Mielipide


Perniön koululaiset ovat hassussa tilanteessa, kun Perniön hammashoitolan remontti ei ole valmistunut. Koululaisia kutsutaan hammaslääkäriin keskustaajamaan. Vähän hammaslääkäriajasta riippuen, reissussa menee kolme neljä tuntia, kuinka linja-autot sopivat.

Tunnin voi ehtiä olemaan koulussa aamulla tai iltapäivällä.
Linja-automatka  maksaa reilusti yli kympin ja reissun aikana menee kouluruokailu ohi. Syöminen maksaa ainakin vitosen. Eikä kaikilla lapsilla ole aavistustakaan , missä on Läntinen terveysasema.

Tietenkään parikymppiä ei ole paljon pääsystä maksuttomaan hammashuoltoon, mutta olisiko tätäkin voinut miettiä.
Perniön hammaslääkärit tekevät työtä jossain muissa hammashoitoloissa. Miksi siellä ei urakoida keskustan jonoja lyhyemmiksi ja jatketa omista potilaista vauhdilla sitten kun oma hoitola on käytössä?

 

En ehdi lapselle kuskiksi



Jäteasemalle ei ehdi
Rouskis perusteli Perniön pienjäteaseman niukkoja aukioloaikoja vähäisellä asiakasmäärällä.
Tietysti asiakasmäärä on pieni, kun aukioloaikaa nipistettiin ja kaiken lisäksi siirrettiin aikaisemmaksi.
Kauempana työssä käyvät eivät ehdi asemalle millään ennen kuutta vaikka kärry olisi lastattu valmiiksi.
Ehdotankin, jos aukioloaikaa ei saada lisää, aukiolo siirretään takaisin ja asema pannaan kiinni seitsemältä.
Rouskis painottaa kovasti ympäristöarvoja. Siihen pitäisi kuulua turhan autolla ajamisen välttäminen, niin kuin jätekärryn hinaaminen Korvenmäkeen.

Ei ajoa

 



Antti Allén kirjoitti (Perniönseudun lehti 6.8.2009) Laurin markkinoiden ja Särkisalo-päivän merkityksestä paikallisen kotiseutuidentiteetin säilyttäjinä. Vuoden alussa kymmenestä kunnasta muodostettiin yksi uusi, Salon kaupunki. Olen samaa mieltä Allénin kanssa siitä, etteivät vanhat kunnat mihinkään häviä, ne ovat osa niissä asuvien ihmisten identiteettiä ja sielunmaisemaa.
Ensimmäinen kotiseutuni on Somero, olen siellä syntynyt Paasikiven ja Kekkosen vallanvaihdon aikoihin. Tähän kotiseutuidentiteettiasiaan otankin rohkaisevan esimerkin Somerniemestä, joka oli itsenäinen pieni kunta vuoteen 1977 asti, jolloin se liitettiin Someroon. Kuntaliitoksesta on jo yli kolmekymmentä vuotta aikaa ja edelleen Somerniemen alueella asuvilla on vahva kotiseutuidentiteetti ja ”somerniemeläisyys”. Tästä hyvänä esimerkkinä on kesälauantaisin toimiva Somerniemen kesätori, mikä sai alkunsa runsaat kaksikymmentä vuotta sitten muutaman ennakkoluulottoman kyläläisen ideoista ja toiminnasta, tänä päivänä kesälauantaisin torikansaa on parhaimmillaan kuusi tuhatta henkeä.
Toinen kotiseutuni on Muurla, jossa olen asunut vuodesta -87, Someron ja Muurlan väliin jäi kymmenen vuotta Hämeenlinnan seudulla, Halikossa ja Salossa. Ne olivat kuitenkin sen verran lyhytaikaisia asuinpaikkoja, ettei niistä vielä tullut varsinaista kotiseutua.
Kuluvana kesänä myös Salon kaupunki on ollut mukana kotiseutukierroksella eri puolilla uutta kaupunkia pidetyissä kesätapahtumissa, Pertun päivä Perttelissä ja Muurla-päivä ovat vielä edessä.
Haluankin kannustaa kaikkia kuntalaisia ottamaan haltuun uusi Salo vierailemalla paikallisissa tapahtumissa ja osallistumaan oman alueen tapahtumiin yhdessä tekemällä ja kokemalla.
Perniöläisyys ja muurlalaisuus muiden mukana varmasti säilyvät uudessa Salossakin, ja vuoden päästä vietetään taas kesää yhdessä, paikkakuntatapahtumien merkeissä.

Ari Aalto
Muurla

 

Mielenkiinnolla ja harmissanikin olen seurannut valtion palveluiden vähenemistä pienemmistä keskuksista.
Kansaneläkelaitos tekee omia leikkauksiaan, edelleen valtion laitokseksi kai laskettava Itellakin nipistää toimipaikkojensa kokoa ja määrää. Poliisista puhumattakaan. Päätään saa raapia kyllä, kun alkaa miettiä elämää parikymmentä vuotta sitten. Vanhasta puhelinluettelosta saa Perniön kohdalta löytää esimerkiksi lähemmäs kymmenen postin toimipaikkaa.  Poliisiasemalla oli aikanaan Perniössä peräti yövuoro, seuraava asema oli heti Kemiössä ja Taalintehtaallakin kai oli joskus omansa.
Joskus muistan kuulleeni lupailuja siitä, että poliisilla ja lupatoimistolla voisi edelleen olla ”maaseutupäiviä” ,  jolloin Perniön toimistossa olisi vastaanotto. Onko tämä ajatus ihan haudattu, ainakin toistaiseksi ovi on ollut ohikulkiessani tiukasti kiinni.
Edelleen jää miettimään sitä, mistä joskus 35 vuotta sitten oli varaa ja tahtoa pitää nämä peruspalvelut lähes joka taajamassa.

Olisihan se hyvä
Tiedän, että monelle koira on kuin perheenjäsen mutta kohtuus olisi siinäkin oltava. Ethän ottaisi pikkulasta mukaan esimerkiksi metelin keskelle rock-konserttiin. Miksi  moni sitten ottaa koiransa, varmaan hyväluontoisen ja kiltin, mukaan yleisötapahtumiin. Koiria näkee esimerkiksi iltatoreilla ja kaiken huippuna viime viikolla Turun Tall ships racessa. Jo kaukaa saattoi nähdä, että moni narun päässä kulkenut koira olisi mieluusti ollut ihan missä vaan muualla ja pelkäsi tungosta ja hälyä ja vieraita hajuja.
Tosi koiran ystävä ei yhdistä omaa iltatorilenkkiään ja koiran lenkitystä.

Metsäpolulle pissalle
Kävelin tässä eräänä päivänä kaikessa rauhassa pihallamme. Kostea varpaita kutitellut nurmikko tuntui ihan mukavalta, kunnes erään kohtalokkaan askeleen jälkeen jalan alla tuntui kaikkea muuta kuin ruohoa. Katsoin jalkoihini ja näin, että arvaukseni oli osunut oikeaan – koiran kakkakasahan se siinä! Ovatko koirien omistajat tosiaan näin välinpitämättömiä vai onko läjän siivoamiseen käytettävä muovipussi liian raskas taakka kannettavaksi?
Koirien läjät ovat jo monet kerrat puhuttaneet ihmisiä sanomalehtien tekstari- ja mielipidepalstoilla. Muutosta ei kuitenkaan huomaa; läjiä löytyy niin pihoilla kuin puistoistakin. Itse koirien vika tämä ei ole, eikä tässä pidä käydä yleistämäänkään, eivät kaikki omistajat jätä kasoja siivoamatta. Tähän väliin voisinkin kiittää niitä, jotka siivoavat pörröisen perheenjäsenensä jäljet: kiitos!
Pistää kyllä mietityttämään, että mitäs sitten, kun pilkka osuu omaan nilkkaan. Mitäs sitten kun näiden laiskojen koiranomistajien pihaan ilmestyy läjä ja he tai heidän pienet lapsensa astuvat siihen? Vai vetoavatko he nyt siihen, että vain lannoittavat toisten pihoja, eikä pieni lannoitus omalla pihallakaan ole pahasta? Hehän vain tekevät jokapäiväisen ekoteon? Voin kyllä sanoa, että minä ja varmasti monet muutkin, osaamme lannoittaa puutarhamme itse, kiitos vain.  Jos nyt pitää välttämättä olla niin ekologisia, niin luopukaa vaikka tv:n katselusta. Ainiin, ja puistojenkin lannoittamisesta huolehtii kaupunki!

- Mämmi

K-Supermarket

ksupernetti1

Lue uusin lehti (Lehtiluukku)

133096

Mainoksia

 

Eteläisen Salon paikallislehti


Kiinnostaisiko oma mainoksesi tässä?
Ota yhteyttä!

Vastuullista journalismia

Uusin lukijan kuva

  • Sienet kiipesivät
  • Kuvaus: Näiltä sieniltä eivät varpaat kastu, tuumii kuvan lähettänyt Keijo Hillgen.

Perniönseudun Lehti Oy | Lupajantie 1 | 25500 Perniö | (02) 735 2300 ilmoitukset ja tilaukset | (02) 735 2301, (02) 735 2302 toimitus | fax. (02) 735 2284

Tämä julkaisu on suojattu tekijänoikeuslailla. Tekijänoikeuslain nojalla kopiointi muuhun kuin yksityiseen käyttöön edellyttää oikeudenhaltijan luvan.
Tekijänoikeusjärjestö Kopiosto myöntää julkaisujen valokopiointiin ja skannaamiseen lupia oppilaitoksille, yrityksille ja muille yhteisöille.
Tarkista onko organisaatiollanne voimassaoleva kopiointilupa. Lisätietoja luvista ja niiden sisällöstä antaa Kopiosto ry www.kopiosto.fi.

Sivuston toteutus: Arttu Arojoki

rss20