Heikkenevät talousnäkymät yhdistettyinä kunta- ja palvelurakenteiden  myllerrykseen ovat johtaneet palveluiden kiihtyvään pakenemiseen kyliltä  yhä kauemmas keskuksiin. Kolmatta sektoria eli yhdistyksiä ja järjestöjä  kaivataan yhä useammin apuun tässä tilanteessa.

Harvaan asutulla maaseudulla kolmas sektori joutuukin usein palvelujen  tuottajan rooliin. Vauraammilla eteläisen maaseudun alueilla yhdistyksillä voi olla myös suuri merkitys paikallisten palveluiden  kannalta. Tällöin kyse on nimenomaan välittäjänä toimimisesta, yhteisön  tarpeiden kartoittamisesta ja työn tekijöiden eli yrittäjien  etsimisestä.
Olennaista paikallisen yhteistyön rakentamisessa on asenteisiin  vaikuttaminen – puolin ja toisin. Yleisen yrittäjämyönteisen asenteen  edistämisellä ja paikallisen palvelutarjonnan hyödyntämisellä on  monenlaisia myönteisiä vaikutuksia kylien ja maaseudun hyvinvoinnin  kannalta.

Toisaalta myös yrittäjän on syytä huomioida yhteisön arvo. Esimerkiksi  hyväkuntoisen kylätien, vetovoimaisen maiseman tai viemäriverkoston  takana on usein tuhansia talkootunteja. Kylien asukashankintaprojektit  ovat samalla myös asiakashankintaprojekteja. Kylien nettisivuilla on  usein esitelty paikallisia yrityksiä.
Yhdistysten ja yritysten paikallisesta yhteistyöstä kylillä on hyviä  kokemuksia ja potentiaalia olisi paljon enempäänkin. Lähellä tuotettu  ruoka alkaa jo löytyä erilaisten rinkien kautta, mutta esimerkiksi  kiinteistöjen uusiokäytössä eri toimijoiden osaamisen yhdistäminen olisi  usein paikallaan.

Maaseudulla on monenlaisia kiinteistöjä tyhjillään tai vajaakäytössä: on  entisiä kouluja ja kunnantaloja, seurantaloja ja myös yritysten tiloja. 
Monet seurakunnatkin miettivät kiinteistömassansa kokoa.  Sote-uudistuksen myötä uusia käyttäjiä kaipaavien tilojen valikoima voi  täydentyä vaikkapa entisellä terveyskeskuksella.
Parhaimmillaan näistä rakennuksista syntyy monipalvelupisteitä, joissa voi olla sekä yhdistysten järjestämää toimintaa, julkisia palveluja että  yrittäjän palveluja. Olennaista on, että tilan käyttösuunnitteluun  osallistuu toimijoita laajalla skaalalla.
Syntyy tilakumppanuuksia, jotka yksinkertaisimmillaan voivat tarkoittaa  kylätalon keittiön tapauskohtaista vuokrausta pitopalveluyrittäjälle.  Toisessa ääripäässä ovat Salon Särkisalokodin ja Perniön entisen  kunnantalon kaltaiset ratkaisut, joissa saman katon alta löytyy niin  yhdistysten, yritysten kuin kunnallisiakin palveluja.

Maaseudun palveluista puhuminen kääntyy usein voivotteluksi niiden  säilyttämisen puolesta. Entäpä jos päätetään, että asiat voi hoitaa  toisinkin?
Paikallisesti voidaan tehdä uusia innovatiivisia ratkaisuja,  kun yritykset ja yhdistykset miettivät asioita saman pöydän ääressä yhdessä kunnan edustajien kanssa.

Tauno Linkoranta