Mielipide

Olemme nyt olleet vuoden salolaisia. Nyt pitäisi jo huomata onko jokin asia muuttunut. On muuttunut, meiltä Perniöstä on viety pois lähes kaikki toiminnot. Minä sain alussa sellaisen käsityksen, että pitäjiin perustetaan aluetoimikuntia. Esimerkiksi olisi ollut Perniön aluetoimikunta. Tulikin Perniöntien aluetoimikunta. Keksittiin systeemi, että saadaan jokaiseen toimikuntaan vanhasta Salosta yksi henkilö. Pitäjiltä vietiin tässäkin tapauksessa valta pois, niin kuin vaaleissakin kaikki olivat Salon ehdokkaita. Näin haluttiin pitäjien oma valta tappaa. Kuuluin itsekin narutettavien joukkoon.  
Mitään kunnallisia asiantuntijoita ja kunnallisia poliitikkoja tähän ei haluttu valita. Kirkonkylistä halutaan tehdä nukkumalähiöitä, joissa ei mitään palveluita ole. Vain Halikko jää toimintakeskukseksi. Perniö on jonkinlainen piste tai pilkku tämän vaalikauden. Tämä niin kuin aluetoimikunnatkin toimivat vain tämän vaalikauden.
En käsitä aluetoimikuntaa. Mitä tällaisilla tarinakerhoilla on tekemistä ilman  määrärahaa ja päätösvaltaa. Olisi mukava tietää, oliko kerhossa edes puhetta Perniön Kelan toimiston lopettamisesta.
Perniöläisille ei uskota enää ruuan laittoakaan, vaan se tuodaan Halikosta. Tulee kuulemma halvemmaksi keittää isossa padassa  kuin useassa pienessä kattilassa. En käsitä, missä kohtaa säästetään, kun Perniössäkin olivat hyvät keittiöt olemassa. Keittäjä tarvitaan kuitenkin lämmittämässä ruoka, niin vanhainkodissa, kouluissa, sairaalassa ja muissa laitoksissa. Kuitenkaan tämä henkilö ei saa siivota, vaan siivouspalvelu hoitaa sen.
Tämän lisäksi ruoan kuljetus tulee maksamaan melkoisesti. Ruuan maku kärsii, lämmitetyistä perunoista tulee nahkaperunoita.
Puhutaan , kuinka suuren velan Salo sai Perniöstä, unohdetaan kuinka suuren omaisuuden Perniöstä Salo sai. Maat, metsät, monet uimarannat, kerros- ja rivitalot, koulut, sairaala, vanhainkodit, 1947 valmistunut komea kunnantalo, jota kuitenkaan ei saada kaupaksi. On keksittävä sinne jotain toimintaa, että edes lämmityskustannukset saadaan maksettua. Yksi konsti olisi jättää vesihana auki, niin hometalon voisi purkaa. Kokemusta on Nummin tehdashallista. Meri myös huuhtelee Perniötä, joten Saloon tuli paljon merenrantaa lisää.
Halikko kuitenkin on Salon lempilapsi, ottihan Salon kaupunki Halikon vaakunankin omakseen.
Seurakunnan puoleltakaan ei parannuksia Perniöön löydy. Hyvä kanslisti ja taloustirehtööri siirrettiin Halikkoon. On myös arvoitus, mistä eri tilaisuuksiin pappi tai kanttori tulee, tuntevatko he pitäjäläisiä yhtään. Minusta messut kirkossa voisi lopettaa ja pitää vanhanajan kirkonmenoja . Kerran kuukaudessa olisi ehtoolliskirkko niin kun ennen. Kirkon vapaaehtoiset työntekijät voisivat tarjota kirkkokahvit Seurakuntatalolla, jossa olisi vapaaehtoinen kahviraha 2 €. Ainakin vanhempi väki kokoontuisi tarinoimaan.  Tällainen käytäntö on esimerkiksi Karjalohjalla
Vuonna 1996 kirjoitin Perniön vaakunasta mielipiteeni, mutta lopuksi totesin, että hyvä vaakuna on ja pysyy, se siitä. Samassa kirjoituksessa mainitsin kuinka museonhoitaja kehotti perniöläisiä  yhteisöjä ja yksityisiä tulemaan perustamaan lehmuspuistoa Museomäelle, 10 vuoden päästä ne revittiin pois, että se myös siitä.  
” Kuinas tesä ny nein kevei, ku paranuksi lehretti hakema ”  
Vaarnumme Faar
Jotain kummallista on liikunnan harrastajien kohtelussa.
Punttisalilla käynti maksaa, hiihtäminen ei.
Tietysti latu on halvempi tehdä ja ylläpitää, vaikka valot palavat aika pitkään ja lumettomana aikana turhaan.
Punttisali ja hiihtäminen edistävät kumpikin terveyttä ja pitävät ihmistä kunnossa, ainakin teoriassa säästävät terveydenhoitomenoissa.
Minkä takia toisesta pitää maksaa ja toisesta ei.
Onko kenellekään tullut mieleen arvioida, kuinka paljon maksuton punttisali saattaisi säästää terveydenhoitomenoissa ja olisiko se vetovoimatekijä, kun uusia asukkaita haalitaan.
Tai sitten pannaan tasapuolisuuden takia latumaksu sähkölaskujen kattamiseksi.

Ei kummankaan käyttäjä
Koulukyytejä tulee minua vastaan usein aamulla.
Yhtä usein kuljettaja sompailee kännykkä korvalla.
Autoilijat ovat haistattaneet pitkät handsfree-laitteille ajat sitten.
Pitäisikö kuitenkin, kun auto on täynnä lapsia, keskittyä vain ajamiseen.
Lenkin jälkeen kyllä näkee puhelimesta kuka on soittanut, jos toiminto on jollekin vieras.
Kenelle valvonta kuuluu, poliisille tietysti, mutta paremminkin palvelun tuottajalle ja tilaajalle.

Ihmettelevä
Sikainfluenssarokotusten toinen aalto on alkamassa Salossa.
Osaksi asia on hoidettu jo ja aika mallikkaasti, koululaisetkin saivat piikkinsä.
Terveyskeskusta sopii kiittää asian hyvästä järjestelystä, rokotuksetkin vietiin kouluille missä lapset päivisin ovat, eikä vanhempien tarvinnut lähteä tenavien kanssa pitkin seutua ajelemaan.
On muitakin, jotka eivät  pääse liikkeelle.   
Missä määrin terveystoimi on varautunut käymään esimerkiksi vanhusten luona? Osa asuu kotonaan, mutta voisiko rokotusmahdollisuuden tarjota esimerkiksi paikkoihin, joissa eläkeläiset ovat päivisin kokoontuneina, esimerkiksi eri kerhojen yhteyteen?
Me työikäiset, autoilevat pääsemme toki terveysasemillekin.

Piikin jo hakenut
Lehdissä, radiossa ja televisiossa ovat viime päivinä olleet puheenaiheena arvot, niin myös kunniamurhat, itsemurhat ja muutkin murhat. Arvoista on siis syytäkin puhua, vaikka sen olemusta ei tunnetakaan. Tulos olisi kyllä parempi, jos ymmärrettäisiin.
Arvot, kunnia ja häpeä ovat ihmisen käyttäytymistä ohjaavista käsitteistä tärkeimmät, ja ne ovat kaikki yhteydessä toisiinsa. Mutta niiden tärkeydestä huolimatta maailma ei ymmärrä niiden todellista olemusta, ja siksi ne jopa sotketaan toisiinsa.
Olipa televisiossa äskettäin surullinen arvokeskustelukin, jossa peräti laadittiin Kymmenen uutta käskyä. Jos joku nykymaailman viisaista on nähnyt, mistä ne syntyvät, ei hänen äänensä ole julkisessa tiedonvälityksessä päässyt kuuluviin. Kaukana menneessä maailmassa näiden käsitteiden synty on kyllä nähty, mutta nämä näkymät on historian kuluessa vaiettu kuoliaaksi.
Arvot ja kunnia ovat ihmismielelle arka asia. Niin kuin ruumis tarvitsee lämmön ja ravinnon, tarvitsee henki arvokokemuksen ja kunnioituksen.
Suurin syy maailmassa tapahtuvaan pahuuteen on maailman suurin väärinkäsitys. Ensinnäkin arvo tunnetaan vain väärinymärrettynä sanana. Esimerkiksi: ”Takavarikoidun huume-erän arvo katukaupassa on noin puoli miljoonaa euroa.” Tällä ei todellisuudessa ole mitään tekemistä arvon kanssa.
Mitä kunniaan tulee, sanaa käytetään kahdessa eri merkityksessä. Ensimmäinen merkitys tulee jo kivikaudelta, jolloin kunnia nousi voimasta ja vallasta ja näistä syntyvästä pelosta. Se tulee ajalta, jolloin omaa tahtoa voitiin parhaiten toteutettaa aiheuttamalla muissa pelkoa. Tätä menettelyä sanotaan nykyään terrorismiksi.
Nykyään sana kunnioitus on vain eufemismi, kaunoilmaisu pelolle.  ”Karhua ei pidä pelätä, sitä pitää kunnioittaa!” ”Meidän tulee yli kaiken pelätä ja rakastaa Jumalaa ja turvautua häneen.”
Nyrkkeilykehässä saa kunniaa, kun lyö vastustajansa tajuttomaksi. Kunniakkaalla firmalla menee hyvin, kun sillä on iskukykyä.
Mutta pelko ei synnytä rakkautta, se synnyttää vihaa.
Toisaalta jo kaksi vuosituhatta sitten kunnia sai uuden olemuksen. Tätä kunniaa seuraa aina kiitos.  Ja se syntyy, kun ihminen toteuttaa arvoaan ja palvelee toista.
Todellinen arvo on kyky toteuttaa lähimmäisen tahtoa. Se on kyky palvella. Ja palvelussa todellinen arvo muuttuu todelliseksi kunniaksi. Sielun terveydeksi tämän kunnian tavoittelua ei pitäisi mitenkään rajoittaa, ei myöskään hävetä, sillä häpeä on tämän kunnian vastakohta. Mutta hävetä saa, jos vahingoittaa toista, niin että itse asiassa häpeän tuottajana onkin yllä mainittu kivikautinen kunnia, nykykunnia.
Jos arvon ja kunnian todelliset olemukset tulisivat tunnetuiksi, Shangri La siirtyisi utopiasta todellisuuteen.

Eino Kytö

K-Supermarket

ksupernetti1

Lue uusin lehti (Lehtiluukku)

133096

Mainoksia

 

Eteläisen Salon paikallislehti


Kiinnostaisiko oma mainoksesi tässä?
Ota yhteyttä!

Vastuullista journalismia

Kirjoittajavieras

Uusin lukijan kuva

  • Enkelipilvi asemalla
  • Kuvaus: Anni Hietanen kuvasi enkelin taivaalla Perniön asemalla elokuun viimeisenä päivänä.

Perniönseudun Lehti Oy | Lupajantie 1 | 25500 Perniö | (02) 735 2300 ilmoitukset ja tilaukset | (02) 735 2301, (02) 735 2302 toimitus | fax. (02) 735 2284

Tämä julkaisu on suojattu tekijänoikeuslailla. Tekijänoikeuslain nojalla kopiointi muuhun kuin yksityiseen käyttöön edellyttää oikeudenhaltijan luvan.
Tekijänoikeusjärjestö Kopiosto myöntää julkaisujen valokopiointiin ja skannaamiseen lupia oppilaitoksille, yrityksille ja muille yhteisöille.
Tarkista onko organisaatiollanne voimassaoleva kopiointilupa. Lisätietoja luvista ja niiden sisällöstä antaa Kopiosto ry www.kopiosto.fi.

Sivuston toteutus: Arttu Arojoki

rss20