Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta tiivistyy pitkälti suomalaiseen kuntaan. Missään muualla maailmassa ei erikokoisten kuntien vastuulla ole ollut näin laajaa tehtäväkenttää. Kunta on palvelujen tuottaja ja järjestäjä, kakun jakaja.
Nyt sote- ja maakuntauudistuksen myötä kuntien rooli on kuitenkin muuttumassa. Kunnan toiminnan ydin on tulevaisuudessa enemmän elinvoimaisuudessa ja toimintojen koordinoinnissa; työn, toimeliaisuuden ja vireyden, yhteisöjen ja hyvinvoinnin kokonaisuudessa.
Muutosta ei voi viedä läpi organisaatiot edellä, tulevaisuuden kunnan rakentaminen kuuluu kaikille. Osaltaan tähän johdattaa myös kuntalaki, joka edellyttää kuntien tulevissa strategioissaan huomioivan myös asukkaiden osallisuuden edistämisen. Kunnassa ei voida enää pitää asukkaita hallintoalamaisina, vaan kehityksen moottoreina ja uudistamisen voimavarana.
Tiukan kuntatalouden aikana kuntalaisen roolikaan ei voi enää olla passiivinen omistaja tai pelkästään oikeuksiaan penäävä asiakas.
Vapauden ja vastuun kohdatessa asukkailla on selkeästi enemmän kiinnostusta hoitaa itse omaan kuntaansa liittyviä asioita ja kehittää olosuhteisiin sopivia ratkaisuja.
Harvenevien palvelujen kylillä tekemisen demokratia on ollut suorastaanvälttämättömyys: jos jotain on haluttu, se on pitänyt itse tehdä.
Aktiivista kuntalaisuutta ja hyvinvoivia, eläviä paikallisyhteisöjä ei rakenneta hetkessä. Muutos lähtee ihmisistä, yksilöistä sekä ajattelu- ja toimintatapojen muutoksesta. Toivoa sopiikin, että kuntavaaleissa valituksi tulee nyt henkilöitä, jotka eivät koe valtakysymyksenä yhteistyötä esimerkiksi yhdistysten kanssa.
Strateginen yhteistyö yhdistysten kanssa on nimittäin viisasta päätöksentekoa. Useissa yhdistyksissä on vapaaehtoistyön lisäksi tarjolla huikea määrä ammatillista(kin) osaamista. Moni maaseudun yhdistys on myös harjaantunut Leader-tukieurojen käyttäjä, joka palauttaa kuntaan EU:lle tilitettyjä rahoja.
Yhdistykset ovat yleensä oman alansa tai alueensa, kuten kylän, parhaita asiantuntijoita, jotka voivat omalla tietämyksellään auttaa kunnan päätöksentekijöitä tekemään laadukkaita ja usein myös kustannustehokkaita päätöksiä.
Kuntia pitää usein myös muistuttaa, että taajaman ulkopuolellakin on kehittämispotentiaalia. Kunnan kannalta alueiden erikoistuminen ja profiloituminen on voimavara. Kylien rohkeita kokeiluja ei saa tyrmätä kuvitteellisen tasa-arvon nimissä.
Tulevaisuuteen suuntautuvassa kunnassa hyödynnetään erilaisia kumppanuuksia ja verkostoja. Osallistuminen ja kehittäminen on voitava rinnastaa. Asukkaiden kuuleminen voi parhaimmillaan tuottaa innovatiivisia vaihtoehtoja kuntien perinteiseen yhden esityksen valmisteluun.

Tauno Linkoranta
Varsinais-Suomen Kylät ry:n kyläasiamies