Mielipide



Lehmirannassa käydessäni selailin tarkkaan Perniönseudun  Lehteä – ja vähän Salon seudun sanomiakin. Ensin mainittu tuntui vuosien takaiselta tutulta.  Kuin kirjeeltä kotoa.
Niin se tuntui silloinkin, kun sieltä muuttomme jälkeen kotiväkeni tilasi  sitä  monta vuotta tänne Pohjois-Pohjanmaalle. Mutta puolivuosisataa katkaisee monia siteitä entiselle kotipaikkakunnalle.  Sisareni lähettää joskus minulle jonkin lehtileikkeen, jos tietää sen minua kiinnostavan. En siis ihan ummikkona täällä lakeuksilla vaella.


On se vaan merkillistä, että heti kun korva kuulee Perniön murretta, muuttuu ikään kuin Perniöläiseksi. Tekee mieli sanoa mää ja sää ja simmottis, kuis nii  ja kyl maar. Nautin myös sen kuivan huumorin kuuntelemisesta ja  hervottomasta  tilannekomiikasta. ( Terveisiä vaan sinne Lehmirannan baariin, missä  tarjoilija  sanoi laittavansa lihapiirakan vähäksi aikaa kainaloonsa lämpiämään, kun asiakas tilasi  vain hiukan lämmitystä. )


Retkeillä entisessä kotipitäjässään on kuin seikkailisi ihmemaassa. Miksi ja miten paljon on kaikki muuttunut?  Olen kirjoittanut aiemmin runon tapaisen:  Muistelen lapsuuteni maisemia, näen unia ihmisistä, taloista, metsistä ja nurmettuneista poluista. Tunnen pihat ja portit, tiedän kuka niissä asuu, mitä tekee. Mutta maisema on muuttunut, puut eivät puhu minulle kuin lapsena, eikä vastaantuleva tiedä kuka olen.  Siksi palaan sinne vain muistoissa.


Nyt palasin sinne eläkeläisenä. Sanoin Lehmirannassa, että kukaan muu kuin perniöläinen ei olisi osannut sellaista sokkeloista taloa tehdä. Taisin osua oikeaan. Vaikka nyt sekin kunnia taitaa mennä salolaisten piikkiin, kun panitte hynttyyt yhteen. Ja lehdessäkin luki, että Eteläisen Salon paikallislehti.  Minulle Perniö on kuitenkin vielä Perniö.  .

Kartanoretkellä  oppaamme kertoi nykyisessä Salossa olevan  peräti 17 kirkkoakin. Rippikirkossani kävin sunnuntaina ja  ajattelin, että ”entiset ” Perniöläiset taitavat olla niissä 16 muussa.    







Liisa Alho



Perniön asiamiesposti on huonosti järjestetty

Meinasivat hermot mennä Perniön asiamiespostissa taas yhtenä päivänä.
Yhdellä työntekijällä ja yhdellä kassalla ei kaupan kassaa ja postia pysty hoitamaan.
Iltapäivällä jonoa kerääntyy usein sekä kassan että postipisteen taakse. Siinä sitten yksi työntekijä juoksee kahden pisteen väliä, kun postilla ei näytä olevan omaa kassaakaan. Kun työntekijä kassalle sitten postiasioissa menee, niin eikö siellä odotakin jo muutama elintarvikkeita ostava asiakas. Heidäthän ehtii kätevästi ottaa siinä välissä. Postiasiakkaan luo ehditään sitten kun ehditään.
Moni asiakas olisi varmasti halunnut saada lähtevän postinsa myöhään iltapäivällä lähtevään postiautoon. Eipäs onnistunutkaan, kassanhoitaja ehti vielä välissä avata ovenkin postiauton kuljettajalle!
Postin asiointipiste ruokakaupassa ei ole onnistunut ratkaisu ainakaan näin toteutettuna. Postin pisteessä tulisi olla oma asiakaspalvelijansa ainakin ruuhkaisimpina iltapäivän tunteina.

Postipalveluun pettynyt


Alkuviikolla saimme lukea ylikansallisen öljy-yhtiö Shellin suunnitelmista vetäytyä Suomesta.
Nykykehitystä seuratessa tämä ei yllätä. Omistus keskittyy yhä harvempiin käsiin. Kuluttajan kannalta huolestuttavinta lienee se, että omistuksen keskittyessä kilpailu vähenee ja hinnat nousevat.

Jo nyt on esitetty huolestuneita mielipiteitä siitä, että esimerkiksi lämmitysöljyn hinta voi kohota entisestään.
Tämän ei kuitenkaan pitäisi olla se tärkein huolenaihe.  Kohoava hinta voi päinvastoin kääntyä myönteiseksi muutokseksi, jos se innostaa omakotiasukkaita vaihtamaan lämmitysjärjestelmänsä muuhun kuin öljyperusteiseen.   Maalämpö, uusiutuvat energialähteet ja kaukolämpö ovat ympäristönäkökulmasta ajatellen melko tavalla polttoöljyä ja parempia ja pidemmän päälle myös edullisempia, jos hinnat kohoavat.

Tähän aikaan vuodesta on tietysti oikea aika miettiä ja  harkita järjestelmän uusimista, lämmityskausi kun alkaa olla ohi. Unohdetaan tässä kohdassa ison öljy-yhtiön vaikutus ja hoidetaan tupaan lämpöä itse, ehkä jopa paikallisia työllistäen.
Valtiovalta on pitänyt huolen jätevesiasioiden hoitamisesta kuntoon haja-asutusalueilla. Olisiko tässä vuoden 2014 jälkeen seuraava, mihin tartutaan. Kiinteistökohtaisesti ei lämmitysasiaa liene tarpeen hoitaa vastakaan, mutta kuten esim. kyläkohtaisilla puhdistamoilla, miksei myös kyläkohtaisilla lämpökeskuksilla, voida vähentää riippuvuutta öljystä.  Suoran sähkölämmityksen aiheuttamista kulutuspiikeistä pitäisi tietystikin myös päästä eroon.  Virran kulutusta pitäisi pyrkiä laskemaan, vaikka toisaalla kysyntään uusien ydinvoimaloiden avulla yritetäänkin vastata.   Mieluummin pitäisi pyrkiä joka taholla tekemään nämä laitokset tarpeettomiksi, vaikka kotitalousten osuus kulutuskakusta lieneekin vähäinen.


Uusiutuvaa energiaa

Harras tunnelma


Perniön seurakunta järjesti keskiviikkona pääsiäisvaelluksen seurakuntatalossa. Myöhästyin vähän, mutta Stiinan ystävällisellä avustuksella pääsin vaelluksen mukaan. Kannatti mennä. Tunnelma harras, mieleen painuva viehättävine pikku-enkeleineen. Kiitos seurakunnalle upeasta esityksestä.

Markku Lupajantieltä


Tulin äsken 17.3. tyytyväisenä Osuuspankin Teijon konttorissa asioinnin jälkeen kotiin.
Aloin katsoa päivän postia ja silloin jysähti: ”mää olin ku klapul päähä lyätty”. Tyytyväisyys Osuuspankkia kohtaan katosi kertalaakilla. Salon Osuuspankki oli lähettänyt meille kirjeen, jossa meitä kyllä tituleerataan hyviksi asiakkaiksi mutta siitä huolimatta, vaikka hyviä ollaankin, niin ilmoitetaan kylmästi että pankkikonttori vedetään meiltä alta!
Kuten alussa sanoin, olin vastikään konttorissa viemässä laskua maksuun mutta siellä ei asiasta mainittu. Teija tosin oli oudon apean tuntuinen.
Lopetusuhka ehkä on häälynyt ilmassa koko sen jälkeisen ajan kun Perniön Osuuspankki fuusioitui suureen Salon Osuuspankkiin. Nyt on vain suuri kaunista, pienet syrjäkylät saavat jäädä nuolemaan näppejään. Mitäs liityitte!
Teijon konttori oli avoinna vain yhden päivän viikossa. Kun se nyt suljetaan niin pääkonttori tekee varmaan mahtavan tilinpäätöksen!
Teijolla oli vielä jokin aika sitten neljä pankkia tai kassaa; Osuuspankki, Säästöpankki, Postipankki ja Terho-säästökassa.  Väkiluku on varmaan sama ellei jopa lisääntynyt mutta pankit ovat häipyneet yksi toisensa jälkeen.  Tavalliset pankin asiakkaat kun ovat suurten johtajien mielestä vain turhia pankin lattian likaajia, hiekkaa kengissään sisään kantavia työläisiä ja pieneläkeläisiä. Ennen pankit maksoivat säästäjille muutaman prosentin korkoakin. Nyt sekin on melkein olematon, miltei jokaisessa pankissa asioinnista maksetaan palvelumaksu ja nyt sitten lopetetaan koko kyläpankkitoiminta.
Menevätkö pankkien keräämät varat johtajien palkkoihin ja optioihin ja loisteliaisiin pankkisaleihin, kun ei mikään enää tunnu riittävän. Vanhassa laulussa Marmoripankit sanotaan: holvit täynnä hopeoita, ken ne sinne raatoikaan?
Sitä voidaan vieläkin kysyä!
Meillä kaikilla ei ole verkkoyhteyksiä, kuten on konttorin lopettamiskirjeen yhteydessä tulleessa mainosesitteessä olevalla nuorella naisella, joka sohvalla maaten hoitaa yhteyksiään pankkeihin!
Salon Osuuspankkia ”hyvästä” asiakassuhteesta kiittäen



Reino Lekberg










Lähiruokaa ja mjölkkiä




Viime aikoina on ollut myrsky maitolasissa Arla Ingmanin Ruotsista tuoman maidon takia.
Tuontia vastustetaan, mutta väärin perustein. Maitoa ei pitäisi vastustaa siksi, että se on ruotsalaista. Onhan maamme harjoittanut maitotaloustuotteiden tuontia ja vientiä ijät ja ajat. Tällaisen tuontimaidon heikkous on siinä, että rahdataan painoyksikköä kohden halpaa tuotetta pitkiä matkoja. Sama tauti riivaa kyllä kotimaistakin maitoa.
Jotakin järjetöntä on siinäkin, että vuonna 2008 Suomesta vietiin jogurttia 22 595 000 kiloa ja sitä tuotiin 26 942 000 kiloa. Tuontijogurtit lienevät pääasiassa niitä, jotka mainosten mukaan pitävät vatsan kunnossa ja mielen virkeänä. Jos tällaista hoitoa kaipaa niin suomalaiset hapanmaitotuotteet ajavat kyllä saman asian. Parasta on nykytiedon mukaan Gefilus. Sitä saa apteekeista myös kapseleina.
Olin  ”opintomatkalla” Keski-Euroopassa. Sveitsissä on paljon pieniä meijereitä. Yksi tutustumiskohteistamme oli pieni juustola Eugster Käserei. Maitoa otettiin vastaan päivittäin noin 1000 litraa. Maidontuottajat toivat maidon meijerin käsirattailla. Juuston valmistuksen ohella juustomestari myi paikallisille kuluttajille juustoa, voita, piimää ja maitoa, joista kaksi viimeksi mainittua mitattiin litranmitalla ostajien astijoihin.
Tästä ei ole malliksi Suomen maitomarkkinoille, mutta funteerata kyllä voi, onko kotimaisenkin maidon kuljetukseen käytettävä 1540 kilometriä ennen kuin se on takaisin paikassa, josta se alkujaan lähti (PSL 31.12 08).
Ruotsalaiseen maitoon viittaa myös Ulla Huittinen kirjoituksessaan ”Suositaanko lähiruokaa vain juhlapuheissa” (PSL 11.3). Hän liputtaa voimakkaasti lähiruoan ja yleensä suomalaisen työn puolesta, joka on tietenkin ihan oikein.
Kun tässä nyt on ollut puhetta maidosta, niin Salon seudulle näyttää ”lähimaito” tulevan Riihimäeltä ja viili aina Oulusta asti.
Mitä tulee varsinaiseen lähiruokaan niin sen tuottaminen ja markkinointi on erittäin vaikeaa. Siitä pitävät huolen kauppojen keskusliikkeet, suuret elintarvikeyritykset ja EU:n direktiivit.
Lähiruokaa on tyystin turhaa etsiä markettien elintarvikepakkaushyllyköistä. Niissä olevat valmisteet ovat tehneet pitkän matkan ennen kauppaan tuloa.
Jos haluaa nauttia lähiruoasta niin sitä löytyy toreilta ja suoramyyntitiloilta. Ellei näitä ole lähellä on tyydyttävä kuuntelemaan kauniita puheita.

Lauri Helle


Haja-asutusalueiden palvelut uudessa Salossa alkavat parantua, kuten PSL:n pääkirjoituksesta 25.2.2010 saimme lukea. Kirjastoautopalvelun kohdalla meidän on kiittäminen kaupunginvaltuutettu Jaana Shelbyä, jonka aloitteesta asia lähti etenemään.

Koska nyt olemme päässeet vaikuttamaan tässä kirjastoautoasiassa, on tärkeää että kaikki lähdemme joukolla kirjoja lainaamaan. Kyläyhdistys pyrkii vaikuttamaan vain niihin palveluihin, joille on todellista tarvetta – onhan kysymys myös kustannuksista, jotka joudumme maksamaan.

Pääkirjoituksessa esitettiin haasteita muillekin valtuutetuille. Me jatkamme haastetta ja kysymme: Kuka on ensimmäinen Salon keskustassa asuva valtuutettu, joka esittää parannuksia haja-asutusalueiden palveluille?





Teijon Alueen Kyläyhdistys ry

Tauno Kavén  
puheenjohtaja 

 Leila Närhinen
 sihteeri, palvelutiimin vetäjä








Saarenjärvi ja Näsenkoski

Näsenkoski voi hyvin, mutta Saarenjärvi ei. Se tiedetään kyllä ympäristökeskuksessa ja muuallakin. Viimeinen yritys, kun yritimme parantaa järven tilaa oli Lounais-Suomen vesioikeudessa ja vesiylioikeudessa ja viimein KHO:ssa ja sen päätös tuli vuonna 1991.


KHO:n päätös oli huono, siinä ei ollut mitään hyvää ,joten päätöksestä  tuli aivan absurdi. Yleensä oikeus tekee päätöksensä tutkimalla vanhaa, onko siinä mitään parannettavaa. Minusta on tuntunut, ettei näin ole tapahtunut, oikeus on tehnyt päätöksensä vain arvioimalla uudet patoamiskorkeudet.
Haluan tässä tuoda esiin vuoden 1941 tehdyn päätöksen. Se on paljon parempi kuin tämä nykyinen, vuonna 1991 tehty päätös.

Vanhasta päätöksestä 1941, sivulta 7 voimme lukea seuraavaa: ”Näsenkosken alaosassa sijaitsevan vesilaitoksen, jonka tarpeisiin Signe Sofia Björkenheim ja hänen asiankumppaninsa olivat väittäneet patoa käyttäneensä ja kun sanottua patoa Saarenjärven laskemissuunnitelman edellyttämällä tavalla muutettunakin voitiin,  mikäli vesilaitoksen omistaja sai asianmukaisen laillisen oikeuden vesistön säännöstelyyn, käyttää säännöstelypatona”

Isäni oli Saarenjärven järjestelytoimikunnan puheenjohtaja ja luonnollisesti häneltä piti kysyä lupa. Saarenjärven ranta-asukkaat joutuivat maksamaan sen padon tekemisestä 29450 markkaa, ja meille sanottiin, että me saamme tehdä padon.  Oliko se sitten saamista, kun meidän täytyi se tehdäkin vielä.

Isäni pyysi vapautusta  maksusta, koska hän piti sitä epäoikeudenmukaisena. Rouva Björkenheim vaati siitä korvausta kymmenen kertaa enemmän ,eli 350000 markkaa. Ja oikeus ratkaisi sen summan 29450 markaksi. KHO oli erimielinen, sillä yksi jäsen oli vastaan tämmöistä korvausta ja vesioikeuden tuomari Suksniemi oli isäni kanssa samaa mieltä, ettei mitään maksua tarvita.


Fiskars oli sitä mieltä, että käyttöoikeus uuteen patoon jäi kosken omistajalle ja KHO määräsi tämmöisen hullun päätöksen ja näin Fiskarsista tuli omistajan ominaisuudessa padon käyttöoikeuden haltija ja järvenpinnanjärjestelijä. Päätös on edelleen voimassa ja järvi voi huonosti.

Tämä Näsenkoski muutti omistajansa sen takia, kun Fiskars oy aikoi tehdä voimalaitoksen sinne. Kohta on kulunut lähes 60 vuotta, eikä Fiskars oy ole saanut mitään aikaiseksi. Fiskars uutena omistajana laiminlöi Saarenjärven vesipinnan järjestely-yhtiön hoidon. Näin ollen Saarenjärven kohtaloksi tuli mataloituminen ja umpeen kasvaminen. Näin on myös alkanut hyvää vauhtia järven soistuminen.

Tässä olen kertonut muistikuvia ja tietoja ranta-asukkaille ja muillekin järven kohtalosta kiinnostuneille, ja myös tulevia järjestelyjä varten.

Eero Saari
Kun Suomessa kirotaan, viittaavat kirosanat yleensä joko pyhiin henkiin, pyhiin olentoihin taikka sitten vähemmän pyhiin ruumiinosiin. Kirosanat, joita varsinkin nuoret suuresti suosivat, ovat ns. v-sanat.
Näitä sanoja on useampia, perusvartalosta taivutettuja, eri tapauksiin soveltuvia verbi- ja substantiivimuotoja. Minua on kovasti mietityttänyt, mistä moiset sanat oikeastaan juontavat juurensa. Ruumiinosastako ne lähtevätkö vaiko kenties pyhimyksestä?
Lucaniassa Italiassa noin vuonna 300—tarkka aika ei ole tiedossa—poikaa iältään joko 7 tai 12 vuotias—epävarmuus tässäkin johtuu ajanmäärittämisen epätarkkuudesta—sekä hänen opettajaansa Modestusta ja hoitajaansa Crescentiaa syytettiin siitä, että he kieltäytyivät luopumasta kristinuskosta. Heidät todettiin syyllisiksi, tuomittiin ja teloitettiin kidutettamalla kuoliaaksi.
Kun sitten kristinusko tuli valtaan, nämä kaikki julistettiin marttyyreiksi ja pyhimyksiksi ja he saivat nimeensä liitteen Pyhä. Näin siis poika, St. Vitus tuli pyhimykseksi, parantajapyhimykseksi eri tauteja vastaan, erikoisesti tanssitaudiksi kutsuttua hermostollista häiriötä (Chorea) vastaan. Tälle häiriölle on tämän pyhimyksen mukaan annettu myös kansanomaisempi nimi, St. Vituksen tanssi. Tämä pyhimyskö on v-sanojen alkuperä?
Vai olisiko peräti niin, että jotkin v-sanat tulevat latinankielessä suoraan, ilman viittauksia ruumiinosiin tai henkiolentoihin? Nimittäin latinankielisellä verbillä vituperare, ainakin englanninkieleen lainattuna (vituperate), on täsmälleen sama merkitys kuin eräällä suomenkielisellä v-sanalla. Sanan partisiipin perfekti puolestaan on vituperatus, ja siitä syntyy suomenkielinen substantiivi vain poistamalla sanan keskiosa pera.
Voisikohan kirosanan verbimuodosta tulla peräti painokelpoinen, jos se muunneltaisiin suomenkieleen muotoon vituperoida? Miltähän kuulostaisi tämä?: ”Voi Pyhä Vitus! Että minua sitten vituperoittaa tuo naapuri, joka joka aamu käy autotallissani sontimassa ja sen lisäksi vielä tulee ja roiskauttaa ulko-oveeni haisevan läiskän! Suoranaista vituperoilua!”
Ei käy, sana on liian monimutkainen. Mutta sen voisi vielä hieman lyhentää. Silloin se kuulostaisi vielä suomalaisemmalta: Tuperoida. ”Älä minulle tuperoile!” Tupero sopisi mainiosti tuperomaiseksi nimittelyksikin.
Ecco gloria! Tästähän tuli täysin painokelpoista. Tarpeen vaatiessa käytänkin vastaisuudessa vain näitä remontoituja v-sanoja.
Eino Kytö

K-Supermarket

ksupernetti1

Lue uusin lehti (Lehtiluukku)

133096

Mainoksia

 

Eteläisen Salon paikallislehti


Kiinnostaisiko oma mainoksesi tässä?
Ota yhteyttä!

Vastuullista journalismia

Uusin lukijan kuva

  • Sienet kiipesivät
  • Kuvaus: Näiltä sieniltä eivät varpaat kastu, tuumii kuvan lähettänyt Keijo Hillgen.

Perniönseudun Lehti Oy | Lupajantie 1 | 25500 Perniö | (02) 735 2300 ilmoitukset ja tilaukset | (02) 735 2301, (02) 735 2302 toimitus | fax. (02) 735 2284

Tämä julkaisu on suojattu tekijänoikeuslailla. Tekijänoikeuslain nojalla kopiointi muuhun kuin yksityiseen käyttöön edellyttää oikeudenhaltijan luvan.
Tekijänoikeusjärjestö Kopiosto myöntää julkaisujen valokopiointiin ja skannaamiseen lupia oppilaitoksille, yrityksille ja muille yhteisöille.
Tarkista onko organisaatiollanne voimassaoleva kopiointilupa. Lisätietoja luvista ja niiden sisällöstä antaa Kopiosto ry www.kopiosto.fi.

Sivuston toteutus: Arttu Arojoki

rss20