Mielipide



Katson, että keskustelu lapsilisistä on lähtenyt väärille raiteille: hyvätuloisten perheiden lapsilisien sijaan huomio tulisi keskittää pienituloisten perheiden lapsilisiin. Nykyisin pienituloiset osittain tai kokonaan toimeentulotuen varassa elävät perheet eivät hyödy lapsilisistä lainkaan, sillä lapsilisä huomioidaan tulona ja toimeentulotukea vähennetään vastaavasti saman verran.

Ennen 90-luvun lamaa lapsilisä oli etuoikeutettua tuloa eli se ei vaikuttanut toimeentulotuen määrään.



Keski- ja suurituloisilla lapsilisä tarkoittaa tulojen lisäystä, mutta vähävaraisten perheiden taloudellista ahdinkoa lapsilisät eivät helpota millään tavalla.

Mielestäni lapsilisän muuttaminen etuoikeutetuksi tuloksi suhteessa toimeentulotukeen olisi konkreettinen keino vähentää lapsiköyhyyttä, joka on päästetty nousemaan 1970-luvun alun tasolle. Sosiaalietuuksien jääminen jälkeen yleisestä ansiotasosta sekä pienimpien palkkojen riittämättömyys ovat johtaneet siihen, että yhä useampi muiden tukien varassa elävä ja jopa työssäkäyvä joutuu turvautumaan toimeentulotukeen. Näin ollen lapsilisän ja toimeentulotuen suhde koskettaa merkittävää joukkoa pienituloisia perheitä.



Myös taloudellisesti heikoilla olevat lapsiperheelliset opiskelijat saavat toimeentulotukea. Lapsilisän muuttaminen etuoikeutetuksi tuloksi suhteessa toimeentulotukeen helpottaisi monen perheellisen opiskelijan ja heidän lastensa elämää. Myös opintotukijohtoryhmän esittämä 145 euron huoltajakorotuksen palauttaminen opintotukeen on mielestäni toteutettava.



Lapsilisä perustuu tasa-arvon periaatteelle, jonka varaan hyvinvointivaltio on rakennettu; tietyt tuet ja palvelut kuuluvat kaikille, koska myös yhteisesti rahoitamme niitä.




Taro Turtiainen
Puheenjohtaja
Perniön Vasemmistoliitto ry















Löyttyk virkamiähilt sialuelämä

Mää ole yrittäny tutustu virkamiäste sialuelämä ja pohtinu löyttyk simmost ollenka. On tää Helmi, jost sekä asukka ett kävijä sekä henkilökunt tykkävä nykysell sijainnill. Mutt see viärä Isohärjänmäkke, ku Nokia ei asunnoi tarvinnukka. On nää koulu, pikkukoulu ajeta jo alas ku tulevill koululaisill ilmotetta lähikouluks kauempi koulu ja nykysekki käsketä lähtemä iha kaupunki keskustass saakka ku voi samall tunni enämpi musiikki tai kiäli oppii. Voi elämän kevät. Mist tää kaikk järki oikke tuleka, ny mää jää pohtima, ett kihahtaisik mullaki valta päähä, voi ollakki.

Ylikulmalaine


On aina mukavaa lukea paikallislehdestä miten kultturellia väkeä meillä asuu.  Saamme tietää, että niin Stephen Hawking kuin Newtonkin ovat hoitaneet samaa virkaa, keitä he nyt sitten lienevätkin. Tärkeää tietoa meille maalaisille kuitenkin.

Ihmisten uskonnollisiin yhteisöihin kuuluminen on heidän oma asiansa. Siispä kerron, mistä minä saan lisäarvoa, palkankorotuksen:

Saan elämääni lisäarvoa Leibzigin Tuomas-kirkon urkurin, J.S. Bachin passioista ja paljosta muusta musiikista. Lisäarvoa päivittäiseen elämääni tuo Perniön kivikirkko, ulkoa ja sisältä, samoin muutkin Suomen keskiaikaiset kirkot. Kylmät väreet käyvät sisälläni kun kuuntelen joulurauhan julistuksessa satoja vuosia vanhaa Lutherin taisteluvirttä, jota monituhatpäinen väkijoukko yhdessä tapailee. Ajattelen, että kun vaatimattomissa oloissa eläneet esivanhempani ovat mahdollistaneet tämän kaiken, minä yltäkylläisyydessäni voin maksaa sen jatkumisen ja ylläpidon huolimatta siitä, ajattelenko Hawkingin tapaan.

Edes kaukoidän lähetystyötä, perniöläisittäin " Jaappanin lähetystä" en osaa paheksua, korkeintaan hymyillä. Tuen mielummin sellaista uskontoa, joka rauhanomaisesti parantaa mm. naisten ja lasten asemaa sekä terveydenhuoltoa kohdemaassa kuin  jihadia, pyhää sotaa tai muuta samankaltaista ideologiaa. Näissä asioissa ovat kirkot Suomessa, niin ortodoksinen kuin luterilainen , suorastaan esimerkillisiä.



Oletan, että toimimme periaatteella " käyttäjä maksaa". Siispä hyvää rillumareita, Pajen. Minä olen enemmän saanut kuin maksanut ja edelleen maksan mielelläni Bachistani.



Kirsti Leikkonen












Kuin täi tervassa

Tuulikki (PsL 7.10.) ja Monika (28.10.) kirjoittavat erään elokuisen tanssi-illan tapahtumista siinä uskossa, että kyseessä oli valssivedonlyönnin loppunäytös.


Valssi tanssittiin kuitenkin jo ennen juhannusta. Vain vetoa lyöneet tiesivät mistä on kyse. tämä aikainen ajankohta johtui siitä, että valssikumppanini vaihtoi työpaikkaa ja muutti kauas pois.



Tanssit Monikan kanssa on kokonaan toinen juttu. Hänen tavastaan tanssia huomasi heti ensi askeleista, että nyt on huipputekijä parina. Monika neuvoo kirjoituksessaan Tuulikkia, joka on mieltynyt tangoon, opettelemaan 40 erilaista tangon askelta. Helppo juttu. Tuon kahden Monikan  kanssa tanssimani tangon aikana  otin varmasti enemmnän kuin 40 erilaista askelta mutta tuskin kahta samanlaista. Enpä tiedä niistä kuvioista, mutta hienolta tuntui.


Sitten alkoi soida hidas valssi. Sopiva hetki antaa opinnäyte, ajattelin. Totta kai se sujui paremmin kuin alkukesän näytös.  Ero tanssitaidossa oli kuitenkin niin valtava, että välillä tuntin  olevani kuin kissa liukkaalla jäällä ja toisinaan askeleeni tuntuivat kuin täin taapertamiselta tervassa. Näin sujui se Tuulikin kehuma kamun ainoa valssi.



Monikan kirjoituksestakin paistaa tämä tasoero läpi. Hän on sitä mieltä, että jos vuoden verran, muutaman tunnin viikottain harjoittelisimme niin olisimme (olisin) esiintymiskelpoisia. Tästä tulee mieleen vanha perniöläinen sananparsi, ”hyppäs taas sanos Töyrylä konnal”.



Ainakin Tuulikkia on kiinnostanut tällaiset pienet tanssiaisiin liittyvät lieveilmiöt kuten askelmäärän mittaaminen ja valssivedonlyönti. Olisi mielenkiintoista nähdä paljonko pällistelijöitä olisi jos tällaisesta Monikan haaveilemasta valssinäytöksen tapaisesta tilaisuudesta mainittaisiin tanssi-ilmoituksessa. Tällaista voisi kokeilla, jos joku tanssipari opettelisi vaikkapa Tuulikin eräässä kirjoituksessaan mainitseman jenkan.



Tuulikki tuntuu ehtivän joka paikkaan. Käy kuuntelemassa äijäporukan puolituhmia vitsejäkin. Vitsiporukassa on kylläkin usein enemmän naisia kuin äijiä.  Tämä vitsiporukka on pieni esimerkki siitä, miten huvialueella voi monella muullakin tavalla viihtyä kuin tanssimalla.



Lopuksi näyte Tuulikin mainitsemista puolituhmista vitseistä.

Kapteeni ja perämies pitivät vuoropäivin aluksella lokikirjaa (laivapäiväkirja), johon kirjataan päivän tapahtumat. Eräänä päivänä perämies oli sortunut Alkon tuotteisiin.  Kapteeni kirjoitti lokikirjaan: perämies tänään humalassa.

Seuraavana päivänä perämies kirjoitti: kapteeni tänään selvänä.

Kamu


Olipa hyvää fundeerausta Melassuon mäestä kunnan kiinteistöjä koskien viime lehdessä!
Kankkonummella toimiva yrittäjä sen on oivaltanut. On ehkä helppo myydä talo jonka voi siirtää.
Siispä Lupajan puukoulu, kunhan sen käyttäjille on uudet paikat löydetty, myyntiin, ja ostajalle lupa pistää talo osiksi, vaikka ei polttopuiksi.   Koulu on nimittäin ymmärtääkseni hirsirakennus. Se on helppo purkaa, numeroida ja kuljettaa ties minne! Siinä saa talo uuden elämän, vaikka se perniöläismaisemasta häviäisikin! Samalla konstilla vietiin Perniöstä jo Saurun vanha koulu ja Mikolan talo Laiterlasta, joten mahdollista tämä hahmotelmani olisi.
MJ


Nykyisen Salon entisissä pitäjissä toimivat kotiseutuyhdistykset lähestyivät yhdessä kaupunginhallitusta saadakseen selvän vastauksen asukasyhdistyksille tarkoitettujen yhdistymisavustusten käytöstä. Miltei kahden vuoden ajan eri kyläyhdistykset ja myös kotiseutuyhdistykset olivat kyselleet kaupungilta keinoja yhdistymisavustusten saamiseksi ”toimintansa tukemiseen”, kuten yhdistymissopimus asian ilmaisee. Asia ei edennyt, kun kaupungin taholta ensin esitettiin ehtoja rahan saamiseksi, sitten leviteltiin käsiä, ettei asialle voi mitään.



Ainakin oma tarkoitukseni oli varmistaa, että yhdistymisavustuksista päätyy osa myös maaseudun toimijoille: kyläyhdistyksille ja kotiseutuyhdistyksille. Kaupunkimme rakentamisessa tuntuu kehittäminen koskea vain kaupungin ydinkeskustaa ja alasajo on taas maaseudulle tarjottu resepti. Näin siitä huolimatta, että keskittämisen piti koskea vain hallintoa, ei palveluita. Siksi omaehtoisen toiminnan arvo vain kasvaa tulevaisuudessa.



Nyt toivon todella, että kaikki kyläyhdistykset ja kotiseutuyhdistykset ja muutkin asukasyhdistykset reippaasti hakevat avustusrahoja kun ne tarjolle tulevat kevättalvella. Vaikka maalla on aina totuttu ilmaiseksi tekemään vapaaehtoisesti ja talkoilla, tarvitaan nyt uudessa tilanteessa rahaakin, kun esim. kaupungin tilat edelleen ovat kalliita, eikä vähäisiäkään entisiä luontoisetuja enää ole tarjolla. Yhdistysten tilanne on aivan aidosti yhdistymisessä muuttunut, ja juuri tähän muutokseen on rahat tarkoitettu.




Oman yhteisön ja kylän hyväksi toimiminen on kiitettävää kansalaiskuntoa ja se parantaa elämänlaatua sielläkin, missä kaupungin palveluita ei ole saatavilla. Maaseudulla on edelleen parasta juuri maaseutu, ja siitä voimme olla ylpeitä myös Salossa.

Jaana Shelby
Kisko-Seura ry














Lähipalvelut työn alle heti ensi vuonna

Joku viisas on sanonut, että  muutoksen ohjaaminen on helppoa, kun hallitsee kolme asiaa: suunnan, mitoituksen ja ajoituksen. Uutta Saloa on nyt rakennettu kaksi vuotta ja välillä tuntuu vahvasti siltä, että nuo kaikki kolme tekijää ovat meillä vielä pahasti hakusessa.


Otetaan nämä yhdistyssopimuksessa luvatut lähipalvelut. Emme ole tästä suunnasta vielä ollenkaan selvillä, emmekä ainakaan yksimielisiä.  Virkamiehet ja konsultit ideoivat palveluverkkoselvityksen ensimmäisen osan ja siinä Perniö sijoitettiin aluekeskuskaartiin.  Koulukyläaseman saivat Perniön asema ja Teijo. Liikkeellä on kuitenkin myös vahvaa halua siirtää Perniö palvelukyläksi, samaan kastiin Särkisalon, Kiskon, Kiikalan ja Kuusjoen kanssa .
”Mistäpä löydetään muuten pitäjä, jossa olisi neljä kirkkoa (emäkirkko, Teijo, Koski ja Ylikylä) neljä rukoushuonetta (Keski-Perniön, Ylikulman, Ylönkylän ja Matildedalin), neljä rautatieasemaa (Ylikylä, Perniö, Ervelä ja Koski), neljä vanhaa tehdaslaitosta (Teijo, Matildedal, Kirjakkala ja Koski), neljä osuusmeijeriä (Asemaseudun, Keski-Perniön, Perniön-Finbyn ja Ylikulman) ja neljä yksityistä tai yhtiömeijeriä (Tuohitun, Teijon, Kosken ja Haarlan)?” kirjoitti Niilo Vapaavuori Suomen Kuvalehdessä Perniön viettäessä 600-vuotisjuhliaan keväällä 1930.




Historia ei ole häpeä. Kehityksen suunnassa ei ole 2010-luvulle tultaessa ollut kehumista. Saloon liittymisen plussat ja uudet kehityspiikit antavat edelleen odottaa itseään ja meneillään oleva city-aivoisten virkamiesten ja konsulttien strategiatyö ei paljon Perniön varaan laske. Elinvoimainen lukio, koko kunnan olohuoneena toimiva mahtava kirjasto ja kehittyvät kyläkoulut ovat arvoja ja konkreettisia asioita, joita kannattaa edelleen puolustaa tässä jo noin 3000 vuotta ennen meidän nykyistä ajanlaskuamme asuttuna tiedetyssä paikassa.


Uuden Salon muutoksen suunnan piti sisältää elinvoimaisen maaseudun vahvistuminen. Lähestyvän joulurauhan hengessä voi ainakin toivoa, että ajoitus tässä nyt vain takkuaa ja tulevina vuosina on ydinkeskustaa ympäröivien kylien ja taajamien kehittämisen aika.
Perniössä on totuttu pitämään puoliaan. ”Ruotsin vallan alkuaikoina tapaamme vanhoissa asiakirjoissa Perniön suomalaisen väestön uppiniskaisena vastustamassa verotusta. Kun siltä aletaan viedä maat ja se alistetaan aatelisten lampuodeiksi, taistellaan monta taistelua, ja monta käräjänkäyntiä tarvitaan, ennen kuin se saadaan alistumaan”, kirjoittaa Vapaavuori Suomen Kuvalehdessä.


Demokratiassa saa olla montaa mieltä. Uppiniskaisia rettelöitsijöitä emme halua olla, mutta yhdistymissopimuksen vastaista kehittämistä  ei tarvitse hyväksyä.  Kuntien alueelliset erityispiirteet ja niiden luontaiset vahvuustekijät luvattiin ottaa huomioon ja järjestää lähipalvelut kuntalaisten lähellä taajamissa ja kylissä vahvistamalla sillä tavoin näiden alueiden elinvoimaisuutta ja asumisviihtyisyyttä.  Siinä on muutoksen suunta ja mittakaava. Ajoitus on tuleva vuosi.
Eeva Koskinen
kaupunginvaltuutettu vihr.

Klippulan kesäsiirtolan joutuminen myytävien listalle ihmetyttää.
Onneksi lista ei ole toivottavasti yksi yhteen sama asia, kuin "nämä myydään"- lista.
Kesäsiirtolan ylläpito maksaa. Välillä pitää maalata ja korjata laitureita,  mutta kun kausi on ohi, vesijohto tyhjäksi ja hiirenmyrkyt sisään. Seitsemän kuukautta menee pelkillä vakuutusmaksuilla.

Jossain yhteydessä on sanottu, että kesäsiirtolan lopettamisella päästään eroon seitsemästä määräaikaisesta työsuhteesta. Vähän kummallista,  määräaikaisethan ovat töissä vain silloin kun heitä tarvitaan.
Kummallista on myös kesäsiirtolatoiminnan lopettaminen nyt, kun kuivanmaan koululaiset ovat päässeet meren makuun. Ja onko Klippulaa markkinoitu omassa kunnassa kunnolla hienona leirikoulupaikkana?

Markkinointia voisi jatkaa myöhemmin  muualle.


Kesäsiirtolatoiminnassa on ensisijaisesti kyse lapsista.
Vanhemmilla on lomaa neljä-viisi viikkoa, lopun kesää lapset ovat omillansa. Viikko hienossa ympäristössä kavereitten kanssa olisi monelle mieluisampaa, kuin nurkissa pyöriminen.
Klippula maksaa, mutta mikä on todellinen syy lakkauttamiseen.
Kesäsiirtolaperinne on liian vanhanaikaista, aikanaan vähäosaisille lapsille tarkoitettua?






Klippulassa sukellellut

K-Supermarket

ksupernetti1

Lue uusin lehti (Lehtiluukku)

133096

Mainoksia

 

Eteläisen Salon paikallislehti


Kiinnostaisiko oma mainoksesi tässä?
Ota yhteyttä!

Vastuullista journalismia

Uusin lukijan kuva

  • Tapaninpäivän rauhaa
  • Kuvaus: Perniön kirkonkylä uinuu tapaninpäivän illassa Joonas Aaltosen ottamassa kuvassa.

Perniönseudun Lehti Oy | Lupajantie 1 | 25500 Perniö | (02) 735 2300 ilmoitukset ja tilaukset | (02) 735 2301, (02) 735 2302 toimitus | fax. (02) 735 2284

Tämä julkaisu on suojattu tekijänoikeuslailla. Tekijänoikeuslain nojalla kopiointi muuhun kuin yksityiseen käyttöön edellyttää oikeudenhaltijan luvan.
Tekijänoikeusjärjestö Kopiosto myöntää julkaisujen valokopiointiin ja skannaamiseen lupia oppilaitoksille, yrityksille ja muille yhteisöille.
Tarkista onko organisaatiollanne voimassaoleva kopiointilupa. Lisätietoja luvista ja niiden sisällöstä antaa Kopiosto ry www.kopiosto.fi.

Sivuston toteutus: Arttu Arojoki

rss20