Iiro Ikonen ja Harry Helmisaari harmittelevat rehuvuorenherneen levinneisyyttä Merikulmantiellä
Iiro Ikonen ja Harry Helmisaari harmittelevat rehuvuorenherneen levinneisyyttä Merikulmantiellä
Sitkeä rehuvuohenherne valloittaa pengertä Merikulmantiellä.  Noin viiden kilometrin matkalla Salosta Teijolle johtavalla tiellä on havaittavissa runsaasti rehuvuohenhernettä.
– Se on luultavasti lähtenyt leviämään viherkesantokokeilusta parikymmentä vuotta sitten, Iiro Ikonen Lounais-Suomen Ympäristökeskuksesta sanoo.
Sinikukkainen pensasmainen palkokasvi on ominaisuuksiltaan lupiinin kaltainen, mutta ulkonäöltään ne eivät juuri toisiaan muistuta.
– Ne ovat molemmat typpeä sitovia kasveja, jotka muodostavat aikaa myöten muut kasvit alleen tukahduttavia yhtenäisiä kasvustoja, Ikonen kuvailee.
Kun typensitojakasvi on kerran paikalla kasvanut, typpeä on hyvin vaikeaa saada maaperästä enää pois. Rehuvuohenherne valtaa tilaa muilta kasveilta ja tukahduttaa näiden elinoloja.  Suurin osa Suomen perinnemaisemakasveista suosii ravinneköyhää ympäristöä.