Pääsimme lopulta takaisin pysäköintialueelle. Tällä reitillä ei ollut yhtään taukopaikkaa jossa olisi olisi voinut syödä eväitään vaan ne saimme syödä ladun vieressä.

Älkää ihmeessä mainostako tätä retkilatua jos sitä ei hoideta!
Kaiken kukkuraksi saimme puolet hiihtomatkasta kuunnella laskettelumäen suunnalta tulevan pauhaavan kovaäänisen melua.

Terveisin
Fredrik Koivusalo ja lapsenlapset

Viime joulukuussa Naantalissa vietettiin 100 vuotta kalaa Saaristomereltä -juhlaseminaaria. Aiheet käsittelivät elinkeinon vaiheita sillinlaivaston historiasta sinisen biotalouden mahdollisuuksiin.

Puheenvuoroja kuuntelemassa ja aiheesta keskustelemassa oli kalastajia, kalankasvattajia, kalanjalostajia, tutkijoita, järjestöjen edustajia ja virkamiehiä. Yhteinen tahtotila turvata elinkeinokalatalouden tulevaisuus on voimakas. Myös tulevilla sukupolvilla tulee olla mahdollisuus nauttia elinvoimaisista ja kestävällä tavalla hyödynnetyistä kalakannoista.

Kaupan alalta kuultiin positiivista viestiä; valtaosa kuluttajista haluaisi syödä nykyistä enemmän kalaa. Ennusteiden mukaan kysyntä tulee kasvamaan, sillä kalassa on lukuisia mahdollisuuksia niin ruokana kuin biotalouden materiaalinakin, ja kala voisi olla yksi vaihtoehto väestönkasvun myötä lisääntyvään proteiinin kysyntään. Kalansyönnillä on tutkitusti positiivisia terveysvaikutuksia, mikä on tärkeä tekijä kansanterveyden ja -talouden näkökulmasta. Tällä hetkellä yli 80 % kalasta tuodaan ulkomailta ja vienti on vähäistä, vaikka kotimaisen kalatalouden arvoketjun kehittymiselle ja alan kasvulle olisi hyvät edellytykset.

Suomalaiset kalastajat ja kalankasvattajat tahtoisivat vastata paremmin kasvavaan kysyntään. Kotimaista kalastusta kuitenkin rajoitetaan tiukoin kansallisin kalastusrajoituksin. Kuhan alamittaa koskevat säädökset iskevät Saaristomeren ammattikalastukseen kipeästi. Kalastajien ahdinko syvenee, ja tulot vähenevät, mutta hylkeiden ja merimetsojen syömä kalamäärä kasvaa vuosi vuodelta. Parempina aikoina investoineet kalastajat sinnittelevät vielä, mutta uusien tulo alalle on vähäistä. Vesiviljelyn kehitystä jarruttaa ja paikoitellen jopa estää ankara ja hidas lupajärjestelmä.

Seminaarissa eräs 50-luvulta saakka kalastanut kalastaja totesi, että nykytilanne on erittäin surullinen. Vaikka meillä olisi paljon hyviä ideoita kalastuksen kehittämiseksi, niistä ei ole apua, kun hylkeet karkottavat ja syövät kalat kalastajien apajilta. Onko todella niin, että suomalaisten on luovuttava kotimaisesta kalatalouselinkeinosta ja lähialueella pyydetystä ja tuotetusta kalasta?

Jo vuosien ajan on luvattu edistää kalatalouselinkeinoa, kestävää kehitystä ja sinistä biotaloutta. Samalla on korostettu lähiruuan ja kotimaisen ruuan tärkeyttä. Seminaarissa kuullun perusteella on selvää, että enää lupaukset eivät riitä. Elinkeinokalatalouden kehityksen kääntämiseksi päättäjiltä tarvitaan nyt rohkeutta ja halua tehdä nopeita päätöksiä koskien investointeja, haittaeläinkantojen vähentämistä ja kalastuksen kansallisia rajoituksia. Vain siten saamme turvattua kotimaisen kalan saatavuuden jatkossakin.

100 vuotta kalaa Saaristomereltä hanke

Olavi Sahlstén
Saaristomeren Ammattikalastajat ry

Anu Niinikorpi
L-S Kalatalouskeskus ry

Perniönseudun Lehden edellisessä numerossa oli kirjoitettu artikkeli susireviirityöryhmän toiminnasta. Tekstissä oli epäselvyyksiä, joita haluamme korjata.

Susireviiriyhteistyöryhmän tarkoitus on luoda kokonaisnäkemys susitilanteesta, tiedottaa sekä suunnitella ja toteuttaa toimenpiteitä, joilla voidaan ennaltaehkäistä mahdollisia ongelmia. Ryhmään on pyritty saamaan edustajia eri sidosryhmistä.

Salo-Raaseporin susireviiriyhteistyöryhmään on kuulunut neljä metsästäjien edustajaa, kaksi lammastilallista, harrastetilallinen, maanomistaja, sekä luonnonsuojeluyhdistyksen ja kyläyhdistyksen edustaja. Tarkoituksena on ollut istua saman pöydän äärellä keskustelemassa, vaikka näkemykset eroavatkin.

Muutama päivä ennen edellistä kokousta alkoi metsästäjien edustajilta tulla sähköpostiviestejä, joissa he ilmoittivat eroavansa. Mitään selvitystä ei kukaan antanut, eikä tästä tai mahdollisista ongelmista oltu keskusteltu ryhmän sisällä missään vaiheessa.

Tällä hetkellä reviiriyhteistyöryhmässä istuu neljä jäsentä sekä kaksi Suomen riistakeskuksen edustajaa. Muualla Suomessa ryhmien koko on 5 – 9 jäsentä. Ryhmään toivotaan myös metsästysharrastajien edustajaa mukaan toimintaan.

Epäselvyyksiä aiheuttaa helposti susien ja susilaumojen määrä alueella.
Vanhasta Salo-Raaseporin laumasta ammuttiin viime talvena kantavana ollut naaras. Tällä hetkellä alueella liikkuu 2-3 sutta.
Raasepori-Snappertuna laumasta ammuttiin lauman lisääntyvä uros, jolloin nuori naaras jäi kuuden pennun kanssa alueelle.

Susilaumassa ruoan hankinnassa suurimman työn tekee lauman lisääntyvä pari yhdessä. Lauman hajotessa ruoan hankinta vaikeutuu, mikä puolestaan saattaa lisätä kotieläinvahinkoja alueella.
Lisätietoja yhteistyöryhmän toiminnasta saa jäseniltä ja heille voi esittää myös toivomuksia.
Yhteystiedot löytyvät Suomen riistakeskuksen sivuilta.

Anna-Maria Lamminen
Kjell Lindholm
Jarmo Markkanen

Vuosi vaihtui ja lonkerot ja nelosolut ilmaantuivat tavallisten kauppojen hyllyille. En edes muista, kuinka kauan uudistusta on vatvottu eestaas. Joidenkin poliitikkojen mielestä asia oli hirvittävä. Maksat uhkasivat paukkua ja väkivaltarikokset lisääntyisivät, kun kaupan kaljan prosentti muutaman kymmenyksen nousee.

Minä en kaupoissa juuri käy, mutta rouvan havaintojen mukaan neloskaljat olivat saaneet olla ihan rauhassa, ryntäystä ei syntynyt. Varmaan Pekka Puska pettyi.

Ongelma ei ole prosenteissa vaan siinä, että parikymmentä prosenttia Suomessa käytettävästä alkoholista kannetaan Virosta. Suomelta jää saamatta satoja miljoonia euroja verorahoja.

Jos poliitikot olisivat järkeviä, he laskisivat kaljan verotusta hiljalleen, jolloin Viron tuonti tyystin tyssähtäisi. Euroopassa matkaillessaan huomaa, että lähes kaikissa maissa olutta, viinejä ja teräviä löytyy vapaasti kauppojen hyllyistä murto-osalla siitä hinnasta, mitä Suomessa kiskotaan. Ei noissa väkeviä maitokaupoissa myyvissä maissa sen kummempia juoppoja näe kuin Suomessakaan. Saman tien se vaikuttaisi ravintoloiden palveluihin myönteisesti ja lisäisi talouden nousua. Koko uudistus on niin olematon, ettei sillä ole mitään merkitystä alkoholin aiheuttamiin ongelmiin. Alkoholipolitiikkaa pitäisi uudistaa pitkällä tähtäimellä radikaalisti ja Alkon monopoli murtaa, koska se on jäänne kieltolain ajalta.

Tapio Äyräväinen
kaupunginvaltuutettu (ps)

Lokakuussa hallitus pääsi sopuun sote-uudistuksen ja erityisesti valinnanvapauden eteenpäinmenosta.
Hyvä on, että julkisten palveluiden pakkoyhtiöittäminen nyt poistui ja aikataulu piteni eli saadaan lisää aikaa uudistuksen läpivientiin. Oman sote-keskuksen valinta olisi kansalaisilla edessä vuoden 2021 alussa. Silloin voisi valita haluamansa sote-keskuksen, joko maakunnan omistaman tai yksityisen. Tarvitsemiinsa toimenpiteisiin saisi asiakassetelin, jolla voisi ostaa leikkauksen haluamaltaan yritykseltä.

Valinnanvapaus kuulostaa hyvältä, mutta tuo mukanaan suuria uhkia. Erikoissairaanhoitomme on tällä hetkellä monilla mittareilla mitattuna maailman kärkeä ja sen toimintaan ollaan tyytyväisiä. Siitä huolimatta yksityisiä terveyspalveluyrityksiä ollaan nyt päästämässä myös erikoissairaanhoidon palvelujen tuottajaksi asiakassetelien myötä, vaikka alun perin valinnanvapauden piti koskea vain perusterveydenhuoltoa. Kun asiakasseteleitä tullaan antamaan mm. kiireettömiä leikkauksia varten voi tuloksena olla, että erikoissairaanhoitomme toimivuus vaarantuu, kun lääkäreitä alkaa siirtyä yksityisten yritysten palvelukseen. Päivystystä ei ehkä aina ja kaikkialla pystytä jatkossa enää ylläpitämään, hoidon laatu heikkenee, vaativan hoidon esim. syövän ja sydänkirurgian saatavuus heikkenee. Myös laadukas tutkimus ja opetus voi vaarantua.

Sote-uudistuksella tavoitellaan sosiaali- ja terveyspalveluiden integraation eli joustavien palveluketjujen lisäämistä. Tämä ei hallituksen mallissa toteudu, koska sosiaalipalveluita ei voida viedä yksityisiin sote-keskuksiin kuin ainoastaan neuvonnan ja ohjauksen osalta. Kun palveluita voi asiakassetelein ostaa haluamastaan paikasta lukemattomilta eri palveluntuottajilta ei tämä ole eheiden palveluketjujen kannalta paras malli. Paremman integraation varaan oli laskettu myös suuri osa toivotuista 3 mrd säästöistä. Nyt kun sitä ei tapahdu voivat kustannukset nousta. Nousevatko silloin asiakasmaksut vai karsitaanko palveluita?

Sote-uudistuksella pitää voida vähentää asiakkaiden pompottelua luukulta toiselle, puuttua kasvaviin hyvinvointi- ja terveyseroihin, ihmisten pitää saada apua oikea-aikaisesti ja ongelmia pitää pystyä ennaltaehkäisemään.
Mikään edellä mainituista tavoitteista ei toteudu ilman toimivaa sote-integraatiota – siis sosiaali- ja terveyspalvelujen saumatonta yhteistyötä asiakkaan parhaaksi. Sen sijaan aikaan saadaan erikoissairaanhoidon pirstaloiminen, vaikka se on niin kansainvälisten tutkimusten kuin asiakkaiden kokemuksenkin osalta toiminut parhaiten ja ollut sitä paitsi kansainvälisesti kaikkein kustannustehokkain osa järjestelmäämme.

Eeva-Johanna Eloranta, kansanedustaja, sd

K-Supermarket

ksupernetti1

Lue uusin lehti (Lehtiluukku)

133096

Mainoksia

 

Eteläisen Salon paikallislehti


Kiinnostaisiko oma mainoksesi tässä?
Ota yhteyttä!

Vastuullista journalismia

Uusin lukijan kuva

  • Harvinainen isotoukohärkä Lintilässä
  • Kuvaus: Lindilässä käenrieskojen keskellä kulki suuri koppakuoriainen viime viikolla. Syken dosentti Samuli Korpinen tunnisti lajin harvinaiseksi isotoukohäräksi, jonka luultiin jo hävinneen. Viime vuosina lajia kuitenkin on tavattu Hämeessä ja läntisellä Uudellamaallakin. Isotoukohärkää ei tule kuitenkaan ottaa käteen, sillä se ruiskuttaa uhattuna ärsyttävää myrkkyä. –Lindilän luontopäiväkirjaan saatiin mukava lisä, iloitsee kuvan lähettänyt Sakari Korpinen.

Perniönseudun Lehti Oy | Lupajantie 1 | 25500 Perniö | (02) 735 2300 ilmoitukset ja tilaukset | (02) 735 2301, (02) 735 2302 toimitus | fax. (02) 735 2284

Tämä julkaisu on suojattu tekijänoikeuslailla. Tekijänoikeuslain nojalla kopiointi muuhun kuin yksityiseen käyttöön edellyttää oikeudenhaltijan luvan.
Tekijänoikeusjärjestö Kopiosto myöntää julkaisujen valokopiointiin ja skannaamiseen lupia oppilaitoksille, yrityksille ja muille yhteisöille.
Tarkista onko organisaatiollanne voimassaoleva kopiointilupa. Lisätietoja luvista ja niiden sisällöstä antaa Kopiosto ry www.kopiosto.fi.

Sivuston toteutus: Arttu Arojoki

rss20