Sihe aikka, ku ei ihmisil ollu koto muit hupivehkei, ku se vinkuva ratio, nii kansakoulu kuusjuhlaki ol iso tapaus kyläs.
Koulus ei ollu simmossi tiloi eikä tualei, mihe niin paljo porukka olsis mahtunu. Sen tähre Erveläs piretti kuusjuhla Piänviljelijä yhristykse Pirtil. 

Urkuharmon kuskatti hevose rees sin ja Huhri emänt ol pyyretty soittama, ku hää ol paljon pare siin hommas , ku opettaja.
Häne täytys vaa muista polkke siin soittamise aika, ku hää ol koto tottunu soittama flyykeli. Mut ol se komja veisata Enkeli taivaan, ku ol kunno säestys.

Sillo Pirtil ol viäl ne pukkien pääl oleva plankkupenki ja piänemä oppila istusiva etupenkeis ja siit sit luokkajärjestykses riveittäis. Vanhemist suurin osa ol äitei ja mummarei ja jotta vanhemppi sisaruksi, mut kyl joku miähenpuoliki ol sakki uskaltanu . Nee plankkupenki oliva hiukan kiikkeri, ku toiset pääst porukka läks yhrel rysäyksel laval, nii toinen pää pakkas keikkama.
See siäl oliki nii fiini , ku siäl ol oikke esiintymislava ja esirippu, mikä liukus niinku itteläs erest pois. 

Äiti käyttivä sihe aikka simmossi kokoliivei ja muutamil ol oikken piuka korseti. Ku ol vähä ylimäärässi kiloi, nii ku kirist seen korseti kroppas ympärs, nii kyl tul ryhti ja hiuka malliki vyätäröl. Mut sihen, ku se korset loppus, nii tul sit simmone läskimakkar ja sit jolla ne nyäri oliva nii piukal, et kuulus simmone narina, ku hee hiuka liikkusiva. See panssar pääl ol sit pakko henkittä vaa lyhkäst puuskutus, mikkä syvä henkitys ei luanistanu.

Viljase Edit ol lämmittäny kakluni ja hää pit silmä kovana kuussest huale, ettei see päässy roihattama ilmiliäkeis. Kuuses ol korkja ja oikja kynttilä paloiva.
Tunnelma ol tiivis ja jännittyny. Kyl joku ain hiuka vuarosanojas unhottiki vaik ei see nii kamala ollu, ku siit ittestäs tuntus.
Laului ja lausumissi ol ja sit se ainane Tipe tipe tip tap ja muit tonttuleikei. Sitä sillon pikkasen ihmetteli, et mist silla alt ne tontu tuliva sitä paisti syämä ja liänt juama, mut vast myähemil vuasil ymmärsi, ettei ne ollukka mittä korvatunturin tontui vaa kotitontui, ku tuliva permono alt.

Näytelmä ol sit ehton kohokoht. Mää olin ensmäsel luakal näytelmäs talitiane. Hiuka färivikane kyl, ku mul ol tummasinine vekkihame ja vaalevanpunane villapusero. Ol mul kumminki terävä nok kumminauhan kans pääs kiine. Ruset keikkus tiätyst tiasen pääs, niinku sihe aikkan kaikil flikoil, ei sillon flika eikä aikuse naise hiukse silmil kulkenu. Vuorosanojan en enä muist, mut kyl mää siin jotta vitisi ja hyppäsin kykkyvälttäs ja käre levjänäs niinku munamiäs ainaki.
Viimeseks tul sit joulpuk keppis kans ja kyl seeki vaa jännit, vaik kaik tiäsivä et hää o Aarnion Tuulik. Hää tykkäs esinty ja ol hyvä siin hommas. Hää osas jutella matalal äänel ja kiärs salis juttelemas kaikkien kans. Hänel ei ollu mittä naamari vaa hää ol maalanu naamas ja partaki hänel tiätyst ol. Hää sanos ain, et saa koitta, et pukil ei ol naamari, et kyl hää iha oikja puk o.
Ei kukkan kyl tohtinu koitta vaik hyvin tiäretti, et Tuulik se vaa o. Ja ku hää tul ja kysys, et onk varmast olttu kiltei, nii juur ja juur uskaletti kuiskata hiljaksi juu-u.

Pukil ol sit säkiline ruskjoi paperpussei, misä ol namussi jokasel oppilal. Mul ol tarkotus säästä se jännitys koti saakka enkä aukassu pussitan siäl, mut siin viäres jo yks pojanklop syärä möhläs pussis tyhjäks ja kailot suurel äänel, tääl o omen, lakritspötkö, ruskja piparkakku ja Fazeri paperpäällissi. Joku vuas ol simmone levjä kuussenkaramelliki, misä ol hapsu molemis päis ja enkelinkuva kyljes. See panttin jouluajaks kuusse roikkuma ja see sai sit vast syärä, ku joulukuuses ol korjattu pois. Siit koitetti jollan konstil saara jotta ossa. 

Sillon, ku talitiane men kuusjuhlast koti, nii  kova pyry ol tuiskuttanu tiä umppe. Saappavarre hörppäsivä lunt, mut miäl ol hyvä ja ruskja paperpus ol avamat takin taskus. Hiuka ehto jännityksest tul viäl koti saakka, jos vaik se paperpääline karamel olsis ollu se  pitk Kis kis karamel, mist täytys murtta palassi, ku ei se kenekä suuhu muute mahtunu.

Koto olin sit kirjottanu joulpukil kirje ja se ol pistetty lintulaural, mist tontu see sit kuulemma toimittiva etteskesi. Se kumminki sekot ajatust, et mikä se oikja puk sit o, ku Pirtil Tuulik ol pukkin ja hääki väit olevas oikja puk. 

Mantar

K-Supermarket

ksupernetti1

Lue uusin lehti (Lehtiluukku)

133096

Mainoksia

 

Eteläisen Salon paikallislehti


Kiinnostaisiko oma mainoksesi tässä?
Ota yhteyttä!

Vastuullista journalismia

Uusin lukijan kuva

  • Sienet kiipesivätNew
  • Kuvaus: Näiltä sieniltä eivät varpaat kastu, tuumii kuvan lähettänyt Keijo Hillgen.

Perniönseudun Lehti Oy | Lupajantie 1 | 25500 Perniö | (02) 735 2300 ilmoitukset ja tilaukset | (02) 735 2301, (02) 735 2302 toimitus | fax. (02) 735 2284

Tämä julkaisu on suojattu tekijänoikeuslailla. Tekijänoikeuslain nojalla kopiointi muuhun kuin yksityiseen käyttöön edellyttää oikeudenhaltijan luvan.
Tekijänoikeusjärjestö Kopiosto myöntää julkaisujen valokopiointiin ja skannaamiseen lupia oppilaitoksille, yrityksille ja muille yhteisöille.
Tarkista onko organisaatiollanne voimassaoleva kopiointilupa. Lisätietoja luvista ja niiden sisällöstä antaa Kopiosto ry www.kopiosto.fi.

Sivuston toteutus: Arttu Arojoki

rss20