Villisian leppoisa olemus hämää: eläin puolustautuu tarvittaessa ärhäkästi. Kuvan kaksikko sattui riistakameran eteen Perniössä. Kuva Pekka Arimaa
Villisian leppoisa olemus hämää: eläin puolustautuu tarvittaessa ärhäkästi.  Kuvan kaksikko sattui riistakameran eteen Perniössä.   Kuva Pekka Arimaa
Villisikakannan pelätään kasvavan samalla vauhdilla kuin peurakanta on kasvanut. Perniössä liikkuu ainakin yksi villisikapari, mutta eläimiä on paikallisen arvion mukaan enemmän.

Reilu viikko sitten järjestettiin Maa- ja metsätalousministeriön aloitteesta villisikaviikonloppu yhteistyössä metsästysseurojen kanssa. Perniössä jahtia jatkettiin viime viikonloppuna. Asialla oli Länsi-Perniön Metsästäjät ja yölliseen jahtiin osallistui kolmisenkymmentä metsästäjää. Villisiat käyvät säännöllisesti metsäniityllä Kemiöntien ja Heikkiläntien välisellä alueella.
–Niitty oli ympäri miehitetty, mutta jostain ne vain häipyivät, kertoo Länsi-Perniön metsästäjien puheenjohtaja Tapio Nurmi.

Yksi villisika kaadettiin Ylönkylässä tammikuussa. Pelko afrikkalaisesta sikarutosta ja loisista säätelee saaliin käsittelyä. Lihaksesta etsitään loista, trikiiniä ja pernasta sikaruttoa.
–Kaadetusta villisiasta otetaan verinäyte sekä näyte lihaksesta ja pernasta, selvittää Nurmi.

Villisika ei ole ollenkaan vaaraton, ne puolustavat itseään torahampaillaan. 
–Se tappaa koiran hetkessä ja metsästäjilläkin pitäisi olla viiltosuojahousut.

Eläin on tullut Suomeen 1950-luvun paikkeilla ja se on monien kesysikojen kantamuoto.
Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan villisikakanta on 3155 yksilöä.