Kerron 40-luvulla syntyneen nuoren miehen työhöntutustumiselämästä. Se eroaa vähän siitä mikä on nykykäytäntö. Siihen ei tarvittu mitään nykyisiä yhteiskunnan valtavia byrokraattisia organisaatioita.
Mitään vuosilukuja en muista. Ikävä kyllä mitään päiväkirjoja ei tullut pidettyä, sitä vain elettiin.

Muistaakseni ensimmäisiä kesätyöpaikkojani oli olla liikenteen ohjaajana Salon ykköstien rakennusvaiheessa.Oli jännittävää kun radiopuhelimilla pidettiin yhteyttä tieosuuden toiseen päähän. Se oli olevinaan vastullista ja tärkeää työtä. Sitä en muista miten siihen ajauduin. Luultavasti menin vain kysymään. Olin silloin kai siinä 15–16.

Seuraava kesätyö oli kai nykyisen Vaskiontien linjaus. Oli se komiaa olla siinä vanhempian jätkien joukossa. Taisi siellä joku nainenkin olla.
Tukikohtana meillä oli joku vanha kiinteistö Vaskiontien varressa.
Se jäi mieleen, että jollakin ruokatunnilla nostettiin painoja. Mulla kerran painot putosivat ja tangon toinen pää osui lievästi naamaan. Tuli vain pieniä naarmuja pärstään. Pahemminkin olisi voinut käydä. Siitä lähtien olen vähän aristellut painonnostotankoja.

Sitten ajauduin Turun Puhelinpiirin Piirikonttorin hommiin. En taaskaan muista miten. Luultavasti näin sopivan henkilön sopivassa paikassa ja menin kysymään kun aina olen ollut tollaista hiljaista sorttia. Siellä olin useampana kesänä ja armeijan jälkeen vielä koko vuoden.
Mentiin ympäri Varsinais-Suomea, Turunmaata, Paraista, Nauvoa, Korppoota, Turun ja Ahvenanmaan saaristoa. Voiko nuorelle miehelle parempaa hommaa olla. Korjattiin kaapelivikoja vaikka keskellä maantietä. Kaapeli saattoi olla kahden metrin syvyydessä. Se kaivattiin esille lapiolla, kangella ja lekalla. Mitään kaivinkoneita ei silloin käytetty.
Turun ja Ahvenanmaan saaristossa maalattiin ja kunnostetiin kaapelilinjatauluja. Käärmeitä siellä riitti. Nostettiin Itämerestä sodanaikaista kaapelia ja laskettiin sitä saarien väliin ja rakennettiin päätteet rantaan.

Ahvenanmaalla kartoitettiin Ruotsi-Suomi kaapelia. Tuli talsittua Ahvenanmaan halki muutama kerta. Työkaverit olivat n 25 vuotta vanhempia. Hyvin sopeuduin heidän joukkoonsa. Ylitöitä oli paljon ja päivärahat juoksivat ja palkkaakin sai kohtuullisesti.
Tällaista työhön perehtymistä oli siihen aikaan. Tämän kerron siksi, että nykyisin on paljon noiden kukkahattusetien ja tätien keksimiä työpajoja missä leikitään työntekoa.
Onneksi itse sain perehtyä elämään ja työntekoon vähän toisella tavalla.

Kalevi Satopää