Skip to main content

Kyl sitä ennenki lömmyssi kesäi ol ja kylmi talvi

Tänä kesänä ihmiset ovat tuskailleet kuumuuden kanssa. Minä olen kesälomani viettänyt eri sairaaloissa ja siellä hikoillut. On tullut mieleen   millaista oli ennen, silloin kun olin lapsi. Kesät olivat silloinkin kuumia, olin 7 ikäinen kun olin hevosharavaa heinäpellolla ajamassa. Kaljaa juotiin, ja kun se loppui,  ojasta juotiin vettä. Ei silloin olleet vedet saastuneita. Sanottiin, että juoksevaa vettä voi juoda ja heinäsuolaa pantiin suuhun sulamaan. Oli silti töitä tehtävä hautovassa kuumuudessa, eikä ikäihmisetkään valittaneet. Nykyään tehdään töitä koneiden hyteissä joissa on viilentävät puhaltimet. Jos kesällä oli 30 astetta lämpöä, niin talvella oli 30 astetta pakkasta. Nautittiin siis kesän lämpimästä ja ei valitettu.
Ennen työt tehtiin ulkoilmassa, oli sitten lämmin tai kylmä. Heinäaikaan kaikki naiset ja lapsetkin olivat heinätöissä, samoin elopellolla. Työ oli talkootyötä ja kierrettiin talosta taloon, palkkana ruoka ja kahvi sekä elotanssit ” torkhuoneessa ” sanoo perniöläinen. Kesällä oli peltotyöt ja metsätyöt,  lannan ajo oli talvitöitä. Karjanhoitotyöt olivat jokapäiväisiä vuoden ympäri. Karjanhoito oli naisten työtä ja miehet ajoivat rehut navetan vintille ja jauhoivat kaurat jauhoiksi, joita myös hevosille annettiin ” silpun joukossa ”.
Kesäisiä harrastuksia olivat  uinnit ja kalastus, Perniön jokikin oli niin kirkasvetinen, että rannoilta kalat näkyvät pohjasta.
Talvet olivat kylmiä ja paksulumisia . Lunta oli niin paksulti, että  lumiaidat maantien reunoilla olivat täyttyneet  ja me hiihdimme niiden yli. Metsätyöt olivat talvitöitä ja halkojen hakkuu sujui koska jäätynyt puu halkesi hyvin. Minä jo nuorena poikana ajoin hevosella halkoja, paperi pöllejä ja tukkeja metsästä ulos, sain omaa rahaa. Paperipöllejä oli ”nahkapoikia” ja puolipuhtaaksi metsässä kuorittuja. Näitä puolipuhtaita kun siellä paksussa lumessa kuskasi  ja halkopaarit kallistuivat, niin kuorma liukui tyhjäksi. Ei muuta kuin lado kuorma uudelleen . Vaikka               nuorella pojalla olikin voimia, niin vippaskonsteja tarvittiin suuria tukkeja kuormatessa.  Muuten talvikeli oli mukava. Jokijäätä pitkin kelkalla oli mukava lasketella myötätuuleen, kun levitti takkinsa purjeeksi. Nämä oli niitä talven riemuja, eikä paleltu!

Vaarnumme Faari 

Jaa artikkeli: