VTM Sini Ruohonen riemuitsee kirjoituksessaan (Perniönseudun Lehti 2.6.) alkoholilakiin tulevista uudistuksista, joiden hän uskoo parantavan niin juoma- kuin ruokakulttuuriamme. Sini Ruohonen näkee tulevaisuuden valoisana: syntyy uusia työpaikkoja, juomatottumukset eurooppalaistuat, siirrytään viettämään kotioloista aikaa yhä useammin erilaisiin ravitsemusliikkeisiin jne.

Ruohonen jättää huomioimatta, että elämää on myös ravintoloiden ulkopuolella. Kyseinen lainmuutos sallii myös tislaamalla valmistettujen alkoholijuomien myymisen kaupoissa, kioskeilla ja bensa-asemilla. Alkoholipitoisuus nostetaan 4,7 prosentista 5,5:een. Limuviinat tulevat varmaan lisäämään nuorison juopottelua ja uusi laki alkoholin kokonaiskulutusta ja sen aiheuttamia haittoja. Näin kävi silloinkin, kun keskioluen myynti sallittiin vuoden 1969 alusta alkaen elintarvikeliikkeissä,

Vuonna 1968 100-prosenttisen alkoholin kulutus oli 3,6 litraa asukasta kohden, nyt se on yli 10 litraa. Ruotsissa oltiin viisaampia: siellä keskiolut tuli elintarvikeliikkeisiin 1. lokakuuta 1965 ja poistettiin 1. heinäkuuta 1977 alkoholihaittojen takia.
Asenteet on maassamme muokattu alkoholin käytölle myöneisiksi. Ennen juopottelua pidettiin paheena. Nyt se on jonkinlainen hyve, vapauden merkki. Ollaan jo sellaisessa tilanteessa, että vanhemmat käyvät lehtien mielipidesivuilla keskustelua siitä, minkä ikäisenä lapselle pitää opettaa viininjuontia.
Suurta hulluutta on myös väkijuomien kuljettaminen edestakaisin maasta toiseen. Joku pitkän matikan lukenut on laskenut, että Euroopan taivaalla on jatkuvasti 300 000 kg alkoholijuomia. Tämä turistiviinojen rahtaaminen loppuisi siihen, kun EU määräisi jäsenvaltioille yhtenäisen alkoholiveron. Mieluiten melko korkean.

Liian raju verotus kuitenkin lisäisi kotikonstein valmistettavan alkoholin käyttöä. Juuri tämä valmistamisen helppous on este sille, ettei niinkin vahvan myrkyn kuin alkoholin myyntiä ole kielletty.
Parasta juomiskulttuuria on se, että jättää alkoholijuomat juomatta.

Lauri Helle
SHMT