Mielipide

Suomen kielen lautakunta kiinnitti lokakuussa huomiota Suomen kansalliskielten suomen ja ruotsin asemaan kohdistuvaan vakavaan uhkaan. Lautakunta piti välttämättömänä, että valtiovalta ryhtyy toimiin kokonaisvaltaisen kansallisen kielipoliittisen ohjelman laatimiseksi. Ohjelma on edelleen laatimatta. Kansanedustaja, sivistysvaliokunnan jäsen Eeva-Johanna Eloranta (sd.) on tehnyt asiasta kirjallisen kysymyksen hallitukselle.

Vieraat kielet eivät yleisesti ottaen ole olleet uhka suomen kielelle. Nyt tilanne on kuitenkin muuttumassa. Suomen kielen käyttöalan yhä nopeampi kaventuminen uhkaa suomen kielen asemaa yhteiskunnan kaikilla aloilla käytettynä ja toimivana kielenä.
Samaan aikaan peruskoulun päättävistä suomalaisnuorista 11 prosenttia eli noin 6000 nuorta ymmärtää ja omaksuu tekstiä niin heikosti, etteivät he selviydy arkisista tilanteista, .

Äidinkielen rooli ymmärtämisen ja tiedon tuottamisen välineenä on myös korvaamaton, ja sen syrjäyttäminen vieraalla kielellä heikentää tietotyön huippusuoritusten edellytyksiä. Kieli ei ole vain kommunikaatioväline vaan myös ajattelun apuväline, joka muodostaa pohjan yhteiskunnan ja sen muodostavien yksilöiden identiteetille, yhteisöille, kulttuurille, luovuudelle ja taloudelle.

Suomalaisen korkeakulttuurin ylläpitämiseksi on välttämätöntä ylläpitää vahvaa kansalliskielistä koulutusjärjestelmää, joka puolestaan luo suomen- ruotsin ja saamenkielistä eri alojen tutkimusta, kulttuuria ja taidetta, Eloranta painottaa.
Uutena huolena esille on noussut eduskunnassa parhaillaan käsittelyssä oleva ylioppilastutkinnon uudistaminen. Tulevaisuudessa ylioppilastutkinnon voisi esityksen mukaan suorittaa myös englannin kielellä. Jos suuri osa suomalaisista tulevaisuudessa suorittaa toisen asteen opinnot englanniksi, on vaarana suomalaisen kulttuurin perusrakenteiden mureneminen. Pahimmassa tapauksessa suomenkielisen tieteen tuottaminen lakkaa, erityisalojen sanastojen kehitys loppuu, suomenkielisten kulttuurituotteiden kysyntä laskee ja suomalaisen kulttuurin tuottaminen vaikeutuu. Suomen kieli taantuu kotikieleksi.

Käytännössä suomenkielinen koulutusjärjestelmä on tällä hetkellä nopeasti muuttumassa englanninkieliseksi yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen avattua monia englanninkielisiä koulutusohjelmia. Esim. Aalto-yliopistossa lähes kaikki maisteriohjelmat ovat englanninkielisiä, Helsingin yliopistossa noin puolet. Tämä huomattava muutos suomalaisessa koulutusjärjestelmässä on tapahtunut ilman yhteiskunnallista kokonaisharkintaa korkeakoulujen omilla päätöksillä. Englanninkielinen yo-tutkinto vie englanninkielistä koulutuspolkua entistä alemmalle tasolle koulutuksessa.

Eeva-Johanna Eloranta
kansanedustaja (sd)

Kuluneen syksyn aikana Yle Turku teki lähetystä Maskussa sijaitsevalta maitotilalta. Positiivisesti ja ammattitaitoisesti vakavasta tilanteesta kerrottiin kuuntelijoille. Itselle tuli kyllä suru silmään, kun kuunteli kuinka kovan paikan eteen maitotilan omistajat olivat joutuneet. Meille monelle kulunut kuuma kesä oli todella upea ja muistamme sen lämmöstä.

Tilanne eläintiloilla kesän seurauksena on ollut kuitenkin aivan päinvastainen ja moni tila on joutunut vaikeiden ratkaisujen eteen. Rehusiiloihin ei ole saatu omilta pelloilta tarpeeksi täytettä ja eläimille on jouduttu syöttämään myös muualta ostettua rehua. Tämän seurauksena tilanne on pahentunut entisestään, kun rehun hinta on noussut merkittävästi. Emäntä kertoi lähetyksessä, että rehua oli saatu ainoastaan yksikolmannes normaalista vuodesta ja tuohon mennessä ostorehuun oli mennyt jo useita kymmeniä tuhansia euroja. Rehujen ja rahojen loppumisen seurauksena oli tälläkin tilalla jouduttu jo silloin laittamaan kymmenen prosenttia lehmistä teuraaksi. Eläimille annettavaa rehun määrää oli ollut emännän mukaan pakko vähentää. Talvi ja pahin saattaa olla vasta edessä.
Kauppojen suorittama halpuutus on vaikuttanut olevan hyvä asia kuluttajalle, mutta sen maksajaksi on joutunut alkutuottaja, kun tuottajahintoja on painettu alas. Kiinnitin huomiota siihen kuinka paljon tuottajahinta oli pudonnut ja edessä oli uhkana, että Iso-Britannian Brexit-ratkaisun seurauksena tuottajahinnat olisivat edelleen putoamassa. Suomesta on viety merkittävästi maitotuotteita Iso-Britanniaan ja Brexitin myötä on pelkona viennin tyrehtyminen. Etenkin maitotilojen tulevaisuus on huolestuttava.

Tiedän, että osa lukijoista vähättelee asiaa ja toteaa, että tuodaan elintarvikkeet sitten ulkomailta, jos täällä ei kannata niitä tuottaa. Asia ei ole kuitenkaan, niin yksinkertainen. Emme voi elintarviketuotannossa olla pelkästään tuontimaa.
On ymmärrettävä kotimaisen elintarviketuotannon tärkeys ja puhtaat raaka-aineet. Itämeren perukoilla Suomi on käytännössä saari, koska pääasiallinen tuonti kulkee laivoilla. Poikkeus- ja häiriötilanteissa Itämeren sulkemisella voidaan aiheuttaa tuon kaltaiselle elintarvikehuollolle merkittävää haittaa ja vaikeuksia kansalaisten hyvinvoinnille. Huoltovarmuuden merkitystä pitää korostaa kotimaisessa maataloudessa ja elintarviketuotannossa. Tätäkin tärkeämpi asia on nimenomaan kotimaisten elintarvikkeiden puhtaus, ekologisuus ja hyvä laadunvalvonta. Tiedät mitä syöt.

Myöskään järkeä ei voi olla siinä, että kotimaisten elintarvikkeiden raaka-aineita kuljetetaan ulkomaille jalostettavaksi ja kuljetetaan sitten puolivalmiina tuotteina takaisin. Jotain täytyy silloin olla pielessä säädöksissämme ja kilpailukyvyssämme. Tähän on kiinnitettävä huomiota ja haettava kestäviä ratkaisuja. Elintarviketuotannossa on yhtä lailla kiinnitettävä huomiota huoltovarmuuteen ja tuonnin mahdollisiin häiriötekijöihin.

Palaan lopuksi alussa mainitsemaani lähetykseen, jossa emäntä kertoi kuinka tilan seuraava polvi oli aloittanut opinnot tilan pitämisen jatkamiseksi. Nyt kuitenkin tilan synkkä tulevaisuus oli saanut jatkajat lopettamaan alan opinnot ja siirtymään opiskelemaan muuta ammattia. Suomalaisen maatalouden tilanne saa mielen apeaksi ja surun silmään. Onko kuluttajalle mieleinen halpuuttelu mennyt liian pitkälle, vai onko halpuutus otettu väärästä paikasta?
Peräänkuulutan kauppaketjujen vastuuta kotimaisesta maatalouden alkutuotannosta ja elintarviketuotannosta.
Kokonaisuus on kuitenkin kuluttajan intressi, vai haluammeko syödä ruokaa, jonka alkuperä on meille täysin tuntematon?

Janne Aso
Isän kanssa maata viljellyt ja siirtokarjalaisten jälkeläinen

Tarvitsisin tukiopetusta matematiikasta. Olen viime päivinä pohtinut ja pyöritellyt päässäni kansaneläkelaitoksen kilpailutuksen tuloksia.

Hommahan meni siis niin, että kansaneläkelaitos KELA ilmoitti kilpailuttavansa kuntoutusta tuottavat yritykset. Selvää oli, että nyt ammutaan kovilla: hinta ratkaisee palveluntarjoajan 80 % ja laatu merkitsi vain 20 %.
Fysikaalinen hoitolaitos, joka on tuottanut minulle KELAn vaikeavammaisille suunnattua lääkinnällistä kuntoutusta lähes 20 vuotta, ei enää voi tuottaa tätä palvelua minulle. Hinta oli 10-14 euroa kalliimpi kuin Salossa. Juu, tämän vielä ymmärrän. Halvempi se on Salossa,mutta…
Jatkossa minun on siis
a)etsittävä uusi fysioterapeutti,
b)käytettävä kuntoutukseen enemmän aikaa ja
c)matkustettava 25 kilometrin päähän kuntoutukseen viikottain.

Enhän minä tunne salolaisia fysioterapeutteja. En epäile, etteivätkö he olisi ammattitaitoisia. Kuulemani mukaan Salon seudulla tarjottava fysioterapia on korkealuokkaista, joten siinä mielessä palvelun tarjoajalla ei ole väliä. Perniöläinen fysioterapeutti on kuitenkin tuttu 20 vuoden ajalta. Siinä on puhuttu monet asiat, itketty ja naurettu useaan kertaan. Terapeutti on tuttu ja tietää juuri minun ongelmani ja osaa priorisoida hoitotarpeeni.
Tällä hetkellä menen 7 minuuttia kuntoutukseen eli edestakaiseen matkaan on varattava noin 15 minuuttia. Jatkossa matkoihin on varattava ainakin tunti. No, eihän vammaisella ihmisellä olekaan muuta kuin aikaa, joten sehän voi hyvin matkustaa kilometrien päähän taksiuudistuksen jälkeen enemmän tai vähemmän luotettavalla KELA-taksilla.

Otetaanpa esimerkki, jossa minun tulisi olla kotona ottamassa esikoululaista vastaan tiettynä aikana. Jos KELA-taksi ei tule ajallaan, on esikoululainen yksin kotioven takana. Kenen vastuulla hän silloin on? Minullakin saattaa olla sovittuna jokin meno, jossa on oltava sovittuna aikana. Myös meillä vammaisilla ihmisillä on elämä.

Ja sitten se matemaattinen probleema! Nyt KELA ei maksa minulle korvausta kuntoutusmatkoista. Jatkossa KELA maksaa kuudesta ensimmäisestä kuntoutusmatkasta 30 euroa jokaisesta, koska maksan itse 50 euroa omavastuuta jokaisesta reissusta. Ensin herää kysymys, onko minulla 775,27 euron takuueläkkeellä varaa siihen, että maksan 300 euroa (KELA-kuljetusten katto) 6 viikon aikana.

Kun olen maksanut omavastuuosuuteni 300 euroa, KELA maksaa jokaisesta kuntoutusmatkastani 80 euroa. Sitten on erikseen pyörätuoliasiakkaat, joista KELA maksaa pyörätuolin avustamisesta 14,04 euroa suuntaansa. Näin ollen matkan hinta nousee jälleen… Lisäksi pyörätuoliasiakkaan kiinnittäminen turvallisesti invataksiin vie enemmän aikaa ja mittari raksuttaa… Voidaan laskea, että pyörätuoliasiakkaan matka invataksilla on vähintään 30 euroa kalliimpi kuin tavallisella henkilöautolla suoritettu KELA-matka.
Siispä lasken oman kuntoutukseni hinnan… 40 kuntoutuskertaa vuodessa perniöläisessä fysioterapiassa tutun fysioterapeutin luona maksaa KELAlle 2800 euroa. Uusi palveluntarjoaja Salossa maksaa KELAlle vähintään 5140 euroa. Missä se säästö siis on?

Tämähän ei toki ole pelkästään Salossa ilmennyt ongelma, vaan kyseessä on valtakunnallinen ilmiö. Tässä palaa sekä aikaa että rahaa, joka on veronmaksajien kukkarosta kaivettu. Siksi tämä asia koskee myös sinua, ei ainoastaan vaativaa, lääkinnällistä kuntoutusta saavia!

Pyydän saada vielä huomauttaa, että minä en ole ainoa KELAn asiakas. Meitä on useampi Perniössä ja Särkisalossa.
Tämä seuraava laskentakaava koskee vain niitä tapauksia, joissa on yksi asiakas.
Jos kuntoutusta tehdään kotikäyntinä, on korvaus 50 % suurempi palvelun tuottajalle 35 kilometriin (edestakainen matka) asti. Nämäkin kilometrit paukkuvat yli, jos fysioterapeutti tulee Salosta.
Tällä hetkellä perniöläinen palveluntuottaja ottaa kotikäynnistä niin Perniössä kuin Särkisalossa 50 % enemmän (4200 euroa). Mikäli palveluntuottaja tulee Salosta, hän ottaa Perniöön tullessaan 70 % (4760 euroa) enemmän hintaa ja Särkisaloon mennessään 100 % (5600 euroa). Sulkeissa oleva summa on laskettu vuoden kuntoutuksesta 40 kerran mukaan. Missäköhän se säästö tässä on?

Lisäksi on käsittämättömän arvoton olo, kun kelpaat vaikeavammaisena, vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta tarvitsevana kansalaisena vain sille, joka tarjoaa sinusta vähiten! Olo on kuin paketilla, jota vähiten tarjoava joutuu käsittelemään. Haluan herättää keskustelua siitä, mihin säästäminen meidät on johtamassa.
Maalaisjärkeeni ei mahdu, että 2800 euroa on enemmän kuin 5140 euroa. Toki käsitän, että maalaisjärki alkaa olla kortilla, kun kaikki ovat nykyään kaupunkilaisia.

Halvimmalla myyty huutolaistyttö
Päivi Vigg

Syyskuun lopussa julkaistussa Salon kaupungin oppimisverkkoselvityksessä esitetään Perniön alueella sijaitsevan Saurun koulun lakkauttamista. Alueen koululaisten vanhemmat vastustavat koulun lakkauttamista lähestulkoon yksimielisesti (97%). Saurun koulu on hyvin toimiva ja terve koulu, jossa on hyvät puitteet opiskeluun myös uuden opetussuunnitelman mukaan.

Oppimisverkkoselvityksessä oli arvioitu uuden koulurakennuksen luovan monimuotoisemman oppimisympäristön. On totta, että koulurakennus on vanha, mutta terve ja oppimisympäristönä monipuolinen. Tilavat luokkahuoneet, uudistetut ryhmätyötilat, koulun oma piha ja ympäröivä luonto tuovat opetukseen ja koulupäivään muuntomahdollisuuksia ja joustavuutta. Oppilaiden saama opetuksen taso on hyvää ja monipuolista emmekä vanhempina kaipaa alakouluun erityisjärjestelyä vaativaa valinnaisuutta.

Sauru on sopivan kokoinen ja lämminhenkinen koulu, jolla on suuri merkitys alakouluikäiselle lapselle. Opettajien ja oppilaiden sekä kotiväen kesken vallitsee hyvä ja luottamuksellinen henki ja yhteistyö. Hallittu ryhmäkoko ja tutut opettajat mahdollistavat sen että asioihin, esimerkiksi oppimisvaikeuksiin tai kiusaamiseen, voidaan tarttua nopeasti ja matalalla kynnyksellä. Oppilaat pitkälti tuntevat toisensa ja oppivat työskentelemään myös eri ikäisten kanssa.

Saurun koulu on terve ja nykyisellään elinvoimaisen suuruinen. Väestöennusteen mukaan oppilasmäärät vähenevät lähes koko Salon alueella ja samalla tilavaatimukset pienevät nopeasti myös Perniön keskustan koulun alueella. Mielestämme keskustaan olisi mielekkäämpää rakentaa pitkän ajan väestöennusteiden mukainen koulu ja pitää Sauru tämän rinnalla kyläkouluvaihtoehtona. Maantieteellisesti laajassa Salon kaupungissa kyläkoulu on arvo, jota voidaan hyödyntää täydentämään isojen koulujen tarjoomaa ja näin kasvattaa alueen vetovoimaa.

Saurun koulu on hyvin toimiva ja terve koulu, jossa on hyvät puitteet opiskeluun myös uuden opetussuunnitelman mukaan. Mikäli opetus siirtyisi Perniön keskustaan myös kuljetuskustannukset ja -ajat pitenisivät. Lasten vanhempina vastustamme oppimisverkkoselvityksessä ehdotettua Saurun koulun lakkauttamista.

Saurun koulun vanhemmat

Saurun koulu on esitetty lakkautettavaksi. Olen koittanut pähkäillä ja miettiä asiaa, mutten löydä järkevää syytä lakkautukselle.
Kun katsoo kaikkia Salon koulujen oppilaskustannuksia niin Sauru asettuu keskikastiin. Ei kalleimasta päästä, mutta ei halvimmastakaan. Suurin syy kustannuksille lienee se, että Saurussa on jo nyt melko paljon kuljetusoppilaita. Jos lapset siiretään kirkonkylään, niin kaikki ovat kuljetusoppilaita.

Salon virkamiehet varmaan kuittaavat tämän niin kuin muutama vuosi sitten kouluverkkoselvityksessä, että kuljetuskustannukset eivät kasva merkittävästi. Onko kukaan ajattelut sitä, että Saurun koulu on Perniön aseman asukkaille ainoa lähiliikuntapaikka, mitään toista ei kävelymatkan päästä löydy.

Päätös tekee hallaa Perniön aseman seudulle, joka on mukavasti elävöitynyt, kun vanhan tavaran kauppa on taas auki ja asemarakennuskin saa asukkaan ja gallerian. Jos kaikki siirretään kirkonkylään, niin pelkään, että luokkakoot kasvat, kun huomataan, ettei se muuten tuo säästöjä. Jos lapset siirretään kirkonkylään, niin päivä pitenee vähintään parikymmentä minuuttia.

Pienen koulun etu on se, että kaikki oppilaat tuntevat toisensa. Kiusaamista esiintyy vähemmän ja se huomataan paljon helpommin. Saurun koulu on sijainniltaan hyvällä paikalla luonnon lähellä. Lapset leikkivät välitunneilla metsän reunalla ja oppituntejakin voidaan pitää kasveja ja luontoa tutkien.
Olen käynnyt ala-astetta sekä pienessä 50-60 oppilaan koulussa että suuressa yli 200 oppilaan koulussa, ja aina olen enemmän pitänyt pienestä koulusta.

Minulla on lukihäiriö, joten kielten opiskelu on aina ollut yhtä tuskaa ja kouluarvosanani olivat aina parempia silloin, kun olin pienessä koulussa. Lopputulemani on, että Saurun koulu esitetään lakkauttavaksi ainoastaan siksi, että se on helppoa ja koulu on tarpeeksi pieni, jottei kukaan kauheasti pistä hanttiin.
Saurun koulu kyseli myös vanhempien mielipidettä asiaan. Tulos oli 97% vanhemmista halusivat lasten jatkavan Saurussa.
 

Jere Sundholm (ps.)
Tuohittu, Salo

K-Supermarket

ksupernetti1

Lue uusin lehti (Lehtiluukku)

133096

Mainoksia

 

Eteläisen Salon paikallislehti


Kiinnostaisiko oma mainoksesi tässä?
Ota yhteyttä!

Vastuullista journalismia

Uusin lukijan kuva

  • Pajulla untuvapuku
  • Kuvaus: Irja-Liisa Rusanen ikuisti Tammisaaren ja Tenholan välillä "untuvapukuisen" pajun.

Perniönseudun Lehti Oy | Lupajantie 1 | 25500 Perniö | (02) 735 2300 ilmoitukset ja tilaukset | (02) 735 2301, (02) 735 2302 toimitus | fax. (02) 735 2284

Tämä julkaisu on suojattu tekijänoikeuslailla. Tekijänoikeuslain nojalla kopiointi muuhun kuin yksityiseen käyttöön edellyttää oikeudenhaltijan luvan.
Tekijänoikeusjärjestö Kopiosto myöntää julkaisujen valokopiointiin ja skannaamiseen lupia oppilaitoksille, yrityksille ja muille yhteisöille.
Tarkista onko organisaatiollanne voimassaoleva kopiointilupa. Lisätietoja luvista ja niiden sisällöstä antaa Kopiosto ry www.kopiosto.fi.

Sivuston toteutus: Arttu Arojoki

rss20