Eduskuntavaalien ennakkoäänestys on tältä erää paketissa. Viimeiset äänet annettiin tiistaina ja äänestysvilkkaus kasvoi edellisvaaleihin nähden.  

Nähtäväksi jää, millaisia äänestysprosentteja sunnuntai-iltana kirjataankaan, kun varsinaisen vaalipäivän äänet on summattu.Ennakkoäänestysjärjestelmää voi vain kehua: äänestämisen paikkoja on vähintään riittävästi ja aikaa asian hoitamiseen kyllä.  Harva lienee se, joka ei jonkun äänestyspaikan ohi kulje ennakkoäänestyksen ollessa käynnissä. Helppous tuskin silti selittää kaikkea; kohonneen äänestysaktiivisuuden takana on oltava muutakin.

Ehkä se joku muu on sangen kiivas yhteiskunnallinen keskustelu, jota on käyty jo ennen varsinaisten vaalimittelöiden alkua. Polarisoitumisestakin voisi joku puhua: ääripäät ovat monesti kaukana toisistaan, olipa aiheena esimerkiksi maahanmuutto, aktiivimalli, ydinvoima, liikenneratkaisut tai ilmastonmuutos.  Esimerkkejä voisi etsiä vaikka miten.  Pienen maan etu tai haittapuoli on, että aina yksi aihe kerrallaan tuntuu olevan yli muiden. 

On helppo ajatella, että ehkä vilkas puhe maan asioista on saanut asioihin perehtymään ja äänestämään jonkun sellaisenkin, joka on parit viime vaalit nukkunut.Tämä asettaa sunnuntaihin aivan omanlaisensa jännityksen: kumpuaako äänestysaktiivisuus tyytymättömyydestä ja muutoksen halusta ja jos, kenen.  

Gallupit kertovat omaa kieltään siitä, mikä paikkajako voisi olla, mutta on hyvä muistaa, että ne eivät ole äänestystulos.  Vielä sunnuntaiaamuna on yli puolet kaikista äänistä antamatta.