Mielipide

Hätäkeskukset ja niissä työskentelevät päivystäjät ovat kovan paikan edessä, kun työvoimaa on liian vähän. Siellä työskentelevät joutuvat toistuvasti jatkamaan työpäiväänsä, keskeyttämään ansaitut ja tuiki tarpeelliset vapaansa tai siirtämään vuosilomiaan.

Hätäkeskuspäivystäjällä ei ole työssään varaa virheisiin, sillä se voisi maksaa jonkun hengen tai siitä voisi aiheutua suuret omaisuusvahingot. Ambulanssin, palokunnan ja poliisien on ehdittävä paikalle nopeasti ja avuntarvitsijan on saatava toimintaohjeita tilanteessa.
Ylipitkät työpäivät ja vapailta töihin kutsuminen on kuitenkin arkea, sillä työn osaavia sijaisia ei ole saatavissa.

Turun Sanomat kirjoitti 31.7.2018 yhä pahenevasta päivystäjävajeesta, joka kuormittaa työntekijöitä. Esimerkiksi Turussa on ollut henkilöstövajetta jo pitkään. Tänä kesänä tilanne on kiristynyt edelleen, kuten sillä on tapana tehdä joka kesä.
Olisiko tilanteeseen pitänyt reagoida jo aiemmin ja lisätä pelastusopistoon aloituspaikkoja? Nyt näin ollaan tekemässä, mutta selkeästi jälkijunassa, sillä koulutus kestää puolitoista vuotta, eikä nykytilanteeseen saada apua ihan heti.
Henkilöstövaje on kasvanut entisestään. Nyt vajaus on noussut jo täällä Turussa kymmeneen. Eikä se ole ainut hätäkeskus, jossa henkilöstövajetta on. Pelastusopiston aloituspaikatkaan eivät ole pysyneet tasolla, jonne ne tuolloin nostettiin.

Vaikka alalle kouluttautuville on luvassa varma työpaikka, ei suurta sopivien hakijoiden ryntäystä koulutukseen ole aiempinakaan vuosina ollut. Koulutuksen aloittavista eivät kaikki valmistu. Valitettavasta valmistuvistakaan eivät kaikki aloita työtä, vaan hakeutuvat muualle.

Hätäkeskuspäivystäjän työ on vastuullista kolmivuorotyötä. Työ sitoo enemmän kuin työvuoroluettelosta ilmenee - ainakin nykytilanteessa. Voi olla, ettei nuoria kiinnosta kouluttautua ja sitoutua työhön, jossa vastuuta ja osaamisvaatimuksia ja annetaan yllin kyllin, mutta palkan ei niitä koeta vastaavan.

Mitä asialle pitäisi tehdä, jotta me kansalaiset voisimme luottaa hätäkeskuslaitokseen? Sinne pitää saada riittävästi henkilökuntaa, eli koulutuspaikkoja olisi lisättävä niin paljon, että sieltä valmistuu ammattiin riittävästi ihmisiä. Nyt ei näin ole!
Jaksamiseen raha ei välttämättä apua tuo, mutta motivoisi kuitenkin, jos keskeytyneestä vapaasta saisi kunnollisen korvauksen. Esimerkiksi sairaalat maksavat korotettua hälytyskorvausta, jos työntekijä kutsutaan vapaalta työhön tai hän joutuu tekemään pidennettyjä/tuplavuoroja.
Nyt, kun tehdään koko ajan töitä vajaalla, jää palkkarahoja ko. valtion sektorilla vuosittain käyttämättä. Olisiko reilua, että näitä rahoja käytettäisiin edes jossain määrin niiden kannustamiseen, jotka tekevät puuttuvien ihmisten työt omansa ohella?

Eritoten nyt olisi tärkeää, että kaikki jaksaisivat työssään, kun uusia haasteita tulee entisten päälle! Edessä on uuden hätäkeskustietojärjestelmän käyttöönottoja joka keskukseen. Uusi tietojärjestelmä mahdollistaa sen, että mikäli ns. oman alueen hätäkeskuksessa on ruuhkaa, siirtyy puhelu toiselle alueelle (mikäli siellä päivystäjiä on vapaana) ja toisellakin paikkakunnalla oleva päivystäjä pystyy hälyttämään ilmoittajalle apua. Tämä järjestelmä palvelee asiakasta ja samalla heikosta työvoimatilanteesta kärsivän keskuksen puheluita voidaan käsitellä muualla.

Ammattiinsa sitoutuneet hätäkeskuspäivystäjät, joita tapasimme, näkivät myös paljon hyvää työssään. He kuvailivat työtään ihmisten auttamiseksi hädässä, joka palkitsee tekijäänsä ja luo työhön merkitystä ja totesivat, ettei yksikään päivä ole samanlainen. He kiittelivät työnantajaa siitä, että heillä on hyvät työtilat ja kuntosali yms. käytössään, jota kunnon ja jaksamisen ylläpitäminen edellyttävätkin. Työnantaja sai kiitosta myös muistakin tarjoamistaan työsuhde-eduista.

Toivoisi toden totta, että nuoret kiinnostuisivat ammatista, joka kaikesta huolimatta tuntuu mielenkiintoiselta, haastavalta ja vaativuudessaankin antoisalta! Jos näin kävisi ja saataisiin riittävästi uusia hätäkeskuspäivystäjiä, ei se ehkä olisi enää yhtä kuormittavaakaan ja kansalaisten turvaksi luotu laitos voisi toimia ilman, että tärkeää työtä tekevä henkilöstö ”käytetään loppuun ” ennen aikojaan!


Maaret Laakso
Aluepäällikkö
JHL, Varsinais-Suomi

Kokonaisturvallisuus mielletään viranomaisten tuottamaksi turvallisuudeksi. Omasta mielestäni maatalous on osa kokonaisturvallisuutta, koska oma ruuan tuotanto on yhtä tärkeää kuin viranomaistenkin tuottama turvallisuus.
Omaa maataloustuotantoa tarvitaan viimeistään siinä vaiheessa, kun tarvittavaa kapasiteettia ei saada ostettua ulkomailta tai ostaminen olisi taloudellisesti mahdotonta. Tällainen tilanne saattaa tulla vastaan, mikäli laajat satovahingot kohtaavat viljelijöitä, sotilaallinen tai taloudellinen kriisi on käsillä tai jokin muu asia vaikuttaa siihen, ettei maataloustuotteita ole kansainvälisesti saatavilla edes kovalla rahalla.

Suomi maksaa EU:lle vuosittain jäsenmaksuja ja saa vähemmän rahaa takaisin eli on nettomaksaja. EU-tukien lisäksi Suomi maksaa kansallista tukea tuottajille.
Tuet ovat tärkeä osa suomalaisen viljelijän toimeentuloa, koska tuottavuus Suomen leveysasteilla ei ole samaa luokkaa kuin etelämpänä. Kustannukset ovat suuret, mutta tuotteesta saatava korvaus pieni. Siksi yhteiskunnan on tuettava viljelijän toimeentuloa, jotta viljelijä voi jatkaa seuraavanakin vuonna.

Maailmassa on paljon nälkää näkeviä ihmisiä, joten on hieno asia, että Suomi on pitänyt huolta omasta toimivasta maataloudestaan. Suomi on elintarvikkeiden suhteen lähes omavarainen. Vain eksoottisempia tuotteita on tarpeen tuoda ulkomailta.

On turvallista pitää huolta siitä, että tuotanto on käynnissä kriisiaikoinakin ja ruokaa on kaikille saatavissa. Omalla maataloustuotannolla pienennämme toimitusvarmuusriskiä ja lisäämme kansalaisten kokonaisturvallisuutta.
Meidän ei välttämättä tarvitse yrittää saada kriisitilanteessa maataloustuotteita kansainvälisiltä markkinoilta kovaan hintaan vaan voimme tuottaa ravintoa itse. On tärkeää pitää huolta omasta turvallisuudesta ja sadosta, koska maataloutta ei luoda yhdessä yössä ja sellaisessa tilanteessa, kun äkillinen tarve omalle kohdalle tulee. Kokonaisturvallisuudesta täytyy huolehtia aina, asioiden ollessa hyvin eikä vasta sitten, kun ongelmat alkavat ja kriisi tulee päälle.

Kotimaisesta ja turvallisesta maataloustuotannosta maksettava hinta on pieni, kun laskee paljonko maatalous tuo turvallisuutta jokaiselle suomalaiselle. Omalla tuotannolla saamme eettisiä ja puhtaita elintarvikkeita. Kriisiaikojen varalta on tärkeää, että Suomessa on omaa viljelyä. Maatalous on iso osa kokonaisturvallisuutta.

Marko Haavisto,vaalipäällikkö
Salon seudun
Perussuomalaiset ry
Perniö

 

Miksi Perniön museon ulkovalot ovat jo pitkään olleet pimeinä? Asiasta on ilmoitettu, mutta lamppuja ei ole vaihdettu. Eikö kaupungilla ole varaa vaihtaa kolmea lamppua komeisiin valaisimiin? Olisi mukavaa nähdä valot hienon rakennuksen pihapiirissä.

Lars Passi

Varhaiskasvatus on tulevaisuusinvestointi. Se parantaa tasa-arvoa ja oppimistuloksia ja ehkäisee syrjäytymistä. OECD:n mukaan yhden euron sijoitus varhaiskasvatukseen tuottaa jopa seitsemän euroa, enemmän kuin mikään muu koulutusinvestointi. Ainoastaan laadukas varhaiskasvatus ja riittävä määrä osaavaa henkilökunta saa tuon hyödyn aikaan.
Onkin hyvä, että uuden varhaiskasvatuslain myötä varhaiskasvatuksen henkilökunnan osaamistaso, etenkin pedagoginen osaaminen lisääntyy. Pelkkä osaaminen ei kuitenkaan yksinään riitä. Aikuisia pitää olla tarpeeksi ja näin ei aina ole. On ikävää, että tällä hallituskaudella varhaiskasvatuksen laatua on heikennetty suurentamalla ryhmäkokoa eli huonontamalla aikuisten ja lasten suhdelukua. Myös lasten oikeutta osallistua varhaiskasvatukseen on heikennetty eli niin sanottua subjektiivista oikeutta on rajattu.
Osa kunnista on ottanut nämä varhaiskasvatuksen heikennykset käyttöön ja osa ei. Näin ollen varhaiskasvatuksen laatu vaihtelee kunnittain. Eriarvoisuus eri kunnissa varhaiskasvatusta käyttävien lasten välillä on siis kasvanut. On hyvin valitettavaa, ettei uusi varhaiskasvatuslaki korjaa näitä puutteita. Sosialidemokraattien mielestä varhaiskasvatusoikeuden rajaus olisi pitänyt poistaa ja ryhmäkoot olisi pitänyt palauttaa vähintään aikaisemmalle tasolle.
Varhaiskasvatuksen laatu on myös lasten tuen tarpeeseen vastaamista. Suuri puute uudessa laissa onkin se, ettei siinä säädetä lasten tukemiseen liittyvistä asioista, esimerkiksi psykologeista.
Varhaiskasvatuksessa tulee saada samalla tavoin kolmiportaista tukea niinkuin perusopetuksessakin. Me kaikki tiedämme, että mitä varhemmin ja aikaisemmin ongelmiin puututaan, sitä helpommin ne voidaan korjata. Varhaiskasvatuksessa jo pienelle lapselle varhain annettu tuki on kaikkein vaikuttavinta ja helpottaa lapsen myöhempää koulutietä.
Koska nimen omaan laadukkaalla varhaiskasvatuksella on parhaat vaikutukset lapsen hyvinvoinnille ja tulevaisuudelle olisi tärkeää laatia varhaiskasvatukseen ja varhaispedagogiikkaan valtakunnalliset laatukriteerit. Näin voitaisiin parantaa varhaiskasvatuksen tasalaatuisuutta ja minimitason täyttymistä ihan jokaisessa yksikössä ja lapsiryhmässä koko päivän ajan. On valitettavaa, etteivät laatukriteeritkään ole mukana uudessa varhaiskasvatuslaissa.
Joissain päiväkodeissa vanhemmat ovat voineet ostaa lapsilleen erillistä maksua vastaan esimerkiksi kehittävää muskaritoimintaa päiväkodin toiminta-aikaan. Silloin muut lapset ovat puuhailleet muuta. Ihan jokaisen lapsen pitäisi päästä osalliseksi muskarista ilman erillisiä maksuja. Lastentarhanopettajat kyllä osaavat. Tämäkin voisi toteutua mikäli varhaiskasvatuksen laatu määriteltäisiin.
Laadukkaassa varhaiskasvatuksessa ihan jokaisella lapsella tulee olla hoitoajan pituudesta ja ajankohdasta riippumatta oikeus paitsi hoivaan, lepoon, ravintoon ja turvaan, mutta myös kehittymiseen ja oppimiseen. Jokaiselle lapselle pitää taata oikeus monipuoliseen kulttuuriin, leikkiin, taidekasvatukseen, liikuntaan, moninaisiin elämyksiin, virikkeisiin, oppimiseen sekä sosiaalisten ja vuorovaikutustaitojen harjoitteluun. Pedagogiikan tulee olla lapsen kehitystasoa vastaavaa ja hoivan sekä oppimisen tulee nivoutua yhdeksi kokonaisuudeksi. Varhaiskasvatuksessa tulee painottaa leikkiä, leikin kautta oppimista sekä lasten osallisuutta. Oppimisympäristöjen tulee olla monipuolisia, terveellisiä ja turvallisia. Myös lasten ja aikuisten suhdeluvun tulee mahdollistaa laadukas varhaiskasvatus. Lapset ovat ansainneet paremman varhaiskasvatuslain.

Eeva-Johanna Eloranta,
kansanedustaja,
sivistysvaliokunnan jäsen, sd

Raimo Juvakka soitti mökiltään Lankkerista ja halusi välittää iloiset kiitokset tienpitäjälle.
–Aina tienpitoa moititaan, mutta minä nyt kehun. Tämä Lankkerintie on niin hyvin hoidettu. On suolattu ja lanattu ja vissiin savettukin. Se on melkein kuin asfaltilla ajaisi, ylisti Juvakka.
Erityisesti kiitokset saa Esko Paju.
–Hän hoitaa hommaa hyvin ammattimaisesti, toteaa Juvakka.

K-Supermarket

ksupernetti1

Lue uusin lehti (Lehtiluukku)

133096

Kesälehti Tortone

Mainoksia

 

Eteläisen Salon paikallislehti


Kiinnostaisiko oma mainoksesi tässä?
Ota yhteyttä!

Vastuullista journalismia

Kirjoittajavieras

Uusin lukijan kuva

  • Vihreä pappilan puisto_1
  • Kuvaus: Terttu Rantanen ikuisti alkukesän vihreyttä Perniön pappilan puistossa.

Perniönseudun Lehti Oy | Lupajantie 1 | 25500 Perniö | (02) 735 2300 ilmoitukset ja tilaukset | (02) 735 2301, (02) 735 2302 toimitus | fax. (02) 735 2284

Tämä julkaisu on suojattu tekijänoikeuslailla. Tekijänoikeuslain nojalla kopiointi muuhun kuin yksityiseen käyttöön edellyttää oikeudenhaltijan luvan.
Tekijänoikeusjärjestö Kopiosto myöntää julkaisujen valokopiointiin ja skannaamiseen lupia oppilaitoksille, yrityksille ja muille yhteisöille.
Tarkista onko organisaatiollanne voimassaoleva kopiointilupa. Lisätietoja luvista ja niiden sisällöstä antaa Kopiosto ry www.kopiosto.fi.

Sivuston toteutus: Arttu Arojoki

rss20