Mielipide



Nykyisen Salon entisissä pitäjissä toimivat kotiseutuyhdistykset lähestyivät yhdessä kaupunginhallitusta saadakseen selvän vastauksen asukasyhdistyksille tarkoitettujen yhdistymisavustusten käytöstä. Miltei kahden vuoden ajan eri kyläyhdistykset ja myös kotiseutuyhdistykset olivat kyselleet kaupungilta keinoja yhdistymisavustusten saamiseksi ”toimintansa tukemiseen”, kuten yhdistymissopimus asian ilmaisee. Asia ei edennyt, kun kaupungin taholta ensin esitettiin ehtoja rahan saamiseksi, sitten leviteltiin käsiä, ettei asialle voi mitään.



Ainakin oma tarkoitukseni oli varmistaa, että yhdistymisavustuksista päätyy osa myös maaseudun toimijoille: kyläyhdistyksille ja kotiseutuyhdistyksille. Kaupunkimme rakentamisessa tuntuu kehittäminen koskea vain kaupungin ydinkeskustaa ja alasajo on taas maaseudulle tarjottu resepti. Näin siitä huolimatta, että keskittämisen piti koskea vain hallintoa, ei palveluita. Siksi omaehtoisen toiminnan arvo vain kasvaa tulevaisuudessa.



Nyt toivon todella, että kaikki kyläyhdistykset ja kotiseutuyhdistykset ja muutkin asukasyhdistykset reippaasti hakevat avustusrahoja kun ne tarjolle tulevat kevättalvella. Vaikka maalla on aina totuttu ilmaiseksi tekemään vapaaehtoisesti ja talkoilla, tarvitaan nyt uudessa tilanteessa rahaakin, kun esim. kaupungin tilat edelleen ovat kalliita, eikä vähäisiäkään entisiä luontoisetuja enää ole tarjolla. Yhdistysten tilanne on aivan aidosti yhdistymisessä muuttunut, ja juuri tähän muutokseen on rahat tarkoitettu.




Oman yhteisön ja kylän hyväksi toimiminen on kiitettävää kansalaiskuntoa ja se parantaa elämänlaatua sielläkin, missä kaupungin palveluita ei ole saatavilla. Maaseudulla on edelleen parasta juuri maaseutu, ja siitä voimme olla ylpeitä myös Salossa.

Jaana Shelby
Kisko-Seura ry














Lähipalvelut työn alle heti ensi vuonna

Joku viisas on sanonut, että  muutoksen ohjaaminen on helppoa, kun hallitsee kolme asiaa: suunnan, mitoituksen ja ajoituksen. Uutta Saloa on nyt rakennettu kaksi vuotta ja välillä tuntuu vahvasti siltä, että nuo kaikki kolme tekijää ovat meillä vielä pahasti hakusessa.


Otetaan nämä yhdistyssopimuksessa luvatut lähipalvelut. Emme ole tästä suunnasta vielä ollenkaan selvillä, emmekä ainakaan yksimielisiä.  Virkamiehet ja konsultit ideoivat palveluverkkoselvityksen ensimmäisen osan ja siinä Perniö sijoitettiin aluekeskuskaartiin.  Koulukyläaseman saivat Perniön asema ja Teijo. Liikkeellä on kuitenkin myös vahvaa halua siirtää Perniö palvelukyläksi, samaan kastiin Särkisalon, Kiskon, Kiikalan ja Kuusjoen kanssa .
”Mistäpä löydetään muuten pitäjä, jossa olisi neljä kirkkoa (emäkirkko, Teijo, Koski ja Ylikylä) neljä rukoushuonetta (Keski-Perniön, Ylikulman, Ylönkylän ja Matildedalin), neljä rautatieasemaa (Ylikylä, Perniö, Ervelä ja Koski), neljä vanhaa tehdaslaitosta (Teijo, Matildedal, Kirjakkala ja Koski), neljä osuusmeijeriä (Asemaseudun, Keski-Perniön, Perniön-Finbyn ja Ylikulman) ja neljä yksityistä tai yhtiömeijeriä (Tuohitun, Teijon, Kosken ja Haarlan)?” kirjoitti Niilo Vapaavuori Suomen Kuvalehdessä Perniön viettäessä 600-vuotisjuhliaan keväällä 1930.




Historia ei ole häpeä. Kehityksen suunnassa ei ole 2010-luvulle tultaessa ollut kehumista. Saloon liittymisen plussat ja uudet kehityspiikit antavat edelleen odottaa itseään ja meneillään oleva city-aivoisten virkamiesten ja konsulttien strategiatyö ei paljon Perniön varaan laske. Elinvoimainen lukio, koko kunnan olohuoneena toimiva mahtava kirjasto ja kehittyvät kyläkoulut ovat arvoja ja konkreettisia asioita, joita kannattaa edelleen puolustaa tässä jo noin 3000 vuotta ennen meidän nykyistä ajanlaskuamme asuttuna tiedetyssä paikassa.


Uuden Salon muutoksen suunnan piti sisältää elinvoimaisen maaseudun vahvistuminen. Lähestyvän joulurauhan hengessä voi ainakin toivoa, että ajoitus tässä nyt vain takkuaa ja tulevina vuosina on ydinkeskustaa ympäröivien kylien ja taajamien kehittämisen aika.
Perniössä on totuttu pitämään puoliaan. ”Ruotsin vallan alkuaikoina tapaamme vanhoissa asiakirjoissa Perniön suomalaisen väestön uppiniskaisena vastustamassa verotusta. Kun siltä aletaan viedä maat ja se alistetaan aatelisten lampuodeiksi, taistellaan monta taistelua, ja monta käräjänkäyntiä tarvitaan, ennen kuin se saadaan alistumaan”, kirjoittaa Vapaavuori Suomen Kuvalehdessä.


Demokratiassa saa olla montaa mieltä. Uppiniskaisia rettelöitsijöitä emme halua olla, mutta yhdistymissopimuksen vastaista kehittämistä  ei tarvitse hyväksyä.  Kuntien alueelliset erityispiirteet ja niiden luontaiset vahvuustekijät luvattiin ottaa huomioon ja järjestää lähipalvelut kuntalaisten lähellä taajamissa ja kylissä vahvistamalla sillä tavoin näiden alueiden elinvoimaisuutta ja asumisviihtyisyyttä.  Siinä on muutoksen suunta ja mittakaava. Ajoitus on tuleva vuosi.
Eeva Koskinen
kaupunginvaltuutettu vihr.

Klippulan kesäsiirtolan joutuminen myytävien listalle ihmetyttää.
Onneksi lista ei ole toivottavasti yksi yhteen sama asia, kuin "nämä myydään"- lista.
Kesäsiirtolan ylläpito maksaa. Välillä pitää maalata ja korjata laitureita,  mutta kun kausi on ohi, vesijohto tyhjäksi ja hiirenmyrkyt sisään. Seitsemän kuukautta menee pelkillä vakuutusmaksuilla.

Jossain yhteydessä on sanottu, että kesäsiirtolan lopettamisella päästään eroon seitsemästä määräaikaisesta työsuhteesta. Vähän kummallista,  määräaikaisethan ovat töissä vain silloin kun heitä tarvitaan.
Kummallista on myös kesäsiirtolatoiminnan lopettaminen nyt, kun kuivanmaan koululaiset ovat päässeet meren makuun. Ja onko Klippulaa markkinoitu omassa kunnassa kunnolla hienona leirikoulupaikkana?

Markkinointia voisi jatkaa myöhemmin  muualle.


Kesäsiirtolatoiminnassa on ensisijaisesti kyse lapsista.
Vanhemmilla on lomaa neljä-viisi viikkoa, lopun kesää lapset ovat omillansa. Viikko hienossa ympäristössä kavereitten kanssa olisi monelle mieluisampaa, kuin nurkissa pyöriminen.
Klippula maksaa, mutta mikä on todellinen syy lakkauttamiseen.
Kesäsiirtolaperinne on liian vanhanaikaista, aikanaan vähäosaisille lapsille tarkoitettua?






Klippulassa sukellellut

Väki ikääntyy.
Yhä useampi ikäihminen sinnittelee omassa kodissaan, iän karttuessa yhä huonokuntoisempana. Mikä sitten neuvoksi, jos ja kun…

Ja sitten: Kova poru käy jatkuvasti, että emme saa tarpeeksi vastinetta EU-rahoillemme. Ei ainakaan täällä Perniössä niistä rahoista mitään näy.
Mitäs näillä asioilla on keskenään tekemistä? No, sitä vain, että vanhusten kanssa tekemisissä oleville (kukapa meistä ei olisi) on tarjolla ilmainen, EU:n rahoilla kustannettu ensiapukurssi Perniön lukiossa 11. ja 15 pv. marraskuuta.

Kurssi uhkaa peruuntua vähäisen kiinnostuksen vuoksi. Onko todella niin, että kaikki jo tiedämme, miten hätätilanteissa on toimittava? Vai kannattaisiko pari syksyistä iltaa uhrata opille, joka joskus voi osoittautua elintärkeäksi – kirjaimellisesti.

Jos haluat lisäoppia pätevän ammattilaisen opastuksella, ilmoittaudu kurssille vielä tämän loppuviikon aikana Perniön SPR:n toimipisteeseen.
Aikaisemmin kansalaisopiston järjestämän ei aina halvat ensiapukurssit ovat olleet hyvinkin suosittuja.

Saiskos ihmetellä?
Olavi Alkio


















Vanhusten palveluista ei saa leikata

Salon kaupungin taloudellinen tilanne on heikentynyt ja parhaillaan käytävissä vuoden 2011 talousarvioneuvotteluissa etsitään keinoja kaupungin käyttötalousmenojen vähentämiseksi. Keinoina on harkittu mm. kaupungin vanhusväestölle tarjottavien palvelujen supistamista sekä Salon kaupungin työntekijöiden kahden viikon lomauttamista.
Vanhusväestölle annettavat palvelut ovat lakisääteisiä palveluja, joista kaupungin on huolehdittava asianmukaisesti. Mikäli kaupungille etsitään lyhytnäköisesti säästöjä mm. vanhusväestölle suunnattavia kotipalveluja vähentämällä, laitoshoitoa vähentämällä tai henkilöstöä lomauttamalla, syntyneet säästöt aiheuttavat lisäpainetta mm. erikoissairaanhoidon kustannuksiin ja huonosti toteutuneilla säästöillä aiheutetaan todellisuudessa kaupungin käyttömenojen nousua.
Eläkeliiton Perniön yhdistys on erittäin huolestunut nykytilanteesta ja vetoaa kaupungin päättäjiin, ettei kaupungin ikäihmisille annettavia palveluja heikennetä vuonna 2011.
Salon eläkeläisjärjestöjen käytössä olevat kaupungin toimitilat tulee saada maksuttomiksi.

Eläkeliiton Perniön yhdistys


Salon kaupunki suunnittelee lomauttavansa työntekijänsä kahden viikon ajaksi. Kaupungissa on jo nyt pula päivähoitopaikoista ja henkilökunta ponnistelee voimavarojensa äärirajoilla. Jo nykyisessä tilanteessa liikutaan aika ajoin henkilökuntamitoitusten laillisuuden rajamailla. Pätevästä henkilökunnasta on huutava pula.
Vapaaehtoisten palkattomien lomien tai lomarahan vaihtaminen vapaaksi ei muuttaisi tilannetta miksikään. Keväästä asti päiväkotien työntekijöiden on ollut haasteellista ottaa palkattomia vapaita, koska sijaisten käyttöä harkitaan hyvin tarkkaan, eikä sijaisia ole aina tarvittaessa edes saatu.      90- luvun säästötalkoissa työntekijät olivat mukana ja heille luvattiin korvata talkoot, laman hellitettyä. Työntekijöiden palkitsemisen sijaan rahalla asfaltoitiin pyöräteitä. Tärkeää sekin, mutta ei ole omiaan herättämään luottamusta jos politiikkoihin.
Miten kaupungin päättäjät järjestävät lasten hoidon lomautusten ajan TURVALLISESTI, ja säädösten mukaisesti? Kuka kantaa vastuun? Miten järjestetään palvelujen saatavuus lomautusten aikana, löytyykö hoitopaikka samalta vai vastakkaiselta reunalta?
Mihin unohtui lapsen etu ja pysyvät ihmissuhteet? Varhaiskasvatuksen kulmakivet Lapsen hyvinvointi , laadukas varhaiskasvatus ja pysyvät ihmissuhteet ovat koko lomautusten ajan romukoppaan heitettynä. Lomautusten todellinen vaikutusaika on huomattavasti pidempi kuin 2 viikkoa, ellei kaupunki päätä olla tarjoamatta varhaiskasvatusta 2 viikon ajan ja sulkea kaikki yksiköt yhtä aikaisesti.
Varhaiskasvatuksen henkilökunta ja esimiehet ovat syyttömiä jos lomautukseen mennään. Tosiasia on kuitenkin se, että he joutuvat kärsimään tilanteesta yhdessä lasten ja heidän vanhempiensa kanssa.
Poliittisten päättäjien olisi hyvä vierailla päiväkodeissa ja tutustua todelliseen tilanteeseen, perus arkeen. Tai ehkä saamme heidät lomautusten ajaksi päiväkoteihin palkatta töihin, jolloin arki paljastuu.

Keijo Tikkanen, Lastentarhanopettajien luottamusmies
Laura Tamminen, Salon Lastentarhanopettajat ry.:n Pj.



Sadat tuhannet kiinteistön omistajat haja-asutusalueilla ihmettelevät parhaillaan jätevesiasioita. Ja jolleivät ihmettele, syytä ainakin olisi.

Haluamme jokainen luonnollisesti huolehtia siitä, että vesistömme olisivat puhtaita. Asia ei ole itsestäänselvyys. Raikkaiden pohjavesien, kirkkaan järviveden ja sinisenä liplattavan meriveden eteen on tehtävä kovasti työtä.  Kyse on yhteisvastuusta - kaikkien on yhdessä osallistuttava jätevesitalkoisiin. Jätevesiratkaisut vaikuttavat näkyvästi ympäristömme tilaan.  Järkevillä ja loppuun asti harkituilla ratkaisuilla pääsemme tulokseen, josta hyötyvät niin kiinteistön omistajat kuin ympäristökin.

Yleisesti jätevesien puhdistusvelvollisuudesta säädetään ympäristönsuojelulaissa. Niin kutsuttu haja-asutusalueiden jätevesiasetus, joka koskee viemäriverkostojen ulkopuolella olevien talojen ja mökkien jätevesien käsittelyä, astui voimaan vuonna 2004. Asetuksen perustavoitteena on vähentää haja-asutuksen aiheuttamaa ympäristökuormitusta. Siirtymäaikaa annettiin kymmenen vuotta. Kuusi vuotta on kulunut ja jätevesiprojekti on levällään kuin Jokisen eväät. Nyt siihen tuli pienen pieniä korjauksia ja parin vuoden jatkoaika.


Suomi on yllättävän suuri maa. Viemäriverkostojen ulkopuolella asuu n. 1,5 miljoonaa ihmistä. Ympäristökysymysten valossa näiden ihmisen jätevesillä on suuri merkitys. Asiantuntijat ovat laskeneet, että viemäriverkoston ulkopuolinen asukas kuormittaa jätevesillään vesistöjä keskimäärin yhtä paljon kuin 6-8 viemäriverkon piirissä asuvaa.   Haja-asutuksen jätevedet kuormittavat vesistöjämme toiseksi eniten heti maatalouden jälkeen.


Kansalaisten inho ja suoranainen viha asetusta kohtaan on ollut käsin kosketeltavan rajua, aivan ymmärrettävistä syistä. Kritiikkiä tulee joka ilmansuunnasta. Miljoona suomalaista on kertonut kantansa asetuksesta jättämällä noudattamatta sitä. Näyttäisi siltä, että asetuksen kivinen tie on noussut kokonaan pystyyn.


Nyt ollaan tekemässä lyhytnäköistä ja kestämätöntä politiikkaa. Hätäännyttiin kun huomattiin, että on otettu virheaskel. Tosiasiahan on, että hajajätevesiasetus on rampa, eikä muuksi muutu - vaikka kuinka leikataan ja liimataan.  Suurin virhe tehtiin kun päädyttiin säätämään asiasta asetuksen tasoisella säädöksellä. Näin merkittävästä asiasta, joka koskettaa suurta osaa suomalaisia, on säädettävä laintasoisesti. Kyse on mitä suurimmassa määrin kansalaisten oikeuksista ja velvollisuuksista, joista on aina säädettävä lailla. Ainakin perustuslaki lähtee tästä.


Toinen iso ongelma on se, että viranomaiset määräävät jätevedet puhdistettaviksi, mutta markkinoilla myydään tähän tarkoitukseen lähinnä sekundatuotteita. Puhdistuslaitteisiin velvoitetaan investoitavan varsin suuria summia, vaikkei niillä edes saavuteta asetettuja tavoitetasoja.


Kalliilla investoinneilla ja aikaan saatavilla hyödyillä ei ole yhteyttä toisiinsa ja Itämeri sen kun jatkaa rehevöitymistään.
Kaikki tahot, joita asia tavalla tai toisella koskettaa, ovat jollain tasolla tyytymättömiä tilanteeseen. Peli pitäisi nyt uskaltaa viheltää poikki, ennen kun vajotaan liian syvälle suohon.


Kokonaan uuden lain rakentaminen olisi tässä tapauksessa viisaampaa kuin vanhan korjaaminen.


Ilkka Kanerva





Kokoomuksen kansanedustaja

Heijastimet myös kevytväylille

Surkeat talvikuukaudet ovat tulossa, pimeä tuli jo.
Etsikää hyvät ihmiset heijastimet esille. Heijastimia tarvitaan myös näillä kevytväylillä, missä pyörät ja jalankulkijat  kulkevat sikin sokin. Polkupyörien valaisimet ovat hyviä, mutta eivät riitä valaisemaan, varsinkaan kun ulkoiluasusteet ovat väriltään hillittyjä.
Kevytväylillä koirat tarvitsevat oman heijastimen kaulapantaan ja pyöräilijöitten kannalta  mielellään myös talutushihnan puoliväliin.
Ledvalon hankkinut

K-Supermarket

ksupernetti1

Lue uusin lehti (Lehtiluukku)

133096

Mainoksia

 

Eteläisen Salon paikallislehti


Kiinnostaisiko oma mainoksesi tässä?
Ota yhteyttä!

Vastuullista journalismia

Uusin lukijan kuva

  • Tapaninpäivän rauhaa
  • Kuvaus: Perniön kirkonkylä uinuu tapaninpäivän illassa Joonas Aaltosen ottamassa kuvassa.

Perniönseudun Lehti Oy | Lupajantie 1 | 25500 Perniö | (02) 735 2300 ilmoitukset ja tilaukset | (02) 735 2301, (02) 735 2302 toimitus | fax. (02) 735 2284

Tämä julkaisu on suojattu tekijänoikeuslailla. Tekijänoikeuslain nojalla kopiointi muuhun kuin yksityiseen käyttöön edellyttää oikeudenhaltijan luvan.
Tekijänoikeusjärjestö Kopiosto myöntää julkaisujen valokopiointiin ja skannaamiseen lupia oppilaitoksille, yrityksille ja muille yhteisöille.
Tarkista onko organisaatiollanne voimassaoleva kopiointilupa. Lisätietoja luvista ja niiden sisällöstä antaa Kopiosto ry www.kopiosto.fi.

Sivuston toteutus: Arttu Arojoki

rss20