Muovia on voinut kierrättää Suomessa vuodesta 2016.
Tällä hetkellä muovia kerätään noin kilon verran per suomalainen. Ruotsissa on kierrätetty sen verran pidempään, että keräysmäärät ovat jo liki 8 kiloa/henkilö.
Sekajätteeseen laitettu muovi päätyy suurimmaksi osaksi poltettavaksi, mutta jätteenpolttolaitosten kattavasta verkostosta huolimatta kapasiteetti ei riitä kaikkien suomalaisten jätteiden käsittelyyn. Ilmastonmuutosmielessä muovin kierrätys on oleellisen tärkeää. (Yle uutiset 4.7.2018) 
Pieni Puumalan kunta (noin 2200 asukasta) Etelä-Savossa kolminkertaistaa väkimääränsä kesäasukkaiden myötä. (HS 30.6.2019) Puumalan nuori ja innokas kunnanjohtaja totesikin jutussa tärkeäksi mm. muovinkierrättämisen mahdollisuuden, koska kesäasukkaat ovat siihen jo tottuneet kotonaan. 
Perniössä lienee kirkonkylän alueella asukkaita 3500. Kirkonkylän läpi ajaa meilläkin läpi melkoinen vyöry mökkiläisiä, ja kunnan alueen palvelut saavatkin kiitollisen osan mökkiläisten rahoista ostosten ja palveluiden hankkimisen nimissä. Perniössä, sen sijaan, että hankittaisiin esimerkiksi tuo paljon kaivattu muovinkierrätyspiste, onkin lähdetty täysin vastakkaiseen suuntaan ja lakkautettu kierrätysastioita. 
Liikuntahallin pihasta poistettiin paperin-, pahvin- ja metallinkeräys ja sen jälkeen on saanut tarkkaan laskea milloin voi omat kierrätettävänsä astiaan toimittaa, koska vanhan kunnantalon edessä olevat tuntuvat olevan aina täynnä. 
Muovia ei Perniössä pysty kierrättämään astian puuttuessa. Lähin muovinkeräyspiste Saloon päin suuntaavalla reitillä lienee sairaalan alapuolen asuntoalueella. Samassa yhteydessä on myös lasin-, metallin- ja pahvinkeräyspisteet sekä UFF laatikko vaatekeräykseen. 
Näin Saloon suuntautuvalla työmatkalla ei ole iso vaiva pakata omia muovi- ja muita jätteitä mukaan ja tiputtaa niitä keräykseen, mutta toki pitäisin mahdollisuutta pudottaa ne keräykseen omalla paikkakunnalla yhtenä vetovoimatekijänä. 
Teollisuuden ja kaupan pakkauskeräyksestä vastaava verkosto tuo ilmeisesti keräysastian (pyynnöstä?) paikkakunnalle, jonka asukasluku on 4000 tai yli. Näitä kesäasukaskuntia ei oteta huomioon pohdittaessa astioiden sijoittelua.
Olisi päättäjiltä asianmukainen ponnistus avata keskustelu kierrätyspisteiden järjestämiseksi myös Perniöön.
Kirkonkylällä asuvista tuskin kaikilla on päivittäin asiaa Saloon, ja hankaluuteen on helppo vedota, kun kysytään, miksei kierrätä. Samanaikaisesti pohditaan mitä tehdä merissä kelluville muoveille, miten vähentää mikromuovia ihmisten ravinnossa. 
Miksi metsäautoteiden varsilta löytyy sohvaa ja jääkaappia, miksei niitä toimiteta asianmukaisesti hävitettäväksi? Vastaus lyhyesti: koska se on hankalaa.
Kierrätyspiste Perniön jätevedenpuhdistamolla on auki yhtenä päivänä viikossa ja silloinkin vain muutamia tunteja. Vaikka sinne voisi palauttaa myös muovit, viikon säilyttely kesäkuumalla saa ne haisemaan. Lisäksi vuorotyötä tekevänä paikalle ei pääse sen auki ollessa.
Ottaisiko joku paikallisista päättäjistä kopin ja alkaisi puffata kunnollista kierrätysmahdollisuutta Perniöön? Olisiko joku paikallisista yrittäjistä kiinnostunut lähtemään tällaiseen ”kimppaan” ja tarjoamaan esim. parkkipaikalta tilaa jäteastialle? Olisiko jätevedenpuhdistamon kierrätysaluetta mahdollisuus avata käytettäväksi päivittäin omatoimisesti? 
Voisiko Salo profiloitua entisen matkapuhelintekniikan kotikaupungin jälkeen vaikka Suomen ekologisimmaksi kaupungiksi?

Vivi Aaltonen