Mielipide



Ilmastonmuutos etenee vääjäämättä ja Suomi joutuu samoihin ilmastotalkoisiin kuin muutkin kansakunnat. Toisin kuin joissakin piireissä annetaan ymmärtää, ilmastonmuutoksen pääsyyllinen ei ole maaseutuasuminen, vaan kaupungit, jotka aiheuttavat jopa 80 % maailman kasvihuonekaasupäätöistä. Tähän havahduttiin myös Tampereella, jossa ECO2-hanke tilasi Aalto-yliopiston tutkijoilta selvityksen Tampereen kaupungin ja laajemmin Tampereen seudun hiilijalanjäljen koosta.



Melko matalalla profiililla viime syksynä uutisoidut tulokset kertoivat, että Tampereen seudulla ekologisinta asumista harrastetaan Lempäälän, Nokian ja Pirkkalan ”kaupunkimaisten kuntien” alueella; asukkaiden hiilijalanjälki oli keskimäärin 10,4 tonnia. Tampereen luku oli 10,9 tonnia ja ”maaseutumaisten kuntien” eli Oriveden, Vesilahden ja Ylöjärven asukkaiden hiilijalanjälki painoi 11,3 tonnia vuodessa. Tutkijat olivat yllättyneitä pienistä eroista.



Tampereen heikohko tulos perustui ennen muuta siihen, että kaupungin energialähteinä käytetään maakaasua ja turvetta, jotka aiheuttivat enemmän päästöjä kuin naapurikuntien lämpölaitokset. Mielenkiintoinen oli myös tulos, jonka mukaan 80 % tamperelaisten päivittäisestä liikennöimisestä tapahtui yksityisautolla. Se oli melkein saman verran kuin naapurikunnissa, joissa joukkoliikenteen käyttömahdollisuudet ovat selkeästi heikommat.



Tutkijat laskivat, että Tampereen seudulla voidaan vähentää hiilijalanjälkeä noin kolmanneksella lisäämällä uusiutuvaa energiaa, rakentamalla ja peruskorjaamalla energiatehokkaammin sekä kasvattamalla joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen osuutta. Tutkimuksen johtopäätöksiin kuului myös, että asumisväljyyden kasvulla ei tulevaisuudessa liene juurikaan vaikutusta hiilijalanjäljen suuruuteen, koska vaikutus on kompensoitavissa rakentamalla hiilitehokkaita (omakoti)taloja.

Tässä yhteydessä kannattaa ottaa myös esille hallituksen vuonna 2008 teettämä raportti ilmasto- ja energiapolitiikan vaikutuksesta aluepolitiikkaan.  Selvityksen teki tohtori Raija Volk Pellervon taloudellisesta tutkimuslaitoksesta.

Erityisesti kannattaa lukea Volkin tulkintaa yhdyskuntarakenteen merkityksestä ilmastopolitiikan kannalta. Volk myöntää, että eheyttämällä ja tiivistämällä nykyrakennetta ja keskittämällä uusi rakentaminen nykyisen yhteyteen hyvän joukkoliikenteen ulottuville, saadaan aluerakenne ilmastopoliittisesti kestävämmäksi.

Samaan hengenvetoon hän kuitenkin toteaa, että tämän tyyppinen kehitys on mahdollista pääasiassa Helsingin metropolialueella ja radan varsilla, mutta että maaseudun haja-asuminen ei sinänsä edes ole kovin suuri ongelma ympäristön kannalta.



Suomen rakennuskanta on verrattain hyvässä kunnossa eikä ole mitään mieltä hylätä ympäri maata jo rakennettua infrastruktuuria. Suomi säilyy edelleen monikeskuksisena maana, jossa maaseutu on tulevaisuudessa todennäköisesti harvemmin asuttua, mutta silti voimissaan. Volkin mukaan huonosti hoidettu yhdyskuntarakenteen tiivistäminen itse asiassa tuottaa enemmän ongelmia kuin hyötyä; se lisää esimerkiksi asukkaiden mökkeilyä. Asumisessa pitää ottaa huomioon myös ihmisten tarpeet.

Volk tiivistääkin asumisen merkityksen seuraavasti: ”Maaseutua suurempi merkitys liikenteen ilmastopäästöjen vähentämisessä on väestörikkailla ja laajenevilla kaupunkien kehysalueiden yhdyskuntarakenteella ja liikkumistavoilla”.

Ilmastonmuutoksen käyttäminen yksioikoisena aseena maaseutuasumista vastaan on kovasti kaukaa haettua.

Tauno Linkoranta
Varsinais-Suomen kyläasiamies
Varsinais-Suomen Kylät ry

Fortum tekee tai teki keskiviikkona aamulla jotain remonttia osassa kirkonkylään ja sähköt olivat poikki. Siitä ilmoitettiin fiksusti kortilla ajoissa.
Pari juttua tuli mieleen.
Kun työ oli kallista yötyötä, miksi sitä ei aloitettu tuntia aikaisemmin, niin normaaliaikaan töihin menevät olisivat saaneet kupin kahvia. Katkos loppui kyllä jämptisti seitsemältä niin kuin oli kortissa.

Toinen juttu kun tuli mieleen. Vaikka katkosta tiedettiin, monessako huushollissa otettiin illalla kynttilä ja tikut esiin tai katsottiin onko taskulampussa patteri. Veikkaan, että monessa talossa ihmeteltiin aamulla, missä tikut ovat ja joulusta jääneet kynttilät.

 Tähän aikaan vuodesta nousee sentään onneksi aurinko.
Tässäkin lehdessä on muistaakseni joskus otettu kantaa varautumisen puolesta.Se on ihan totta, ihmisillä ei ole mitään murhetta itsestään.
Nyt sähkön puuttumisesta ilmoitettiin ajoissa, mutta kun se häviää varoittamatta viikoiksi, tilanne on tukala. Entisenä partiolaisena uskallan epäillä selviämistä, jos tapahtuisi jotain pahempaa ja pitäisi elää viikko maastossa.

Patteriradio









Kui pal Salos niit johtaji o?

Tiättäk kukka, ett kui paljo johtaji ja päälliköi nykyisi Saloss o? Olik näit vanhoiss kunniss kanss näi mont? Tais ollakki, emmää tiär. Mutt olis iha vaa tämmösenä vaivasena veron(=palkan)maksajana mielenkiintost tiättä. Ett mihi kaikke ne raha oike menevä. Ja mitä sitä saa niinku vastineks? Simmottoss mun miälest kaikiss firmoissaki o, semmost kustannusvertailu ja –tarkkailu ja see koske tota pomotaho kanss, eikä yksistäs tyäntekijöi. Tai simmottos se tarttis ainaki olla. Siält yläpääst ne isoimma säästö yleens tuleva.



tämmössi hunteeras
ylikulmalaine


Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) on julkaissut yli 20 vuotta jatkuneen eläkeläisiä (64–84 v) koskeneen tutkimuksen.

Siinä todetaan, että eläkeläisten toimintakyky kohenee. Tämä johtuu tutkimuksen mukaan siitä, että eläkeläiset eivät elä kuin ennen. Voin sijaan sivellään leivälle kevytlevitteitä, lasiin kaadetaan rasvatonta maitoa tai jätetään pois.


Tutkimus on tehty lomakekyselyillä, joten sen perusteella ei voi esittää mitään vertailulukuja. Olisi kuitenkin voinut erottaa vuohet (voinsyöjät ja maidonjuojat) lampaista, niin olisi nähnyt toimintakyvyn eron, jos sitä nyt sitten oli.


THL suosittelee, niin kai lausunto voidaan käsittää, tällä kertaa voin tilalle kevytlevitteitä. Ennen heidän ehtymätön terveydenlähteensä on ollut margariini, joka on auttanut kaikkiin vaivoihin niin kuin ennen vanhaan kanffeeritipat.

Jäävään itseni voin suhteen, sillä sen kirjoittelusta saatan joutua valiokunnan nuhdeltavaksi. Asetetaan vastakkain kevytlevite ja margariini.


On todettava, että THL tulee jälkijunassa kevytlevitetietoineen. Tällaisten tuotteiden kulutus on jyrkässä laskussa. Käydessäni pari päivää sitten jäsenosuuskaupassa, oli siellä kevytlevitepakkauksiin liimattu punaisia tarroja –30 %. Parasta ennen – päivät olivat uhkaavasti lähestymässä.


Kevytlevitteissä oleva rasva on samaa kuin margariinissä. Niistä on tehty ”kevyitä” lisäämällä rasvan tilalle vettä, tärkkelystä ym. Tällainen seos vaatii säilyäkseen monia lisä- ja säilöntäaineita. Makua parannetaan kemikaaleilla. Miten tällainen tuote voi olla terveellisempää kuin täysrasvainen (80%) margariini? Vastatkoon se ken tietää.


Kaikista rasvaa nolla –mainoksista ja vähärasvaista ruokaa ihannoivista vouhotuksista huolimatta on muistettava, että ravinnon energiasisällöstä tulee olla 30% rasvaa. Ei juurikaan yli eikä ali.

THL:n tutkimuksesta saa myös sellaisen käsityksen, että maidon juonnin lopettaminen parantaisi toimintakykyä. Ei taida vasen käsi tietää mitä oikea tekee.

Terveyskeskuksissa olevista osteoporoosin ehkäisyyn tarkoitetuista esitteistä saa maidosta ihan erilaisen käsityksen.
Paremman tiedon puutteessa maaseutuvirasto jakoi vielä viime vuonna neljä miljoona euroa terveyspoliittisista syistä, jotta maito ja muut meijerituotteet säilyisivät suomalaisten koulujen lounaspöydässä.


Paljon on tutkittu, mutta tutkimatta ovat herrojen touhut.

Lauri Helle


Kuluttaja ratkaisee viime kädessä sen, millaista ruokaa Suomessa tuotetaan. Siksi kaikki ruokapolitiikka on kuluttajalähtöistä. Ostopäätökset kaupassa vaikuttavat ympäristöön, oman alueen elinvoimaisuuteen ja työllisyyteen, kotimaiseen ruokakulttuuriin ja eläinten hyvinvointiin. Nämä seikat on hyvä pitää mielessä ruokakaupassa, eikä tehdä ostopäätöksiä pelkästään edullisimman hinnan perusteella.


Suomessa kuluttajat ovat tunnetusti valmiita maksamaan luomu-tuotteista ja lähiruoasta. Silti jossain kulkee kipuraja näidenkin tuotteiden hinnassa. Meidän on ruokapolitiikalla huolehdittava, etteivät nämä kipurajat ylity. Samalla suomalaisen ruoan markkinointiin tulee panostaa. On tuotava esiin, että se on paitsi laadukas, puhdas, turvallinen, eettisesti ja ekologisesti tuotettu sekä ravitseva valinta.


Ruoantuotannon tulonjako on järjestettävä niin, että kaupassa meillä on myös mahdollista tehdä vastuullisia päätöksiä. On huomattava, että erittäin keskittynyt kauppasektori hankaloittaa luomu- ja lähiruoan mahdollisuuksia päästä kauppoihin. Niitä eivät pienet tuote-erät kiinnosta. Siksi pientuottajien on vaikea saada tuotteitaan paikallisten kauppojen hyllyille. Toinen ongelma kaupan liiallisesta keskittymisestä on, että elintarvikeketjun tulonjako muodostuu hyvin epätasaiseksi yhden osapuolen suorastaan määräävän aseman myötä. Tästä kärsivät niin tuottajat kuin kuluttajatkin.


Pienten tuottajien yhteistoiminnan lisääminen on avainasemassa kun puhutaan lähiruoasta. Erilaisten yhteistoimintahankkeiden avulla pienet paikalliset toimijat pystyvät paremmin myös osallistumaan julkisten hankintojen tarjouskilpailuihin. Yhteiskunnan on lähdettävä vahvasti mukaan yhteistoimintahankkeiden käynnistämiseen sekä toimivien käytäntöjen luomiseen ja levittämiseen. 



Tuottajien asemaa heikentävät entisestään koko ajan kasvavat tuotantokustannukset ja mm. energian korkea hinta. Vastapainoksi tulopuolella heiltä jää saamatta osansa ruoan hintojen noususta, kun tuottajahinnat päinvastoin laskevat. Tämä on aivan mahdoton yhtälö.

Lähitulevaisuudessa tehdään maatalouspolitiikan kannalta keskeisiä valintoja. Meidän on päätettävä panostammeko perinteiseen viljelyyn vai luomuviljelyyn, valitsemmeko geenimuuntelusta vapaan tuotannon vai lähdemmekö vapauttamaan gmo-viljelyä. Näiden päätösten merkitykset ovat kauaskantoisia ja niiden myötä viitoitetaan koko suomalaisen maataloustuotannon tulevaisuus. Pohdinta näiden kysymysten kohdalla tulee olla hyvin laaja-alaista. Huomioon tulee ottaa suuren kokonaisuuden ohella yksityiskohdat tuottajien asemasta huoltovarmuuskysymyksiin.


Minusta on keskeistä, ettemme valitse suomalaisen ruokapolitiikan tulevaisuudeksi Yhdysvalloista tuttua linjaa. Siellähän kuluttajan on oltava esimerkiksi lihan suhteen erittäin tarkka, mistä ostaa ja mitä ostaa. Geenimuunnellut ja antibiooteilla tai hormoneilla kyllästetyt tuotteet ovat siellä yleisiä, eikä kuluttajalla välttämättä ole tietoa siitä, mitä hän ostaa. Tämä ei voi olla suomalaisen ruoantuotannon tulevaisuus.

Katja Taimela
kansanedustaja (sd.)


Yleisurheilukentän muutosta ylös Melassuon mäkeen on keskusteltu jo vuosikausia. Muutama vuosi sitten tehtiin paperille hieno suunnitelma, joka sisälsi muitakin yksityiskohtia. Mielestäni suunnitelmassa on tärkeämpiäkin osia kuin urheilukentän siirto.

Tärkeää olisi suuremman ryhmäliikuntatilan rakentaminen.
Ainakaan yleisurheilukentälle tuskin kovin paljon nykyistä suurempaa käyttöä löytyy. Jalkapallokenttä taitaisi olla ensisijaisempi. Myönnetään, että nykyisen urheilukentän puku- ja pesutilat ovat surkeat.

Minua kismittää, että useat ohjatut ryhmäliikuntatunnit joudutaan pitämään liikuntahallin palloilusalin puolella, koska valtava määrä jumppaavia naisia ei mahdu enää pieneen peilisaliin. Ongelma on ollut tiedossa jo useamman vuoden.

Kun zumbatunnit tulivat kaupungin tukeman liikunnan piiriin, palloilusalissa on zumbannut jopa yli sata naista kerralla. Ihan hyvä, että jokin tila sentään löytyy, mutta se voisi olla tarkoituksenmukaisempi. Ohjaajan sanat ja musiikki karkaavat turhan korkeaan tilaan. Samalla palloilun harrastajien tunnit vähenevät.
Me naiset tarvitsemme tilavan jumppasalin Perniöön! Osallistujien määrästä ei ainakaan pitäisi jäädä kiinni. Jos sata naista maksaa zumbatunnista kolme euroa kukin, siitä tulee kaupungille 300 euroa per tunti. Ohjaajan palkan vähentämisen jälkeen taitaa jäädä aika lailla euroja jäljelle. Ja kun tämä toistuu viikosta toiseen, niin naiset taitavatkin tukea kaupunkia, ei toisin päin…

Torstai-illan jumppaaja

K-Supermarket

ksupernetti1

Lue uusin lehti (Lehtiluukku)

133096

Kesälehti Tortone

Mainoksia

 

Eteläisen Salon paikallislehti


Kiinnostaisiko oma mainoksesi tässä?
Ota yhteyttä!

Vastuullista journalismia

Uusin lukijan kuva

  • Ei olla sokerista_1
  • Kuvaus: Paula Laine nappasi kuvan viime viikon keskiviikon kunnantalon puiston lauluillasta, jonne oli kurjasta säätä huolimatta saapunut runsaasti väkeä.

Perniönseudun Lehti Oy | Lupajantie 1 | 25500 Perniö | (02) 735 2300 ilmoitukset ja tilaukset | (02) 735 2301, (02) 735 2302 toimitus | fax. (02) 735 2284

Tämä julkaisu on suojattu tekijänoikeuslailla. Tekijänoikeuslain nojalla kopiointi muuhun kuin yksityiseen käyttöön edellyttää oikeudenhaltijan luvan.
Tekijänoikeusjärjestö Kopiosto myöntää julkaisujen valokopiointiin ja skannaamiseen lupia oppilaitoksille, yrityksille ja muille yhteisöille.
Tarkista onko organisaatiollanne voimassaoleva kopiointilupa. Lisätietoja luvista ja niiden sisällöstä antaa Kopiosto ry www.kopiosto.fi.

Sivuston toteutus: Arttu Arojoki

rss20