Nyt on omenien mehustuksen aika.

Omenamehu syntyy ryhmätyönä: Heikki Teiro asettelee omenoita matkalle mehustuskoneeseen, Virva Niittynen kerää omenasilppua ja Mailis Teiro valmistelee pulloja.
Omenamehu syntyy ryhmätyönä: Heikki Teiro asettelee omenoita matkalle mehustuskoneeseen, Virva Niittynen kerää omenasilppua ja Mailis Teiro valmistelee pulloja.

Mailis ja Heikki Teiro poikkesivat viime viikolla mehustusasemalle Perniöön oman puun omenoiden kanssa.
– Tarkoitus on lahjoittaa mehua lapsenlapsen perheelle. Terveydenhoitaja oli huomauttanut, etteivät lapset saisi juoda paljon makeita mehuja, perusteli Mailis Teiro.
Omenatuoremehussa ylimääräistä sokeria ei ole tippaakaan. Kaikki on peräisin hedelmästä itsestään.
Mehustuskoneeseen oli matkalla monia eri lajikkeita.
– Kaikkein punaisin on Bergius, sitten on Melbaa, Valkeaa Kuulasta sekä maatiaislajikkeita, kertoo kotipuutarhuriksi tunnustautuva Heikki Teiro.

Teirojen pihalla ei hedelmistä ja marjoista ole pulaa. Tämän kesän viinimarjat, karviaiset ja vadelmat on jo tehty kattilassa joko mehuiksi tai hilloiksi.
Mehuksi Teirojen omenat ajettiin Perniön Viipurintiellä Niittysillä.  Virva Niittynen osti viime vuonna Perniön maa- ja kotitalousnaisten mehustuskoneen.
Koneen nimi on Valpuri, vankkaa suomalaista laatutyötä.
– Ikää sillä on jo ainakin 35 vuotta. 60-luvulla oli tapana hankkia tällaisia koneita yhteiskäyttöön, tietää Virva Niittynen.

Lue lisää Perniönseudun Lehdestä