Mielipide

Kissa on Suomen suosituin, mutta samalla aliarvostetuin lemmikkieläin. Kissoista ei huolehdita läheskään yhtä hyvin kuin esimerkiksi koirista. Ongelman taustalla on virheellisiä uskomuksia ja valitettavasti myös ihmisten välinpitämättömyyttä.

Kissan arvostuksen puute näkyy esimerkiksi yleisessä käytännössä olla ottamatta kissanpennuista maksua.
Olisikin erittäin tärkeää, ettei kissanpentuja koskaan luovutettaisi ilmaiseksi. On tavallista, että kissa jätetään rokottamatta, leikkaamatta ja tunnistusmerkitsemättä, ja usein kissan hoitoon ei muutenkaan olla valmiita panostamaan taloudellisesti. Ei-toivottuja kissanpentuja tapetaan laittomasti mitä epäinhimillisimmillä tavoilla esimerkiksi hukuttamalla, hirttämällä, tukehduttamalla tai hakkaamalla hengiltä.

On kansallinen häpeä, että Suomessa on kymmeniätuhansia hylättyjä tai villiintyneitä kissoja, joista monet kuolevat luonnossa. On täysin virheellinen luulo, että kissa pärjäisi luonnossa omin päin. Hylätty kissa joutuu usein kärsimään kohtuuttomasti esimerkiksi nälästä, janosta, kylmyydestä, taudeista ja loukkaantumisista. Hylätyt tai villiintyneet kissat lisääntyvät holtittomasti muodostaen isoja populaatioita, jotka ovat aliravittuja, sisäsiittoisia ja luonnevikaisia.

Maaseudulla vallitsee edelleen käytäntö, että kissat päästetään kulkemaan vapaina luonnossa.
Vapaana kulkeva kissa on alttiina monille vaaroille. Se voi esimerkiksi loukkaantua tai jäädä auton alle, saada erilaisia tauteja, joutua tappeluihin tai villin eläimen saaliiksi, tai karata. Lain mukaan lemmikillä pitää olla turvallinen pitopaikka. Jos kissa juoksentelee esimerkiksi liikenteen seassa, se ei ole turvassa.

Kissa, joka liikkuu ilman valvontaa omistajansa kotipiirin rajojen ulkopuolella on lain mukaan jätetty heitteille, josta omistajalle voidaan määrätä sakkorangaistus.
Kissojen vapaana liikkumiseen liittyy myös toinen erittäin suuri ongelma. Luonnonvarakeskuksen tutkimuksen mukaan kaikki Suomessa asuvat kotikissat, jotka kulkevat luonnossa vapaina, tappavat kuukausittain yli 140 000 lintua. Tämän lisäksi kissat tappavat ja vahingoittavat esimerkiksi oravia ja jäniksiä. Tutkimustiedon mukaan villiintyneet kissat tappavat 4–5 kertaa kotikissoja enemmän.

Tähän vuodenaikaan luonnossa on runsaasti vastakuoriutuneita, lentokyvyttömiä linnunpoikasia ja muita eläinten poikasia, jolloin on erityisen tärkeää olla päästämättä kissaa ulos ilman valvontaa. Kissa on vieraslaji Suomen luonnossa, eikä kotikissan tarvitse pyydystää ruokaa luonnosta elääkseen. Kissa ei luonnollisesti voi saalistusvietilleen mitään, mutta kissan omistaja on vastuussa jokaisesta kissan tappamasta linnusta.
Suomen eläinsuojelulainsäädäntöä uudistetaan parhaillaan, ja siihen tulisi ehdottomasti sisällyttää kissojen sirutuspakko.
Pakollinen tunnistusmerkintä olisi tärkeä askel kissojen arvostuksen ja huolenpidon lisäämiseksi.
 
Johanna Wasström

Meneekö päivääkään ilman, ettei julkisuuteen tule uusia mielipiteitä sote-uudistuksesta?
Hallituksen värväämät asiantuntijat ovat tietysti oikeassa ja muut väärässä. Valinnanvapaudesta on noussut suurempi vastarinta kuin kokoomus oletti. Omatkin rivit ovat repeilleet.

Alkuperäisessä lakiluonnoksessa valinnanvapaus oli paljon suppeammassa muodossa. Siitä ehkä olisi voitu päästä kompromissiin. Sitten iski ahneus. Huomattiin, mikä mahdollisuus tässä on suurille yksityisille sotealan yritysmonopoleille tuottaa palveluita valtion rahoituksella.

Ulkoministeri Timo Soini (sin) totesi, että nyt voi köyhäkin valita. Ehkä voi, jos osaa ja sattuu asumaan suhteellisen suuressa kunnassa, jossa palveluntuottajia on enemmän kuin yksi. Entäpä palvelun hinta?
Asiakasmaksu on sama riippumatta siitä, minkä julkista palvelua tuottavan sotekeskuksen, yksityisen tai terveyskeskuksen, asiakas valitsee. Molemmat asettuvat maksun suhteen samalle viivalle. Hallitus on vakuuttanut, etteivät asiakasmaksut nouse.

Kunnat ovat jo nostaneet innolla maksujaan asiakasmaksuasetuksen enimmäistasolle niin perusterveydenhoidossa kuin erikoissairaanhoidossa. Käykö niin, että asiakas, joka tällä hetkellä maksaa yksityisellä sektorilla sen mukaisesti kalliimman hinnan kuin julkisella sektorilla, saakin palvelunsa tulevassa sotekeskuksessa halvemmalla kuin ennen? Hyötyykö köyhä?

Alunperin puhuttiin kolmen miljardin kustannussäästöistä. Asiantuntijat ovat tulleet toisiin ajatuksiin. Niinpä ministeri Petteri Orpo (kok) oli kääntänyt takkinsa ja totesi eduskunnan kyselytunnilla, ettei uudistuksella tavoitellakaan säästöjä. Nyt tavoitteena oli Orpon mukaan se, että ihmiset pääsevät nopeammin hoitoon. Sitä vartenko vaaditaan ja tarvitaan historiallisen suurta uudistusta?
Valtiosihteeri Martti Hetemäki sotki pakkaa ilmoittamalla omassa muistiossaan, että valinnanvapauden säästöpotentiaali on nolla euroa, mutta tiedon ja teknologian käytön avulla voitaisiin saada neljän miljardin säästöt. Tulokset valinnanvapauden kokeilusta Keski-Uudellamaalla viittaavat kuitenkin siihen, että malli lisää kustannuksia.

Mistä säästöt syntyvät? Säästöjä saadaan visioissa mm. vanhusten hoidossa. Ikäihmisiämme pitää hoitaa kotona viimeiseen hengenvetoon asti, mutta resursseja ei siihen ole tälläkään hetkellä.
Pelastaako teknologia? Kotihoitajien virtuaalikäynneillä syntyy säästöjä. Hoitaja kävisi päivässä jopa 20-40 kotihoidon asiakkaan luona ”virtuaalisesti”. Toisin sanoen säästöt revitään kotihoitajien pienistä palkoista.
Säästöjä tavoitellaan myös sähköisten terveystarkastusten ja oirearvioinnin käytön lisäämisellä. Teknologian avulla saatamme saada säästöjä, mutta teknologian hankkiminen ei ole ilmaista. Se voi olla hyödyllinen lisäapu, mutta sillä ei voida koskaan korvata kokonaan hoitohenkilökuntaa.

Pirjo Lampi
1. varapuheenjohtaja
Varsinais-Suomen piiri

Tapio Äyräväinen
piirisihteeri
Varsinais-Suomen piiri

Eduskunnan monta valiokuntaa työskentelee maamme demokratian irvikuvan kanssa, sen nimi on maakuntahallinnon uudistus.
Varmaan moni muistaa, miten 90 –luvulla kovalla metelillä lyötiin alas lääninhallitukset. Perusteena oli tehottomuus. Joku uskalsi jopa puhua demokratian puutteesta läänihallituksissa. Saatiin Avit ja Elyt, joiden toimet olivat ja ovat edelleen tavalliselle kansalle etäisiä - kuin tähdet taivaalla.

Jos Arkadianmäen lainsäädäntölaitos ennen juhannusta saa valmiiksi lakitekstin, jolla kuntien tehtäviä siirretään maakuntamammuteille, lähtee kuntien tehtäviä kauas suureen maakunnalliseen keskukseen, etäälle kuntalaisesta. Eli tällöin romutetaan vuodelta 1886 säädetty kuntien toimintaa koskeva lainsäädäntö.
Maakuntamammutin ylin päättävä elin on lakiehdotuksen mukaan demokraattisilla vaaleilla valittu maakuntavaltuusto. Tämä maakuntavaltuusto tulee olemaan täysi nukkehallitus. Maakuntavaltuustossa oleva suurin ryhmä on maakunnan keskuskaupungin hallussa. Keskusjohto ohjeistaa omien valtuutettujensa mielipiteitä maakuntavaltuustossa, aivan kuten nyt isoissa kuntayhtymissä.

Tämä voitaisiin helposti ja edullisesti välttää vanhoin konstein. Nykyisin maakuntaliitoilla on maakuntavaltuustot, joissa myös pikkukunnilla on edustus. Siirretään vastuut nykyisille maakuntavaltuustoille. Koko vaalitouhu ja tarpeettomat kustannukset saataisiin pois tämän näennäisdemokratian alta.
Toinen hattutemppu olisi, että yhdistetään maakunnat yhdeksi kunnaksi.
Tällä päästäisiin siihen ilmeisesti haluttuun päämäärään, että isossa kaupunkikeskuksissa olevat päättäjät ratkaisisivat koko ”maakunnan” kokoisen kaupungin asioista.

Ehdotan, että jatketaan voimassa olevalla kuntalailla, ja lakkautetaan koko maakuntakäsite ja eisttelyssä oleva lainsäädäntö.
Olen täysin varma, että jos nykyinen lakiehdotus menee niukasti läpi, niin päätöstä kadutaan myöhemmin. Kauniisti sanottuna, ette ymmärräkään miten vähällä järjellä ja ihmiset ohittavilla poliittisilla intohimoilla tätä maata hallitaan.

Pertti Pokki
SDP Varsinais-Suomen piirin vpj

Olen nyt n. 13 vuotta kulkenut Perniön metsäpolkuja pitkin poikin, koirien kanssa ja ilman. Kun ihmisen henkinen hyvinvointi on pitkälle sen varassa, että pääsee luontoon ja saa hengittää raitista ilmaa, asuinpaikan valinta ei olisi voinut aikanaan enemmän nappiin mennä. Täällä on mahtavat ulkoilumaastot ja polkuja on metsissä riittämiin.

Parin viimeisen vuoden aikana vaan on käynyt useammassa paikassa niin, että metsän harvennuksista johtuen polut on ajettu kävelykelvottomaan kuntoon ja maasto muutenkin raiskattu.
Harmittaa niin vietävästi, ettei virkistysarvoilla ole enää sijaa, vaan raha on ainoa, jonka arvo puhuu.

Ymmärrän metsänomistajan näkökulman, ja tajuan, että metsää on tarve hoitaa. En vaan pysty käsittämään eikö harvennusta pysty tekemään siististi ja eikö jätepuulla ole mitään arvoa esim. hakkeena. Kun kaikki jätetään maahan lojumaan, mieleen tulee lähinnä sotatanner. Ehkä biodiversiteetin lisääminen ja luonnonmukainen lannoitus on metsän elinehto ja jätepuulla tätäkin tehdään.
Rohkenen kuitenkin epäillä sen toimivuutta, kun kyse on ihmisen käsivarren paksuisista rungoista. Ne eivät aivan hetkessä maadu.
Ellunpolkua harvennettiin pari vuotta sitten niin, että maasto on täysin kulkukelvoton suurelta osin. Tämä ihan Kiskontien varressa. Siinä meni yhdet parhaista suppilovahveromaastoista samalla.

Pistää pohtimaan mikä syy on ”räjäyttää” tuo maasto niin, että jäljelle ei jää kuin ristikkäin sinnetänne sojottavia kantoja ja kuraojaa?

Kestää kymmeniä vuosia, ennen kuin maasto on jälleen ihmisen käveltävissä, saati että siitä mitään luontoarvoja voisi hakea. Kovin vaikea on myös ymmärtää, miten sinne uutta taimikkoa istutettaisiin, se kuitenkin lienee tavoite. Ehkä se jo tulevana kesänä kasvaa tiuhaa vatukkoa, joka raapii sääret verille, jos joukkoon eksyy.

Kuntoradan maastoa harvennettiin vuosi sitten ja entiset hyvät sienimaastot sielläkin on nyt mennyttä. Toki metsä on harvaa ja koivujen rungot paistavat kauniisti kirkkaana päivänä. Mutta turha sinne on roskien joukkoon lähteä koipiaan nostelemaan kanttarellien toivossa. Risuihin lähinnä kaatuu.

Vivi Aaltonen

Perniön Urheilijoiden jalkapallojoukkueet pääsevät taas tositoimiin pitkän talven jälkeen.
Ensimmäinen ottelu pelataan 20.04.18, eli harjoittelemaan ei juurikaan ehditä. Toivottavasti vanhat taidot palautuvat nopeasti jotta voimme tarjoilla toivottavasti runsaslukuiselle katsomolle hyvää peliä.

Jalkapallo on monia tunteita herättävä peli ja siksi lienee paikallaan kerrata käyttäytymistä niin kentällä kuin katsomossakin.
Respect eli kunnioitus lienee painunut jokaisen mestarien liigaa seuranneen verkkokalvoihin. Kunnioita peliä, vastustajaa ja omia joukkuetovereita. Katsomolta odotetaan kannustusta, pelaajille on tosi tärkeää, että hyvät suoritukset huomioidaan.
Joskus pelaajat myös epäonnistuvat tekemissään, mutta toivottavasti kukaan ei niistä ääntänsä korota - se pelaaja tietää itse tehneensä vähemmän onnistuneen suorituksen eikä kaipaa ulkopuolista kommenttia.

Toivomuksena on myös, että vanhemmat eivät puutu pelin aikana joukkueen taktiikkaan. Valmentaja on rakentanut jokaiselle pelaajalle oman tehtävän ja lapsi tai nuori joutuu kovin ristiriitaiseen olotilaan jos isä tai äiti antaa valmentajan ohjeista poikkeavia neuvoja. Pelin jälkeen voi sitten jutella taktiikoista ja rooleista valmentajan kanssa.

Karmein esimerkki kyseenalaisesta kannustuksesta tapahtui kerran eräässä turnauksessa. Nuorehkon äidin 10-vuotias Wille-poika sai äidiltään seuraavaan kannustuksen. “ Nyt Wille sun täytyy tehdä maali. Jos et tee, niin et saa välipalaa. “

PeU:n isille ja äideille taas kerran suurkiitos osallistumisesta kuljetuksiin, kahvion pitoon ynnä muihin joukkueen pelaamisen mahdollistamiseen kohtuu kustannuksin.
Luin juuri eilen, että isoissa kaupungeissa puhutaan tuhansien eurojen vuosikustannuksista ja se taas estää nuorten osallistumista tähän hienoon harrastukseen.
Otteluohjelmat löytyvät PeU:n kotisivuilta. Tervetuloa kannustamaan kotijoukkuetta.

P.s myös junnujen kannattaa tulla katsomaan muiden joukkueiden peliä. Niistä saattaa saada hyviä vinkkejä omaan pelaamiseen.

Palloiluterveisin:
Kari Salminen,
valmentaja.

K-Supermarket

ksupernetti1

Lue uusin lehti (Lehtiluukku)

133096

Kesälehti Tortone

Mainoksia

 

Eteläisen Salon paikallislehti


Kiinnostaisiko oma mainoksesi tässä?
Ota yhteyttä!

Vastuullista journalismia

Kirjoittajavieras

Uusin lukijan kuva

  • Vihreä pappilan puisto_1
  • Kuvaus: Terttu Rantanen ikuisti alkukesän vihreyttä Perniön pappilan puistossa.

Perniönseudun Lehti Oy | Lupajantie 1 | 25500 Perniö | (02) 735 2300 ilmoitukset ja tilaukset | (02) 735 2301, (02) 735 2302 toimitus | fax. (02) 735 2284

Tämä julkaisu on suojattu tekijänoikeuslailla. Tekijänoikeuslain nojalla kopiointi muuhun kuin yksityiseen käyttöön edellyttää oikeudenhaltijan luvan.
Tekijänoikeusjärjestö Kopiosto myöntää julkaisujen valokopiointiin ja skannaamiseen lupia oppilaitoksille, yrityksille ja muille yhteisöille.
Tarkista onko organisaatiollanne voimassaoleva kopiointilupa. Lisätietoja luvista ja niiden sisällöstä antaa Kopiosto ry www.kopiosto.fi.

Sivuston toteutus: Arttu Arojoki

rss20