Perniöläisen asuintalon ullakolta on löytynyt  jopa 54 korvayökkö- lepakon populaatio. 
Korvayökkö viihtyy kesällä eristämättömillä ullakoilla. Myös kirkkojen kattojen alta sitä on tavattu. Kuva Jarmo Markkanen.
Korvayökkö viihtyy kesällä eristämättömillä ullakoilla. Myös kirkkojen kattojen alta sitä on tavattu. Kuva Jarmo Markkanen.

Kyseessä on Suomen suurin keskittymä korvayökköjä.
– Lepakkomaailmassa tämä oli melkoinen uutinen, myhäilee perniöläinen luontokuvaaja ja –harrastaja Jarmo Markkanen.

Korvayökkö on varsin persoonallinen näky: nimensä mukaan sen tuntee suurista korvistaan, jotka ovat jopa kaksi kolmannesta ruumiin pituudesta.  Lepakon siivet ovat todella ohuet ja siten kevyet: siipien kärkiväli voi olla jopa 28 senttiä,  mutta lepakko painaa vain viidestä grammasta vähän yli kymmeneen.

Suomessa lepakkotutkimuksen uranuurtajia on Turun yliopisto.  Harrastuspohjalta asia liikuttaa jo useampaa ihmistä, jotka taas yhdistää lepakkotieteellinen seura.
– Yliopiston tutkimuksen yhteyteen on syntynyt tällainen lepakkoporukka, selvittää Markkanen.
Hänen omassa pihassaan käy säännöllisesti lepakkoja ruokailemassa. Eläinten liikkeitä selvitetään ääniluotaimella ja kameralla.   Lepakot ovat erittäin säntillisiä etenkin liikkeellelähtönsä suhteen.

Haaveena on saada nyt löytyneen populaation parin yksilön selkään jo ensi vuonna radioseurantalaitteet, joiden avulla lepakoiden elinpiiriä voidaan vähän tarkemmin kartoittaa.   Esimerkiksi lentomatkojen pituudesta haluttaisiin tarkempaa tietoa, samoin vuodenkulusta.


Lue lisää Perniönseudun Lehdestä