Uutiset



 

Ilkka Leikkonen ja Maria Rainio-Alaranta harjoittelivat Pyhän Laurin kirkon parvella maanantaina.
Lue lisää...
– Tuonne parvelle olen yli 40 vuotta kiivennyt, kuoron kanssa, myhäilee Ilkka Leikkonen ja vilkaisee Pyhän Laurin kirkon parven suuntaan.
Loppiaisena hän kiipeää sinne taas, mutta tällä kerralla ilman kuoroa.
Syntyperäinen perniöläinen tunnetaan pitkän linjan laulunharrastajana, takana on liki 50 vuotta kuorossa.
– Jo kauan sitten mietin, että olisi jännä pitää itsekin joku konsertti.
Jonkinmoiseksi takarajaksi asettui se, että konsertti pitäisi pitää ennen kuin täyteen tulee viisi harrastusvuosikymmentä.  
Kanttori Maria Rainio- Alaranta puolestaan  kuuli Leikkosen yksinlaulua pääsiäisenä.
– Hänellä oli niin komea ääni että ajattelin, että miksei hän toistekin voisi laulaa yksin.
Ajatus konsertista kypsyi niin hyvin, että ohjelmistoa on harjoiteltu pitkin syksyä ja työn tulos esitetään loppiaisena.
Ohjelmistossa on jokaiselle jotain, tuttuja virsiä, uusia joululauluja ja spirituaalejakin.
– Kaksi ooppera-aariaakin on mukana.  Händeliä ja Mozartia, eli kyllä ne ihan turvallinen valinta ovat.
– Sellaista musiikkia olen valinnut, mistä pidän itsekin, sanoo Leikkonen.
Lue lisää Perniönseudun Lehdestä
Sara Örri kokeilee, sopisiko tonttulakki myös Jippo-hevosen päähän. Veera Örri antaa Jipon syödä tämän paketista jo
Lue lisää...
17-vuotias suomenhevonen Jippo ei malttanut odottaa jouluaattoa. Kun hevonen näki sille juuri kääräistyt joululahjapaketit, hajuaisti ja malttamattomuus veivät voiton kärsivällisyydestä. Jippo näykkäisi hampaillaan käärepaperin auki, ja pian oli jo yksi porkkana karannut parempiin suihin.
Örrin tallilla vietettiin viime viikolla jouluista tallipäivää. Syksyn mittaan kokoontuneen Jippolan heppakerhon viimeinen kerta käytettiin tallin jouluvalmisteluihin.  Karsinoita koristeltiin havuilla, hevosille käärittiin joululahjat ja alle kymmenvuotiaat kerhotontut rapsuttelivat eläinystäviään.
– Oli meillä hevostenkin tonttulakki joskus, muistaa talo emäntä Kristiina Örri.
Ihmisten tonttulakki ei mahdu kuin toiselle korvalle, ja tuntuu Jiposta epämukavalta.
– Jippo näyttää siltä, että se ymmärtäisikin jotain joulun päälle, arvelee Veera Örri.
Perinteiselle tapaninpäiväajelulle eivät Jippo ja Tuisku kuitenkaan pääse. Hevosia ei valjasteta reen eteen, kuten ennen vanhaan.


Lisää Perniönseudun Lehdestä
Makkaran valmistus sujuu Tuuli ja Sannamaija Kannarilta lihamyllyyn liitettävän lisäputken ansiosta. Suoli vedetään työn aluksi kokonaan putken päälle.
Lue lisää...
– Ei tule joulu meille ilman joulumakkaraa. Kyllä se on joulupöydän tärkein herkku, vakuuttaa Sannamaija Kannari.
Kannarin isän suku on kotoisin Pöytyältä. Siellä oli ainakin entisaikaan tapana käyttää joulukinkuiksi teurastettavat siat hyväksi viimeistä elintä myöten. Niinpä kinkun seurana joulupöydässä oli makkaraa, johon oli laitettu esimerkiksi sian maksaa, munuaisia ja kieltä. Siasta saatiin myös makkaran kuorena toimiva suoli.
– Mummini opetti äidilleni makkaranteon, ja hän jatkoi taas perinnettä eteenpäin. Perniössä en ole kuullut tällaista tapaa olleen.
Sukupolvien ketju jatkuu edelleen, sillä jo kolmatta vuotta makkaran teon päävastuussa on tytär Tuuli Kannari.
– Makkaraa on ollut meidän joulupöydässä joka vuosi niin kauan kuin muistan. Resepti on muuttunut alkuperäisestä niin, että sian sisäelimiä ei enää makkaraan laiteta, mainitsee Sannamaija Kannari.
Sian sisäelinten sijasta käytetään kalkkunanmaksaa. Pääosa makkaran lihasta on kuitenkin jauhelihaa.
Rikotut ohrasuurimot ja sipuli täydentävät kiinteiden aineiden listan.
– Sipuli pitää pilkkoa pieneksi ja kypsentää etukäteen, jotta palaset eivät riko suolta.
Lisäksi seokseen laitetaan vettä, lihalientä sekä maustepippuria.
Mainio apuväline makkaran tekoon on lihamylly.
Räjähtelyn estoa varten tökitään täytetyn suolen pinta rikki vielä terävillä piikeillä. Ja sitten uuniin.
Makkaraa tehtiin tällä kertaa Sannamaija Kannarin yrityksen Pito Pastantin tiloissa, sillä keittiöstä löytyy isot pizzauunit.
– Pizzauunissa makkarat paistuvat mielestäni parhaiten. Leivinuunikin on hyvä. Niissähän tällaiset makkarat alun perin paistettiinkin.
Paistoaika on noin puolitoista tuntia 150 asteessa.
Näin suuresta makkarasatsista riittää syötävää koko suvulle. Yhdelle isolle pellillekin mahtuu noin kahdeksan metriä makkaraa.

Lue lisää Perniönseudun Lehdestä


Pakkasaamuna palsamipihtojen keskellä tulee hyvinkin jouluinen tunnelma. Pihdat sopisivat joulupuiksi hyvin niiden metsäkuusta säännöllisemmän muodon ja neulasten pysyvyyden vuoksi. - Palsamipihdassa on lisäksi hieno tuoksu, kertoo Kaija Puputti.
Lue lisää...
Oi kuusipuu, oi kuusipuu, ja lehväs uskolliset.

Jouluna tuodaan kuusi sisälle kotiin. Se koristellaan, ja aatto voi alkaa.
Joululla ja kuusella on Suomessa pitkät yhteiset perinteet. Kukaan ei kuitenkaan kiellä tuomasta kotiin jotain muutakin puuta kuin kotimaista metsäkuusta. Käytännössä vaihtoehtoja ei kuitenkaan paljon ole.
– Jos joulukuusi haetaan omasta metsästä, niin kyllä se silloin on metsäkuusi eli Picea abies. Joulupuuksi kasvatetaan Suomessa jonkun verran myös serbiankuusta, tietää metsätalousinsinööri Kaija Puputti Metsäntutkimuslaitoksesta.
Kaija Puputin työpiste sijaitsee Bromarvissa, Solbölen tutkimusmetsän kupeessa.
Tutkimusmetsässä kasvaa monia lajeja, jotka voisivat koristaa suomalaisiakin olohuoneita.
Kierroksella Solbölen metsässä voi nähdä useampiakin pihtalajeja.
– Tässä on nuorta palsamipihtaa, jota Teijo Nikkanen kehui erinomaiseksi joulupuuksi, esittelee Puputti.
Tuoksu erottaa palsamipihdan vielä edukseen muista pihdoista. Puut näyttävät keskenään tasalaatuisilta.
Myös vieraat kuusilajit on sopeutuneet hyvin etelään.
– Täällä on kokeiltu kasvattaa yhtätoista eri kuusilajia, ja peräti kymmenen niistä on menestynyt, katsoo Puputti tilastoja.
– Alun perin on tietysti etsitty muualta sellaisia lajeja, joiden olosuhteet vastaisivat hyvin täkäläisiä olosuhteita.
Suomessa on toiminut kohta 20 vuotta  Joulupuuseura –niminen rekisteröity yhdistys. Seuran tavoitteena on edistää joulupuiden ja koristehavujen kasvatusta ja markkinointia.
Kiskolainen Pekka Uusitalo toimii seuran talous- ja jäsenasioista vastaavana. Hän kasvattaa työkseen metsäpuuntaimia, ja kiinnostui sitä kautta myös joulupuiden kasvatuksesta.
– Joulupuita kasvaa itselläni vielä vähän ja ne ovat nuoria. Ensimmäiset istutin neljä vuotta sitten ja viimeiset tänä syksynä. Taimet kasvavat tarhalla kontrolloiduissa olosuhteissa.

Lue lisää Perniönseudun Lehdestä

K-Supermarket

ksupernetti1

Lue uusin lehti (Lehtiluukku)

133096

Mainoksia

salo 300x125

Eteläisen Salon paikallislehti


Kiinnostaisiko oma mainoksesi tässä?
Ota yhteyttä!

Uusin lukijan kuva

  • Sateenkaari StrömmassaNew
  • Kuvaus: Esa-Matti Ristola ikuisti sateenkaaren Strömmassa.

Perniönseudun Lehti Oy | Lupajantie 1 | 25500 Perniö | (02) 735 2300 ilmoitukset ja tilaukset | (02) 735 2301, (02) 735 2302 toimitus | fax. (02) 735 2284

Tämä julkaisu on suojattu tekijänoikeuslailla. Tekijänoikeuslain nojalla kopiointi muuhun kuin yksityiseen käyttöön edellyttää oikeudenhaltijan luvan.
Tekijänoikeusjärjestö Kopiosto myöntää julkaisujen valokopiointiin ja skannaamiseen lupia oppilaitoksille, yrityksille ja muille yhteisöille.
Tarkista onko organisaatiollanne voimassaoleva kopiointilupa. Lisätietoja luvista ja niiden sisällöstä antaa Kopiosto ry www.kopiosto.fi.

Sivuston toteutus: Arttu Arojoki

rss20