Mielipide

Heikkenevät talousnäkymät yhdistettyinä kunta- ja palvelurakenteiden  myllerrykseen ovat johtaneet palveluiden kiihtyvään pakenemiseen kyliltä  yhä kauemmas keskuksiin. Kolmatta sektoria eli yhdistyksiä ja järjestöjä  kaivataan yhä useammin apuun tässä tilanteessa.

Harvaan asutulla maaseudulla kolmas sektori joutuukin usein palvelujen  tuottajan rooliin. Vauraammilla eteläisen maaseudun alueilla yhdistyksillä voi olla myös suuri merkitys paikallisten palveluiden  kannalta. Tällöin kyse on nimenomaan välittäjänä toimimisesta, yhteisön  tarpeiden kartoittamisesta ja työn tekijöiden eli yrittäjien  etsimisestä.
Olennaista paikallisen yhteistyön rakentamisessa on asenteisiin  vaikuttaminen – puolin ja toisin. Yleisen yrittäjämyönteisen asenteen  edistämisellä ja paikallisen palvelutarjonnan hyödyntämisellä on  monenlaisia myönteisiä vaikutuksia kylien ja maaseudun hyvinvoinnin  kannalta.

Toisaalta myös yrittäjän on syytä huomioida yhteisön arvo. Esimerkiksi  hyväkuntoisen kylätien, vetovoimaisen maiseman tai viemäriverkoston  takana on usein tuhansia talkootunteja. Kylien asukashankintaprojektit  ovat samalla myös asiakashankintaprojekteja. Kylien nettisivuilla on  usein esitelty paikallisia yrityksiä.
Yhdistysten ja yritysten paikallisesta yhteistyöstä kylillä on hyviä  kokemuksia ja potentiaalia olisi paljon enempäänkin. Lähellä tuotettu  ruoka alkaa jo löytyä erilaisten rinkien kautta, mutta esimerkiksi  kiinteistöjen uusiokäytössä eri toimijoiden osaamisen yhdistäminen olisi  usein paikallaan.

Maaseudulla on monenlaisia kiinteistöjä tyhjillään tai vajaakäytössä: on  entisiä kouluja ja kunnantaloja, seurantaloja ja myös yritysten tiloja. 
Monet seurakunnatkin miettivät kiinteistömassansa kokoa.  Sote-uudistuksen myötä uusia käyttäjiä kaipaavien tilojen valikoima voi  täydentyä vaikkapa entisellä terveyskeskuksella.
Parhaimmillaan näistä rakennuksista syntyy monipalvelupisteitä, joissa voi olla sekä yhdistysten järjestämää toimintaa, julkisia palveluja että  yrittäjän palveluja. Olennaista on, että tilan käyttösuunnitteluun  osallistuu toimijoita laajalla skaalalla.
Syntyy tilakumppanuuksia, jotka yksinkertaisimmillaan voivat tarkoittaa  kylätalon keittiön tapauskohtaista vuokrausta pitopalveluyrittäjälle.  Toisessa ääripäässä ovat Salon Särkisalokodin ja Perniön entisen  kunnantalon kaltaiset ratkaisut, joissa saman katon alta löytyy niin  yhdistysten, yritysten kuin kunnallisiakin palveluja.

Maaseudun palveluista puhuminen kääntyy usein voivotteluksi niiden  säilyttämisen puolesta. Entäpä jos päätetään, että asiat voi hoitaa  toisinkin?
Paikallisesti voidaan tehdä uusia innovatiivisia ratkaisuja,  kun yritykset ja yhdistykset miettivät asioita saman pöydän ääressä yhdessä kunnan edustajien kanssa.

Tauno Linkoranta

Viime viikon lehdessä Heikki Liede kirjoitti Perniönjoen ongelmista.
Asia on tärkeä. Aihe tosin ei ole uusi. Siitä on tällä konkretiatasolla keskusteltu jo ainakin puoli vuosisataa. Kirjoituksessa on pari syventämistä tai korjaamista vaativaa kohtaa. Suurin osa joen negatiivisista muutoksista on tapahtunut Perniön pohjoispuolella olevissa vesistön osissa.

Ruoppaaminen ja veden virtaaman säännöstelystä luopuminen yläjuoksulla ovat aiheuttaneet suuria virtaaman vaihteluita ainakin 60-luvulta asti. Seurauksena on ollut Perniössä suuria tulvahuippuja ja joen uoman eroosiota. Tiedän esimerkiksi uoman kohdan, josta on ”syöty” n. 400 m3 maata. Eroosion irroittama maa on sitten kulkeutunut alemmas ja kerrostunut pohjaan. Uoman välityskyky on vähentynyt. Vedenlaatuongelmat ovat myös osaksi ”tuontia”. Onhan Muurlan Ylisjärvi ollut useina vuosina sinilevän esiintymisessä maan järvien huippua.

Pohjanjärvi toimii nykyisinkin maksimaallisesti virtaamia tasoittavana altaana. Sen voi jokainen kantatiellä kulkeva havaita keväisistä ”Vettä tiellä” varoitusmerkeistä. Käyttämätöntä varastokapasiteettia ei ole. Järvi on myös varsin tehokas selkeytysallas. Tulvaveden viipymä on pitkä, usein aina juhannukseen asti. Vesi ei vain näy kasvillisuuden alla. Ehkä tästä johtuen, päinvastoin kuin kirjoituksessa väitetään, järvelle ei koskaan ole tehty varsinaista kosteikko- tai muutakaan suunnitelmaa – vain erilaisia ja epäkonkreettisia ehdotuksia.

Muuten olen samaa mieltä kirjoituksen otsikon kanssa. Toivottavasti ELY-keskus on nyt halukas ottamaan kokonaisvastuuta joesta. Sitä se ei aina ole ollut. Vesistön kunnostus on syytä suunnitella alkaen latvasta koko pituudeltaan merelle.

Lasse Ristikartano, Pohjankylä

Perniönjoki tulvii aika ajoin, huuhtoo ravinteet pelloilta, aiheuttaa muuta vahinkoa ja saastuttaa merialuetta. Ratkaisuksi on tarjottu jopa keinoja, millä vain pahennettaisiin tilannetta ja siirrettäisiin haitat muiden kontolle. Esimerkkinä tällaisesta on runsas vuosi sitten ELY-keskukselle toimitettu vetoomus Perniönjoen vaiheittaisesta ruoppaamisesta, jota vastaan Särkisalossa reagoitiin voimakkaasti merialueen pilaamisesta.

Varsinais-Suomen ELY-keskus on käynnistänyt hankkeen, jossa koko joen tulvasuojelua on tarkoitus tarkastella kokonaisvaltaisesti. Pyrkimyksenä on pidättää tulvia valuma-alueella, käyttää luonnonmukaisia menetelmiä ja minimoida kaivun tarve. Tähän kokonaisuuteen ollaan myös liittämässä Perniön Pesänlammen kunnostus, mikä oli esillä Salon kaupunginhallituksessa kesäkuussa.

Lammen tulviminen vuonna 2010 aiheutti mittavat vahingot Perniön keskustassa.
Sadevedet pyrkivät jokiuomaan yhtäkkisesti, mikä aiheuttaa tulvan ja sen myötä ongelmat. Soiden kuivattaminen, metsien avohakkuut, ojien suora johtaminen jokiuomaan, peltojen tiivistyminen ovat monien muiden tekijöiden myötä vaikuttamassa siihen, että vesi ei entisessä määrin pidättäydy valuma-alueella. Tarvittavat toimenpiteet tilanteen korjaamiseksi voidaan nykyään perustaa tutkimustietoon, jota ennen ei samassa määrin ollut.

Olennaista tulvasuojelussa ja joen kunnostamisessa on kokonaisvaltainen tarkastelu, jonka toteutumisesta Paimionjoki tarjoaa erinomaisen esimerkin. Joen varren kunnat, viljelijäyhdistykset, vesiensuojeluyhteisöt ja muut toimijat perustivat yhteisen yhdistyksen, ja joen kunnostamiseksi laadittiin eri näkökulmat huomioon ottava toimenpidesuunnitelma. Huonossa jamassa olleeseen Paimionjokeen on saatu huomattavaa parannusta osapuolten yhteistyön avulla.

Tavoitteena on oltava jokiveden mahdollisimman tasainen virtaama ympäri vuoden, mitä myös ELY-keskus tavoittelee. Tavoitteena ei voi olla virtaaman nopeuttaminen ruoppaamalla tai jokiuomaa oikomalla, jolloin haitat siirtyvät joen alajuoksun uusille tulva-alueille sekä merialueelle ravinteiden ja kiintoaineksen muodossa. Vesi Perniönjoesta ei myöskään virtaa mereen sen pinnan ollessa korkea, vaan siirtyy alajuoksun pelloille. Äkkinäinen virtaama jättää joen pinnan kesäkausina hyvin matalalle, jolloin sillä ei ole virkistyskäyttöä saati maisema-arvoa.

Perniönjoen tulvasuojelun yhtenä kärkihankkeena veden laadun parantajana ja virtaaman tasoittajana voisi olla Pohjanjärven kosteikkoalueen muodostaminen. Siitä takavuosina laaditut suunnitelmat ovat päivitettynä edelleen ajankohtaiset.

Heikki Liede
Särkisalo

Energiaviraston mukaan tähän mennessä valtio on maksanut tuulivoimayhtiöille 417 miljoonaa euroa tuotantotukea. Tukipotti kasvaa koko ajan. Puolen miljardin raja ylittyy jo kuluvana vuonna. Valtio on varannut tänä vuonna maksettavaan tuulivoimatukeen yli 200 miljoonaa euroa.

Ensi vuonna tuulisähkö nielee tukirahaa jo noin 300 miljoonaa euroa. Sen jälkeen tarvitaan vieläkin suurempia summia vuosittain, kun kaikki syöttötariffijärjestelmään mukaan hyväksytyt voimalat on saatu pystytettyä. Nyt monet tuen piiriin päässeet tuulivoima-alueet odottavat vielä rakentamistaan. Kunkin hankkeen tukioikeus kuitenkin säilyy, jos yksikin voimala on saatu tuotantokuntoon joulukuuhun 2017 mennessä. Tuulivoimarakentaminen jatkuu näin ollen kiivaana vielä ensi vuonnakin, ja tarvittava tukipotti kasvaa sen mukaisesti.

Tuulivoimayhtiöille ja sijoittajille tuulivoimatuki on tuottoisa rahasampo. Suurin tuensaaja tähän mennessä on S-ryhmän Tuuliwatti Oy, joka on saanut tukea 150 miljoonaa euroa. Näin se on monien muiden tuulivoimayhtiöiden tavoin saavuttanut valtion tukemana hulppeat monien kymmenien prosenttien vuotuiset voitot liiketoiminnastaan. Tämä on kaukana siitä vajaasta kymmenen prosentin tuottotasosta, minkä Suomi vuonna 2011 ilmoitti tukilaskelmissa Euroopan unionille.
Viranomaisten tulisikin selvittää, miten ansioton arvonnousu leikattaisiin esimerkiksi verottamalla tuulivoimayhtiöille maksettavia tukisummia.
Ylisuurta syöttötariffitukea joudutaan maksamaan tukikaudella 2017-2030 kaikkiaan jopa 3-4 miljardia euroa. Tällä pystytään saamaan satunnaista tuulienergiaa yhteensä vain muutaman prosenttiyksikön verran kokonaisenergiantuotannosta. Kustannuksiksi tulee laskea myös tuulivoiman edellyttämä säätövoiman rakentaminen sekä raskaat haitat suomalaiselle luonnolle, maisemalle ja voimaloiden lähiasukkaille.

Kaiken lisäksi tässä tilanteessa on järjetöntä, että ministeriöt valmistelevat lainsäädäntöä uuden tuen avaamiseksi tuulivoimalle. Suomessa tuulivoiman vaikutus on mitätön päästötavoitteiden saavuttamisen kannalta. Esimerkiksi vuoden 2020 päästötavoitteet saavutimme jo viisi vuotta etuajassa. Suomessa uusiutuvan energian tavoitteet täyttyvät ilman uutta tuulivoiman tukiautomaattiakin.
Hallituksen tulee yksiselitteisesti päättää, että tuulivoimalle ei myönnetä uutta tukea, vaan tuotannon tulee toimia markkinaehtoisesti.


Kalevi Nikula
FM, Puheenjohtaja
Tuulivoima-
kansalaisyhdistys ry

Kävin äitienpäivän aattona Kirkkopuiston hautausmaalla vanhempieni haudalla.Ihastelin kirkkopuiston kauneutta ja siisteyttä. Hoidettuani hauta-alueelta talven jäljet pois, jätettyäni kukkatervehdykseni haudalle, palasin portille viedäkseni roskat portin lähellä olevan roskikseen.
Yllätys, yllätys, molemmat roskikset olivat tupaten täynnä roskia, suloisessa sekamelskassa muovit, lasiroskat, metallit ja maatuvat roskat. Olin todella hämmästynyt.
Onneksi kävimme vielä mieheni vanhempien haudalla toisella hautausmaalla. Siellä oli 2 isoa roskista ja 2 pienempää pönttöä, kaikki selvästi merkittyjä ja jokainen roskis myös sisälsi niitä jätteitä, joita niihin oli tarkoituskin jättää.
Olisiko mahdollista, että myös kirkkopuistoon saataisiin yhtä hieno järjestys. Kierrätys varmaan sujuisi sielläkin.

Kerttu Loimulahti
Kerava 

K-Supermarket

ksupernetti1

Lue uusin lehti (Lehtiluukku)

133096

Mainoksia

salo 300x125

Eteläisen Salon paikallislehti


Kiinnostaisiko oma mainoksesi tässä?
Ota yhteyttä!

Uusin lukijan kuva

  • Herkkutatteja löytyy
  • Kuvaus: Herkuttelijan kannattaa mennä metsään: näin komean herkkutatin löysi Esa-Matti Ristola Strömmasta.

Perniönseudun Lehti Oy | Lupajantie 1 | 25500 Perniö | (02) 735 2300 ilmoitukset ja tilaukset | (02) 735 2301, (02) 735 2302 toimitus | fax. (02) 735 2284

Tämä julkaisu on suojattu tekijänoikeuslailla. Tekijänoikeuslain nojalla kopiointi muuhun kuin yksityiseen käyttöön edellyttää oikeudenhaltijan luvan.
Tekijänoikeusjärjestö Kopiosto myöntää julkaisujen valokopiointiin ja skannaamiseen lupia oppilaitoksille, yrityksille ja muille yhteisöille.
Tarkista onko organisaatiollanne voimassaoleva kopiointilupa. Lisätietoja luvista ja niiden sisällöstä antaa Kopiosto ry www.kopiosto.fi.

Sivuston toteutus: Arttu Arojoki

rss20