Mielipide

Olen hämmästynyt siitä, kuinka kiihkomielisesti vireillä olevaan sote- ja maakuntauudistukseen suhtaudutaan.
Kyse on suuresta muutoksesta, mutta mitään vallankumouksellista ei ole tapahtumassa. Yksinkertaistaen voisi sanoa, että sotessa tavoitteena on, että ihminen pääsee perusterveydenhuollossa lääkärin vastaanotolle haluamassaan aikataulussa ja jos jatkotoimia tarvitaan, kaiken pitää sujua järkevällä tavalla.

Maakuntauudistuksessa yhteen lyödään useita olemassa olevia organisaatiota, jotta Suomessa toteutuisi muun Euroopan lailla maakunnallinen demokratia. Ei uusia hallinnon tasoja, vaan kootaan yhteen nykyisiä ja hoidetaan se kansanvaltaisella tavalla eli järjestetään vaalit kuten lähes kaikkialla muualla Euroopassa.

Pahin kirosana näyttää olevan valinnanvapaus terveydenhuollossa. Valinnanvapaudellahan tarkoitetaan sitä, että halutessasi voit julkisen terveysaseman sijasta valita myös yksityislääkäriaseman.
Yksityiset palvelut ovat jo nyt voimakkaasti läsnä terveydenhuollon tarjonnassa. Yli puolet pienten lasten vanhemmista on ottanut jälkikasvuaan varten vakuutuksen, jolla pääsee yksityislääkärin vastaanotolle lähes poikkeuksetta muutaman tunnin varoitusajalla.

Uudistus tähtää siihen, että myös ne, joilla ei ole taloudellisia edellytyksiä, voisivat turvautua yksityisiin palveluihin. Hinta tulee olemaan sama riippumatta siitä, hakeutuuko yhteiskunnan vai yksityisen palvelun piiriin.
Kyse ei ole yksityistämisestä, vaan ulkoistamisesta.
Yksityistäminen tarkoittaa sitä, että palveluntuottaja voi vapaasti määrittää hinnan ja kenelle palvelun tarjoaa.Ulkoistamisessa yhteiskunta kontrolloi palvelun tuottamista ja määrää hinnan. Viime kädessä valta on maakuntavaltuustolla, jonka kokoonpano määräytyy suoralla kansanvaalilla.

Monet hankkeen kriitikot vetoavat asiantuntijoihin. Tässä suhteessa olisin varovainen.
Myös asiantuntijat lausuvat mielipiteensä omista lähtökohdistaan, puolustavat omaa reviiriään ja maailmankuvaansa. Sitä paitsi juuri sote- ja maakuntauudistuksessa asiantuntijoiden mielipiteet heiluvat erityisen paljon laidasta laitaan. Olet äärivasemmalla tai äärioikealla, löydät taatusti asiantuntijan, joka on kanssasi samaa mieltä.

Nykyjärjestelmässä kunnat vastaavat perusterveydenhuollosta. Mihinkään ei pääse siitä, että malli on tullut tiensä päähän. Järjestämisvastuu on liian monessa paikassa, Varsinais-Suomessa 27 kunnassa. Jotta kaikilla olisi mahdollisimman yhtäläiset oikeudet ja mahdollisuudet sosiaali- ja terveyspalveluihin, tarvitaan yksittäistä kuntaa leveämmät hartiat. Kun edellisillä vaalikausilla on tyrmätty isäntäkunta- ja kuntayhtymämalli, palvelun järjestäjänä jää jäljelle maakunta.

Maakuntauudistusta on moitittu siitä, että se luo uuden tason kuntien ja valtion keskushallinnon väliin. Tämä väite ei pidä paikkaansa. Sairaanhoitopiirit, maakuntien liitot, ELY-keskukset ja TE-toimistot edustavat jo nyt väliportaan hallintoa samoin kuin kuntien toimintaa edustavat kuntayhtymät. Nyt ne laitetaan saman katon alle ja tuodaan mukaan demokratia. Tällä hetkellä ELY:t ja TE-toimistot ovat valtion hallintoa, eikä maakuntien asukkailla ole mahdollisuutta vaikuttaa niiden toimintaan.

Uudistusta on tehty kaksikymmentä vuotta. Asiaa valmistelemassa on ollut ministereitä kaikista suurista puolueista. Osa esitetyistä malleista on todettu perustuslain vastaisiksi tai poliittisesti mahdottomiksi. Siksi on melkoista vastuuttomuutta esittää uudistuksen lykkäämistä taas seuraavalle vaalikaudelle tai väittää, että nykymalli toimii.
Olen nähnyt, että jokaisella yhteiskunnallisella uudistuksella on monta puolta ja laaja-alaisia vaikutuksia. Jos puolueiden ehdottomana vaatimuksena on oman mallin toteutus sitä piiruakaan muuttamatta, kiista ei pääty koskaan. Monipuoluemaassa on kyettävä yhteistyöhön, ei määräilemään.
On ymmärrettävä, että sote- ja maakuntauudistuksen kaltaisessa reformissa kaikkien on joustettava. On syytä vakavasti toivoa, että eduskunnalla on viisautta tehdä välttämätön sote- ja maakuntauudistus.

Ilkka Kanerva, Varsinais-Suomen maakuntahallituksen pj, kansanedustaja (kok)

Maailma on pullollaan erilaisia teemakuukausia; on tipatonta tammikuuta ja lihatonta lokakuuta. Viime viikolla törmäsin uusimpaan tulokkaaseen, muovittomaan maaliskuuhun. Sen ideana on yrittää elää maaliskuu ilman kertakäyttömuovia. Siis esimerkiksi ilman muovipillejä, kertakäyttömukeja tai yksittäispakattuja hedelmiä.
Kuulostaa ehkä yksinkertaisemmalta kuin onkaan. Jo yksi kauppareissu paljastaa, että lähes kaikessa kulutustavarassa on muovia. Jopa pahvisen hapankorppupaketin sisältä paljastuu muoviin pakatut pienemmät pussit hapankorppua. Muovittomassa maaliskuussa pääasia ei tosin olekaan täydellinen suoritus, vaan turhan muovin huomaaminen ympärillämme ja sen käytön vähentämiseen pyrkiminen.

Miksi sitten muovin määrästä tulisi olla huolissaan? Euroopassa syntyy joidenkin arvioiden mukaan 26 miljoonaa tonnia muovijätettä vuodessa.
Tästä jätteestä noin 60 % on elintarvikemuovia. Käsittelemättömänä muovijäte on saastetta, josta valitettavan suuri osa päätyy meriin ja sitä kautta esimerkiksi kaloihin ja lintuihin. Jos mitään ei tehdä, vuonna 2050 maailman merissä on enemmän muovia kuin kalaa.

Tärkeintä olisi ylipäänsä vähentää kertakäyttöisen muovin kulutusta.
Monessa kohtaa muovin voisi korvata jollain biohajoavalla materiaalilla tai pakata vaikka omaan kestokäyttöiseen kassiin. Toinen tärkeä asia on kierrättää jo syntynyt muovijäte, sillä muoveja on montaa eri lajia, ja ne pitäisi lajitella, jotta uusiokäyttö olisi mahdollista. Tässä pakkausten tuottajilla, kotitalouksilla ja kuntien jätehuollolla on iso rooli.

Nyt meistä jokaisella on hyvä hetki kiinnittää huomiota omaan muovinkäyttöömme. Jo pienillä arjen muutoksilla voi olla pitkässä juoksussa iso vaikutus. Otetaan kauppaan mukaan omat kestokassit, valitaan tuoterivistöstä vähiten pakattu vaihtoehto ja kuljetetaan uudelleentäytettävää vesipulloa mukanamme. Kun tästä huolimatta muovia jonkun verran kotitalouksissamme syntyy, kierrätetään se.
Haastetaan mukaan myös kauppiaat ja tuotekehittäjät. Alankomaissa avattiin juuri ensimmäinen täysin muoviton ruokatavaraosasto ja Suomessa kehitellään täyttä vauhtia korvaajia muovisille pakkausmateriaaleille.

Ehkä tulevaisuudessa meilläkin on enemmän mahdollisuuksia hyödyntää uudelleen täytettäviä, ekologisia paketteja kodeissamme.
Kuinka paljon käyttämästäsi muovista sinä pystyt tässä kuussa tinkimään?

Janika Takatalo
Kirjoittaja on varsinaissuomalainen maakuntavaltuutettu ja kokoomusopiskelijoiden puheenjohtaja, joka toivoisi ihmisten vähentävän muovinkäyttöä.

Taantuman aikana rikkaat joutuivat luopumaan paljosta. Vaikka edelleen jaettiin vuosittain kymmeniä miljardeja osinkoja, saatiin korotettua pääjohtajien ja muiden eläkkeitä sekä muita etuuksia roimasti, mutta ei riittävästi. Silti työväeltä, työttömiltä ja muilta köyhiltä ei tahtonut löytyä riittävästi myötätuntoa, myöskään tulonsiirtoja kansalta ei saatu riittävässä määrin.

Työläisten ja köyhien puolustukseksi on sanottava, että vasemmiston ja Ay-liikkeen taholta tehty yllytys ja aatteen puolesta nostama kapina johti siihen että kansa alkoi nurista ja jopa nousi barrikaadeille.
Ahdinkoon joutuneille rikkaille oli vaikeaa löytää solidaarisuutta.

Jokaisen kapitalismia ymmärtävän täytyy käsittää kuinka laman aikana työläisten ja vähävaraisten on uhrauduttava. Palkkoja on alennettava, työaikoja pidennettävä, eläkeikiä nostettava, joka ikiseen sosiaaliturvan etuuteen on kajottava. On kiskottava sieltä, mistä vähänkin irti saadaan, että kyetään näyttämään maailmalle olevamme kapitalismin mallimaa joka ei rikkaita hylkää huonoinakaan aikoina.
Nyt kun työtätekevää ja vähäväkistä kansaa riistämällä, erilaisin tulonsiirroin, on saatu rikkaiden varallisuus turvattua, niin eivätkö samat yllyttäjät ole taas kimpussa.
Nyt pitäisi vähintään jakaa myös kansalle jotain, ei aina niistetä köyhiltä ja duunareilta sekä eläkeläisiltä.

Uusi sote-jos se joskus tulee voi pelastaa hetkeksi, mutta nyt jo suuret globaalit terveysyrittäjät ovat innostuneet rakentamaan päiväkoteja , vanhusten taloja, ja vammaisille paikkoja että saadaan taas kunnolla rahastaa.

Simo Vesa
Kaupunginvaltuutettu (sd)
Salo

Teijon kansallispuistoa mainostetaan luontoalueena jossa opastettuja reittejä pitkin voi harrastaa liikuntaa ja samalla kokea alueen luontoa.

Lapsenlapset tulivat meille viime viikolla viettämään hiihtolomaansa. Kun kerrankin täällä on luminen talvi päätimme tehdä hiihtoretken ja löysimme netistä paikallisen retkiladun Teijolta.
Netistä näki että retkilatu alkaa Mikkossuon pysäköintialueelta. Lähdimme ajamaan sinne.

Ensimmäinen yllätys tuli vastaan kun piti kääntyä Teijon tieltä pysäköintialueelle johtavalle tielle. Tie oli auraamaton. Joku isompi maasturi oli ajanut pyöräurat. Pikkuatomme pohjapellit luisuivat lumen päällä ja sydän kurkussa ajoimme uria pitkin noin kilometrin pituisen matkan pysäköintialueelle. Jos vähänkin olisi ajanut urista sivuun tai vastaan olisi tullut toinen ajoneuvo niin olisimme jääneet kiinni lumeen. Pääsimme perille ja lähdimme hiihtämään. Kävi heti ilmi että latua ei ollut juurikaan hoidettu ja ensimmäinen kilometri meni jonkun ajoneuvon pyöräuria pitkin. Tämän jälkeen latu hieman parani. Monessa kohdassa oli puita kaatunut ladun yli haittaamaan hiihtoa. Puut olivat pieniä ja oletettavasti laduntekijän olisi ollut helppo poistaa ne ladulta.

Yhdessä kohdassa latu kääntyi 90 astetta vasemmalle. Parin kilometrin päästä latu päättyi maantiehen. Ei auttanut kun hiihtää takaisin. Aavistimme että siinä missä latu kääntyi vasemmalle niin olisikin pitänyt kääntyä oikealle. Eikö voisi vähän paremmin viitoittaa latua? Pääsimme lopulta takaisin pysäköintialueelle. Tällä reitillä ei ollut yhtään taukopaikkaa jossa olisi olisi voinut syödä eväitään vaan ne saimme syödä ladun vieressä.

Älkää ihmeessä mainostako tätä retkilatua jos sitä ei hoideta!
Kaiken kukkuraksi saimme puolet hiihtomatkasta kuunnella laskettelumäen suunnalta tulevan pauhaavan kovaäänisen melua.

Terveisin
Fredrik Koivusalo ja lapsenlapset

Viime joulukuussa Naantalissa vietettiin 100 vuotta kalaa Saaristomereltä -juhlaseminaaria. Aiheet käsittelivät elinkeinon vaiheita sillinlaivaston historiasta sinisen biotalouden mahdollisuuksiin.

Puheenvuoroja kuuntelemassa ja aiheesta keskustelemassa oli kalastajia, kalankasvattajia, kalanjalostajia, tutkijoita, järjestöjen edustajia ja virkamiehiä. Yhteinen tahtotila turvata elinkeinokalatalouden tulevaisuus on voimakas. Myös tulevilla sukupolvilla tulee olla mahdollisuus nauttia elinvoimaisista ja kestävällä tavalla hyödynnetyistä kalakannoista.

Kaupan alalta kuultiin positiivista viestiä; valtaosa kuluttajista haluaisi syödä nykyistä enemmän kalaa. Ennusteiden mukaan kysyntä tulee kasvamaan, sillä kalassa on lukuisia mahdollisuuksia niin ruokana kuin biotalouden materiaalinakin, ja kala voisi olla yksi vaihtoehto väestönkasvun myötä lisääntyvään proteiinin kysyntään. Kalansyönnillä on tutkitusti positiivisia terveysvaikutuksia, mikä on tärkeä tekijä kansanterveyden ja -talouden näkökulmasta. Tällä hetkellä yli 80 % kalasta tuodaan ulkomailta ja vienti on vähäistä, vaikka kotimaisen kalatalouden arvoketjun kehittymiselle ja alan kasvulle olisi hyvät edellytykset.

Suomalaiset kalastajat ja kalankasvattajat tahtoisivat vastata paremmin kasvavaan kysyntään. Kotimaista kalastusta kuitenkin rajoitetaan tiukoin kansallisin kalastusrajoituksin. Kuhan alamittaa koskevat säädökset iskevät Saaristomeren ammattikalastukseen kipeästi. Kalastajien ahdinko syvenee, ja tulot vähenevät, mutta hylkeiden ja merimetsojen syömä kalamäärä kasvaa vuosi vuodelta. Parempina aikoina investoineet kalastajat sinnittelevät vielä, mutta uusien tulo alalle on vähäistä. Vesiviljelyn kehitystä jarruttaa ja paikoitellen jopa estää ankara ja hidas lupajärjestelmä.

Seminaarissa eräs 50-luvulta saakka kalastanut kalastaja totesi, että nykytilanne on erittäin surullinen. Vaikka meillä olisi paljon hyviä ideoita kalastuksen kehittämiseksi, niistä ei ole apua, kun hylkeet karkottavat ja syövät kalat kalastajien apajilta. Onko todella niin, että suomalaisten on luovuttava kotimaisesta kalatalouselinkeinosta ja lähialueella pyydetystä ja tuotetusta kalasta?

Jo vuosien ajan on luvattu edistää kalatalouselinkeinoa, kestävää kehitystä ja sinistä biotaloutta. Samalla on korostettu lähiruuan ja kotimaisen ruuan tärkeyttä. Seminaarissa kuullun perusteella on selvää, että enää lupaukset eivät riitä. Elinkeinokalatalouden kehityksen kääntämiseksi päättäjiltä tarvitaan nyt rohkeutta ja halua tehdä nopeita päätöksiä koskien investointeja, haittaeläinkantojen vähentämistä ja kalastuksen kansallisia rajoituksia. Vain siten saamme turvattua kotimaisen kalan saatavuuden jatkossakin.

100 vuotta kalaa Saaristomereltä hanke

Olavi Sahlstén
Saaristomeren Ammattikalastajat ry

Anu Niinikorpi
L-S Kalatalouskeskus ry

K-Supermarket

ksupernetti1

Lue uusin lehti (Lehtiluukku)

133096

Mainoksia

 

Eteläisen Salon paikallislehti


Kiinnostaisiko oma mainoksesi tässä?
Ota yhteyttä!

Vastuullista journalismia

Kirjoittajavieras

Uusin lukijan kuva

  • Kauriit kylillä
  • Kuvaus: Terttu Rantanen kuvasi lauman metsäkauriita Perniön Lupajalla, aivan kirkonkylän kupeella.

Perniönseudun Lehti Oy | Lupajantie 1 | 25500 Perniö | (02) 735 2300 ilmoitukset ja tilaukset | (02) 735 2301, (02) 735 2302 toimitus | fax. (02) 735 2284

Tämä julkaisu on suojattu tekijänoikeuslailla. Tekijänoikeuslain nojalla kopiointi muuhun kuin yksityiseen käyttöön edellyttää oikeudenhaltijan luvan.
Tekijänoikeusjärjestö Kopiosto myöntää julkaisujen valokopiointiin ja skannaamiseen lupia oppilaitoksille, yrityksille ja muille yhteisöille.
Tarkista onko organisaatiollanne voimassaoleva kopiointilupa. Lisätietoja luvista ja niiden sisällöstä antaa Kopiosto ry www.kopiosto.fi.

Sivuston toteutus: Arttu Arojoki

rss20