Mielipide

Viime kuukausina on paljon pohdittu neuvostovallan aikaista Viron historiaa ennen muuta Sofi Oksasen Puhdistus-teoksen ansiosta. Teos on kiinnostavasti kirjoitettu, ja Viron historiasta tulee esille mielenkiintoisia yksityiskohtia, joista on jouduttu vaikenemaan vuosikymmenien ajan.
Vaikka kirjassa onkin kyse vain yhden suvun tarinasta, valottaa se osaltaan myös kaikkien virolaisten elämää. Väistämättä tulee verranneeksi teoksessa kuvattua ajanjaksoa oman kansamme historiaan, ja ensiksi tulee mieleen, että kyllä me sentään pääsimme helpolla.
Luin hiljattain kirjan nimeltä ”Isän ikävä”, jossa on koottuna muistitietoa sotaorvoista ja heidän perheidensä elämästä. Kertomuksista käy koskettavasti ilmi se, kuinka raskasta elämä oli noina talvi- ja jatkosodan aikoina sekä vielä vuosikymmeniä niiden jälkeenkin. Rakkaan omaisen menettäminen, useimmiten vielä perheen huoltajan tuen ja turvan menetys jätti lähtemättömän jäljen näiden ihmisten elämään. Myös näistä asioista on pitänyt vaieta.
Lähes jokaisessa Suomen kunnassa, erityisesti Itä-Suomessa, on sankarivainajien hautoja, joiden pitkät rivistöt kertovat karua kieltään. Ne ovat kuitenkin vain ”jäävuoren huippu”, jonka varjoon ovat jääneet niin monien sodista kärsimään joutuneiden perheiden ahdinko ja vaikeat kokemukset. Meillä suomalaisilla ei mielestäni ole mitään syytä tuntea selvinneemme jotenkin helpommalla noista vaikeista ajoista kuin eteläinen veljeskansamme. Kohtalomme vain ovat olleet erilaiset. Itsenäisyyden säilyttämisestä maksoimme todella kalliisti, se on ehdottoman tärkeää muistaa.
Nykymaailman menoa tarkastellessa voi kuitenkin olla varsin tyytyväinen siihen, että on saatu elää rauhan vuosikymmeniä ja että myös Viro on saanut itsenäisyytensä takaisin. Kullakin kansalla on omat keinonsa hoitaa asioitaan eikä ole järkevää mennä neuvomaan muita. Tärkeää on varmaankin se, että pystyisimme elämään sovussa ja yhteisymmärryksessä naapurien kanssa. Presidentti Kekkonen jo totesi: ”Jos on pakko valita, otetaan ystävät läheltä ja viholliset kaukaa.” Siinäkin suhteessa hän näytti ajatelleen viisaasti.
Pentti Virtanen
lehtori, eläkeläinen
Punttisali maksaa, latu ei?
Sinä, joka kirjoitit että hiihtämisestä pitää maksaa (Perniönseudun Lehti 28.1.). Oletko ajatellut, mitä valvonta maksaisi kaupungille?
Sinähän voisit mennä talkootyönä latujen varsille valvomaan, että kaikki hiihtäjät ovat maksaneet latumaksun.
Punttisalia en käytä, latua kylläkin.
Itse olen valmis maksamaan pienen latumaksun.

Kuntohiihtäjä vm. -51
Olemme nyt olleet vuoden salolaisia. Nyt pitäisi jo huomata onko jokin asia muuttunut. On muuttunut, meiltä Perniöstä on viety pois lähes kaikki toiminnot. Minä sain alussa sellaisen käsityksen, että pitäjiin perustetaan aluetoimikuntia. Esimerkiksi olisi ollut Perniön aluetoimikunta. Tulikin Perniöntien aluetoimikunta. Keksittiin systeemi, että saadaan jokaiseen toimikuntaan vanhasta Salosta yksi henkilö. Pitäjiltä vietiin tässäkin tapauksessa valta pois, niin kuin vaaleissakin kaikki olivat Salon ehdokkaita. Näin haluttiin pitäjien oma valta tappaa. Kuuluin itsekin narutettavien joukkoon.  
Mitään kunnallisia asiantuntijoita ja kunnallisia poliitikkoja tähän ei haluttu valita. Kirkonkylistä halutaan tehdä nukkumalähiöitä, joissa ei mitään palveluita ole. Vain Halikko jää toimintakeskukseksi. Perniö on jonkinlainen piste tai pilkku tämän vaalikauden. Tämä niin kuin aluetoimikunnatkin toimivat vain tämän vaalikauden.
En käsitä aluetoimikuntaa. Mitä tällaisilla tarinakerhoilla on tekemistä ilman  määrärahaa ja päätösvaltaa. Olisi mukava tietää, oliko kerhossa edes puhetta Perniön Kelan toimiston lopettamisesta.
Perniöläisille ei uskota enää ruuan laittoakaan, vaan se tuodaan Halikosta. Tulee kuulemma halvemmaksi keittää isossa padassa  kuin useassa pienessä kattilassa. En käsitä, missä kohtaa säästetään, kun Perniössäkin olivat hyvät keittiöt olemassa. Keittäjä tarvitaan kuitenkin lämmittämässä ruoka, niin vanhainkodissa, kouluissa, sairaalassa ja muissa laitoksissa. Kuitenkaan tämä henkilö ei saa siivota, vaan siivouspalvelu hoitaa sen.
Tämän lisäksi ruoan kuljetus tulee maksamaan melkoisesti. Ruuan maku kärsii, lämmitetyistä perunoista tulee nahkaperunoita.
Puhutaan , kuinka suuren velan Salo sai Perniöstä, unohdetaan kuinka suuren omaisuuden Perniöstä Salo sai. Maat, metsät, monet uimarannat, kerros- ja rivitalot, koulut, sairaala, vanhainkodit, 1947 valmistunut komea kunnantalo, jota kuitenkaan ei saada kaupaksi. On keksittävä sinne jotain toimintaa, että edes lämmityskustannukset saadaan maksettua. Yksi konsti olisi jättää vesihana auki, niin hometalon voisi purkaa. Kokemusta on Nummin tehdashallista. Meri myös huuhtelee Perniötä, joten Saloon tuli paljon merenrantaa lisää.
Halikko kuitenkin on Salon lempilapsi, ottihan Salon kaupunki Halikon vaakunankin omakseen.
Seurakunnan puoleltakaan ei parannuksia Perniöön löydy. Hyvä kanslisti ja taloustirehtööri siirrettiin Halikkoon. On myös arvoitus, mistä eri tilaisuuksiin pappi tai kanttori tulee, tuntevatko he pitäjäläisiä yhtään. Minusta messut kirkossa voisi lopettaa ja pitää vanhanajan kirkonmenoja . Kerran kuukaudessa olisi ehtoolliskirkko niin kun ennen. Kirkon vapaaehtoiset työntekijät voisivat tarjota kirkkokahvit Seurakuntatalolla, jossa olisi vapaaehtoinen kahviraha 2 €. Ainakin vanhempi väki kokoontuisi tarinoimaan.  Tällainen käytäntö on esimerkiksi Karjalohjalla
Vuonna 1996 kirjoitin Perniön vaakunasta mielipiteeni, mutta lopuksi totesin, että hyvä vaakuna on ja pysyy, se siitä. Samassa kirjoituksessa mainitsin kuinka museonhoitaja kehotti perniöläisiä  yhteisöjä ja yksityisiä tulemaan perustamaan lehmuspuistoa Museomäelle, 10 vuoden päästä ne revittiin pois, että se myös siitä.  
” Kuinas tesä ny nein kevei, ku paranuksi lehretti hakema ”  
Vaarnumme Faar
Jotain kummallista on liikunnan harrastajien kohtelussa.
Punttisalilla käynti maksaa, hiihtäminen ei.
Tietysti latu on halvempi tehdä ja ylläpitää, vaikka valot palavat aika pitkään ja lumettomana aikana turhaan.
Punttisali ja hiihtäminen edistävät kumpikin terveyttä ja pitävät ihmistä kunnossa, ainakin teoriassa säästävät terveydenhoitomenoissa.
Minkä takia toisesta pitää maksaa ja toisesta ei.
Onko kenellekään tullut mieleen arvioida, kuinka paljon maksuton punttisali saattaisi säästää terveydenhoitomenoissa ja olisiko se vetovoimatekijä, kun uusia asukkaita haalitaan.
Tai sitten pannaan tasapuolisuuden takia latumaksu sähkölaskujen kattamiseksi.

Ei kummankaan käyttäjä
Koulukyytejä tulee minua vastaan usein aamulla.
Yhtä usein kuljettaja sompailee kännykkä korvalla.
Autoilijat ovat haistattaneet pitkät handsfree-laitteille ajat sitten.
Pitäisikö kuitenkin, kun auto on täynnä lapsia, keskittyä vain ajamiseen.
Lenkin jälkeen kyllä näkee puhelimesta kuka on soittanut, jos toiminto on jollekin vieras.
Kenelle valvonta kuuluu, poliisille tietysti, mutta paremminkin palvelun tuottajalle ja tilaajalle.

Ihmettelevä

K-Supermarket

ksupernetti1

Lue uusin lehti (Lehtiluukku)

133096

Mainoksia

 

Eteläisen Salon paikallislehti


Kiinnostaisiko oma mainoksesi tässä?
Ota yhteyttä!

Vastuullista journalismia

Uusin lukijan kuva

  • Sienet kiipesivät
  • Kuvaus: Näiltä sieniltä eivät varpaat kastu, tuumii kuvan lähettänyt Keijo Hillgen.

Perniönseudun Lehti Oy | Lupajantie 1 | 25500 Perniö | (02) 735 2300 ilmoitukset ja tilaukset | (02) 735 2301, (02) 735 2302 toimitus | fax. (02) 735 2284

Tämä julkaisu on suojattu tekijänoikeuslailla. Tekijänoikeuslain nojalla kopiointi muuhun kuin yksityiseen käyttöön edellyttää oikeudenhaltijan luvan.
Tekijänoikeusjärjestö Kopiosto myöntää julkaisujen valokopiointiin ja skannaamiseen lupia oppilaitoksille, yrityksille ja muille yhteisöille.
Tarkista onko organisaatiollanne voimassaoleva kopiointilupa. Lisätietoja luvista ja niiden sisällöstä antaa Kopiosto ry www.kopiosto.fi.

Sivuston toteutus: Arttu Arojoki

rss20