Uutiset



 



Lehmijärventien ja kantatien 52 risteykseen kaavaillaan ensiavuksi tien leventämistä ajoradan länsipuolelle.
Kantatie 52:n ongelmaristeyksiin tutustui viime viikolla Tiehallinnon aluevastaava Markus Salminen (kesk). Paikkoja esittelivät kaupunginhalliituksen Elina Suonio-Peltosalo (vasemmalla), eläkeliton Eero Patrakka, kyläyhdistyksen Kari Sainio ja oikealla Lehmijärventien tiekunnan Olli-Pekka Laakso.
Lue lisää...


Tiehallinnon aluevastaava Markus Salminen oli  viime viikolla kutsuttu tutustumaan onnettomuusalttiiseen paikkaan.
Katselmuksen jälkeen Salminen lupasi tuoreeltaan pyytää Destialta tarjouksen siitä,  millä hinnalla  tietä ja risteysaluetta voisi hieman laajentaa Lehmijärventien suuntaan.
–  Toisella puolella ollaan lähellä radan suoja-aluetta.  Sille ei mennä, ja siitä asiasta ratahallintokeskus ei edes neuvottele, tiesi Salminen.
– Jos rahasta ei tarvitsisi välittää, siirrettäisiin koko tie vähän uuteen paikkaan.

Risteyksessä sattuu toistuvasti läheltäpiti-tilanteita ja säännöllisesti myös onnettomuuksia. 
Yksi  altistava tekijä on kantatieltä Lehmijärven suuntaan  kääntyvien ja sieltä pois tulevien autojen suuri määrä. 
–  Tien varrella on mökkejä, lomakeskuksen liikenne ja kesällä vielä kaupungin uimarannalle menevä liikenne, muistuttaa eläkeliiton talouspäällikkö, lomakeskuksessa työskentelevä Eero Patrakka.
Välillä syntyy pattitilanne. Patrakka ottaa esimerkiksi tilanteen, jossa linja-auto on kääntymässä Lehmijärventielle oikealle. Jos samaan aikaan on henkilöauto tullut risteykseen odottamaan pääsyä kantatielle, linjuri ei mahdu kääntymään sivutielle.  
Tiekunnan puheenjohtaja Olli-Pekka Laakso esitti yhdeksi toimenpiteeksi kauemmas päätiestä tulevaa pysäytysviivaa, joka tarvitsisi rinnalleen stop-merkin. 

Alava paikka on myös paikalliselle jäätymiselle herkkä .

Toisena ongelmapaikkana tutkittiin perjantaina Yliskyläntien risteystä.   Risteystä  säännöllisesti käyttävä Jussi Larke harmitteli  kehnoa näkyväisyyttä, joka hankaloittaa muun muassa kantatien yli pysäkille kulkevien koululaisten menoa.  



Salon asema äkillisen rakennemuutoksen alueena  pistää uusiksi myös yritystukien periaatteita.

Mikroyritysten lisäksi myös pk-yrityksille voidaan jatkossa maksaa investointiavustusta. 
– Tähän asti Salo on ollut tässä vähän valkoista aluetta, muistuttaa  Varsinais-Suomen TE-keskuksen rahoituspäällikkö Timo Mäkelä.

Uusia rahoituslinjauksia esiteltiin eilen.  Rahoituspalettia alettiin pistää uusiksi sen jälkeen, kun valtioneuvosto  hyväksyi viime torstaina Salon äkillisen rakennemuutoksen alueeksi. 

Kantava ajatus on, että valtion rahaa virtaa kaupunkiin erilaisina yritystukina aiempaa enemmän, mutta euromääristä ei voida vielä puhua.
– Hankkeiden määrä ja kokoluokka sen ratkaisee, painottaa Mäkelä.

Ensi vaiheessa tehtävänä on pistää liikkeelle tietoa eri tukimuodoista.
– Tietoa pitää saada yrityskentälle päin, kuvaa yritysasiamies Jouko Urmas Yrityssalo Oy:sta.
Asiassa on otettu lentävä lähtö. Viikon aikana listalla on  jo neljältä yritykseltä noin miljoonan euron investointisuunnitelmat, jotka lähtevät seuraavaksi työ- ja elinkeinoministeriöön.

Investointiavustuksia on maksettu jo aiemminkin mikroyrityksille maaseudulla.  Yritysrahoitus kulkee edelleen kahta päälinjaa pitkin, toisessa ovat alle 10 henkeä työllistävät mikroyritykset, toista kautta tulevat tuet yli 10 hengen pk- yrityksille.
Yrittäjien ja avustajien toivotaan löytävän toisensa.
Kysyä saa:
– Emme voi ajatella, että yrityksissä oltaisiin tietoisia kaikista tukimuodoista. Yhteistyötä meidän on tehtävä, muotoilee Yrityssalo Oy:n toimitusjohtaja Kari Vähä.



Lattia on leveistä lankuista ja aaltoilee jalan alla.  Keittiön seinässä näkyy vanhaa hirttä ja ovet ovat vanhat ja kapeat. 

Tarja Pölönen uskoo, että hoitola- majoitusyritys saa osan käyttäjistä alueen matkailijoista.
Lue lisää...

–  Hienosti on saatu vanhaa kunnioittaen korjattua, iloitsee Tarja Pölönen.
– Ihan suorassa täällä ei taida olla mikään, hän nauraa Raaseporin talon keittiössä Matildassa.
Vuonna 1880 valmistunut  talo on nähnyt yli sadan vuoden aikana monenmoista ja saanut nyt uudet asukkaat:  Pölösten perhe muutti  Matildaan Kirkkonummelta elokuussa. 

Tarja Pölönen on hieroja ja pitänyt aiemmin hoitolaa kodin yhteydessä Kirkkonummella.   Mielessä oli kuitenkin ajatus paikasta, jossa voisi yhdistää hoitolan ja majoitusalan yrityksen.    Muutaman  katsomassa käydyn paikan jälkeen tie toi Matildaan vanhan, punaisen talon pihaan.
– Sanoin heti, että tämä se on. Tällaista olen ajatellut.
Tarja Pölösen ajatuksiin hoitola- ja majoitusrakennuksesta vastaa Raasepori mainiosti: ala- ja yläkerrassa on kaksion verran majoitustilaa,  neljälletoista ihmiselle kaikkiaan.  Aikanaan näissä hellahuoneissa asui perhe kussakin. 

Perheen pojat napisivat muuttoajatuksesta kuultuaan jonkun aikaa.
– Että mihin mummonmökkiin heitä ollaan viemässä, nauraa Pölönen.
Ensimmäinen koulupäivä muutti mieliä.
Äidin näkökulmasta perniöläiskoulu saa täydet pisteet: yhteistyö kodin ja koulun välillä tuntuisi toimivan paljon joustavammin kuin pääkaupunkiseudulla.
–  Opettajaporukka oli ihan mahtavaa, kun  heitä nyt vanhempainillassa tapasi.

Lue lisää Perniönseudun Lehdestä



Nyt on omenien mehustuksen aika.

Omenamehu syntyy ryhmätyönä: Heikki Teiro asettelee omenoita matkalle mehustuskoneeseen, Virva Niittynen kerää omenasilppua ja Mailis Teiro valmistelee pulloja.
Lue lisää...

Mailis ja Heikki Teiro poikkesivat viime viikolla mehustusasemalle Perniöön oman puun omenoiden kanssa.
– Tarkoitus on lahjoittaa mehua lapsenlapsen perheelle. Terveydenhoitaja oli huomauttanut, etteivät lapset saisi juoda paljon makeita mehuja, perusteli Mailis Teiro.
Omenatuoremehussa ylimääräistä sokeria ei ole tippaakaan. Kaikki on peräisin hedelmästä itsestään.
Mehustuskoneeseen oli matkalla monia eri lajikkeita.
– Kaikkein punaisin on Bergius, sitten on Melbaa, Valkeaa Kuulasta sekä maatiaislajikkeita, kertoo kotipuutarhuriksi tunnustautuva Heikki Teiro.

Teirojen pihalla ei hedelmistä ja marjoista ole pulaa. Tämän kesän viinimarjat, karviaiset ja vadelmat on jo tehty kattilassa joko mehuiksi tai hilloiksi.
Mehuksi Teirojen omenat ajettiin Perniön Viipurintiellä Niittysillä.  Virva Niittynen osti viime vuonna Perniön maa- ja kotitalousnaisten mehustuskoneen.
Koneen nimi on Valpuri, vankkaa suomalaista laatutyötä.
– Ikää sillä on jo ainakin 35 vuotta. 60-luvulla oli tapana hankkia tällaisia koneita yhteiskäyttöön, tietää Virva Niittynen.

Lue lisää Perniönseudun Lehdestä

K-Supermarket

ksupernetti1

Lue uusin lehti (Lehtiluukku)

133096

Mainoksia

 

Eteläisen Salon paikallislehti


Kiinnostaisiko oma mainoksesi tässä?
Ota yhteyttä!

Kirjoittajavieras

Uusin lukijan kuva

  • Luminen lampi
  • Kuvaus: Välillä on ollut lumista Perniössäkin. Pesänlammelta ottamansa kuvan myötä toivottaa hyvää joulua ahkera lukijan kuvien lähettäjä Terttu Rantanen.

Perniönseudun Lehti Oy | Lupajantie 1 | 25500 Perniö | (02) 735 2300 ilmoitukset ja tilaukset | (02) 735 2301, (02) 735 2302 toimitus | fax. (02) 735 2284

Tämä julkaisu on suojattu tekijänoikeuslailla. Tekijänoikeuslain nojalla kopiointi muuhun kuin yksityiseen käyttöön edellyttää oikeudenhaltijan luvan.
Tekijänoikeusjärjestö Kopiosto myöntää julkaisujen valokopiointiin ja skannaamiseen lupia oppilaitoksille, yrityksille ja muille yhteisöille.
Tarkista onko organisaatiollanne voimassaoleva kopiointilupa. Lisätietoja luvista ja niiden sisällöstä antaa Kopiosto ry www.kopiosto.fi.

Sivuston toteutus: Arttu Arojoki

rss20