Mielipide



Yleisurheilukentän muutosta ylös Melassuon mäkeen on keskusteltu jo vuosikausia. Muutama vuosi sitten tehtiin paperille hieno suunnitelma, joka sisälsi muitakin yksityiskohtia. Mielestäni suunnitelmassa on tärkeämpiäkin osia kuin urheilukentän siirto.

Tärkeää olisi suuremman ryhmäliikuntatilan rakentaminen.
Ainakaan yleisurheilukentälle tuskin kovin paljon nykyistä suurempaa käyttöä löytyy. Jalkapallokenttä taitaisi olla ensisijaisempi. Myönnetään, että nykyisen urheilukentän puku- ja pesutilat ovat surkeat.

Minua kismittää, että useat ohjatut ryhmäliikuntatunnit joudutaan pitämään liikuntahallin palloilusalin puolella, koska valtava määrä jumppaavia naisia ei mahdu enää pieneen peilisaliin. Ongelma on ollut tiedossa jo useamman vuoden.

Kun zumbatunnit tulivat kaupungin tukeman liikunnan piiriin, palloilusalissa on zumbannut jopa yli sata naista kerralla. Ihan hyvä, että jokin tila sentään löytyy, mutta se voisi olla tarkoituksenmukaisempi. Ohjaajan sanat ja musiikki karkaavat turhan korkeaan tilaan. Samalla palloilun harrastajien tunnit vähenevät.
Me naiset tarvitsemme tilavan jumppasalin Perniöön! Osallistujien määrästä ei ainakaan pitäisi jäädä kiinni. Jos sata naista maksaa zumbatunnista kolme euroa kukin, siitä tulee kaupungille 300 euroa per tunti. Ohjaajan palkan vähentämisen jälkeen taitaa jäädä aika lailla euroja jäljelle. Ja kun tämä toistuu viikosta toiseen, niin naiset taitavatkin tukea kaupunkia, ei toisin päin…

Torstai-illan jumppaaja



Vaarmumme Faari muistelee hauskasti ensi kokemuksiaan Perniön Pesästä ja museosta (PSL 23.12.2010). Faarin ensimmäinen museokäynti lienee tapahtunut joskus 40-luvulla, jolloin museonhoitaja tosiaan asui museorakennuksessa ja nykyinen varasto oli maatalousesineistön esittelypaikka. Osa esineistä on varastossa yhä vanhoilla sijoillaan. Monet ovat haikailleet pääsyä maatalouskaluja ja muita varastossa olevia esineitä katsoman. Harvakseltaan esineitä on näytettykin, mutta nykyisellään varasto on liian ahdas kulkea, jotta sinne voisi yleisöä päästää.


Suurin osa maatalouskaluista ja muista isoista esineistä on Lupajalla navetan ylisillä, minne 2003 kunnostettiin kylmä varastotila. Esineet on järjestetty sen verran harvaan, että katsojia on mahdollista päästää tiloihin, mutta varsininaista näyttelyä tilassa ei ole. Olin tuolloin luetteloijana Museoviraston rahoituksen turvin. Järjestelyn ja luetteloinnin lomassa pidimme varastolla avoimien ovien päivän, jolloin esineitä pääsi katsomaan ja antamaan arvokasta tietoa niiden käytöstä. Tämän jälkeen tutustumassa ovat käyneet koululuokat mm. POLKU-ohjelman puitteissa.


Erikseen Faari muistaa ensikäynniltään risuäkeen. Risuäes on museoesineenä niin harvinainen, että Suomen maatalousmuseo Sarka on kyseisestä äkeestä kiinnostunut. Heillä kun ei äestä kokoelmissaan ole. Syykin on selvä: äes oli käyttöesine, josta ei kovan käytön jälkeen jäänyt esiteltävää jäljelle. Perniön äes vaikuttaa käyttämättömältä. Museon pääkirjasta ei ilmene onko äes varta vasten museolle rakennettu, mutta pidän sitä mahdollisena.


Faari on jossain aiemmassa kirjoituksessaan tuonut esiin ajatuksen maatalousmuseon perustamisesta Perniöön, onhan Perniö merkittävä maatalouspitäjä. Resurssit eivät mahdollista uusien museokohteiden avaamista ja toisaalta (esim. HS 10.1.2011) Suomessa on nykyisin niin paljon museoita, ettei kaikkiin riitä kävijöitä.
Nykyaikaiseen museotoimeen kuuluu, että museo keskittyy tiettyyn keräys- ja esittelykohteeseen. Kaikki esineet eivät ole yhtä aikaa esillä, vaan vaihtuvien näyttelyiden myötä esineet kertovat uusia tarinoita ja välillä lepäävät varastossa.

Maatalousmuseota enemmän haikailisin siis Saloon tilaa vaihtuville museonäyttelyille.


Nyt haastankin perniöläiset vastaamaan ongelmaani: onko väärin jos arvokas risuäes siirretään Loimaalle Sarkaan, missä se pääsisi hyvin hoidettuun museoon osaksi koko Suomen maataloushistoriasta kertovaa kokoelmaa? Äkeen alkuperä ei siirron myötä tietenkään unohtuisi.


Kirjoituksensa lopuksi Faari kertoo tunnelmistaan museon vuosijuhlapäivänä. Satsaus juhlanäyttelyyn oli rahallisesti iso, eikä samaan ole mahdollisuutta vuosiin. Tänä vuonna SAMU käyttää pääosan määrärahoistaan elektroniikkakokoelman esille saamiseen. Hiljainen taustatyö Perniön museon hyväksi jatkuu kuitenkin edelleen sekä ammattilaisten että talkooväen toimesta.

Faarin loppukommentista tuli hyvä mieli: mitäpä suremaan niitä, jotka eivät paikalle vaivautuneet – pääasia, että paikalla olleet juhlavieraat nauttivat sekä näyttelystä että juhlasta. Ja näyttelyynhän pääsee tutustumaan taas kesällä museon aukioloaikoina. Koululuokille museota esitellään ilmaiseksi  ympäri vuoden ja muillekin ryhmille pientä maksua vastaan sovittaessa.




Annastiina Junnila
Museonjohtaja
Salon tuotanto- ja kultturihistoriallinen museo SAMU

Kotimaan kaipuu

On mukava lukea Perniönseudun Lehdessä olevia tanssikirjoituksia (viim. 13.01) varsinkin, kun tarinoitten tapahtumapaikkana on pieni, romanttinen tanssilava. Kun muistelen tuon lavan hämyisten kesäiltojen tunelmaa, niin täällä vieraalla maalla hiipii väkisinkin kotimaan kaipuu.

Lavan viihtyisyyttä häiritsee mielestäni kuitenkin pari seikkaa. Taustamusiikki on usein melko viheliäistä. Kun tauot ovat noin neljännes koko tanssiajasta, niin onko liikaa toivottu, että tanssinjärjestäjät soittaisivat omilta levyiltään kunnon tanssimusiikkia? Toiseksi tanssilattialla on omat liikennesääntönsä. Tanssisuunta on kellonvastainen. Sinne sekaan ei sovi yks'kaks vastavirtaan tapahtuvia ryntäilyjä, eikä taivutuksia ja käden alivääntöjä. Tuollaisten ihmeellisten taitojen esityspaikka on tanssilattian keskellä.

Vitsiporukassa tosin nauru on herkässä. Tälläinen kasku jäi mieleeni: hämäläisen liikemiehen bisnekset olivat sujuneet loistavasti. Tämän innoittamana hän päätti lähteä Pariisiin vähän juhlimaan. Kauniina kesäiltana hän istui Seinen rannalla. Jostakin kantautuivat "Pariisin taivaan alla" valssin sävelet. Hetken kuluttua hänen viereensä penkille istahti sorja pariisitar, joka pian huomasi, ettei saa asiaansa hoidettua ranskan kielellä. Niinpä hän piirsi sängyn kuvan. Vielä kotonakin mies ihmetteli, mistä pahus vie se tyttö tiesi, että olen huonekalukauppias.

Monika


Katson, että keskustelu lapsilisistä on lähtenyt väärille raiteille: hyvätuloisten perheiden lapsilisien sijaan huomio tulisi keskittää pienituloisten perheiden lapsilisiin. Nykyisin pienituloiset osittain tai kokonaan toimeentulotuen varassa elävät perheet eivät hyödy lapsilisistä lainkaan, sillä lapsilisä huomioidaan tulona ja toimeentulotukea vähennetään vastaavasti saman verran.

Ennen 90-luvun lamaa lapsilisä oli etuoikeutettua tuloa eli se ei vaikuttanut toimeentulotuen määrään.



Keski- ja suurituloisilla lapsilisä tarkoittaa tulojen lisäystä, mutta vähävaraisten perheiden taloudellista ahdinkoa lapsilisät eivät helpota millään tavalla.

Mielestäni lapsilisän muuttaminen etuoikeutetuksi tuloksi suhteessa toimeentulotukeen olisi konkreettinen keino vähentää lapsiköyhyyttä, joka on päästetty nousemaan 1970-luvun alun tasolle. Sosiaalietuuksien jääminen jälkeen yleisestä ansiotasosta sekä pienimpien palkkojen riittämättömyys ovat johtaneet siihen, että yhä useampi muiden tukien varassa elävä ja jopa työssäkäyvä joutuu turvautumaan toimeentulotukeen. Näin ollen lapsilisän ja toimeentulotuen suhde koskettaa merkittävää joukkoa pienituloisia perheitä.



Myös taloudellisesti heikoilla olevat lapsiperheelliset opiskelijat saavat toimeentulotukea. Lapsilisän muuttaminen etuoikeutetuksi tuloksi suhteessa toimeentulotukeen helpottaisi monen perheellisen opiskelijan ja heidän lastensa elämää. Myös opintotukijohtoryhmän esittämä 145 euron huoltajakorotuksen palauttaminen opintotukeen on mielestäni toteutettava.



Lapsilisä perustuu tasa-arvon periaatteelle, jonka varaan hyvinvointivaltio on rakennettu; tietyt tuet ja palvelut kuuluvat kaikille, koska myös yhteisesti rahoitamme niitä.




Taro Turtiainen
Puheenjohtaja
Perniön Vasemmistoliitto ry















Löyttyk virkamiähilt sialuelämä

Mää ole yrittäny tutustu virkamiäste sialuelämä ja pohtinu löyttyk simmost ollenka. On tää Helmi, jost sekä asukka ett kävijä sekä henkilökunt tykkävä nykysell sijainnill. Mutt see viärä Isohärjänmäkke, ku Nokia ei asunnoi tarvinnukka. On nää koulu, pikkukoulu ajeta jo alas ku tulevill koululaisill ilmotetta lähikouluks kauempi koulu ja nykysekki käsketä lähtemä iha kaupunki keskustass saakka ku voi samall tunni enämpi musiikki tai kiäli oppii. Voi elämän kevät. Mist tää kaikk järki oikke tuleka, ny mää jää pohtima, ett kihahtaisik mullaki valta päähä, voi ollakki.

Ylikulmalaine


On aina mukavaa lukea paikallislehdestä miten kultturellia väkeä meillä asuu.  Saamme tietää, että niin Stephen Hawking kuin Newtonkin ovat hoitaneet samaa virkaa, keitä he nyt sitten lienevätkin. Tärkeää tietoa meille maalaisille kuitenkin.

Ihmisten uskonnollisiin yhteisöihin kuuluminen on heidän oma asiansa. Siispä kerron, mistä minä saan lisäarvoa, palkankorotuksen:

Saan elämääni lisäarvoa Leibzigin Tuomas-kirkon urkurin, J.S. Bachin passioista ja paljosta muusta musiikista. Lisäarvoa päivittäiseen elämääni tuo Perniön kivikirkko, ulkoa ja sisältä, samoin muutkin Suomen keskiaikaiset kirkot. Kylmät väreet käyvät sisälläni kun kuuntelen joulurauhan julistuksessa satoja vuosia vanhaa Lutherin taisteluvirttä, jota monituhatpäinen väkijoukko yhdessä tapailee. Ajattelen, että kun vaatimattomissa oloissa eläneet esivanhempani ovat mahdollistaneet tämän kaiken, minä yltäkylläisyydessäni voin maksaa sen jatkumisen ja ylläpidon huolimatta siitä, ajattelenko Hawkingin tapaan.

Edes kaukoidän lähetystyötä, perniöläisittäin " Jaappanin lähetystä" en osaa paheksua, korkeintaan hymyillä. Tuen mielummin sellaista uskontoa, joka rauhanomaisesti parantaa mm. naisten ja lasten asemaa sekä terveydenhuoltoa kohdemaassa kuin  jihadia, pyhää sotaa tai muuta samankaltaista ideologiaa. Näissä asioissa ovat kirkot Suomessa, niin ortodoksinen kuin luterilainen , suorastaan esimerkillisiä.



Oletan, että toimimme periaatteella " käyttäjä maksaa". Siispä hyvää rillumareita, Pajen. Minä olen enemmän saanut kuin maksanut ja edelleen maksan mielelläni Bachistani.



Kirsti Leikkonen












Kuin täi tervassa

Tuulikki (PsL 7.10.) ja Monika (28.10.) kirjoittavat erään elokuisen tanssi-illan tapahtumista siinä uskossa, että kyseessä oli valssivedonlyönnin loppunäytös.


Valssi tanssittiin kuitenkin jo ennen juhannusta. Vain vetoa lyöneet tiesivät mistä on kyse. tämä aikainen ajankohta johtui siitä, että valssikumppanini vaihtoi työpaikkaa ja muutti kauas pois.



Tanssit Monikan kanssa on kokonaan toinen juttu. Hänen tavastaan tanssia huomasi heti ensi askeleista, että nyt on huipputekijä parina. Monika neuvoo kirjoituksessaan Tuulikkia, joka on mieltynyt tangoon, opettelemaan 40 erilaista tangon askelta. Helppo juttu. Tuon kahden Monikan  kanssa tanssimani tangon aikana  otin varmasti enemmnän kuin 40 erilaista askelta mutta tuskin kahta samanlaista. Enpä tiedä niistä kuvioista, mutta hienolta tuntui.


Sitten alkoi soida hidas valssi. Sopiva hetki antaa opinnäyte, ajattelin. Totta kai se sujui paremmin kuin alkukesän näytös.  Ero tanssitaidossa oli kuitenkin niin valtava, että välillä tuntin  olevani kuin kissa liukkaalla jäällä ja toisinaan askeleeni tuntuivat kuin täin taapertamiselta tervassa. Näin sujui se Tuulikin kehuma kamun ainoa valssi.



Monikan kirjoituksestakin paistaa tämä tasoero läpi. Hän on sitä mieltä, että jos vuoden verran, muutaman tunnin viikottain harjoittelisimme niin olisimme (olisin) esiintymiskelpoisia. Tästä tulee mieleen vanha perniöläinen sananparsi, ”hyppäs taas sanos Töyrylä konnal”.



Ainakin Tuulikkia on kiinnostanut tällaiset pienet tanssiaisiin liittyvät lieveilmiöt kuten askelmäärän mittaaminen ja valssivedonlyönti. Olisi mielenkiintoista nähdä paljonko pällistelijöitä olisi jos tällaisesta Monikan haaveilemasta valssinäytöksen tapaisesta tilaisuudesta mainittaisiin tanssi-ilmoituksessa. Tällaista voisi kokeilla, jos joku tanssipari opettelisi vaikkapa Tuulikin eräässä kirjoituksessaan mainitseman jenkan.



Tuulikki tuntuu ehtivän joka paikkaan. Käy kuuntelemassa äijäporukan puolituhmia vitsejäkin. Vitsiporukassa on kylläkin usein enemmän naisia kuin äijiä.  Tämä vitsiporukka on pieni esimerkki siitä, miten huvialueella voi monella muullakin tavalla viihtyä kuin tanssimalla.



Lopuksi näyte Tuulikin mainitsemista puolituhmista vitseistä.

Kapteeni ja perämies pitivät vuoropäivin aluksella lokikirjaa (laivapäiväkirja), johon kirjataan päivän tapahtumat. Eräänä päivänä perämies oli sortunut Alkon tuotteisiin.  Kapteeni kirjoitti lokikirjaan: perämies tänään humalassa.

Seuraavana päivänä perämies kirjoitti: kapteeni tänään selvänä.

Kamu


Olipa hyvää fundeerausta Melassuon mäestä kunnan kiinteistöjä koskien viime lehdessä!
Kankkonummella toimiva yrittäjä sen on oivaltanut. On ehkä helppo myydä talo jonka voi siirtää.
Siispä Lupajan puukoulu, kunhan sen käyttäjille on uudet paikat löydetty, myyntiin, ja ostajalle lupa pistää talo osiksi, vaikka ei polttopuiksi.   Koulu on nimittäin ymmärtääkseni hirsirakennus. Se on helppo purkaa, numeroida ja kuljettaa ties minne! Siinä saa talo uuden elämän, vaikka se perniöläismaisemasta häviäisikin! Samalla konstilla vietiin Perniöstä jo Saurun vanha koulu ja Mikolan talo Laiterlasta, joten mahdollista tämä hahmotelmani olisi.
MJ

K-Supermarket

ksupernetti1

Lue uusin lehti (Lehtiluukku)

133096

Mainoksia

 

Eteläisen Salon paikallislehti


Kiinnostaisiko oma mainoksesi tässä?
Ota yhteyttä!

Vastuullista journalismia

Kirjoittajavieras

Uusin lukijan kuva

  • Kauriit kylillä
  • Kuvaus: Terttu Rantanen kuvasi lauman metsäkauriita Perniön Lupajalla, aivan kirkonkylän kupeella.

Perniönseudun Lehti Oy | Lupajantie 1 | 25500 Perniö | (02) 735 2300 ilmoitukset ja tilaukset | (02) 735 2301, (02) 735 2302 toimitus | fax. (02) 735 2284

Tämä julkaisu on suojattu tekijänoikeuslailla. Tekijänoikeuslain nojalla kopiointi muuhun kuin yksityiseen käyttöön edellyttää oikeudenhaltijan luvan.
Tekijänoikeusjärjestö Kopiosto myöntää julkaisujen valokopiointiin ja skannaamiseen lupia oppilaitoksille, yrityksille ja muille yhteisöille.
Tarkista onko organisaatiollanne voimassaoleva kopiointilupa. Lisätietoja luvista ja niiden sisällöstä antaa Kopiosto ry www.kopiosto.fi.

Sivuston toteutus: Arttu Arojoki

rss20