Uutiset



 

Makkaran valmistus sujuu Tuuli ja Sannamaija Kannarilta lihamyllyyn liitettävän lisäputken ansiosta. Suoli vedetään työn aluksi kokonaan putken päälle.
Lue lisää...
– Ei tule joulu meille ilman joulumakkaraa. Kyllä se on joulupöydän tärkein herkku, vakuuttaa Sannamaija Kannari.
Kannarin isän suku on kotoisin Pöytyältä. Siellä oli ainakin entisaikaan tapana käyttää joulukinkuiksi teurastettavat siat hyväksi viimeistä elintä myöten. Niinpä kinkun seurana joulupöydässä oli makkaraa, johon oli laitettu esimerkiksi sian maksaa, munuaisia ja kieltä. Siasta saatiin myös makkaran kuorena toimiva suoli.
– Mummini opetti äidilleni makkaranteon, ja hän jatkoi taas perinnettä eteenpäin. Perniössä en ole kuullut tällaista tapaa olleen.
Sukupolvien ketju jatkuu edelleen, sillä jo kolmatta vuotta makkaran teon päävastuussa on tytär Tuuli Kannari.
– Makkaraa on ollut meidän joulupöydässä joka vuosi niin kauan kuin muistan. Resepti on muuttunut alkuperäisestä niin, että sian sisäelimiä ei enää makkaraan laiteta, mainitsee Sannamaija Kannari.
Sian sisäelinten sijasta käytetään kalkkunanmaksaa. Pääosa makkaran lihasta on kuitenkin jauhelihaa.
Rikotut ohrasuurimot ja sipuli täydentävät kiinteiden aineiden listan.
– Sipuli pitää pilkkoa pieneksi ja kypsentää etukäteen, jotta palaset eivät riko suolta.
Lisäksi seokseen laitetaan vettä, lihalientä sekä maustepippuria.
Mainio apuväline makkaran tekoon on lihamylly.
Räjähtelyn estoa varten tökitään täytetyn suolen pinta rikki vielä terävillä piikeillä. Ja sitten uuniin.
Makkaraa tehtiin tällä kertaa Sannamaija Kannarin yrityksen Pito Pastantin tiloissa, sillä keittiöstä löytyy isot pizzauunit.
– Pizzauunissa makkarat paistuvat mielestäni parhaiten. Leivinuunikin on hyvä. Niissähän tällaiset makkarat alun perin paistettiinkin.
Paistoaika on noin puolitoista tuntia 150 asteessa.
Näin suuresta makkarasatsista riittää syötävää koko suvulle. Yhdelle isolle pellillekin mahtuu noin kahdeksan metriä makkaraa.

Lue lisää Perniönseudun Lehdestä


Pakkasaamuna palsamipihtojen keskellä tulee hyvinkin jouluinen tunnelma. Pihdat sopisivat joulupuiksi hyvin niiden metsäkuusta säännöllisemmän muodon ja neulasten pysyvyyden vuoksi. - Palsamipihdassa on lisäksi hieno tuoksu, kertoo Kaija Puputti.
Lue lisää...
Oi kuusipuu, oi kuusipuu, ja lehväs uskolliset.

Jouluna tuodaan kuusi sisälle kotiin. Se koristellaan, ja aatto voi alkaa.
Joululla ja kuusella on Suomessa pitkät yhteiset perinteet. Kukaan ei kuitenkaan kiellä tuomasta kotiin jotain muutakin puuta kuin kotimaista metsäkuusta. Käytännössä vaihtoehtoja ei kuitenkaan paljon ole.
– Jos joulukuusi haetaan omasta metsästä, niin kyllä se silloin on metsäkuusi eli Picea abies. Joulupuuksi kasvatetaan Suomessa jonkun verran myös serbiankuusta, tietää metsätalousinsinööri Kaija Puputti Metsäntutkimuslaitoksesta.
Kaija Puputin työpiste sijaitsee Bromarvissa, Solbölen tutkimusmetsän kupeessa.
Tutkimusmetsässä kasvaa monia lajeja, jotka voisivat koristaa suomalaisiakin olohuoneita.
Kierroksella Solbölen metsässä voi nähdä useampiakin pihtalajeja.
– Tässä on nuorta palsamipihtaa, jota Teijo Nikkanen kehui erinomaiseksi joulupuuksi, esittelee Puputti.
Tuoksu erottaa palsamipihdan vielä edukseen muista pihdoista. Puut näyttävät keskenään tasalaatuisilta.
Myös vieraat kuusilajit on sopeutuneet hyvin etelään.
– Täällä on kokeiltu kasvattaa yhtätoista eri kuusilajia, ja peräti kymmenen niistä on menestynyt, katsoo Puputti tilastoja.
– Alun perin on tietysti etsitty muualta sellaisia lajeja, joiden olosuhteet vastaisivat hyvin täkäläisiä olosuhteita.
Suomessa on toiminut kohta 20 vuotta  Joulupuuseura –niminen rekisteröity yhdistys. Seuran tavoitteena on edistää joulupuiden ja koristehavujen kasvatusta ja markkinointia.
Kiskolainen Pekka Uusitalo toimii seuran talous- ja jäsenasioista vastaavana. Hän kasvattaa työkseen metsäpuuntaimia, ja kiinnostui sitä kautta myös joulupuiden kasvatuksesta.
– Joulupuita kasvaa itselläni vielä vähän ja ne ovat nuoria. Ensimmäiset istutin neljä vuotta sitten ja viimeiset tänä syksynä. Taimet kasvavat tarhalla kontrolloiduissa olosuhteissa.

Lue lisää Perniönseudun Lehdestä

–Koskaan ei ole ollut näin hyvin, riemuitsi Meri-Teijo Skin rinnepäällikkö Jarkko Rannikko tiistaina.
Jarkko Rannikko tutkaili sääennusteita lumenteon lomassa.
Lue lisää...


Teijon rinteissä on tykitetty lunta muutama päivä, monta monimetristä kasaa odotti levitystä ja lisää tuli.
Nyt pakkanen on kieppunut kymmenen asteen tienoilla ja kuiva tuuli on puhaltanut idän ja pohjoisen väliltä. Sama meno näyttää Rannikon käyttämien ennusteiden mukaan jatkuvanjouluun.
–Saadaan rinteet kerralla kuntoon.

Usein on lumetettu ja lopetettu ja lumetettu ja lopetettu sen mukaan kuinka lämpötilat ovat sahanneet.
–Lauantaina aukeaa koko tivoli, saamme pikkurinteet auki ja yhden pitkän rinteen, kertoo Rannikko.

Myös murtsikkahiihtäjät voivat kaivaa kohta sivakkansa esiin.
– Levitämme tykitetyn lumen sunnuntaina neljän traktorin voimin. Viimeistään tiistaina pääsee Melassuolla hiihtämään, lupaa Hyrräpyörän Kimmo Flink.
Perniön Urheilijoiden lumitykki on ollut päällä viime sunnuntaista saakka miltei yötä päivää. Keskiviikkoaamuna Melassuon mäellä oli kuitenkin oudon hiljaista.
– Tykki jäätyi viime yönä, ja on nyt sulamassa hallissa. Kohta saadaan taas lisää lunta.
Tavoitteena on jumalanpalveluselämän laajentaminen koko seurakunnan alueelle kunkin alueen ominaispiirteet huomioon ottanen, linjataan toiminnan tavoitteita  Salon seurakunnan talousarviossa.
Tavoitteeseen pyritään  muun muassa erikoismessuja lisäämällä ja aktivoimalla seurakuntalaisia osallistumaan jumalanpalvelusten toteuttamiseen.
Uusista viroista yksi koskee Särkisaloa: Kirkkoneuvoston pääosin hyväksymässä talousarvioehdotuksessa on Särkisalon alueelle ehdotettu kanttorin virkaa.

Seurakunnan talouspäällikkö Kari Kulmala sanoo uuden seurakunnan ensimmäisen todellisen  budjetin tavoite on saada pohja kuluseurannalle.
Tavoitteena on myös henkilökuntakulujen kasvun pysäyttäminen ja lopulta kääntäminen laskuun.
Seurakunnassa on parhaillaan  183 työntekijää.
Seurakunta tekee alijäämää noin 1,3 miljoonaa euroa vuodessa. Seurakunnan talous kuitenkin kestää kahden kolmen vuoden suhdannenotkahduksen, ilman että toiminta kärsii. Sen aikaa seurakunta syö rahastojaan. Seurakunta  saa kirkollisveroa arvion mukaan 8,2 miljoonaa euroa ja yhteisöveroa 2 miljoonaa euroa.

Investoinneista suurin on Perniön emäkirkon katon korjaus. Pohjoislappeen paanukaton uusimiseen on varattu 340 000 euroa.


Lue lisää Perniönseudun Lehdestä

K-Supermarket

ksupernetti1

Lue uusin lehti (Lehtiluukku)

133096

Mainoksia

 

Eteläisen Salon paikallislehti


Kiinnostaisiko oma mainoksesi tässä?
Ota yhteyttä!

Vastuullista journalismia

Uusin lukijan kuva

  • Harvinainen isotoukohärkä Lintilässä
  • Kuvaus: Lindilässä käenrieskojen keskellä kulki suuri koppakuoriainen viime viikolla. Syken dosentti Samuli Korpinen tunnisti lajin harvinaiseksi isotoukohäräksi, jonka luultiin jo hävinneen. Viime vuosina lajia kuitenkin on tavattu Hämeessä ja läntisellä Uudellamaallakin. Isotoukohärkää ei tule kuitenkaan ottaa käteen, sillä se ruiskuttaa uhattuna ärsyttävää myrkkyä. –Lindilän luontopäiväkirjaan saatiin mukava lisä, iloitsee kuvan lähettänyt Sakari Korpinen.

Perniönseudun Lehti Oy | Lupajantie 1 | 25500 Perniö | (02) 735 2300 ilmoitukset ja tilaukset | (02) 735 2301, (02) 735 2302 toimitus | fax. (02) 735 2284

Tämä julkaisu on suojattu tekijänoikeuslailla. Tekijänoikeuslain nojalla kopiointi muuhun kuin yksityiseen käyttöön edellyttää oikeudenhaltijan luvan.
Tekijänoikeusjärjestö Kopiosto myöntää julkaisujen valokopiointiin ja skannaamiseen lupia oppilaitoksille, yrityksille ja muille yhteisöille.
Tarkista onko organisaatiollanne voimassaoleva kopiointilupa. Lisätietoja luvista ja niiden sisällöstä antaa Kopiosto ry www.kopiosto.fi.

Sivuston toteutus: Arttu Arojoki

rss20