Ari Sirkiällä on Tuohitussa lähes 400 tyrnipensasta.
Ari Sirkiällä on Tuohitussa lähes 400 tyrnipensasta.
Eihän tämä pahalta kuulosta: leikkaamista, kastelua, kalkitsemista ja valoa. Näillä neljällä pääsee tyrninkasvatuksessa jo hyvään vauhtiin.
Paitsi, että käytäntöön siirrettynä työtä riittää.
–Koko kesäksi on riittänyt leikattavaa ja kastella sai jatkuvasti. Onneksi on hyvä kaivo ja järvestäkin saa vettä, kiittelee Ari Sirkiä.

Sirkiän silmäteränä on Tuohitussa vajaat neljäsataa erikokoista tyrnipensasta.
Poiminta alkoi viikonloppuna ja sitä jatkuu noin kuukauden päivät. Sirkiät poimivat osan myyntiin itse ja osa asiakkaista haluaa noukkia marjansa omin sormin.

Tyrni on karun paikan kasvi; Suomessa sitä kasvaa ennen muuta merenrannoilla läntisessä Suomessa. Tyrni onkin Satakunnan maakuntakukka. Myös muualla Euroopassa ja Aasiassa tyrni viihtyy kovissa oloissa, esimerkiksi vuortenrinteillä. Tyrnin viljely ja jalostus ovat erityisen pitkällä Venäjällä.


Vaikka tyrni kestää kovia oloja, silläkin on akilleenkantapäänsä.
–Valosta se on tosi tarkka eikä kestä varjoa, kertoo Ari Sirkiä.
–Jos puun alta lähtee heinikko kasvamaan, sekin voi jo kiusata tyrniä.

Kuluva vuosi on monen viljelykasvin kannalta hankala; Tuohitussakin on saatu aurinkoa, mutta ei sadetta.
–Hyvänä vuotena tulee 2000 litraa, huonona se 50. Tänä vuonna päästään varmaan viidensadan ja tuhannen litran väliin, Sirkiä arvioi.

Metsämarjoihin verrattuna tyrniä liikkuu vähän eikä oranssinpunaisia marjoja tuottava puu kaikkialla menestykään.
–Siinä on jotain mystistä, tuumii Ari Sirkiä.

Lue koko juttu painetusta lehdestä!