Mielipide

Nykyään puhutaan paljon koulukiusaamisesta, mutta kyllä jotkut aikuisetkin kiusaamisen taidon osaavat. Usein kiusaamisvimma, toisen omaisuuteen kohdistuvat ilkivallanteot, kotirauhan häirintä ja muu häiriköinti tuntuu olevan pakkomielteistä oikeassa olemisen tarvetta, ilman mitään todellista tietoa tai edes todellisen tiedon hankkimishalua. Rikotaan kotirauhaa, levitetään kylillä perätöntä tietoa, kaikenlaisia valheita naapurista, koska 'minä kyllä tiedän ja olen oikeassa', vaikka kaikki perustuisi omiin olettamuksiin tai joltain muulta saatuun mutu-tietoon tai arvailuun. Vaikka oikeaa tietoa olisi tarjolla, sitä ei haluta kuulla.

Sellaisella käytöksellä naapurisopu on iäksi mennyttä. Siitä kärsivät myös muu ympäristö sekä kiusaajien lapset, jotka tietysti olettavat vanhempiensa olevan oikeassa ja saattavat vanhempiensa puheiden tai tekojen vuoksi joutua kiusatuiksi tai myös usein omaksuvat vanhempiensa toimintatavat. Vanhemmilta opittu asenne näkyy sitten muiden kohtelussa. Valitettavaa mutta totta.

Menneen maailman kylillä kierrelleet juoruakat ovat kevyttä kamaa nykyisten, hyvin usein myös kypsään ikään ehtineiden miespuolisten kiusantekijöiden, ilkivallantekijöiden ja perätöntä tietoa levittävien häiriköiden rinnalla.
Muistan ajan, olisiko ollut vielä 1970-80-luvuilla, jolloin jostain henkilöstä tai hänen toimistaan perättömien tietojen levittäjä tai muu kiusantekijä joutui sanomalehti-ilmoituksella julkisesti perumaan puheensa ja pyytämään tekoaan anteeksi loukkaamaltaan henkilöltä.

Tällaisen rangaistuksen käyttöönotto olisi paikallaan nykyäänkin, koska muu henkilökohtainen anteeksipyyntö tuntuu olevan joiltakin, varsinkin aikuisilta kiusantekijöiltä ja häiriköiltä liikaa vaadittu.
Tuo rangaistus olisi lievempi versio muinaisesta jalkapuu-häpeästä.
Eikä siihen tarvittaisi kalliita oikeudenkäyntejä, koska häiriköt kuitenkin todennäköisesti valitsisivat tuon perumisilmoituksen ankarammilta ja kalliimmilta seurauksilta välttyäkseen.

Nähty ja koettu

Lapset ja nuoret ovat taas syksyn saapuessa pakanneet koulureppunsa. Jotkut onnekkaat ovat saaneet kivoja uusia vaatteita, kouluvälineitä tai vaikkapa tuliterän matkapuhelimen kiiltävine kuorineen. On kiva aloittaa uusi koulusyksy, kun näkee kavereita ja voi vaihtaa kuulumiset kesänvieton jälkeen. Monet ovat päässeet hienoille kesälomareissuille ja toiset ovat iloitelleet huvipuistoissa ja niin edelleen.

Kaikkia ei koulun alku hymyilytä. Kiusatut ovat kauhuissaan laskeneet aamuja, milloin se taas alkaa. Koko lukuvuoden kestävä hylkiminen ja kiusaaminen alkavat, taas. Syyt kiusaamisen taustalla ovat moninaiset. Joku on väärän näköinen, ujo, hiljainen tai vähävaraisesta perheestä. En voi hyväksyä kiusaamista missään tilanteessa, mutta perheen rahatilanteen takia kiusaamiseksi joutuminen on täysin epäinhimillistä. Järkyttävää. Perussuomalaisilla on nollatoleranssi kiusaamisen suhteen niin kouluissa kuin työpaikoilla.

Siitä löytyy tutkimusnäyttöä, että köyhyys vaikuttaa muun muassa kiusatuksi tulemiseen. Köyhempien perheiden lapset kokevat muita useammin kiusaamista. Ei ole välttämättä uusimpia vaatteita, hienoa puhelinta tai hienoja matkatarinoita kerrottavana. Joidenkin maiden kouluissa pukeutuminen on ratkaistu koulupuvuilla. Silloin vaatetus ei ole ainakaan syy kiusata. Kännykät eivät myöskään kuulu mielestäni kouluarkeen. Hätätilanteen sattuessa oppilaat ovat kyllä tavoitettavissa koulun henkilökunnan avulla ja kännykät palvelisivat sitten koulumatkoilla. Pitää muistaa, että matkapuhelin voi olla sekä kiusaamisen väline, että syy. Kännykät parkkiin koulupäivän ajaksi!

Tänä päivänä peräti viidennes suomalaisista nuorista kärsii mielenterveydellisestä häiriöstä. Syyt näiden taustalla ovat moninaiset. Turvallisen ympäristön puute, perheen tuen puute, kiusatuksi tuleminen, kiusaajana olo.

Kiusaamisen vaikutukset nuoren tulevaisuuteen ovat usein dramaattiset. Puhutaan mittavasta yhteiskunnallisesta ongelmasta. Koulukiusaamisen osalta on oltava nollatoleranssi ja sen pitää oikeasti näkyä koulujen käytävillä ja pihamailla. Kiusaaminen on havaittava ja sille on laitettava piste. Koulujen henkilöstöresurssit on vedetty tiukoille mikä valitettavasti heijastuu henkilökunnan mahdollisuuksiin puuttua kiusaamiseen. Osassa kouluista ongelmaa yritetään jopa lakaista maton alle. Tämän hetkiset resurssit ja keinot puuttua kiusaamiseen ovat liian vähäiset.

Laadin viime keväänä lakialoitteen koulurauha-asiamiehen nimittämisestä kuntiin. Koulurauha-asiamies toimisi ulkopuolisena asiantuntijana haastavien kiusaamistapausten käsittelyssä, mikä mahdollistaisi vaikeidenkin tilanteiden rakentavan käsittelyn. Tämä toisi käytännön helpotusta ongelmiin puuttumiseen Suomen kouluissa. Koulut ovat olleet pitkään säästöpaineiden alla mikä vaikuttaa myös paikoin toimintakykyyn torjua kiusaamista. Nyt syksyn budjetissa odotan hallitukselta tuntuvaa kädenojennusta koulutuksen saralla. Tarvitaan lisää resursseja opetuksen laadun varmistamiseen ja tietysti myös koulurauhan varmistamiseen.

Kiusaamisen laajuutta ja yhteiskunnallisia vaikutuksia ei saa vähätellä. Ongelmia ei saa lakaista maton alle vaan ne pitää rohkeasti kohdata. Kuntapoliitikkojen ja tietysti meidän kansanedustajien on yhdessä pohdittava, miten kaikenlainen kiusaaminen saataisiin kuriin. Välittäminen on se ase, jolla voidaan saavuttaa tuloksia. On tärkeää pitää silmät auki ja puuttua heti, jos havaitsee kiusaamista. Tämä koskee meitä kaikkia. Kiusaamista ei saa hyväksyä millään tasolla.

Ritva ”Kike” Elomaa
kansanedustaja

Hätäkeskukset ja niissä työskentelevät päivystäjät ovat kovan paikan edessä, kun työvoimaa on liian vähän. Siellä työskentelevät joutuvat toistuvasti jatkamaan työpäiväänsä, keskeyttämään ansaitut ja tuiki tarpeelliset vapaansa tai siirtämään vuosilomiaan.

Hätäkeskuspäivystäjällä ei ole työssään varaa virheisiin, sillä se voisi maksaa jonkun hengen tai siitä voisi aiheutua suuret omaisuusvahingot. Ambulanssin, palokunnan ja poliisien on ehdittävä paikalle nopeasti ja avuntarvitsijan on saatava toimintaohjeita tilanteessa.
Ylipitkät työpäivät ja vapailta töihin kutsuminen on kuitenkin arkea, sillä työn osaavia sijaisia ei ole saatavissa.

Turun Sanomat kirjoitti 31.7.2018 yhä pahenevasta päivystäjävajeesta, joka kuormittaa työntekijöitä. Esimerkiksi Turussa on ollut henkilöstövajetta jo pitkään. Tänä kesänä tilanne on kiristynyt edelleen, kuten sillä on tapana tehdä joka kesä.
Olisiko tilanteeseen pitänyt reagoida jo aiemmin ja lisätä pelastusopistoon aloituspaikkoja? Nyt näin ollaan tekemässä, mutta selkeästi jälkijunassa, sillä koulutus kestää puolitoista vuotta, eikä nykytilanteeseen saada apua ihan heti.
Henkilöstövaje on kasvanut entisestään. Nyt vajaus on noussut jo täällä Turussa kymmeneen. Eikä se ole ainut hätäkeskus, jossa henkilöstövajetta on. Pelastusopiston aloituspaikatkaan eivät ole pysyneet tasolla, jonne ne tuolloin nostettiin.

Vaikka alalle kouluttautuville on luvassa varma työpaikka, ei suurta sopivien hakijoiden ryntäystä koulutukseen ole aiempinakaan vuosina ollut. Koulutuksen aloittavista eivät kaikki valmistu. Valitettavasta valmistuvistakaan eivät kaikki aloita työtä, vaan hakeutuvat muualle.

Hätäkeskuspäivystäjän työ on vastuullista kolmivuorotyötä. Työ sitoo enemmän kuin työvuoroluettelosta ilmenee - ainakin nykytilanteessa. Voi olla, ettei nuoria kiinnosta kouluttautua ja sitoutua työhön, jossa vastuuta ja osaamisvaatimuksia ja annetaan yllin kyllin, mutta palkan ei niitä koeta vastaavan.

Mitä asialle pitäisi tehdä, jotta me kansalaiset voisimme luottaa hätäkeskuslaitokseen? Sinne pitää saada riittävästi henkilökuntaa, eli koulutuspaikkoja olisi lisättävä niin paljon, että sieltä valmistuu ammattiin riittävästi ihmisiä. Nyt ei näin ole!
Jaksamiseen raha ei välttämättä apua tuo, mutta motivoisi kuitenkin, jos keskeytyneestä vapaasta saisi kunnollisen korvauksen. Esimerkiksi sairaalat maksavat korotettua hälytyskorvausta, jos työntekijä kutsutaan vapaalta työhön tai hän joutuu tekemään pidennettyjä/tuplavuoroja.
Nyt, kun tehdään koko ajan töitä vajaalla, jää palkkarahoja ko. valtion sektorilla vuosittain käyttämättä. Olisiko reilua, että näitä rahoja käytettäisiin edes jossain määrin niiden kannustamiseen, jotka tekevät puuttuvien ihmisten työt omansa ohella?

Eritoten nyt olisi tärkeää, että kaikki jaksaisivat työssään, kun uusia haasteita tulee entisten päälle! Edessä on uuden hätäkeskustietojärjestelmän käyttöönottoja joka keskukseen. Uusi tietojärjestelmä mahdollistaa sen, että mikäli ns. oman alueen hätäkeskuksessa on ruuhkaa, siirtyy puhelu toiselle alueelle (mikäli siellä päivystäjiä on vapaana) ja toisellakin paikkakunnalla oleva päivystäjä pystyy hälyttämään ilmoittajalle apua. Tämä järjestelmä palvelee asiakasta ja samalla heikosta työvoimatilanteesta kärsivän keskuksen puheluita voidaan käsitellä muualla.

Ammattiinsa sitoutuneet hätäkeskuspäivystäjät, joita tapasimme, näkivät myös paljon hyvää työssään. He kuvailivat työtään ihmisten auttamiseksi hädässä, joka palkitsee tekijäänsä ja luo työhön merkitystä ja totesivat, ettei yksikään päivä ole samanlainen. He kiittelivät työnantajaa siitä, että heillä on hyvät työtilat ja kuntosali yms. käytössään, jota kunnon ja jaksamisen ylläpitäminen edellyttävätkin. Työnantaja sai kiitosta myös muistakin tarjoamistaan työsuhde-eduista.

Toivoisi toden totta, että nuoret kiinnostuisivat ammatista, joka kaikesta huolimatta tuntuu mielenkiintoiselta, haastavalta ja vaativuudessaankin antoisalta! Jos näin kävisi ja saataisiin riittävästi uusia hätäkeskuspäivystäjiä, ei se ehkä olisi enää yhtä kuormittavaakaan ja kansalaisten turvaksi luotu laitos voisi toimia ilman, että tärkeää työtä tekevä henkilöstö ”käytetään loppuun ” ennen aikojaan!


Maaret Laakso
Aluepäällikkö
JHL, Varsinais-Suomi

Kokonaisturvallisuus mielletään viranomaisten tuottamaksi turvallisuudeksi. Omasta mielestäni maatalous on osa kokonaisturvallisuutta, koska oma ruuan tuotanto on yhtä tärkeää kuin viranomaistenkin tuottama turvallisuus.
Omaa maataloustuotantoa tarvitaan viimeistään siinä vaiheessa, kun tarvittavaa kapasiteettia ei saada ostettua ulkomailta tai ostaminen olisi taloudellisesti mahdotonta. Tällainen tilanne saattaa tulla vastaan, mikäli laajat satovahingot kohtaavat viljelijöitä, sotilaallinen tai taloudellinen kriisi on käsillä tai jokin muu asia vaikuttaa siihen, ettei maataloustuotteita ole kansainvälisesti saatavilla edes kovalla rahalla.

Suomi maksaa EU:lle vuosittain jäsenmaksuja ja saa vähemmän rahaa takaisin eli on nettomaksaja. EU-tukien lisäksi Suomi maksaa kansallista tukea tuottajille.
Tuet ovat tärkeä osa suomalaisen viljelijän toimeentuloa, koska tuottavuus Suomen leveysasteilla ei ole samaa luokkaa kuin etelämpänä. Kustannukset ovat suuret, mutta tuotteesta saatava korvaus pieni. Siksi yhteiskunnan on tuettava viljelijän toimeentuloa, jotta viljelijä voi jatkaa seuraavanakin vuonna.

Maailmassa on paljon nälkää näkeviä ihmisiä, joten on hieno asia, että Suomi on pitänyt huolta omasta toimivasta maataloudestaan. Suomi on elintarvikkeiden suhteen lähes omavarainen. Vain eksoottisempia tuotteita on tarpeen tuoda ulkomailta.

On turvallista pitää huolta siitä, että tuotanto on käynnissä kriisiaikoinakin ja ruokaa on kaikille saatavissa. Omalla maataloustuotannolla pienennämme toimitusvarmuusriskiä ja lisäämme kansalaisten kokonaisturvallisuutta.
Meidän ei välttämättä tarvitse yrittää saada kriisitilanteessa maataloustuotteita kansainvälisiltä markkinoilta kovaan hintaan vaan voimme tuottaa ravintoa itse. On tärkeää pitää huolta omasta turvallisuudesta ja sadosta, koska maataloutta ei luoda yhdessä yössä ja sellaisessa tilanteessa, kun äkillinen tarve omalle kohdalle tulee. Kokonaisturvallisuudesta täytyy huolehtia aina, asioiden ollessa hyvin eikä vasta sitten, kun ongelmat alkavat ja kriisi tulee päälle.

Kotimaisesta ja turvallisesta maataloustuotannosta maksettava hinta on pieni, kun laskee paljonko maatalous tuo turvallisuutta jokaiselle suomalaiselle. Omalla tuotannolla saamme eettisiä ja puhtaita elintarvikkeita. Kriisiaikojen varalta on tärkeää, että Suomessa on omaa viljelyä. Maatalous on iso osa kokonaisturvallisuutta.

Marko Haavisto,vaalipäällikkö
Salon seudun
Perussuomalaiset ry
Perniö

 

Miksi Perniön museon ulkovalot ovat jo pitkään olleet pimeinä? Asiasta on ilmoitettu, mutta lamppuja ei ole vaihdettu. Eikö kaupungilla ole varaa vaihtaa kolmea lamppua komeisiin valaisimiin? Olisi mukavaa nähdä valot hienon rakennuksen pihapiirissä.

Lars Passi

K-Supermarket

ksupernetti1

Lue uusin lehti (Lehtiluukku)

133096

Mainoksia

 

Eteläisen Salon paikallislehti


Kiinnostaisiko oma mainoksesi tässä?
Ota yhteyttä!

Vastuullista journalismia

Uusin lukijan kuva

  • Sienet kiipesivätNew
  • Kuvaus: Näiltä sieniltä eivät varpaat kastu, tuumii kuvan lähettänyt Keijo Hillgen.

Perniönseudun Lehti Oy | Lupajantie 1 | 25500 Perniö | (02) 735 2300 ilmoitukset ja tilaukset | (02) 735 2301, (02) 735 2302 toimitus | fax. (02) 735 2284

Tämä julkaisu on suojattu tekijänoikeuslailla. Tekijänoikeuslain nojalla kopiointi muuhun kuin yksityiseen käyttöön edellyttää oikeudenhaltijan luvan.
Tekijänoikeusjärjestö Kopiosto myöntää julkaisujen valokopiointiin ja skannaamiseen lupia oppilaitoksille, yrityksille ja muille yhteisöille.
Tarkista onko organisaatiollanne voimassaoleva kopiointilupa. Lisätietoja luvista ja niiden sisällöstä antaa Kopiosto ry www.kopiosto.fi.

Sivuston toteutus: Arttu Arojoki

rss20