Mielipide

Kiitos Elina Suonio-Peltosalolle tärkeän keskustelun avaamisesta (Perniönseudun lehti 8.10.2009). Uuden Salon kylissä on halua pyrkiä parantamaan maalla elämisen ehtoja, mutta uudessa tilanteessa kyläaktiivien voi olla vaikea löytää tehokasta keinoa saada ajatuksensa päättäjien ja virkamiesten tietoon.

Joissain kaupungeissa on luotu menetelmiä, joilla kaupungin suuntaan kyliltä tulevat viestit kanavoidaan päätöksenteon valmistelun osaksi. On luotu tavallaan polku, johon on merkitty askeleet kylien ja kaupungin yhteistyölle. Tällaisen polun etuna on, että kylät tietävät asiansa etenevän asiallisella tavalla kaupungin virkakoneistossa. Samalla virkamiehen työ helpottuu, kun hänellä on selkeä menettelytapa, jota soveltaa, eikä tarvitse kussakin tapauksessa pohtia asian eteenpäin viemistä eri tavoin. Näin myös erilaiset tavat lähestyä kaupunkia pääsevät samalle viivalle, ja perinteisempiäkin yhteydenottotapoja käyttävien kylien ääntä kuullaan tasavertaisesi muiden rinnalla.

Kun kylä alkaa laatia kyläsuunnitelmaa tai muuten haluaa tuoda esille ajatuksia kylän tai sen palveluiden kehittämisestä, voisi kylä ottaa asiassaan yhteyttä virkamieheen tietäen, että asia etenee luodun menettelytavan mukaan. Näin esim. virkamiehen puutteellinen aluetuntemus ei ratkaise asian etenemistä, vaan kaikkien aktiivisten kylien ääni kuuluisi.

Toisaalta, kun virkamiehet pohtivat jonkun kylän tilannetta ja näkevät asioissa muutostarpeita, ottaisivat he ensin yhteyttä kyläyhdistykseen tai vastaavaan. Kun asioista ja vaihtoehdoista keskustellaan jo päätösten valmisteluvaiheessa, paranevat päätökset ja kylien elämän kannalta tärkeät asiat tulevat huomioon otetuiksi jo alusta alkaen.

Tätä 'polkua' tai menettelytapaa tarkoitin aluetoimikunnille jättämässäni aloitteessa maaseutuohjelmasta. On ilahduttavaa, että aluetoimikunnat ovat ottaneet vankasti kiinni alueiden etujen ajamisessa. Sitä todella tarvitaan, kun kaupunki on nyt näin laaja. Kaupungin ei tule keskusjohtoisesti visioida kylien elämää, vaan luottaa kylien asiantuntijuuteen omassa asiassaan. Se on hyvän maaseutupolitiikan perusta Salossakin.

Jaana Shelby
Kaupunginvaltuutettu (KD)
Salon Aijala


Aluksi pala nostalgiaa: muistan sen hyvin, kun perjantaisin Kosken aseman ”asemaplaanilla” tuli käytyä. Reissuun pakattiin kasa kirjoja mukaan, eikä muuta, sillä reissu ei ollut enempää eikä vähempää, kuin kirjastoautokäynti.
Kirjastoautossa oli aina sitä jotain omaa tunnelmaansa. Kirjakokoelman lisäksi yksi hienoimmista kokemuksista lapselle oli saada painaa sitä nappia, jolla kirjastoauton ovi avautui. Sitten pari rappusta ja oltiin sisällä autossa. Mukaan tarttui normaalisti sarjakuvia; Niilo Pieliset ja Asterixit tuli koluttua läpi moneen kertaan, mutta joskus jopa romaaneitakin tarttui mukaan. Toinen asia on se, että tuliko niitä luettua yhtä hyvin, kuin sarjakuvia.
Sitten koko kirjastoauto toiminta lopetettiin ja tällaisia kokemuksia ei enää tullut. Ehkä myös ikää karttui, eikä enää moisia elämyksiä tullut, mutta jotain kumminkin jäi puuttumaan.
Jokin aika sitten Perniönseudun Lehdessä kerrottiin Jaana Shelbyn (kd) esityksestä laajentaa uuden Salon kaupungin kirjastoauton reittiä niin, että haja-asutusalueillakin tätä palvelua voitaisiin käyttää. Tämä ”nuori napinpainaja” jossakin tuolla heräsi ja kiinnitti huomioni tähän. Vaikkakin nykyisellään asun reilun kilometrin päässä pääkirjaston sivukonttorista, eikä itselleni suoranaista tarvetta auton tarjoamiin palveluihin ole, niin tämä tuntui asialta, joka voisi tulla tapetille. Kuten Shelbykin sen totesi, on ikäihmisiä ja muita, joilla matkaa kirjastoon tulee useita kilometrejä, eikä aikaa, että kuljetusta sinne järjesty. Kirjastopalvelut ovat kumminkin palvelu, joka pitää tarjota kaikille tasapuolisesti. Kirjastoautolla tämäkin tarve saataisiin täytettyä, unohtamatta tietenkään maalaisjärkeä ja kaupunginvaroja.
Joten peukut Shelbylle täältä ”etelästä”. Ties vaikka 10-15 vuoden päästä tämän samaisen lehden palstoilla joku kaltaiseni kirjoittaa omista napin painalluksistaan. Toivottavasti muun, kuin nostalgian muodossa.
LK

Nykyään musiikissa ei ole fiilistä, eikä tunnetta. Tämän päivän musiikki mene aina samalla kaavalla: tylsää tasapaksua soittoa. Soittajat soittavat samalla tyylillä ilman kitarasooloja, riffejä ja muuta jotka antavat musiikkiin sisältöä. Sellainen musiikki on vain soittoa. Ennen vanhaan musiikkia osattiin tehdä.Esimerkiksi 70-luvun rock-musiikissa kuultiin riffejä, kitarasooloja, rumpufillejä. Jokaisesta biisistä tuli entistä parempi ja niissä oli hyvä fiilis. Kun ajatellaan nykyajan heavy `musiikkia´ se on vain räminää. Ennen sekin oli vielä kuunneltavaa. Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta.
Samu Valto
Kaupunkien saastuminen alkaa levitä käsistä, ilmastonmuutoskin uhkaa sekoittaa maapallon. Kuinka paljon puhtaampi luonto olisi jos kaikki kulkisivat polkupyörillä töihin. Autotiet olisivat savuttomien ja saastuttamattomien pyörien peitossa. Pyörien hinnat olisivat kohtuulliset ja terveellisempi valinta ihmisten terveydelle.
Desiré Mattsson



Ylikulmalla on tapahtunut tämän vuoden puolella useita ikäviä asioita: sekä koulun aluetta että kimpparoskista käytetään väärin. Kevään ja kesän mittaan useampi kyläläinen on ottanut allekirjoittaneeseen yhteyttä ja kysynyt voiko kyläyhdistys tehdä asioille jotain.
Roskikseen on laitettu mm. vanhoja puutarhatuoleja ja suurehko määrä ruohonleikkuujätettä sekä sanomalehtipaperia. Jätteitä löytyy myös usein roska-astian ulkopuolelta.
Aina löytyy tietenkin myös niitä jotka käyttävät toisten maksamaa palvelua kuin omaansa. Muutoin ei kyläyhdistys valitettavasti pysty asiaan vaikuttamaan kuin vetoamalla kaikkiin kimpparoskiksen käyttäjien maalaisjärkeen. Mitä enemmän sekajätteen sekaan laitetaan sinne kuulumatonta tavaraa, sitä enemmän roskiksen käyttö tulee maksamaan kaikille. Kimpparoskiksen vieressä löytyy kierrätysroskikset paperille, metallille ja lasille. Kirkonkylällä pienjäteasema ottaa vastaan ilmaiseksi lajiteltuja hyötyjätteitä pieniä määriä keskiviikkoisin klo 15-18. Mikäli esineet ovat vielä niin hyväkuntoisia että joku toinen niistä hyötyy on oikea osoite kirkonkylässä kierrätyskeskus.
Toinen ikävä asia Ylikulmalla on ilkivalta Mussaaren koulun alueella.
Lukkoihin on tungettu tulitikkuja, pihalla on tyhjiä kaljapulloja ja sirpaleita. Viimeisin tuhotyö on viime viikonloppuna, silloin on yritetty polttaa koulun pihalle hankittu junakatos ja hiekkalaatikon istuinlautoja on yritetty repiä irti. Ala-aste ikäisten lasten leikkipaikan turmeleminen lasinsiruilla tai törröttävillä naulanpäillä voi johtaa vakaviin loukkaantumisiin.
Kysymyksessä on äärimmäisen vakava asia jonka suhteen on oltu myös yhteydessä poliisiin. Kyseessä on ilmeisesti mopoikäisten nuorison tekosia koska pihalla on nähtävissä selvät mopoauton jäljet. Vetoan myös tässä sekä nuoriin että heidän vanhempiin, joku tietää asiasta aivan varmasti ja pystyy ehkä vaikuttamaan asiaan niin että tällainen toiminta saataisiin loppumaan.

Elina Muuri
Ylikulman kyläyhdistyksen puheenjohtaja

 

K-Supermarket

ksupernetti1

Lue uusin lehti (Lehtiluukku)

133096

Mainoksia

 

Eteläisen Salon paikallislehti


Kiinnostaisiko oma mainoksesi tässä?
Ota yhteyttä!

Vastuullista journalismia

Uusin lukijan kuva

  • Sienet kiipesivät
  • Kuvaus: Näiltä sieniltä eivät varpaat kastu, tuumii kuvan lähettänyt Keijo Hillgen.

Perniönseudun Lehti Oy | Lupajantie 1 | 25500 Perniö | (02) 735 2300 ilmoitukset ja tilaukset | (02) 735 2301, (02) 735 2302 toimitus | fax. (02) 735 2284

Tämä julkaisu on suojattu tekijänoikeuslailla. Tekijänoikeuslain nojalla kopiointi muuhun kuin yksityiseen käyttöön edellyttää oikeudenhaltijan luvan.
Tekijänoikeusjärjestö Kopiosto myöntää julkaisujen valokopiointiin ja skannaamiseen lupia oppilaitoksille, yrityksille ja muille yhteisöille.
Tarkista onko organisaatiollanne voimassaoleva kopiointilupa. Lisätietoja luvista ja niiden sisällöstä antaa Kopiosto ry www.kopiosto.fi.

Sivuston toteutus: Arttu Arojoki

rss20