Viljo Hurmeen taiteilijakodissa on helteisenä perjantaina sopivan viileää.

Viljo Hurmeen taiteilijakodissa on menneiden vuosikymmenien tyyliä.
Viljo Hurmeen taiteilijakodissa on menneiden vuosikymmenien tyyliä.


Yli kuusikymmenvuotias kivitalo seisoo järven rannalla, puiden katveessa lähellä Muurlan kirkonkylää.

Talo on sama, jossa taiteilija asui neljänkymmenen vuoden ajan – ja edelleen melkein kauttaaltaan samassa  asussa.
Taiteen ja huonekalujen ystävälle Hurmeen talo on näkemisen arvoinen paikka.  Tuolit Aaltoa, valaisin tanskalaismuotoilua. Kaikki on aitoa 1940-50-luvun tuotantoa.

Taide on oma lukunsa, totta kai.  Seinillä on koko joukko Hurmeen omia töitä, mutta myös muiden nimimiesten teoksia;  muun muassa Jussi Mäntysen eläinveistoksia ja itsensä Wäinö Aaltosen tekemä patsas, joka esittää Victor Westerholmia.

Ja Hurme itse: maalauksia on  eri kokoisia ja eri aikakausilta.  Vaimo Aune päätyi usein malliksi. 

Parhaillaan yläkerran näyttelytilassa, entisessä Hurmeen maalausateljeessa, on teemana maaseudun miesten tekemät työt.  Hurme ikuisti muun muassa suutareita verstaassaan, kaivontekijöitä ja elonkerjuuta.

Maalaukset voi katsoa jopa dokumenteiksi ajastaan.
–    Ei näistä niin paljon ole valokuvia. Hurmeella piti aina olla malli, muististaan hän ei maalannut, muistuttaa  Muurlan kotiseutuyhdistyksen  Hanna-Maija Saarimaa.

Lue koko Juttu Perniönseudun Lehdestä.  Taiteilijakoti on avoinna sunnuntaisin klo 12-16, muina aikoina sopimuksesta.