Mielipide

Olen nyt n. 13 vuotta kulkenut Perniön metsäpolkuja pitkin poikin, koirien kanssa ja ilman. Kun ihmisen henkinen hyvinvointi on pitkälle sen varassa, että pääsee luontoon ja saa hengittää raitista ilmaa, asuinpaikan valinta ei olisi voinut aikanaan enemmän nappiin mennä. Täällä on mahtavat ulkoilumaastot ja polkuja on metsissä riittämiin.

Parin viimeisen vuoden aikana vaan on käynyt useammassa paikassa niin, että metsän harvennuksista johtuen polut on ajettu kävelykelvottomaan kuntoon ja maasto muutenkin raiskattu.
Harmittaa niin vietävästi, ettei virkistysarvoilla ole enää sijaa, vaan raha on ainoa, jonka arvo puhuu.

Ymmärrän metsänomistajan näkökulman, ja tajuan, että metsää on tarve hoitaa. En vaan pysty käsittämään eikö harvennusta pysty tekemään siististi ja eikö jätepuulla ole mitään arvoa esim. hakkeena. Kun kaikki jätetään maahan lojumaan, mieleen tulee lähinnä sotatanner. Ehkä biodiversiteetin lisääminen ja luonnonmukainen lannoitus on metsän elinehto ja jätepuulla tätäkin tehdään.
Rohkenen kuitenkin epäillä sen toimivuutta, kun kyse on ihmisen käsivarren paksuisista rungoista. Ne eivät aivan hetkessä maadu.
Ellunpolkua harvennettiin pari vuotta sitten niin, että maasto on täysin kulkukelvoton suurelta osin. Tämä ihan Kiskontien varressa. Siinä meni yhdet parhaista suppilovahveromaastoista samalla.

Pistää pohtimaan mikä syy on ”räjäyttää” tuo maasto niin, että jäljelle ei jää kuin ristikkäin sinnetänne sojottavia kantoja ja kuraojaa?

Kestää kymmeniä vuosia, ennen kuin maasto on jälleen ihmisen käveltävissä, saati että siitä mitään luontoarvoja voisi hakea. Kovin vaikea on myös ymmärtää, miten sinne uutta taimikkoa istutettaisiin, se kuitenkin lienee tavoite. Ehkä se jo tulevana kesänä kasvaa tiuhaa vatukkoa, joka raapii sääret verille, jos joukkoon eksyy.

Kuntoradan maastoa harvennettiin vuosi sitten ja entiset hyvät sienimaastot sielläkin on nyt mennyttä. Toki metsä on harvaa ja koivujen rungot paistavat kauniisti kirkkaana päivänä. Mutta turha sinne on roskien joukkoon lähteä koipiaan nostelemaan kanttarellien toivossa. Risuihin lähinnä kaatuu.

Vivi Aaltonen

Perniön Urheilijoiden jalkapallojoukkueet pääsevät taas tositoimiin pitkän talven jälkeen.
Ensimmäinen ottelu pelataan 20.04.18, eli harjoittelemaan ei juurikaan ehditä. Toivottavasti vanhat taidot palautuvat nopeasti jotta voimme tarjoilla toivottavasti runsaslukuiselle katsomolle hyvää peliä.

Jalkapallo on monia tunteita herättävä peli ja siksi lienee paikallaan kerrata käyttäytymistä niin kentällä kuin katsomossakin.
Respect eli kunnioitus lienee painunut jokaisen mestarien liigaa seuranneen verkkokalvoihin. Kunnioita peliä, vastustajaa ja omia joukkuetovereita. Katsomolta odotetaan kannustusta, pelaajille on tosi tärkeää, että hyvät suoritukset huomioidaan.
Joskus pelaajat myös epäonnistuvat tekemissään, mutta toivottavasti kukaan ei niistä ääntänsä korota - se pelaaja tietää itse tehneensä vähemmän onnistuneen suorituksen eikä kaipaa ulkopuolista kommenttia.

Toivomuksena on myös, että vanhemmat eivät puutu pelin aikana joukkueen taktiikkaan. Valmentaja on rakentanut jokaiselle pelaajalle oman tehtävän ja lapsi tai nuori joutuu kovin ristiriitaiseen olotilaan jos isä tai äiti antaa valmentajan ohjeista poikkeavia neuvoja. Pelin jälkeen voi sitten jutella taktiikoista ja rooleista valmentajan kanssa.

Karmein esimerkki kyseenalaisesta kannustuksesta tapahtui kerran eräässä turnauksessa. Nuorehkon äidin 10-vuotias Wille-poika sai äidiltään seuraavaan kannustuksen. “ Nyt Wille sun täytyy tehdä maali. Jos et tee, niin et saa välipalaa. “

PeU:n isille ja äideille taas kerran suurkiitos osallistumisesta kuljetuksiin, kahvion pitoon ynnä muihin joukkueen pelaamisen mahdollistamiseen kohtuu kustannuksin.
Luin juuri eilen, että isoissa kaupungeissa puhutaan tuhansien eurojen vuosikustannuksista ja se taas estää nuorten osallistumista tähän hienoon harrastukseen.
Otteluohjelmat löytyvät PeU:n kotisivuilta. Tervetuloa kannustamaan kotijoukkuetta.

P.s myös junnujen kannattaa tulla katsomaan muiden joukkueiden peliä. Niistä saattaa saada hyviä vinkkejä omaan pelaamiseen.

Palloiluterveisin:
Kari Salminen,
valmentaja.

Suunnilleen näihin aikoihin keväällä vuonna 1944 koettiin jatkosodan ratkaiseva käänne. Pitkällisen asemasotavaiheen jälkeen tilanne alkoi kiristyä ja kesäkuun alussa Neuvostoliitto käynnisti suurhyökkäyksen. Sen miehistö- ja materiaaliylivoima oli murskaava. Syyskuun 19. päivänä allekirjoitettiin katkera välirauhansopimus.

Koteihin palasi uupuneita, hiljaisia miehiä ja naisia. Kaikki eivät palanneet koskaan. Mutta: Suomi säilyi itsenäisenä. Tämän ihmeen meille taistelleita elää edelleen joukossamme. Keski-iältään he ovat n. 93-vuotiaita vanhuksia. Monet heistä asuvat edelleen omassa kodissaan – toiset jopa täysin yksin.

Totuus on, että veteraanien lukumäärä vähenee, mutta samalla heidän avuntarpeensa lisääntyy.
Valtakunnallisesti veteraanijärjestöt valmistautuvat siirtymään veteraanien jälkeiseen perinneaikaan, jolloin ne huolehtivat lähinnä veteraaniperinteen säilymisestä ja arvostuksesta. Tämänhetkisten suunnitelmien mukaan paikalliset veteraanijärjestöt lakkautetaan aivan lähivuosina ja perinnetyö siirretään perustettaville alueellisille, laajapohjaisille organisaatioille.

Olemme kuitenkin paikallisella tasolla päättäneet, että niin kauan kuin veteraaneja, heidän puolisoitaan ja leskiään on keskuudessamme, niin kauan pyrimme heitä paikallisena yhdistyksenä tukemaan käytettävissä olevilla varoillamme.
Muualta - kuten veteraanipiireiltä - tulevan tuen merkittävästi vähentyessä käännymme nöyrästi yksityisen avun puoleen. Näinä päivinä postilaatikkoihinne ilmestyy vetoomus veteraaniavusta. Vanha viisaus sanoo: Pienistäkin puroista syntyy vahva virta. Kaikki apu menee suoraan paikallisten veteraanien tueksi. Autetaan niin kauan kuin voidaan!

Veteraanijärjestöjen puolesta
Olavi Alkio

Olen hämmästynyt siitä, kuinka kiihkomielisesti vireillä olevaan sote- ja maakuntauudistukseen suhtaudutaan.
Kyse on suuresta muutoksesta, mutta mitään vallankumouksellista ei ole tapahtumassa. Yksinkertaistaen voisi sanoa, että sotessa tavoitteena on, että ihminen pääsee perusterveydenhuollossa lääkärin vastaanotolle haluamassaan aikataulussa ja jos jatkotoimia tarvitaan, kaiken pitää sujua järkevällä tavalla.

Maakuntauudistuksessa yhteen lyödään useita olemassa olevia organisaatiota, jotta Suomessa toteutuisi muun Euroopan lailla maakunnallinen demokratia. Ei uusia hallinnon tasoja, vaan kootaan yhteen nykyisiä ja hoidetaan se kansanvaltaisella tavalla eli järjestetään vaalit kuten lähes kaikkialla muualla Euroopassa.

Pahin kirosana näyttää olevan valinnanvapaus terveydenhuollossa. Valinnanvapaudellahan tarkoitetaan sitä, että halutessasi voit julkisen terveysaseman sijasta valita myös yksityislääkäriaseman.
Yksityiset palvelut ovat jo nyt voimakkaasti läsnä terveydenhuollon tarjonnassa. Yli puolet pienten lasten vanhemmista on ottanut jälkikasvuaan varten vakuutuksen, jolla pääsee yksityislääkärin vastaanotolle lähes poikkeuksetta muutaman tunnin varoitusajalla.

Uudistus tähtää siihen, että myös ne, joilla ei ole taloudellisia edellytyksiä, voisivat turvautua yksityisiin palveluihin. Hinta tulee olemaan sama riippumatta siitä, hakeutuuko yhteiskunnan vai yksityisen palvelun piiriin.
Kyse ei ole yksityistämisestä, vaan ulkoistamisesta.
Yksityistäminen tarkoittaa sitä, että palveluntuottaja voi vapaasti määrittää hinnan ja kenelle palvelun tarjoaa.Ulkoistamisessa yhteiskunta kontrolloi palvelun tuottamista ja määrää hinnan. Viime kädessä valta on maakuntavaltuustolla, jonka kokoonpano määräytyy suoralla kansanvaalilla.

Monet hankkeen kriitikot vetoavat asiantuntijoihin. Tässä suhteessa olisin varovainen.
Myös asiantuntijat lausuvat mielipiteensä omista lähtökohdistaan, puolustavat omaa reviiriään ja maailmankuvaansa. Sitä paitsi juuri sote- ja maakuntauudistuksessa asiantuntijoiden mielipiteet heiluvat erityisen paljon laidasta laitaan. Olet äärivasemmalla tai äärioikealla, löydät taatusti asiantuntijan, joka on kanssasi samaa mieltä.

Nykyjärjestelmässä kunnat vastaavat perusterveydenhuollosta. Mihinkään ei pääse siitä, että malli on tullut tiensä päähän. Järjestämisvastuu on liian monessa paikassa, Varsinais-Suomessa 27 kunnassa. Jotta kaikilla olisi mahdollisimman yhtäläiset oikeudet ja mahdollisuudet sosiaali- ja terveyspalveluihin, tarvitaan yksittäistä kuntaa leveämmät hartiat. Kun edellisillä vaalikausilla on tyrmätty isäntäkunta- ja kuntayhtymämalli, palvelun järjestäjänä jää jäljelle maakunta.

Maakuntauudistusta on moitittu siitä, että se luo uuden tason kuntien ja valtion keskushallinnon väliin. Tämä väite ei pidä paikkaansa. Sairaanhoitopiirit, maakuntien liitot, ELY-keskukset ja TE-toimistot edustavat jo nyt väliportaan hallintoa samoin kuin kuntien toimintaa edustavat kuntayhtymät. Nyt ne laitetaan saman katon alle ja tuodaan mukaan demokratia. Tällä hetkellä ELY:t ja TE-toimistot ovat valtion hallintoa, eikä maakuntien asukkailla ole mahdollisuutta vaikuttaa niiden toimintaan.

Uudistusta on tehty kaksikymmentä vuotta. Asiaa valmistelemassa on ollut ministereitä kaikista suurista puolueista. Osa esitetyistä malleista on todettu perustuslain vastaisiksi tai poliittisesti mahdottomiksi. Siksi on melkoista vastuuttomuutta esittää uudistuksen lykkäämistä taas seuraavalle vaalikaudelle tai väittää, että nykymalli toimii.
Olen nähnyt, että jokaisella yhteiskunnallisella uudistuksella on monta puolta ja laaja-alaisia vaikutuksia. Jos puolueiden ehdottomana vaatimuksena on oman mallin toteutus sitä piiruakaan muuttamatta, kiista ei pääty koskaan. Monipuoluemaassa on kyettävä yhteistyöhön, ei määräilemään.
On ymmärrettävä, että sote- ja maakuntauudistuksen kaltaisessa reformissa kaikkien on joustettava. On syytä vakavasti toivoa, että eduskunnalla on viisautta tehdä välttämätön sote- ja maakuntauudistus.

Ilkka Kanerva, Varsinais-Suomen maakuntahallituksen pj, kansanedustaja (kok)

Maailma on pullollaan erilaisia teemakuukausia; on tipatonta tammikuuta ja lihatonta lokakuuta. Viime viikolla törmäsin uusimpaan tulokkaaseen, muovittomaan maaliskuuhun. Sen ideana on yrittää elää maaliskuu ilman kertakäyttömuovia. Siis esimerkiksi ilman muovipillejä, kertakäyttömukeja tai yksittäispakattuja hedelmiä.
Kuulostaa ehkä yksinkertaisemmalta kuin onkaan. Jo yksi kauppareissu paljastaa, että lähes kaikessa kulutustavarassa on muovia. Jopa pahvisen hapankorppupaketin sisältä paljastuu muoviin pakatut pienemmät pussit hapankorppua. Muovittomassa maaliskuussa pääasia ei tosin olekaan täydellinen suoritus, vaan turhan muovin huomaaminen ympärillämme ja sen käytön vähentämiseen pyrkiminen.

Miksi sitten muovin määrästä tulisi olla huolissaan? Euroopassa syntyy joidenkin arvioiden mukaan 26 miljoonaa tonnia muovijätettä vuodessa.
Tästä jätteestä noin 60 % on elintarvikemuovia. Käsittelemättömänä muovijäte on saastetta, josta valitettavan suuri osa päätyy meriin ja sitä kautta esimerkiksi kaloihin ja lintuihin. Jos mitään ei tehdä, vuonna 2050 maailman merissä on enemmän muovia kuin kalaa.

Tärkeintä olisi ylipäänsä vähentää kertakäyttöisen muovin kulutusta.
Monessa kohtaa muovin voisi korvata jollain biohajoavalla materiaalilla tai pakata vaikka omaan kestokäyttöiseen kassiin. Toinen tärkeä asia on kierrättää jo syntynyt muovijäte, sillä muoveja on montaa eri lajia, ja ne pitäisi lajitella, jotta uusiokäyttö olisi mahdollista. Tässä pakkausten tuottajilla, kotitalouksilla ja kuntien jätehuollolla on iso rooli.

Nyt meistä jokaisella on hyvä hetki kiinnittää huomiota omaan muovinkäyttöömme. Jo pienillä arjen muutoksilla voi olla pitkässä juoksussa iso vaikutus. Otetaan kauppaan mukaan omat kestokassit, valitaan tuoterivistöstä vähiten pakattu vaihtoehto ja kuljetetaan uudelleentäytettävää vesipulloa mukanamme. Kun tästä huolimatta muovia jonkun verran kotitalouksissamme syntyy, kierrätetään se.
Haastetaan mukaan myös kauppiaat ja tuotekehittäjät. Alankomaissa avattiin juuri ensimmäinen täysin muoviton ruokatavaraosasto ja Suomessa kehitellään täyttä vauhtia korvaajia muovisille pakkausmateriaaleille.

Ehkä tulevaisuudessa meilläkin on enemmän mahdollisuuksia hyödyntää uudelleen täytettäviä, ekologisia paketteja kodeissamme.
Kuinka paljon käyttämästäsi muovista sinä pystyt tässä kuussa tinkimään?

Janika Takatalo
Kirjoittaja on varsinaissuomalainen maakuntavaltuutettu ja kokoomusopiskelijoiden puheenjohtaja, joka toivoisi ihmisten vähentävän muovinkäyttöä.

K-Supermarket

ksupernetti1

Lue uusin lehti (Lehtiluukku)

133096

Mainoksia

 

Eteläisen Salon paikallislehti


Kiinnostaisiko oma mainoksesi tässä?
Ota yhteyttä!

Vastuullista journalismia

Uusin lukijan kuva

  • Sienet kiipesivätNew
  • Kuvaus: Näiltä sieniltä eivät varpaat kastu, tuumii kuvan lähettänyt Keijo Hillgen.

Perniönseudun Lehti Oy | Lupajantie 1 | 25500 Perniö | (02) 735 2300 ilmoitukset ja tilaukset | (02) 735 2301, (02) 735 2302 toimitus | fax. (02) 735 2284

Tämä julkaisu on suojattu tekijänoikeuslailla. Tekijänoikeuslain nojalla kopiointi muuhun kuin yksityiseen käyttöön edellyttää oikeudenhaltijan luvan.
Tekijänoikeusjärjestö Kopiosto myöntää julkaisujen valokopiointiin ja skannaamiseen lupia oppilaitoksille, yrityksille ja muille yhteisöille.
Tarkista onko organisaatiollanne voimassaoleva kopiointilupa. Lisätietoja luvista ja niiden sisällöstä antaa Kopiosto ry www.kopiosto.fi.

Sivuston toteutus: Arttu Arojoki

rss20