Mielipide

Odotan mielenkiinnolla, miten meidän jätehuoltomme Särkisalon Petun saaressa paranee muutaman vuoden kuluttua. Muutos perustuu Salon kaupunginvaltuuston taannoisen päätökseen  kaupungin alueen käytäntöjen yhtenäistämiseksi. Mutta mitä ovat uudistuksen hyödyt kannaltamme?

Jätehuolto Petun saaressa toimii tällä hetkellä suorastaan loistavasti. Saaren kaikkiaan 150 taloutta, joista seitsemän virallisesti vakituista ja saman verran epävirallisesti vakituista tuovat kotitalousjätteensä lossinrannan tuntumassa oleviin keruuastioihin. Saaren kaikista kolkista kuljetaan lossille ja jätteet kulkevat kunkin mukana. Jätteitä tuodaan silloin kun tarve vaatii. Jätesäiliöiden ympäristö on siisti, eikä jätteiden heittämistä maastoon esiinny. Rouskiksen kilpailuttama yrittäjä tyhjentää säiliöt riittävän usein. Niin mökkiläisten kuin vakituisten talouksienkin jätteenhoitomaksut ovat kohtuullisia.

Entä miten homma toimii kahden vuoden kuluttua? Onko jokaisen talouden laitettava portin pieleen  jäteastia, jonka jäteauto sopimuksen mukaan käy tyhjentämässä – oli tavaraa enemmän tai vähemmän. Kaikkiin mökkitalouksiin suurilla autoilla ei ole asiaa, joten jonnekin muualle astiat on toimitettava – mutta kenen maalle. Tulisiko pistoteiden postilaatikkorivistöjen rinnalle sama määrä jätesäiliöitä? Jos saarella käy monta jäteyrittäjää, niin onko jokaisella sitten omat keruusäiliönsä. Entä missä ne olisivat? Jyrättäisiinkö mökkiteitämme raskaalla kalustolla myös kelirikkoaikaan? Minkälaisella varoitusajalla tiet on aurattava kerääjille? Jos uudessa järjestelmässä olisi saavutettavissa sopimuksenvaraisesti yhtenäinen käytäntö, niin kuka sellaista ryhtyisi puuhaamaan?
Onko lukoilla estettävä vapaamatkustajat? Onko luultavaa, että sopimuksen ulkopuolelle jättäytyvät kävisivät viemässä jätteensä kauaksi sellaiseen suuntaan, mihin muutoin ei ole asiaa. Kuka korjaa maastosta jätteet?

Jätehuollon uudistuksella on varmaan myönteisiä puolia. Niistä ei täällä Petussa tunnuta oltavan perillä tai vakuuttuneita, kun porukoissa pohditaan mitä tapahtuu parin vuoden kuluttua. Joku tosin  arvelee pääsevänsä vähemmillä kustannuksilla ja joku mökkiläinen kuljettavansa jätteensä mukanaan kotiin. Eriäviä näkemyksiä ei ole kuulunut siitä etteikö nykyinen systeemi olisi vaivaton ja toimiva. Ja kukaan ei toivo sitä, että jäteautot ryhtyisivät kiireissään ajamaan rallia idyllisillä mökkiteillämme.

Heikki Liede
Petun vakituinen asukas
Jokainen aikakausi kirjoittaa oman historiansa, siitäkin huolimatta että historialliset tapahtumat eli lähteet ovat samanlaiset. Viisikymmenluvulla koulunsa käyneet muistanevat historian päättyneen ensimmäiseen maailmansotaan.  Suomen sisällissodan vaikeista ajoista ei puhuttu ja talvisodasta vaiettiin, liian lähellä ajallisesti kun oli. Takana olivat tuoreessa muistissa vaaran vuodet, Herra Kuusinen ja YYA-sopimuksen solmiminen entisen vihollisen Neuvostoliiton kanssa.
Kuusikymmentäluku oli jo kokenut Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan ja vuosikymmenen lopulla Akselin ja Elinan tarina oli puhutellut suomalaista elokuvan ystävää. Suomen kansalliselle loppuarvioinnille ainekset talvisodan loppuanalyysiin olivat valmiit, mutta aika ei ollut valmis kansalliseen keskusteluun. Maamme nuorisoa kiinnostivat kansainväliset kysymykset rock-musiikista vietnamin sotaan ja Tsekkoslovakian miehityksestäkin oltiin monta mieltä.
Seuraava vuosikymmen oli uuden vasemmistolaisuuden aikakautta. Nuorison vallankumous oli alkanut Vanhan valtauksella. Ajalle oli tyypillistä Neuvostoliitolle myönteiset kannanotot rauhasta, ystävyydestä ja solidaarisuudesta. Perniöläiset tuskin tietävät, että tuon ajan historiankirjojen sisältö hyväksyttiin suomalais-venäläisessä komissiossa!  Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että neuvostoliittolaiset sanelivat meille, mitä Suomen historiasta saa kirjoittaa ja mitä ei saa.  Eri asia kokonaan oli se, mitä historian opettajat opettivat esimerkiksi Talvisodan tapahtumista.
Kahdeksankymmentäluku ja Mihail Gorbatshovin ilmoitus suomalaisille, että he ovat vapaat ilamisemaan omat liittymishalunsa Euroopan yhteisöön koettiin varmaan ulkopoliittisessa johdossa ihmeenä. Tämähän tarkoitti sitä, että Suomi itsenäisenä valtiona päätti omista asioistaan ilman YYA-sopimuksen Suomelle asettamia vaatimuksia. Tie todelliseen vapauteen ja itsenäisyyteen oli avautunut.
Miksi veteraanijärjestöjen ja lottien esiinmarssi julkisesti alkaa vuonna 1985, on varmaankin selitettävissä omaa aikaansa kuvaavissa olosuhteissa. Suomen kansalla oli mahdollisuus ensimmäisen kerran vapaasti arvioida Talvisodan merkitystä kansalliselle olemassaololle.
Euroopan muurit murtuivat samanaikaisesti vuonna 1989 ja Suomen valtakunnan suhtautuminen sodan veteraanien järjestöihin muuttui merkittävästi. Sotaveteraanien ja lottien edustajat siirtyivät kansan keskuuteen kertoen karusti olemassaolollaan sodan todellisuudesta.  Viime aikojen elokuvat, mm. Rukajärven tie, ovat omalta osaltaan lisänneet suomalaisten nuorten kiinnostusta lähimenneisyyden tapahtumista. Talvisota ja jatkosota elävät uutta renessanssia koko kansan keskuudessa.
Veteraanisukupolvi, sodan käyneet naiset ja miehet, valitti pitkään että virallinen Suomi ei riittävästi arvostanut sen panosta.  Sotiemme veteraanien kritiikki on aiheellista, sillä vasta tänään suhtautuminen on muuttunut merkittävästi. Meille suomalaisille on vasta vuosien saatossa valjennut, kuinka tärkeitä talvisodan torjuntavoitot olivat kansakunnan tulevaisuutta ajatellen.  Seitsemänkymmentä vuotta sitten silloin nuoret miehet ja naiset osoittivat koko maailmalle, kuinka kansan yksimielisyys, päättäväisyys ja usko suomalaiseen yhteiskuntaan tuottivat tulosta murskaavaakin ylivoimaa vastaan. Tämä talvisodan henkenä tunnettu voima auttoi meitä suomalaisia kestämään jatkosodan ja sodan jälkeiset vaaran vuodet aina Neuvostoliiton kaatumiseen asti.
Tämän päivän Suomi osoittaa kunnioitustaan talvisodan nuorille, jotka tänään ovat harmaapäisiä. Jokainen aikakausi kirjoittaa historiansa omista lähtökohdistaan. Tärkeintä varmaan on se, että hyökkääjät ovat edelleen Venäjällä ja me olemme täällä itsenäisessä Suomessa. Tästä kunnia kuuluu veteraaneillemme.
Antti Allén
Kiitos Omakotiyhdistykselle aktiivisuudesta lehden viime numerossa koskien Somerikon maatuvan jätteen läjitysalueen sulkemista. Sain itse tiedon alueen sulkemisesta sulkemispäivän iltana tämän lehden päätoimittajalta. Kävin seuraavana aamuna paikalla toteamassa tapahtuneen. Otin ensin yhteyttä ympäristötoimenjohtaja Pirkko Parankoon, joka tunsi asian, mutta jolla ei ollut kantaa sulkemiseen. Seuraavaksi keskustelin katumestari Kari Raidan kanssa, joka vastasi alueen teknisestä sulkemisesta, ja joka ymmärsi huolemme. Kolmannelta henkilöltä, yhdyskuntateknisten palvelujen johtaja Petri Virtaselta, sain vastauksen syyksi sulkemiselle: Välitön syy oli alueen asukkaiden valitus sinne tuodun sinne kuulumattoman jätteen aiheuttamista haitoista. Perimmäinen syy oli alueelta puuttuva ympäristölupa. Oma ehdotukseni Virtaselle oli, että alue voitaisiin pitää tämän syksyn ajan valvotusti auki esim. yhden päivän viikossa. Tähän kaupungilla hänen mukaansa ei ole resursseja eikä varoja!!??. Perustelunani oli, että alue mahtavassa kalliomaisemassa tulisi maisemoida, jolloin siellä tarvitaan materiaalia maisemointiin. Ei liene alueen asukkaidenkaan edun mukaista pölyävä, tasainen hiekkakenttä.
Ongelmana ei niinkään ole jätteen vastaanotto, vaan siitä tiedotus. Lähialueella toimii kaksi jätehuoltoyritystä, Rouskis ja H.Koskinen oy, jotka ottavat vastaan maksutta oksia ja risuja, eli haketettavaa ainesta, sekä kohtuullista korvausta vastaan haravointijätettä. Mahdollisuus jätteen viemiseen on yht. kolmena viikonpäivänä. Sen sijaan tiedotus oli puutteellista. Kaupunki ei ennakkoon tiedottanut Somerikon sulkemisesta ja korvaavasta mahdollisuudesta, kuin vasta viime kaupunkitiedotteessa. Tulevaisuudessa em. jätteen hoito tullee vielä paranemaan. Lupajan Murske on jättänyt ympäristölupahakemuksen, joka liittyy myös em. jätteen käsittelyyn. Keskusteluissani yrityksen kanssa on tarkentunut ajatus toimintamalliksi: kaivuumassat vastaanotetaan louhosten maisemoimiseen. ”Kierrätyspuiston” ideana on vastaanottaa haravointijäte kompostoitavaksi ja edelleen myytäväksi, sekä risut, oksat ja kannot haketettavaksi ja uudelleen käytettäväksi. Ennen toiminnan käynnistymistä etsitään mahdollisimman tehokkaat ja joustavat mallit kierrätysjätteen vastaanottoon.
Koska meillä on ym. kaltaiset mahdollisuudet ko. jätteen vastaanottoon, ei ole helppoa kuvitella, että kaupunki olisi valmis luomaan Somerikon kaltaista valvomatonta vastaanottoa entisestään kiristyvän jätehuolto- ja ympäristölain puitteissa. Valitettavaa on, että kaikki eivät ole vastuullisia tämän tyyppisissä asioissa, ja kuten tiedämme, vanhat jääkaapit ja liedet pilaavat valvomattoman alueen mahdollisuuden.
Oma positiivinen kokemukseni tältä syksyltä on molempien jätehuoltoyritysten palvelujen käyttäminen yhteensä kuuden peräkärrykuormallisen verran.
Perniöntien aluetoimikunta tulee jatkossakin toimimaan mahdollisimman käytännöllisten toimintatapojen löytämiseksi alueen asukkaille.

Yhteistyöterveisin
Markku Koskinen
Perniöntien aluetoimikunta
puheenjohtaja
Perniönseudun lehdessä oli kirjoitus tanssin synnillisyydestä 5.11. Ja luettuani heräsi ajatus, että vastaan siihen. Kirjoittaja sanoi, että hänellä on hämärä kuva ihmisen olemassaolon tarkoituksesta. Itse olen saanut Jumalan suuresta armosta tulla tietämään, minkä vuoksi täällä maan päällä itse kukin tallaamme. Jumala on luonut ihmisen elämään hänen yhteydessään, sen tähden ihmisen sydän saa vain rauhan löydettyään Jumalan. Syntiinlankeemuksessa ihmisen ja Jumalan välille tuli ero. Siispä edetään asiassa. Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja Jumalan lapseksi pääseminen on elämämme kallein asia.
Eino Kytö kertoi, että ihminen voi vain antaa olemassaolon tarkoituksen kaikille muille paitsi itselleen. Avaa Raamattusi, sellainen on varmaan jokaisessa Suomen kodissa, onhan Suomi kristitty maa. Matt. evank 16:26.
Raamatun pääsisällys on sanoma Jeesuksesta Kristuksesta ja pelastuksesta, jonka Hän on valmistanut Golgatan ristin puulla. Joh. Evank. 20:31.
Ihminen, joka ei ole vielä tullut tuntemaan Jumalaa on vailla todellista onnea ja iloa ja elämän tarkoitus ei ole vielä selvinnyt.
Ainoastaan hän, joka on tullut tuntemaan Jeesuksen Vapahtajanaan ja saanut kaikki syntinsä anteeksi Jeesuksen Pyhän uhriveren voimasta, joka virtasi Golgatan ristiltä lähes kaksituhatta vuotta sitten, tietää elämän tarkoituksen. Jumala on tarkoittanut, että kaikilla ihmisillä olisi iankaikkinen elämä. Uskomalla Jeesukseen ja pyytämällä että anna syntini anteeksi ja puhdista sydämeni verelläsi ja tule minun sydämeeni asumaan Jeesus kuulee ja tulee sinulle todeksi. Tämä pyyntö täytyy tulla katuvasta sydämestä, ei leikitellen vaan tosissaan.
Raamattu sanoo: Jokainen, joka avuksi huutaa Herran nimeä, pelastuu. Lue Joh. evank. 3:16–18.
Perniössä on nykyisin useampi paikka, jossa kerrotaan Elämän tiestä, Jeesuksesta Kristuksesta. Silmäile hiukan Perniönseudun Lehteä, tilaisuudet löytyy sieltä.
Jeesuksen veri se vuoti kerran sinun vuoksesi ystävä elon Herran, kuka lienetkin kun tätä luet.
Teitä kaikkia siunaten
Annikki Lahti
Kiitos hauskoista muistoista ja tutkimuksestasi: Tanssi ja liikunta. Muutama kysymys: Miksi et tanssittanut sitä sööttiä valkoisiin housuihin pukeutunutta naista, joka joutui sitten yksin jenkkaa tanssimaan? Hakihan hän sinuakin!! Eikö huoltojoukoissa olevaa tytärtä saanut tanssittaa? Olisi askelmittarisi käynyt huonosti, jos Piikkiön tyttöä ei olisi tullut lavalle.
Muistatko ”pornojenkan” 40-50 –lukujen vaihteesta? Sitä ei tosin paljon yleisillä paikoilla tanssittu, mutta muistan nähneeni sitä vielä 70-luvulla jossain Etelä-Hämeessä tanssittavan. Sitähän voi tanssia vaikka yksin tai rivissä, kuten ”kongaa”. Kongaahan joskus tanssittiin rivissä kirkonkylästä Ylönkylään.
Mutta asiaan. Jokaisella on kai oma mielipiteensä synnin ja tanssin yhteydestä, liittynee omiin haluihin ja mieltymyksiin ja suotakoon ne kullekin. Jokainen tulee uskollaan autuaaksi. Jos olet seurannut TV1:n ohjelmaa Virrestä viisi, siinä hienosti yhdistetään virsimusiikki, laulu ja tanssi – tuskin kukaan sitä kovin synnillisenä ohjelmana pitää.
Siitä liikunnasta: Olisiko mieltä, jos löisimme pienen vedon ensi kesänä Hallilla, saammeko 20.000 askelta kasaan.
Ensi kesää odotellen,
sivullisena mukana ollut sinipukuinen
Tuulikki.

K-Supermarket

ksupernetti1

Lue uusin lehti (Lehtiluukku)

133096

Mainoksia

 

Eteläisen Salon paikallislehti


Kiinnostaisiko oma mainoksesi tässä?
Ota yhteyttä!

Vastuullista journalismia

Uusin lukijan kuva

  • Sienet kiipesivät
  • Kuvaus: Näiltä sieniltä eivät varpaat kastu, tuumii kuvan lähettänyt Keijo Hillgen.

Perniönseudun Lehti Oy | Lupajantie 1 | 25500 Perniö | (02) 735 2300 ilmoitukset ja tilaukset | (02) 735 2301, (02) 735 2302 toimitus | fax. (02) 735 2284

Tämä julkaisu on suojattu tekijänoikeuslailla. Tekijänoikeuslain nojalla kopiointi muuhun kuin yksityiseen käyttöön edellyttää oikeudenhaltijan luvan.
Tekijänoikeusjärjestö Kopiosto myöntää julkaisujen valokopiointiin ja skannaamiseen lupia oppilaitoksille, yrityksille ja muille yhteisöille.
Tarkista onko organisaatiollanne voimassaoleva kopiointilupa. Lisätietoja luvista ja niiden sisällöstä antaa Kopiosto ry www.kopiosto.fi.

Sivuston toteutus: Arttu Arojoki

rss20