Ny on taas vuas vaihtunu ja ihmisil o monttalai funteramist, et kummot saisis itteläs jotta muutost aikaseks. Aika moni koitta laihrutta, taas kerra.
Joku murhettu terveytes tähre, et saisik noit ruaktottumuksias jollan taval muutetuks. Makjat ja rasvast ainaki tarttis vähentä ja kaikelaissi marjoi ja kasvei rouskutta entist enemä.
Sit neuvota, et älä men nälisäs kauppa, sillon tule  helpost ostettu paljon turhanpäiväst.

Ja kyl siäl kaupas vaa kiusauksi onki, voi yhren kerra ! On makkaroi ja leippi metrikaupal, ei tiär mitä otasis. Kui maitoki voi olla nii jumalattoma m
Jossa ulkomail o sitä yht ja sama valkost leippä vuassarast toisse, mut meitil on mist valita. Ja ain o jossa hyllynkulmas ilmotus "Uutuus".
Siin on taas joku leipomo pistäny erilaissi siämeni oikke runssal kärel taikina joukko.
Välil jo ihmetyttä, et onk se ollenka ihmise syätäväks tarkotettu vai tarttisik se pistä lintulaural.

Enne leivotti enemän koto iha rukistaki leippä. Joka tuvas ol leipvartta katos ja siit pystys vieras näkemä, kummoses hantis talonpito ol. Jos leipvartta oliva täys, nii tiäs , et talos ova asja hyväs mallis. Itä-Suam ol sitä pehmjä limpu aluet, mut meijän kantil leivotti vaa muutaman kerra vuares ja leivä oliva kuivi ja kovi krampui. Jos simmosel kalaut jottan päähä, nii siin ol tiato pois.
Tiätyst simmone sikjä leip ol piisakast. Yksiki perniöläisisänt pruukas tehrä simmot, et ku emänt ot lämmyse ja pehmuse leivä uunist, nii hää latos nee koht päälisi, et niist tul simmost kitti. Isänt väit, et hää tykkä likilaskusest leiväst,mut tais siin olla seeki, et leivä tuliva pikemi sikjäks ja piisakkaks.
Ku ei sillo missä hammaslääkäris käytty eikä niit missä ollukka, nii kummot vanha ja hamppattoma mahroiva niist  leippist mittä ossa saara.
Pikkasil, ku makasiva vakus ja rupesiva kitisemä,  annetti piän sikjä leiväsiivu koura, et saiva sitä nallutta ja ikeniäs kahnata, jos ol vaik hamppai tulos.
Kaikken piänemil se leip tällätti roikala sisäl, se ol tutin korvike ja kyl siit jotta makkuki irtos.

Joku flik muistel, et ku hää men naapuris käymä, nii naapurin poik tahtos näyttä, kui miäsmäine hää o. Poik men pöyräl seisoma ja hyppäs siält leipvarttai päi, nappas vauhris leiväst kiine ja putos leip kouras permonol. Kehus viäl, et tämmöt meil ain pruukata leippä otta. Ne leivä ei sit ollu viäl kovi montta kuukaut katos roikkune.
Simmostaki sattus, et ol yks yli-ikäne kauppiaspariskunt ja heitil ol katei kaik nurka täys ja ne leiskusiva yltympärs siäl kaupas. Kati hyppäsivä hännä pystys pitkin tiski ja hyllyi. Ku sit kauppan tuatti lämmyssi limpui ja larotti ne hylly, nii kati tunkiva ittes limppujen kylkke makkama ja lämmittelemä. Siäl hee hyrräsivä tyytyväisen ja nualiva nyrkejäs.
Siin ol vaa ostajal kova tyä, ku täytys nyppi karva pois siirappise limpu päält enne syämist. Mut ei sillo olttu niin krantui,kaikil ol kotonki elukoi ja karvoi kans, ei siit nii suurt numero tehty.

Perniön kirkol ol enne Osuskaupa leipomo ja ku aamul kulk siit ohitte, nii siält tul niinpal hyvä tuare leivä haju, et nälk tul vaik olsis juur syäny. Ne Perniö Osuskaupa hapanimelälimpu oliva nii hyvi, ettei simmossi saa enä mistä. Niis ol nii makja kuar, et sorme oliva iha mehteris, ku sitä limppu leikkas.
Kyl nykysinki hapanimelälimpui saa, mut ei ne ol enä yht hyvi, nee ova jollantaval simmost tanttu.
Onk niist sit vähenetty  jotta sokeri tai suala tai onk jauho erilaissi vai mikä mahta olla, mut makku ei ol. Tarttiskos Peltose poja mennä jonkkus
leipomo vähä  opastama, kummot Perniös enne leippä tehti, et saatti makuki feli?

On se hyvä, et täälläki kulmakunnal saara nykysi syärä pehmust leippä, ettei enä tart jyrssi kuukauskaupal varttais roikkunei käntyi. Kyl se nii o, et rukine leip se miähen tiäl pittä ja miksei naisenki.
Vanh sanalaskuki sano, et se o hävytön nälk, ku ei leiväl lähr. Tossu toise ette vaa reippaste ja valkose pulla mussutus vähemäks, nii kyl se vuas täst hyvi alkka.

Mantar